LINT sääntöjen päivittäminen

[AM]

Kaipaan lisää tutkan käytön vastustajia keskusteluun, Eero joutuu muuten vastailemaan kaikille yksinään ja se on mielestäni epäoikeudenmukaista häntä kohtaan. Auttakaa miestä mäessä samanmieliset! Olisiko mahdollista saada johonkin äänestys asiasta niin saisimme selville edes suuntaa antavasti mikä on jäsenistömme yleinen mielipide. Muistaakseni ylituomareille oli tehty kysely mutta kaipasin hiukan "tuoreempien" harrastajien mielipiteitä. Ja ettei jäisi epäselväksi: haluan, että koira arvioidaan sen todellisten tekemisten kautta eikä sen "poissa näkyvistä - mielikuvitustulkintojen" kautta.

[Timo Kettunen]

Eiköhän tämä keskustelu sallitaanko vai eikö sallita ja mitä hyötyjä tai haittoja paikantimen käytön sallimisesta kokeessa on ole jo "taputeltu".
Tärkeää olisi nyt osoittaa, että me haluamme todellisen uudistuksen, mikä tarkoittaa sitä, että paikantimen käyttö tullaan sallimaan kokeen eri tilanteissa osana havaintojen tekemistä koirasta ja sen suorituksesta ilman turhia rajoituksia!
Sääntötoimikunta on saanut hallitukselta toimeksiannon jatkaa asian valmistelua. Myös mielipidekyselystä voi päätellä, että asiaa ei oltu valmisteltu. Sääntötoimikunta on omaksunut toimintatavakseen ei mitään informaatiota jäsenistöön päin. Informaation antaminen ja vastaan ottaminen olisi kyllä hyödyllistä. Suomenpystykorvajaosto on lisännyt tiedottamista ja informaation hankkimista kentältä. Olen huomannut, että samalla se on lisännyt myös jäsenistön luottamusta sen toimintaa kohtaan.
Oma mielipiteeni on, että paikantimen käyttöä ei tule rajoittaa sen enempää kuin kellon käyttöäkään rajoitetaan. Sen käytöstä voidaan kyllä kirjata ylös tietoja. Esimerkiksi onko koira etsitty ja haettu kytkettäväksi paikanninta käyttäen. Haun osalta sitä tulisi käyttää etäisyyksien, nopeuden ja haun tarkoituksenmukaisuuden
tarkastelussa. Seuraamisissa sitä tulisi käyttää aina kun koira seuraa näkymättömissä. Kun palkintotuomari osaa käyttää kelloa tarkoituksenmukaisesti esim. yhteydenpidon tarkastelussa niin miksi ei osaisi vastaavasti käyttää paikanninta aistinvaraisen tarkastelun ja arvioinnin tukena.
Nyt on hyvä tilaisuus kritisoida ja "ampua" alas mielipiteeni!

[tkokko]

Eräkultuurin muuttuminen ja suunta?

Muutama viikko sitten hirvestin ppk Masin kanssa Litokairassa ja Litjon kämpällä tuli yövyttyä. Sinne suunnistin kartan ja kompassin avulla. Kaverini Timppa suunnisti paikannuslaitteella. Illalla tuli kerrattua päivän tapahtumia. Keskusteltiin mm. lintukokeista, kun hänellä ja pojallaan lintukoira on hankittuna. Lopputulemana oli, että ihan lähitulevaisuudessa pystykorvaharrastajat voidaan perustellusti jakaa kokeenkävijänä kolmen sakkiin. Karttakokeessa kävijät, paikantimen käyttäjät ja he jotka eivät perusta kokeista ollenkaan. Joka tapauksessa kokeissa kävijät ovat olleet vähemmistönä aina ja tulevat myös olemaan. Mihin tämä kaikki johtaa? No, epäilemättä metsästyskulttuurin ja sääntöjen muutokseen, kuin myös haluun siirtää se oma aikaisemmin opittu ja hyväksi havaittu tapa seuraavalle sukupolvelle. Ihmiset muuttuu käytökseltään-eräkulttuuri muuttuu.

[enp]

… Kun palkintotuomarin aistinvaraiseen arvosteluun luotetaan niin miksi emme luottaisi hänen kykyynsä käyttää järkevästi, tarvittaessa ja oman harkintansa mukaan paikanninta koiran työskennellessä, touhuillessa tai oleskellessa kuulumattomissa ja näkymättömissä ja halutessaan tarkistaa tilanteen? Tasoittaisiko sen käyttö inhimillisiä eroja ja toisiko sen antama tieto enemmän näkyvyyttä arvosteluun ja vähentäisi oletuksen osuutta kokeessa?”

Timo toi keskusteluun ihan mielenkiintoisen näkökulman. Tällaiset keskustelunavaukset, höpinän oikeudenmukaisesta arvostelusta tai että paikanninta vain halutaan käyttää sijaan, kuvastavat mielestäni aidosti kehitykseen pyrkivää ajattelua.

Paikannuslaitteet, kuten älypuhelimetkin, ovat toki nykypäiväinen ja sinällään hieno tekninen keksintö mutta eivät ne mitään ”jokapojan” laitteita näyttäisi omien havaintojeni perusteella olevan. Laitekirjo ja niiden eri versiot, ohjelmistoista ja niiden ajantasaisuudesta puhumattakaan, ovat moninaiset. Hyväosaisilla ja työssäkäyvillä on luonnollisesti parhaimmat vehkeet. Kun tarkastelee jo valtaosaltaan ikääntyneiden tuomareiden puhelimia saati niiden sekä paikannuslaitteiden sekä sovellusten käyttöä havaitsee, että sekä osaamisessa, että käytössä on useimmiten puutteita.

Harrastajien joukossa on toki aina niitä ”pelle pelottomia”, jotka ovat sisäistäneet laitteiden sovellukset mutta hyvin usein niiden käyttö on vajavaista. Joka syksy olen niiden ohjelmistoja ja pantojen firmwareja tutuille päivittänyt, koska ne ovat lähes aina vanhassa versiossa ja toimivat silloin lähtökohtaisesti huonosti tai ei ollenkaan.

Paikannuslaitteiden tuoma lisäinformaatio verrattuna perinteisellä tavalla suoritettuun arvosteluun on syksyn aikana tutkimani perusteella aika minimaalista. Ainoa todellinen hyöty LINT-koetapahtumaan ja sen jatkumiseen on koiran paikkatieto. Olen edelleenkin sitä mieltä, että se voitaisiin mielestäni rajallisesti hyödyntää mutta silloin tulee sallia myös tavallisen GPS-laitteen käyttö matkan mittaamisessa. Lisäarvoa aistinvaraiseen haun arvosteluun paikannuslaitteesta ei mielestäni ole. On kuitenkin loogista olettaa, että jos jo nyt jossain päin suomea epäillään tuomareiden rehellisyyttä, niin paikannuslaitteen vapaa käyttö vain kasvattaa joidenkin koiranomistajan pyrkimystä mielikuvituksen käyttöön ja vedätykseen koetuomaria kohtaan.

Kaipaan lisää tutkan käytön vastustajia keskusteluun, Eero joutuu muuten vastailemaan kaikille yksinään ja se on mielestäni epäoikeudenmukaista häntä kohtaan. Auttakaa miestä mäessä samanmieliset…

Älä ole Matti minusta huolissasi, sillä suomalaisethan ovat tunnetusti avointa ja avarakatseista kansaa. En tunne olevani mitenkään altavastaaja, vaikka suurin osa metsästystuttavistanikin asentaa metsälle lähtiessään GPS-pannan koiransa kaulaan. Sen sijaan kukaan heistä ei ole tämänkään syksyn aikana ollut sitä mieltä, että koirapaikanninta tulisi käyttää koiran arvosteluun kun he ovat LINT-kokeessa.

[Kytösavu]

Uussa kirjoitti...

Eli ei se paikantimen salliminen kokeessa muuta rotua miksikään vaikka joku jäärä niin yrittää viimeiseen asti väittää.

Tämä väite ei pidä paikkaansa. Rotu muuttuu parissakin kymmenessä vuodessa, jos tutkalla aletaan hyväksyä isännästä piittaamattomien yhteyttä pitämättömien koirien haukkuja, ja ne saavat hyviä tuloksia, jonka jälkeen sokeat kasvattajat astuttavat niillä joka toisen nartun Suomessa. Tämä pitää uusilla säännöillä estää. Yhteyttä pitämättömät suljetaan nykyisen säännön mukaan, eli tunnin päästä, jos ei yhteydenpitoa ole. Ensihaukkuja ei pidä hyväksyä yli 1 kilometristä. Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, ei jaoston. Eikä jaostolla asiasta muistaakseni mitään tarkkaa kantaa olekaan, samoilla linjoilla ollaan kuin hallitus, tutka tulee jollain tapaa linnunhaukkukokeeseen. Sehän on kirjattu hallituksen pöytäkirjassa sääntötoimikunnalle ohjeeksi. Muunlaista ehdotusta hallitukselle javuosikokoukselle ei tulla hyväksymään, missä tutka ei ole käytössä jollain tapaa.

Mutta jos haluamme parantaa rotuja, eli vähentää keskinkertaisesti tai heikommin hakevien ja seuraavien koirien määrää, niin tutka tulee hyväksyä arvosteluun kyseisten ominaisuuksien kohdalla. Vauhdit pystyy arvostella vanhaan tapaan silmällä, tutkien nopeuslaskurit ovat tähän liian epätarkkoja. Metrit on helppo tarkistaa tutkasta, varsinkin seuraamismatkat, niitä kun suurimmassa osassa maata eivoi arvostella ihmisaistein. Tullut opittua oman tutkankäytön myötä omalla aikaa metsien kätköissä. Vikaa olisi tullut suuntaan jos toiseen. Myös ensihaukkumatkat arvioin jatkuvasti liian lyhyiksi. 30- vuotisesta metsästystoveruudesta suomenpystykorvan kanssa huolimatta.
Pitäisi vaan päättää miten hakuetäisyyksiin tutkaa hyödynnetään. Keskinopeudet ja kilometrit voi unohtaa, niihin vaikuttaa lintujen määrä, maasto, ja liika koiran intokin, josta ei tule palkita. Oma näkemykseni oikeampien pistearvioiden ja yhä parempien hakijoiden jalostamiseksi on yksinkertainen. Tuomarille oikeus pyytää vilaista missä koira on, jos se on ollut pidempään poissa. Ettei tule myyränkaivuusta pisteitä, ja ihan toisinpäinkin, saadaan ne todelliset työmyyrät yhä tarkemmin esille. Ei olisi tarkoitus arvostella tutkalla koiraa, vaan sillä tarkennetaan omat arviot silloin kun tarvetta ilmenee.
Kaikki pistevähennys ajatukset Ruotsin tapaan ei kuulosta oikealta. Minä en ainakaan ala mitään vähentää, jos toinen on huolissaan koirastaan ja haluaa tarkistaa sen sijainnin tutkalta.

[Artsi]

Kaikki pistevähennys ajatukset Ruotsin tapaan ei kuulosta oikealta. Minä en ainakaan ala mitään vähentää, jos toinen on huolissaan koirastaan ja haluaa tarkistaa sen sijainnin tutkalta.

Käsittääkseni vuodenvaihteessa Ruotsikin luopuu paikantimen käytöstä tulevista pistevähennyksistä , ilmeisesti ei ollut toimiva...

[tkokko]

Kommentti: Rehellisyys maan perii ja osaava osaa "peukaloida" teknisesti "luotettavia" apulaitteita!

[peija04]

Näinhän se menee. Ei koiraa saa muuttumaan, puhumattakaan sen perimästä, vain laittamalla sille erilainen panta kaulaan. On muutamia muitakin asioita, joilla on joskus uskottu, ja joku uskoo vieläkin, olevan mahdollisuus saavuttaa oikotie onneen. Yleensä tällainen usko ikävä kyllä perustuu harhaisessa mielessä kehittyneeseen ajatukseen saavuttaa utopistisissa unelmissa syntyneitä fantasioita joutumatta tekemään itse niiden eteen mitään. Terveys hoidetaan pillereillä, fyysisestä kunnosta huolehditaan palkkaamalla personaltreineri, laihdutuksen ym. kehon ehostuksen hoitaa kirurgi jne.

Ja omien tapojen ja tottumusten suhteen se vasta veikeää onkin. Joka ilta tehdään nukkumaan mennessä jämeriä päätöksiä, joiden täytäntöönpano siirretään heti herättyä sujuvasti hamaan tulevaisuuteen, odottamaan asian unohtamista, ja aikaa jolloin sama päätös tehdään taas uudelleen ties kuinka monennen kerran, ja samalla lopputuloksella.

Eerolla on omat perusteensa ja perustelunsa. Ne eivät nyt tässä asiassa vaan oikein pitkälle kanna. Liian paljon on jo ehtinyt tapahtua ja tulee lähitulevaisuudessa edelleen hurjalla vauhdilla tapahtumaan. Olet varmasti sitä mieltä mitä kerrotkin. Etkä ole ajatuksissasi perinteiden puolustajana suinkaan väärässä, etkä myöskään yksin, et edes vähemmistössä. Itse tunnen ajoittain lähes tukehduttavaa tuskaa seuratessani harrastukseemme vaikuttavien asioiden kehittymistä. On erittäin vaikeaa harrastaa perinteisesti, kun perinneympäristöä ei enää ole.

Karilla on myös perusteensa kuten perustelunsakin. Ne eivät mielestäni kanna edes Eeron vastaavien tasolle. Kari keskittyy sinänsä aivan oikein tutkankäytön vaikutukseen ihmiseen, mutta tämän ongelman ratkaisu tulisi mielestäni tapahtua jossain muussa asiayhteydessä kuin keskusteltaessa LINT-sääntöuudistuksesta. Sääntöjen ja koetoiminnan pääasiallisena tavoitteena tulee edelleen säilyttää koiran metsästysominaisuuksiin liittyvän tiedon kerääminen.

[Räpikäs]

Tässäkin asiassa on peräänkuulutettu mielipiteitä ja ajatuksia ääripäiden väliin. Mielessä on pidettävä, että siinä riittää skaalaa täysin sallimisen ja totaalikiellon väliin. Samoin mielessä on pidettävä, että enemmistön päätettävä asia tämä ei ole. Enemmistö ei pysty näkemään ja ennenkaikkea ymmärtämään kokonaisuutta, puhumattakaan seurauksesta eli kyvystä säännön laatimiseen. Haitat, uhat, positiiviset puolet ja hyödyt on varmasti jo läpikäyty. Ei niistä sen enempää. Antoisaa keskustelua kyllä ja ihailtavaa sinänsä, että keskustelua käydään ja näkökulmia tuodaan rohkeasti esille.

Koulutus on otettu täälläkin puheeksi ja siihenpä otan kantaa. Hyvän hakijan ja seuraajan tunnistamiseksi neljän tunnin aikana ei tarvitse paikanninta.
Tämäkin on realiteetti, johon tulisi myös koulutuksessa kiinnittää huomiota ja antaa jopa jonkunlaista painoarvoa. Iltakävely pyörätiellä antaa
tukevan harjoittelualustan matkan arviointiin. Ns. "tolpan väli" on 50 metriä. Ainakin ns. pyörätiellä. Pikitiellä eli autotiellä reilusti pidempi. Tuo 5 tolpanvälia eli 250 metriä on kynnysmatka nykyisessä säännössä. Toinen on kolme tolpanväliä eli 150 metriä. Jotenkin tässä nyt tuntuu, että joku on melkoisen persoonallisellaan, jos ja kun näin yksinkertainen asia saa arvostelun tuntumaan epäoikeudenmukaiselta, jopa arveluttavalta luotettavuudeltaan. Kieltämättä joissakin rajatapauksissa olisi tutkan tuoma tieto avuksi hakupistettä antaessa. Tosin harvoin. Mutta miten, siitä ajatuksia tuonnempana.


Minua ei metsällä ollessani juurikaan kiinnosta mitä koira siellä tekee. Nautin liikkumisesta luonnossa ja koira on se suola, jota ilman en edes lähtisi. Ainakaan niin usein. Hieman säälin ihmisiä, jotka eivät tuota vapaa-ajallaan tapahtuvaa touhua arvosta, vaan pilaavat sen näyttöä tuijottaen. Nämä siis ääripäät taas esimerkkeinä. Välimuotoja piisaa.
Tutka tulee siis koetoimintaan, kuten todettu jo. Se että miten se tulee, tulisi olla pääasia keskustelussa. Itse en ole vakuuttunut tutkan tuomasta informaatiosta. Samoilla linjoilla Kytöpekan kanssa siitä.
On esimerkkejä ja aivan tavallista, että paikannin kertoo lukemat esim. matka 30 km ja keskinopeus 10km/h. (noin luvut sinnepäin? On.) Tuolla keskinopeudella koira siis liikkui kolme tuntia, koska 30km / 10km/h antaa arvon 3h. Koe-erä on kuitenkin neljä (4) tuntia, eikä muuta koiran toimintaa lapulle tullut, toisin sanoen ei ole ollut tapahtumia. Mitä koira siis teki tuon yhtälöstä puuttuvan tunnin. Oli täysin liikkumatta paikallaan? Voin vastata itselleni: Ei ollut.
Kuluneelta syksyltä on myös esimerkki, kun tuomariharjoittelija oli mukana. Minä uksin karttaa ja sanoin, että ryhmä kulki n. 5km erän aikana. Harjoittelija luotti paikantimen dataan ja sanoi, että yli 9 km. Noup! Oli helppo vastaus. Mistä niitä metrejä siihen paikantimeen tulee? No kattokaapa guuggelista, että miten se gps toimii. Muistan joskus kun ameriikan pojjaat vielä häiritsi signaalia, niin jo vain tuli metrejä joutuin. No se muuttui yhdessä yössä..

Sitten kun arvostellaan tutkalla kiitettävä haku. Montako kertaa koiran tulee tuo 250 metriä ylittää hakulenkeillään neljässä tunnissa, jotta hakulaajuus voidaan arvostella kiitettäväksi?
Toisinpäin miksi joskus laajasti hakeva koira ei aina menekään kauaksi? Siksi, koska se on töissä. Se viettiensä viemänä pysähtelee kyllä tutkimaan lähempänäkin olevat hajut ja sehän meitä arveluttaa, että mitäs se tuohon jäi nysväämään. Leimaammeko paikantimen tuomalla tiedolla huonoksi hakijaksi?

Emme koskaan saa täyttä varmuutta joihinkin asioihin ja tekniikasta aukottoman totuuden kertojaa saadaan odotella vielä pitkä tovi linnunhajumolekyylitiheysanalysaattoreineen tuulensuunnan ja -nopeuden ilmaisimella. Näitä odotellessa olisi myös hyvä kouluttaa uusia harrastajia lukemaan koiraansa ja muidenkin koiria. Jos ei kouluttamaan, niin ainakin kertomaan ja valistamaan. Aika äkkiä niistä pääsee kärryille, että kun koira lähtee tuohon suuntaan, niin se tulee tuolta suuunnasta jonkin ajan kuluttua tai jos ei tule, niin siellä tapahtuu kohta jotain tai ei tapahdu ja koira palaa vähän myöhemmin. Mutta töissä se on poissaollessaan ja jos ei ole, niin eipä se niitä pisteitä eikä mitään muutakaan ansaitse muutenkaan. Yksinkertaisesti näinhän se menee.

Tosipuheessa se seiskan hakija on se mukavin mettäkaveri. Hakee reippaasti sen 250m etäisyydeltä, joka riittää kyllä siihen, että lintu ei metsästäjästä tiedä ja on mukavasti ohjattavissa. Pääsee isäntäkin tekemään reissunsa ja yhdyttämään tavoittelemansa maastonkohdan. Toki koira välillä hajujen perässä menee kauemmaksikin ja saa mennäkin ja saa siellä sitten jotain aikaankin. Toivottavasti ainakin.

En ole tutkan vastustaja sen enempää kuin puolestapuhujakaan, käytäntöön tutka tulee ja siihen tarvitaan kyllä ymmärrystä, jota tältäkin palstalta löytyy, että miten.

Jos on aina äänessä, niin puhuu vain asiaa, jonka jo entuudestaan tietää. Vain kuuntelemalla voi oppia uutta. Vanha kiinalainen sananlasku.


-Heikki Niemelin

[tkokko]

Muutos
Metsästäminen on muuttunut paljon aikojen saatossa ja lähinnä siihen on ollut vaikuttamassa sen tekninen kehitys. Silloin kun Suomalais-Ugrilaistet kansat kulkeutuivat Itämeren ja Uralin väliselle alueelle harjoittamaan omimpia elinkeinojaan heidän mukanaan oli erilaisia turkin väritykseltään omaavia kirjavia pystykorvaisia koiria. Siihen mennessä eri linnun pyyntitavoiksi oli kehittyneet erilaiset ansastamiset, kivilingot ja jousipyssy nuolineen. Noin historiallisella 1000 -luvulla otettiin käyttöön tehokas ja tarkka varsijousi. Ja metsätsystekniikka kehittyi ja koirien käyttöominaisuukset siinä samalla. Milloin pudotettiin ensimmäinen lintu ruutiaseella ammutulla kuulalla? Varmaankin 30 vuotisen sodan jälkeen 1650 -luvulla, kun henkiin jääneet hakkapeliitat ja jalkamiehet palasi kotiin. Näihin aikoihin lienee ottanut haparoivia ensiaskeleitaan meidän tuntemamme ikiaikainen suomalainen linnunpyyntikulttuuri ruutiaseella? Todellisuudessa oravanpyynti ja muiden nahkojen oli silloin ja oli vielä pitkään tärkeämpi laji aina 1950 -luvun lopulle asti ja enin osa linnuista pyydettiin ansastamalla. No, metsästystekniikka-kultuuri kehityy nykyaikaiseen muotoonsa tarkoine rihlatuin asein, tarkkuuskiikarein ja miehet koirineen siinä samalla. Laukauksien myötä saalisvarmuus parani. Kulttuurin muutos on väistämätöntä ja muutokseen sopeudutaan. Hetki sitten tutkattiin harva-anteenilla koiria ja nyt on käytössämme apuna erilaiset paikannuslaitteet. Koirat lienee samanlaisia, kuin ennenkin 1000 -luvulla, mutta pyytäjien laiskuus on arvatekkin lisääntynyt? Nykyisin kysymys on asioiden arvostamisesta ja eräkulttuurin ja sen tavan muutoksesta, mitä emme voi pysäyttää. Ottaessamme uuden tekniikan käyttöön lintukokeissa, niin siinä kehityksessä ei ole mitään erikoista ja tapaan totutaan, se on varmaa. Lintukoemuodossa on erityisen tärkeätä päästä koirien käyttöominaisuuksista oikeaan ja tarkkaan töiden mitattavuuteen. Vain siten saadaan todellista määriteltyä aineistoa koiriemme jalostuksen käyttöön ja tueksi. Aistienvarainen arviointi antaa mielikuvitukselle paikkansa ja erilaiset saatujen tulosten keskimääräisyydet, johtavat päätelmissä varsin helposti harhaan. Tähän esimerkki. Kaksi koiraa laukkaa hakien maastossa. Toinen laukkaa arvioiduin "täysin" pistein ja toinen myös. Todellisuudessa tekniikkaa hyväksi käyttäen selviää toisen laukkaavan kolme pistettä nopeammin ja laajemmin. Tarvitsemme rehellisiä ja oikein mitattuja töitä ja sitä kautta tuloksia!

[enp]

Nykyiset käyttöominaisuuksien mittaustavat ovat olleet käytössä aika pitkään. Mittaustapojen muutoksella voimme saada aikaan myös sen, ettei nykyisten tietokantojen aineistoa voi välttämättä enää suoraan verrata entiseen. Tämä ns. yhteensopivuus on mielestäni erittäin tärkeää, sillä vertailukohdan pysyessä suhteellisen vakiona (kalibroituna) pystymme luotettavimmin mittaamaan myös muutosta.

Tosipuheessa se seiskan hakija on se mukavin mettäkaveri. Hakee reippaasti sen 250m etäisyydeltä, joka riittää kyllä siihen, että lintu ei metsästäjästä tiedä ja on mukavasti ohjattavissa. Pääsee isäntäkin tekemään reissunsa ja yhdyttämään tavoittelemansa maastonkohdan. Toki koira välillä hajujen perässä menee kauemmaksikin ja saa mennäkin ja saa siellä sitten jotain aikaankin.

Olen Heikin kanssa mukavimmasta metsäkaverista täysin samaa mieltä. Tavoittelemalla vauhdin ja matkan lisäämistä koirissamme vain vähennämme päivän aikana tapahtuvia lintukontakteja.

[tkokko]

Hetkinen. Eikö tavoitteena olekkaan saada jalostuksella aikaan se "kympin" koira? Jalostuksen tavoite on nimenomaan aikaansaada niitä fysiologisesti kauniita ja kelpoisia "kympin" koiria, joidenka työskentely maastot tehokkaasti tutkii ja löydetyn riistan eräilijäille saada mahdollistaa. Mikäli kysymys on eri pystykorvarotujen kyvykkydestä ja niiden eroista, niin silloin hanke haudattakoon ja pysyttäköön nykyisissä asetelmissa. Tulevaisuus näyttää varmuudella oikean asian laidan.

[Räpikäs]

Elä Tapsa esitä tyhmää, kun et sitä ole. Palaa takaisin facebookkiin, jossa sopii välillä vähän rappailla ja provotakin. Asiassa olisi tarpeen pysyä tai avata uusi, jos jotain haluaa tuoda esille. Vastausinnokkuudesta voi sitten taas tehdä omat päätelmät.

-Heikki Niemelin

[Pekkis]

Nykyiset käyttöominaisuuksien mittaustavat ovat olleet käytössä aika pitkään. Mittaustapojen muutoksella voimme saada aikaan myös sen, ettei nykyisten tietokantojen aineistoa voi välttämättä enää suoraan verrata entiseen. Tämä ns. yhteensopivuus on mielestäni erittäin tärkeää, sillä vertailukohdan pysyessä suhteellisen vakiona (kalibroituna) pystymme luotettavimmin mittaamaan myös muutosta.

Tosipuheessa se seiskan hakija on se mukavin mettäkaveri. Hakee reippaasti sen 250m etäisyydeltä, joka riittää kyllä siihen, että lintu ei metsästäjästä tiedä ja on mukavasti ohjattavissa. Pääsee isäntäkin tekemään reissunsa ja yhdyttämään tavoittelemansa maastonkohdan. Toki koira välillä hajujen perässä menee kauemmaksikin ja saa mennäkin ja saa siellä sitten jotain aikaankin.

Olen Heikin kanssa mukavimmasta metsäkaverista täysin samaa mieltä. Tavoittelemalla vauhdin ja matkan lisäämistä koirissamme vain vähennämme päivän aikana tapahtuvia lintukontakteja.

Tästä herää väkisin kysymys että onko sääntökirjan ohjeistus hausta kohdallaan koska se suosii nopeaa ja laajaa hakijaa? Jos seiskan hakija on parempi kuin kympin hakija niin eikös silloin haun ohjeistus ja pisteytys kaipaa päivittämistä?

Tosi on se että lintukoe ei ole juoksukilpailu. Koiran kulkeman matkan maksimointi ei saa olla tavoite.

Nopeus auttaa väkisin siihen että koiran haku kattaa samassa ajassa isomman alueen jos se vaan liikkuu järkevästi. Se että löytääkö koira linnut tehokkaasti nopeuden lisääntyessä on eri asia. Ja silloin kun on huonoja lintuvuosia niin laajuutta saa olla jos haluaa lintukontakteja.

[Timo Kettunen]

Mielipiteeni on aivan sama kuin mitä Pekka edellä sanoi. Kiitettävän haun määritelmä ei mielestäni tarvitse uudeleen päivittää, vaikka sen kuvaama haku ei aina tuota yhtä tehokkaasti löytömahdollisuus- ja löytöpisteitä kuin 7-8 hakijan haulla on mahdollisuus todeta ja saadaan kortille. Jalostusta ajatellen olisi kuitenkin hyvä, että meillä säilyisi riittävä todellinen vähemmistö kiitettäviä hakijoita turvaamaan itsenäiseen, tarkoituksenmukaiseen ja omaehtoiseen yhteydenpitoon pystyvien hakijoiden säilymisen rodussa. Oman ihanne koiran toimintatyyppi ei välttämättä ole sama asia kuin sääntöjen määrittämän tavoitetyyppi on!