Totesimme harrastajien yhteiskeskustelussa rodun olevan ulkomuodollisesti erittäin hyvällä tasolla - tilastolliseti taulukkomuotona tutkittuna ja arvioituna. Hyvä niin - olemme menneet siis roimasti eteenpäin. Mutta mitä on olemassa tämän tiedon sisällä? Se tarvitsisi hieman lisäanalyysiä ja oikeat pohdinnat ja päätökset rotumme eteenpäin viemiseksi. Näyttelykäyntien lukumääräistä käyntiä tarkasteltaessa tiedämme serttejä olevan jaettu kunnioitettavia määriä. Mutta miten ne ovat jakautuneet ja mille koirille? Millä lailla tämä kysymys peilaa rodun kuvaa ja millälailla asialla on merkitystä yhdistelmäsuunnitteluun ja tehtäessä ratkaisuja itse yhdistelmästä? Lisäkysymyksen aiheutta jalostusta ajatellen, että serttin koirien puutokset ja merkitys meidän tulee ymmärtää ja käsittää erittäin vakavaksi asiaksi. Ongelmia serttin koirilla on olemassa samalla lailla kuin tyydyttävän ulkomuodon omaavassa koirassa. Koirissa on olemassa mm. terveydellisiä ongelmia, hammaspuutoksia, luonteen pettämistä, liian pitkää turkkia ja jopa neliömäistä rakennetta, joitakin puutteita mainittuna. Tämä rakenne puute kyseisissä koirissa on vakavast otettava asia, koska jos yhdistelemme tälläisiä koiria, niin menetämme rodun kuvaa ja samalla heikennämme metsästyskoiran toiminnalista käyttöominaisuutta. Emme tarvitse pieniä "akitoja" - hieman herättävästi kirjoitettuna. Lähes kiitettävästi tunnemme koiran rotumääritelmän. Mutta, jos hyljeksimme kaikenvrisiä ja vivahteisia ja tummaa ja jopa mustaa pikmenttiä, niin mnetämme metsästykoiristamme erittäin arvokasta geenperimää. Toinen käyttöominaisuuksiin vakuttava tekijä on koirien takakulmaukset. Älkää yhdistäkö koiria, joilla on puutteita raajoissa, kulmauksissa ja takakorkeudessa. Mutta liiallista kulmaa on myös vältettävä! Nämä kysymykset vaatisi myös meitä tekijöitä töihin! Mutta onko meissä tekijöitä?
Suuret kiitokset sertti koiran omistajat, kuitenkin PR -työstä olette sen ansainnet. Toivon ja tiedän teidän tekevän niin, ettette yhdistäisi neliömäisiä koiria keskenään.
Kaikkein tärkeimmät asiat ovat metsästykoirissa terveys ja käyttöominaisuudet. Terveys menee vääjämättä eteenpäin uuden Pevisan myötä. Seurattavien pevisasairauksien periyttäjät tunnemme hyvästi suomessa ja kohta myös ruotsissa- mutta sairauksien alkulähteet, sairauksien solmukoirat - joista vitsaus on haarautunut uudelle linjalle tarvitsee selvityksiä lisää. Koirienne omistajat, pyydän teitä olemaan asiassa kriittisiä ja tutkikaa koiranne sukutaulu ja kysykää jos, ette itse tiedä. Valistakaa myös muita uudesta jalostusanalyysimnetelmästä, jonka jalostustoimikunta otti hiljan käyttöön. Ongelma on ratkeamassa nopeammin mikäli saamme asiaan vakavasti suhtautuvia tekijöitä lisää. Tarvitsemme taustatietoa lisää mm. PRA:sta ja kaatumataudista eli epilepsiasta.
Näköjään ikuisuuskysymys on tämä rodun koekäyntien lisäämiinen. Mutta mikäli haluamme saavutta todellisen haastajan aseman muille metsästyspystykorville riippumatta koemuodosta, niin nyt tarvitsemme todellisia tekijöitä isolla T:llä jotta asia lähtee Todella nousuun. Meillä on järjestössämme käytössä ihmisiä asiantuntijoina ja välineitä asian hoitamiseksi - joten tartutaan toimeen! Välineet ovat: linnunhaukkukoe, hirvenhaukkukoe, hirventaipumustesti, kohta myös linnunhaukkutaipumustesti, jäljestyskokeet, noutokokeet, tottelevaisuuskokeet ja luonnetestit. Jälleen tarvitsemme tekijöitä lisää, joten rakennetaan asiassa toimiva ja tehokas yhdysmiesverkosto.
Lopuksia vielä pieniä tapahtumia kehässä ja kehän laidalta.
Toisinaan käy niin, että koira menee uudelle omistajalle ja omistaja tietämättään ja kokemattomuuttaan tai vaikkapa perinteitä kunnioittaen ei ala koiransa kanssa enempi "leikkihommiin", kuten hampaiden harjaukseen, purennan tutkmiseen, koiran syllissäpitämiseen tai muihin pentuajan ja nuoren koiran opettamisaikakauden touhuihin, mitä koira tarvitsee näyttelykehän tuomassa jalostustarkastelussa ja laatuarvostelussa. "Soumeiningissä" koirien rankkaus paremmusjärjestykseen, ja maininta EVA, ei voida arvostella es. ärähtämisen tai peukaloon puremisen takia, ei tarkoita välttämättä koiran vihaisuutta vaan usein on kysymys koiran totuumattomuudesta koko touhuun - siis koiran mielstä!.
Vastaavia asioita tapahtuu tulkittaessa koirien merkkikieltä ja käytöstä esim. korkeuden mittauksen yhteydessä, jolloin mitattava keppuroi kaikin mahdollisin keinoin, laskeutuu mahalleen tai rellahtaa, jopa selälleen. Rodun koirien myönteiseen merkkikileen kuuluu, myös korvien rusetille laitto, jolla viestitään, että tässä vain ollaan, enkä halua aiheuttaa enempi huomiota ja seurataan tilanteen kehittymistä. Sama on myös koirien miellyttävä nauru eli hauska hymyily, jolloin hampaat näkyy ja häntä heiluu.
Havannoin myös oudon tilanteen, jollaisia muutkin oletettavasti olette nähneet kehän laidalta, missä tehtiin koiran korkeuden mittausta "oudolla kepillä". Homma meni koiralla arvatekkin keppuroiniksi. Kokenut ja menestyneen kennelin pitäjä puhui kuuluvalla rintaäänellä: "Katsokaa kuinka tuo pelkää"! Tapausta oli seuraamassa uusia lyhyen kokemuksen omaavia pohjanpystykorvan harrastajia ja mahdollisia tulevia koiran haluavia.
Herätti mietteitä - että olemmeko hukanneet luonnonmerkkien ja eläinten merkkikilen tuntemisen?
Lavea koiriemme sukukanta kaikkine erilaisuuksinen on rodun arvokkain omaisuus. Ahtaalla ajattelulla ja teoilla romutamme ja heitämme hukkaan, haaskiin, rotumme pelastajien elämäntyön.
Rakennellaan ja kirjoitellaan t
Mietteitä Kajaanin talvipäivien jälkeen
Valvojat: Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7
Re: Mietteitä Kajaanin talvipäivien jälkeen
Onko Tapio koira arvostelevien näyttelytuomareiden taso todella niin matala, että tuossa luettelemiasi virheitä löytyy sertin koirasta samalla lailla kuin tyydyttävän ulkomuodon omaavasta koirasta ? Tyydyttävä tarkoittaa entistä kolmannen palkinnon koiraa.tkokko kirjoitti:No niin asiaan!
......
Ongelmia serttin koirilla on olemassa samalla lailla kuin tyydyttävän ulkomuodon omaavassa koirassa. Koirissa on olemassa mm. terveydellisiä ongelmia, hammaspuutoksia, luonteen pettämistä, liian pitkää turkkia ja jopa neliömäistä rakennetta .......
Rakennellaan ja kirjoitellaan t
Jos et sittenkään niin tarkoittanut, kannattanee lukea kirjoitettu teksti kertaan, pariin ja miettiä, mitä tuli kirjoitetuksi.
Puutteet ja sen seuraukset
Huomenta!
Kiitokset mielenkiinnosta puutteellisella äidinkielellä kirjoitettuun tekstiin. Mukava on huomata suomenpystykorvaharrastajankin olevan kiinostunut aiheesta ja rotuamme koskevat ottamukset. Olen pahoillani, etten oikolukenut tai luetuttanut emännällä sitä ennen kun laitoin sen palstalle luettavaksi. Oikeinkirjoitustaito on minun inhimillinen puutteeni. Historiana on taustalla sellainen asia, ettei naapurimaassa opetettu ummikkosuomalaisille kielioppia ja tavausta oikealla tavalla koulunkäynnin ensivuosina.
Kysymyksesi ulkomuototuomareiden kokemuksesta ja arvostelutaidosta on tässä kokonaisuudessa irrallinen. Samoin on asia kysymykseen ulkomuototuomareiden koulutuksesta. Näihin kahteen asiaan en ota kantaa.
Haluaisin keskustella kanssanne siitä, että mitä vakavia seurauksia on rodun kehittymiselle siitä, jos me emme opi näkemään ja koiranomistajana (tunnustamaan itsellemme) kauniissa ja rakkaissa koirissa esiintyviä vakaviakin puutteita tai piilossa olevia virheitä? Pohjanpystykorvan seikkaperäinen rotumääritelmän ulkomuototuomareille tarkoitettu koulutus- ja arvosteluohje mahdollistaa menestystä myös puutteelisen rakenteen tai piilossa olevan virheen omaavalle koiralle, koska ohjeessa lukee puutteen tai vian suhteuttamisesta koiran ulkomuotoon ja kauneuteen.
Edellisessä tekstissä esitetyt kysymykset ovat kiinteästi rekisteröidyn pohjanpystykorvan toiminnalliseen metsästypystykorvan karaktääriin l. luonteeseen ja liikkeeseen kehkuuluvia asioita. Kirjoitan vielä kertauksena, että rekisteöityä pohjanpystykorvaa on kehitetty vasta alle 40 vuotta, mikä on vain seitsemän sukupolvea. Kaikki tiedämme vielä sen seikan, että rotuun otto on tuonut ja tuo edelleen mielenkiintoisen pikantin lisän tähän kenneltyöhön. Olemme alkutaipaleella!
Toivoisin keskustelijoiden käsittelevän syy- ja seuraussuhteita eikä keskittyvän vain irraliisiin yksittäisasioihin.
Keskustellaan ja rakennellaan t.
Kiitokset mielenkiinnosta puutteellisella äidinkielellä kirjoitettuun tekstiin. Mukava on huomata suomenpystykorvaharrastajankin olevan kiinostunut aiheesta ja rotuamme koskevat ottamukset. Olen pahoillani, etten oikolukenut tai luetuttanut emännällä sitä ennen kun laitoin sen palstalle luettavaksi. Oikeinkirjoitustaito on minun inhimillinen puutteeni. Historiana on taustalla sellainen asia, ettei naapurimaassa opetettu ummikkosuomalaisille kielioppia ja tavausta oikealla tavalla koulunkäynnin ensivuosina.
Kysymyksesi ulkomuototuomareiden kokemuksesta ja arvostelutaidosta on tässä kokonaisuudessa irrallinen. Samoin on asia kysymykseen ulkomuototuomareiden koulutuksesta. Näihin kahteen asiaan en ota kantaa.
Haluaisin keskustella kanssanne siitä, että mitä vakavia seurauksia on rodun kehittymiselle siitä, jos me emme opi näkemään ja koiranomistajana (tunnustamaan itsellemme) kauniissa ja rakkaissa koirissa esiintyviä vakaviakin puutteita tai piilossa olevia virheitä? Pohjanpystykorvan seikkaperäinen rotumääritelmän ulkomuototuomareille tarkoitettu koulutus- ja arvosteluohje mahdollistaa menestystä myös puutteelisen rakenteen tai piilossa olevan virheen omaavalle koiralle, koska ohjeessa lukee puutteen tai vian suhteuttamisesta koiran ulkomuotoon ja kauneuteen.
Edellisessä tekstissä esitetyt kysymykset ovat kiinteästi rekisteröidyn pohjanpystykorvan toiminnalliseen metsästypystykorvan karaktääriin l. luonteeseen ja liikkeeseen kehkuuluvia asioita. Kirjoitan vielä kertauksena, että rekisteöityä pohjanpystykorvaa on kehitetty vasta alle 40 vuotta, mikä on vain seitsemän sukupolvea. Kaikki tiedämme vielä sen seikan, että rotuun otto on tuonut ja tuo edelleen mielenkiintoisen pikantin lisän tähän kenneltyöhön. Olemme alkutaipaleella!
Toivoisin keskustelijoiden käsittelevän syy- ja seuraussuhteita eikä keskittyvän vain irraliisiin yksittäisasioihin.
Keskustellaan ja rakennellaan t.
Onko Tapio koira arvostelevien näyttelytuomareiden taso todella niin matala, että tuossa luettelemiasi virheitä löytyy sertin koirasta samalla lailla kuin tyydyttävän ulkomuodon omaavasta koirasta ?
Ohessa muutamia otteita erään ulkolaisen tuomarin artikkelista (huom! kyseessä erään toisen rodun tuomari, kyseessä olevat asiat varmaan ovat kaikilla roduilla samanlaiset):Haluaisin keskustella kanssanne siitä, että mitä vakavia seurauksia on rodun kehittymiselle siitä, jos me emme opi näkemään ja koiranomistajana (tunnustamaan itsellemme) kauniissa ja rakkaissa koirissa esiintyviä vakaviakin puutteita tai piilossa olevia virheitä?
Mikään koira ei vastaa täydellisesti rotumääritelmän ihannetta. Ulkomuototuomarin tehtävä – siis mitä tuomari etsii – on valita koira, jolla on vähiten virheitä ja poikkeamia rotumääritelmästä.
Esittäjän tulisi olla tietoinen, että tuomarin epäilykset heräävät, jos handleri juoksee kehässä pikajunan vauhtia. Tuomari yrittää silloin etsiä sitä virhettä, jonka handleri yrittää kätkeä. On parempi tehdä ohjeen mukaan ja antaa tuomarin päättää liikkuuko koira kuten sen kuuluisi. Liikunta on tässä rodussa päätekijä voittajan valinnassa. Kuten mainitsin aiemmin, huonot etuosat – rullaavat etuliikkeet ja leveät rintakehät – ovat verraten yleisiä rodussa. Toinen ongelma, josta on viime vuosina tullut myös vaikeampi on leveät takaliikkeet. Näistä on mahdollisesti tullut yleisiä siksi, että niin moni kasvattaja on halunnut astuttaa nartun suosikkiuroksella, jolla on tämä vika, vaikka onkin pärjännyt valioksi asti. Itse asiassa monet tuomarit yhä vieläkin valitsevat voittajaksi takaliikkeiltään leveitä koiria, koska ne muutoin ovat niin ”sieviä”. Valitettavasti ”sievyys” näyttää vaikuttavan tuomarien valintoihin. Nämä nätit voittajat ja nätit valiot – joilla on leveät takaliikkeet – aikaansaavat kasvavan ongelman rodussa.
Miten teksti sitten liittyy PM:n tekemään kysymykseen on selviö. Koira joka saa sertin voi kaikesta huolimatta omata myös sellaisen virheen, joka kertautuessaan voi aiheuttaa ongelman rodussa. Onkin tietysti ulkomuototuomarin kokemuksestakin kiinni, kuinka "vakavaksi" hän tiettyjä virheitä luokittelee. Kasvattajien/omistajien olisikin parempi tuijottaa sen sertin sijasta sitä kirjoitettua arvostelulappua, joka kertoo paljon enemmän, kuin sinivalkoinen nauha niin isänmaallinen kuin se onkin.
Re: Mietteitä Kajaanin talvipäivien jälkeen
Onko Tapio ja IKA todella sitä mieltä, että koira arvostelevien näyttelytuomareiden taso on todella niin matala, että tuossa luettelemiasi virheitä löytyy sertin koirasta samalla lailla kuin tyydyttävän ulkomuodon omaavasta koirasta ? Tyydyttävä tarkoittaa entistä kolmannen palkinnon koiraa.PM kirjoitti:tkokko kirjoitti:No niin asiaan!
......
Ongelmia serttin koirilla on olemassa samalla lailla kuin tyydyttävän ulkomuodon omaavassa koirassa. Koirissa on olemassa mm. terveydellisiä ongelmia, hammaspuutoksia, luonteen pettämistä, liian pitkää turkkia ja jopa neliömäistä rakennetta .......
t
Vaikka Tapio yrittää taitavasti asian väistää ja haluaa välttää koko keskustelun tätä hän kirjoituksellaan tarkoittaa. Minä olen tähän saakka luullut, että vikojen määrä vähenee laatuluokan noustessa. No mutta täytyy miettiä millaiseen lopputuloseen pääty tässä selitysmyllyssä. Suomenpystykorvalla on populaatio liin laaja, että en tunne kaikkia koiria. Jalostustyössä on tämän vuoksi tukeuduttava myös asiantuntijan arvioon.
Näyttelyiden tarkoitus?
Kennelharrastus on monipuolista ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Koiranäyttelyt ovat tapahtumana institutionaalinen käsite, jota ohjaavat kansalliset ja kansainväliset säännöt ja ohjeet. Haluaisimmeko ja voisimmeko muuttaa tätä instituutiota siten, että luopuisimme koirien arvonimistä, meriiteistä ja kauniista palkinnoista? Emme tietenkään halua luopua niistä, eikä luopuminen ole tarpeellistakaan, koska meillä on olemassa inhimillisenä piirteenä halu päästä koirinemme esille. Olemme täällä Suomessa ylpeitä käytetystä laatuarvostelumenetelmästä, jossa koirat luokitellaan yksilötasolla eri kategorioihin. Näyttelyiden yhtenä perusteena on myös niiden tuoma hyödyllinen tieto rodunjalostukseen ja metsästyspystykorvan toiminnalliseen kehittämiseen. Perusteita ei tarvitse lopettaa tai sen arvoa muuttaa, mutta voitaisiinko laatuarvostelua edelleen kehittää jalostustarkastuksen suuntaan? Miksikö?
Tämä laatuarvostelu voidaan kuvata myös pyramidina, jossa perustana on rodun populaation kaikki koirat. Pyramidin huipulla on erinomaista toiminnallista ulkomuotoa ja kauneutta omaavat harvat yksilöt rotumääritelmään suhteutettuna. Nämä menestyneet yksilöt saavat arvonimiä ja omistajansa tunnettavuutta. Käytämme täällä kotimaassa opittua kansainvälistä mallia koirien jalostuksessa siten, että pyramidin huippuja paritetaan keskenään. Voidaanko tätä soveltaa rodussa, jossa tunnetaan ainoastaan seitsemän täyttä rekisteröityä sukupolvea? Onko populaatio vielä liian kapea?
Pientä uhanalaista metsästyskoiraa pohjanpystykorvaa rotuna ajatellen mitä uhkia ja vaaroja tällä menettelyllä on olemassa, jos me kaikki toimimme saman opin mukaisesti? Kavennamme muun muassa rodun arvokasta perimää, rodun monimuotoisuutta, alkukantaisuutta ja toiminnallista rakennetta joitakin asioita lueteltuna.
Nyt lähestymme tätä vakavaa kysymystä: mitä tapahtuu rodussa jos ja kun emme osaa katsoa erinomaiseksi luokitellun yksilön virhettä, rakenteellista puutetta tai piilossa olevaa vikaa? Mitä tapahtuu rodussa, jos nämä seikat yhdistelmässä kertautuvat eteenpäin? On totta, että erinomaisen ulkomuodon omaavassa koirassa on vähemmän puutteita kuin tyydyttävän ulkomuodon omaavassa. Tästä huolimatta tyydyttävänkin näköinen koira voi olla ja on usein armottoman hyvä riistakoira.
Mitä tapahtuu, kun hyvännäköisiä yksilöitä käytetään hyvin usein esillä; alkaako meissä ihmisissä muuttua mielikuva rodusta tiettyyn suuntaan? Tulemmeko sokeiksi asialle, koska emme tunne rodun historiaa ja luonnon lainalaisuuksien eli evoluution suuntaa ja sen lajin kehittämiseen liittyviä mekanismeja?
Maailmalla on surullisia esimerkkejä roduista, joiden toiminnallinen ja liikkeeseen perustuva rakenne yksinomaan ihmismielissä omaksutun kauneusihanteen takia on romahtanut. Kauneusihanteena on hyvin usein ollut käytössä ainoastaan turkin väri ja arvostetun kennelhenkilön karaktääri ja hänen näkemyksensä rodun kehittämiseksi. Tähän romahtamiseen on ollut vaikuttamassa eritoten matadorijalostus. Romahtamista on nopeuttanut myös korkean sukusiitosasteen tai menetelmänä insestin hyväksyminen yhdistelmässä. Näistä voimme oppia pohjanpystykorvan kohdalla.
Tämä laatuarvostelu voidaan kuvata myös pyramidina, jossa perustana on rodun populaation kaikki koirat. Pyramidin huipulla on erinomaista toiminnallista ulkomuotoa ja kauneutta omaavat harvat yksilöt rotumääritelmään suhteutettuna. Nämä menestyneet yksilöt saavat arvonimiä ja omistajansa tunnettavuutta. Käytämme täällä kotimaassa opittua kansainvälistä mallia koirien jalostuksessa siten, että pyramidin huippuja paritetaan keskenään. Voidaanko tätä soveltaa rodussa, jossa tunnetaan ainoastaan seitsemän täyttä rekisteröityä sukupolvea? Onko populaatio vielä liian kapea?
Pientä uhanalaista metsästyskoiraa pohjanpystykorvaa rotuna ajatellen mitä uhkia ja vaaroja tällä menettelyllä on olemassa, jos me kaikki toimimme saman opin mukaisesti? Kavennamme muun muassa rodun arvokasta perimää, rodun monimuotoisuutta, alkukantaisuutta ja toiminnallista rakennetta joitakin asioita lueteltuna.
Nyt lähestymme tätä vakavaa kysymystä: mitä tapahtuu rodussa jos ja kun emme osaa katsoa erinomaiseksi luokitellun yksilön virhettä, rakenteellista puutetta tai piilossa olevaa vikaa? Mitä tapahtuu rodussa, jos nämä seikat yhdistelmässä kertautuvat eteenpäin? On totta, että erinomaisen ulkomuodon omaavassa koirassa on vähemmän puutteita kuin tyydyttävän ulkomuodon omaavassa. Tästä huolimatta tyydyttävänkin näköinen koira voi olla ja on usein armottoman hyvä riistakoira.
Mitä tapahtuu, kun hyvännäköisiä yksilöitä käytetään hyvin usein esillä; alkaako meissä ihmisissä muuttua mielikuva rodusta tiettyyn suuntaan? Tulemmeko sokeiksi asialle, koska emme tunne rodun historiaa ja luonnon lainalaisuuksien eli evoluution suuntaa ja sen lajin kehittämiseen liittyviä mekanismeja?
Maailmalla on surullisia esimerkkejä roduista, joiden toiminnallinen ja liikkeeseen perustuva rakenne yksinomaan ihmismielissä omaksutun kauneusihanteen takia on romahtanut. Kauneusihanteena on hyvin usein ollut käytössä ainoastaan turkin väri ja arvostetun kennelhenkilön karaktääri ja hänen näkemyksensä rodun kehittämiseksi. Tähän romahtamiseen on ollut vaikuttamassa eritoten matadorijalostus. Romahtamista on nopeuttanut myös korkean sukusiitosasteen tai menetelmänä insestin hyväksyminen yhdistelmässä. Näistä voimme oppia pohjanpystykorvan kohdalla.
Re: Mietteitä Kajaanin talvipäivien jälkeen
Kiinnostuin tuosta lainaamastani kohdasta tekstissäsi. Milloin tuollainen päätös on tehty, että lintupuolella otetaan käyttöön jokin testi. Rotuhan on uskottava harrastajien silmissä silloin kun saadaan kirjallista tietoa koirien kyvyistä haukkua lintua. Ymmärtääkseni koirat "testataan" metsällä ja tuodaan kokeisiin sellaiset omien tai ystävien mielestä pelaavat koirat, jotka ovat muuten jalostukseen soveliaita.tkokko kirjoitti: .. Välineet ovat: linnunhaukkukoe, hirvenhaukkukoe, hirventaipumustesti, kohta myös linnunhaukkutaipumustesti, jäljestyskokeet, noutokokeet, tottelevaisuuskokeet ja luonnetestit.
Miksi ihmeessä lisää "taipumistestejä"
Mitä virkaa on hirven- ja linnunhaukkutaipumustesteillä kun on jo olemassa kyseiset koemuodot, jotka mittaavat kyseistä "taipumusta". Taidetaan aiheuttaa lisää sekaannusta ja lisätöitä tilastonikkareille. Mikäli koira menestyy linnun- tai hirvenhaukkukokeessa on se selkeä näyttö taipumuksesta ko. työskentelyyn. Unohdettakoon muut.
Pohjanpystykorvat kokeisiin.
Olen Tapion kanssa samaa mieltä siitä, että rodun jalostus kärsii pitkässä juoksussa, jos rodulle haetaan vain ihanteellista ulkomuotoa. Tämä tyyli tulee vaikuttamaan rodun käyttöominaisuuksiin ja nimenomaan sen mahtavaan nopeuteen ja liikkumiseen. Rotumääritelmä sanoo, että pohjanpystykorvan runko on hieman korkeutta pidempi. Nyt näyttää kuitenkin suuntana olevan spk:n kaltainen neliömäinen runkorakenne, vaikkakin kaunishan se on katsella, mutta nyt puhutaan pohjiksista, jolla on erilainen rotumääritelmä ja jonka runko mielestäni nimenomaan on sen räjähtävän lähtönopeuden ja liikumisen perusjuttu. Nyt kaikki te, jotka omistatte terveen, näyttelyssä palkitun, metsässä toimivan pohjiksen, viekää ihmeessä koira kokeeseen, että saatais kaikki ne hyvät metsäkoirat rodun jalostuksen tietoon. Tämä on ainoa tapa, millä tämän rodun perimää viedään eteen päin. Moni kehuu koiraansa, eikä varmaan suotta, mutta ei vie kokeeseen, kun kuulemma ei ole tuomaria, eikä ymmärrä koko koetouhusta mitään, eikä ole aikaa. Tuomarikursseja järjestetään joka piirissä ja jos on kokenut koiralla metsästäjä, kaikki koetapahtumat ovatkin vain metsästystapahtumia ilman asetta, aivan maalaisjärkijuttuja. Itse suoritus kokeessa ykkösen pistemäärään ei vaadi mahdottomia ponnisteluja koiralta, jos asiat naksahtaa kohdalleen. Lintujahdissa ollessa koira tekee usein ykköseen vaadittavan suorituksen, että ei muuta kuin mukaan vaan koemaastojen jännittävään maailmaan.
Risto Järvinen
-
JL
Tervehdys aiheen lukijoille
Koska tuo linnunhaukkutaipumustesti näyttää kovasti keskustuttavan niin laitanpa tähän muutaman rivin ppk-jaoston puheenjohtajan ominaisuudessa.
Taustasta se että pohjanpystykorvajaosto on keskustelut ao taipumustestistä kokouksessaan kerran viime vuoden puolella (idea lähti siitä kun käsittelimme hirvenhaukkutaipumustestiä). Totesimme sen yhdeksi varteenotettavaksi mahdollisuudeksi saada helpommin tietoa koiriemme käyttöominaisuuksista. Haukkukokeessa käymättömyys metsästyskoiralla on todellinen ongelma. Pohjanpystykorvista haukkukokeessa käy vain noin 5 % rodun edustajista (eikä suomenpystykorvapuolellakaan tilanne ole paljoa parempi). Toisin sanoen 95 % prosentilla koiristamme ei ole virallista lausuntoa käyttöominaisuuksista joka kuitenkin on arvoasteikolla toiseksi tärkeimpänä heti terveyden jälkeen jalostussuosituksia määriteltäessä.
En mene taipumustestin sisältöön sen enempää, koska asia on vielä kokonaan auki, mutta vastailen aiheessa oleviin kysymyksiin testin alkuperäiseen ajatukseen nojautuen.
Anatolille; hirvenhaukkutaipumustestillä ja mahdollisesti tulevalla linnunhaukkutaipumustestillä ei ole tarkoitus korvata olemassa olevia koetyyppejä. Näiden taipumustestien ensisijainen tarkoitus on helpottaa pysykorvanomistajan kokeeseen ilmoittaumiskynnystä. Ei olisi ensikertalaisen ongelmia (mitä tehdä kun kaikki on uutta), ei mene "rahat hukkaan" jos koira ei pelaakkaan ja testin yhteydessä pääsee tutustumaan käytännössä kokeen suoritukseen ja näkee "kuinka kauheasta kokeesta" on kyse.
Jalostusneuvonta on saanut hyvinkin paljon tietoa koirien kyvyistä niiden omistajalta. Uskottavuus ja sijoittuminen arvosteluasteikolle kuitenkin ulkopuolisen ”ammattimaisen” haukkukoetuomarin antaman virallisen lausunnon myötä paranee merkittävästi.
Enp:lle; jaosto asiaa käsitellessään teki päätöksen että testin todellinen tarve arvioidaan yhdessä ja tehdään yhdessä suomepystykorvajaoston kanssa (jota vielä ei siis ole tehty). T Kokko on vain viestissään jo mennyt askeleen edelle (ehkä asian todellista tilannevaihetta tuntematta) kertoen sen kohta tulevan.
Luppakorvalle varmaan vastaus jo edellä tulikin, mutta jos vielä kertaan että taipumustesteillä ensisijaisesti pienennetään viralliseen kokeeseen ilmoittaumiskynnystä. Toissijaisesti jalostusneuvonta saa helpommin ja enemmän ja luotettavampaa tietoa koirien käyttöominaisuuksista. Kolmanneksi osa koirista ei silti tule ikinä osallistumaan viralliseen haukkukokeeseen vaikka taipumustesti menisi kuinka hyvin tahansa. Testin avulla jalostusneuvonta saa kuitenkin näistäkin ulkopuolisen koetuomarin antaman arvion koiran käyttöominaisuuksista. Valionarvosääntöihin taipumustesteillä ei ole mitään vaikutusta.
Tähän linnunhaukkutaipumustestiin tullaan paneutumaan erikseen tulevan kesän ja syksyn aikana. Harrastajakuntaa informoidaan asiasta heti kun jotain informoitavaa on.
Terveisin
Jari Lehtonen
pohjanpystykorvajaoston puheenjohtaja
Koska tuo linnunhaukkutaipumustesti näyttää kovasti keskustuttavan niin laitanpa tähän muutaman rivin ppk-jaoston puheenjohtajan ominaisuudessa.
Taustasta se että pohjanpystykorvajaosto on keskustelut ao taipumustestistä kokouksessaan kerran viime vuoden puolella (idea lähti siitä kun käsittelimme hirvenhaukkutaipumustestiä). Totesimme sen yhdeksi varteenotettavaksi mahdollisuudeksi saada helpommin tietoa koiriemme käyttöominaisuuksista. Haukkukokeessa käymättömyys metsästyskoiralla on todellinen ongelma. Pohjanpystykorvista haukkukokeessa käy vain noin 5 % rodun edustajista (eikä suomenpystykorvapuolellakaan tilanne ole paljoa parempi). Toisin sanoen 95 % prosentilla koiristamme ei ole virallista lausuntoa käyttöominaisuuksista joka kuitenkin on arvoasteikolla toiseksi tärkeimpänä heti terveyden jälkeen jalostussuosituksia määriteltäessä.
En mene taipumustestin sisältöön sen enempää, koska asia on vielä kokonaan auki, mutta vastailen aiheessa oleviin kysymyksiin testin alkuperäiseen ajatukseen nojautuen.
Anatolille; hirvenhaukkutaipumustestillä ja mahdollisesti tulevalla linnunhaukkutaipumustestillä ei ole tarkoitus korvata olemassa olevia koetyyppejä. Näiden taipumustestien ensisijainen tarkoitus on helpottaa pysykorvanomistajan kokeeseen ilmoittaumiskynnystä. Ei olisi ensikertalaisen ongelmia (mitä tehdä kun kaikki on uutta), ei mene "rahat hukkaan" jos koira ei pelaakkaan ja testin yhteydessä pääsee tutustumaan käytännössä kokeen suoritukseen ja näkee "kuinka kauheasta kokeesta" on kyse.
Jalostusneuvonta on saanut hyvinkin paljon tietoa koirien kyvyistä niiden omistajalta. Uskottavuus ja sijoittuminen arvosteluasteikolle kuitenkin ulkopuolisen ”ammattimaisen” haukkukoetuomarin antaman virallisen lausunnon myötä paranee merkittävästi.
Enp:lle; jaosto asiaa käsitellessään teki päätöksen että testin todellinen tarve arvioidaan yhdessä ja tehdään yhdessä suomepystykorvajaoston kanssa (jota vielä ei siis ole tehty). T Kokko on vain viestissään jo mennyt askeleen edelle (ehkä asian todellista tilannevaihetta tuntematta) kertoen sen kohta tulevan.
Luppakorvalle varmaan vastaus jo edellä tulikin, mutta jos vielä kertaan että taipumustesteillä ensisijaisesti pienennetään viralliseen kokeeseen ilmoittaumiskynnystä. Toissijaisesti jalostusneuvonta saa helpommin ja enemmän ja luotettavampaa tietoa koirien käyttöominaisuuksista. Kolmanneksi osa koirista ei silti tule ikinä osallistumaan viralliseen haukkukokeeseen vaikka taipumustesti menisi kuinka hyvin tahansa. Testin avulla jalostusneuvonta saa kuitenkin näistäkin ulkopuolisen koetuomarin antaman arvion koiran käyttöominaisuuksista. Valionarvosääntöihin taipumustesteillä ei ole mitään vaikutusta.
Tähän linnunhaukkutaipumustestiin tullaan paneutumaan erikseen tulevan kesän ja syksyn aikana. Harrastajakuntaa informoidaan asiasta heti kun jotain informoitavaa on.
Terveisin
Jari Lehtonen
pohjanpystykorvajaoston puheenjohtaja
Taipumustestit
Taipumustestien sijaan tulisi nykyisten koemuotojen käyttökynnystä laskea entisestään.
Esim. Siirtyminen yhteen koeluokkaan (avoinluokka pois), Valionarvon saavuttamiseen hyväksyttäisiin yksi ykköstulos, jonka koiran omistaja/koira voi suorittaa haluamanaan ajankohtana, valitsemassaan maastossa tuomaripätevyyden omaavan henkilön valvonnassa.
Esim. Siirtyminen yhteen koeluokkaan (avoinluokka pois), Valionarvon saavuttamiseen hyväksyttäisiin yksi ykköstulos, jonka koiran omistaja/koira voi suorittaa haluamanaan ajankohtana, valitsemassaan maastossa tuomaripätevyyden omaavan henkilön valvonnassa.
Kyllä mielestäni testit ovat jo olemassa ja ne kantavat kokeiden nimeä. Ihan turha on enää alkaa värkkäämään mitään testejä. Uskoisin koirien omistajilla olevan sen verran älliä, että tuovat kyvykkäät ( jalostuskelpoiset ) koirat kokeisiin, olkoonkin sitten kyseessä hirvi-, lintu- tai oravakoe. Säännöt löytyvät jokaisesta koemuodosta.
Vahinkotuloksista ja tuurista en tiedä, ajatukseni oli lähinnä se, ettei koe kynnyksen mataloittamiseen alettaisi kehitellä uutta testiä/taipumuskoetta. Koekynnystä tulisi mataloittaa nykyisiä koemuotoja kehittämällä, nykyinen avoimenluokan pidennetty koe on yksi askel oikeaan suuntaan.
En näe mielestäni avoimessa luokassa erikoista järkeä, koirien arvostelu suoritettakoon yhtenäisillä säännöillä samalta viivalta lähtien. Mikäli joustavampaa koejärjestelyä pidetään vahinkotulosten ja tuurin hakemisena, ei taida olla toivoa kasvattaa kokeessa käyvien koiran omistajien määrää. Ei ole mielestäni koiran vika, jos se pystyy ykkösen haukkutulokseen Tuppukylän Takahikiällä, eikä sitä suurempi saavutus ole haukkuottelussa haukuttu ykkönen (pokaalihan toki on koreampi
) Molemmat ovat koiran saavutuksena yhtäarvokkaina pidettäviä, me ihmispoloiset tahdomme muistaa vain suuret mestarit.
En näe mielestäni avoimessa luokassa erikoista järkeä, koirien arvostelu suoritettakoon yhtenäisillä säännöillä samalta viivalta lähtien. Mikäli joustavampaa koejärjestelyä pidetään vahinkotulosten ja tuurin hakemisena, ei taida olla toivoa kasvattaa kokeessa käyvien koiran omistajien määrää. Ei ole mielestäni koiran vika, jos se pystyy ykkösen haukkutulokseen Tuppukylän Takahikiällä, eikä sitä suurempi saavutus ole haukkuottelussa haukuttu ykkönen (pokaalihan toki on koreampi
) Molemmat ovat koiran saavutuksena yhtäarvokkaina pidettäviä, me ihmispoloiset tahdomme muistaa vain suuret mestarit.kirjoitit aiemmin että valion arvoon voisi riittää yksi tulos, siihen kirjoituksellani puutuin tuolla tuuri-vahinko-kirjoituksella.Valion arvoon pitää koiran pelata varmasti.Anatoli kirjoitti: Mikäli joustavampaa koejärjestelyä pidetään vahinkotulosten ja tuurin hakemisena, ei taida olla toivoa kasvattaa kokeessa käyvien koiran omistajien määrää. Ei ole mielestäni koiran vika, jos se pystyy ykkösen haukkutulokseen Tuppukylän Takahikiällä, eikä sitä suurempi saavutus ole haukkuottelussa haukuttu ykkönen (pokaalihan toki on koreampi
Kokeisiinlähtökynnystä toki pitäisi harrastajilla madaltaa johon avoimen kahdenviikonkoe on hyvä mutta nuo taipparit saa mielestäni unohtaa, koesäännöt toimivat varsin hyvänä taipumuskokeena ja kaikissa kokeissa haukutut ykköset ovat yhtä arvokkaita, samoilla säännöillähän niissä pelataan.
Tuota... on näköjään tullut kirjoitettua turhan hätäisesti. Tarkoitin hyväksyttäväksi yhtä ykköstulosta pienemmästä, joustavammin järjestetystä kokeesta. Muut valionarvoon vaadittavat ykköstulokset hankittaisiin aikaisempaan tapaan.
Koekynnyksen mataluus pitäisi saada hyvin alas, jotta ensikertalaisia saataisiin lisää mukaan. Vanhoilla konkareilla kynnystä ei enään ehkä olekkaan, koska he ovat päässeet toimintaan "sisälle".
Ajatukseni olen esittänyt lähinnä keskustelun siemeneksi, en niinkään ehdottomiksi totuuksiksi.
Koekynnyksen mataluus pitäisi saada hyvin alas, jotta ensikertalaisia saataisiin lisää mukaan. Vanhoilla konkareilla kynnystä ei enään ehkä olekkaan, koska he ovat päässeet toimintaan "sisälle".
Ajatukseni olen esittänyt lähinnä keskustelun siemeneksi, en niinkään ehdottomiksi totuuksiksi.