Pystykorvaisten kanssa harrastavat naiset

[Saara]

Hei!

Minäkin ilmoittaudun mukaan kun tälläinen sopiva ketju löytyi

Olen kohta 26 vuotias nainen Pohjois-Pohjanmaalta. Meillä on mieheni kanssa tällä hetkellä 4 itäsiperianlaikaa ja yksi welsh corgi cardigan. Nyt joukon jatkoksi on tulossa suomenpystykorva narttu sijoitukseen. Koiria on elämässäni ollut aina, lapsuuden vietin suomenajokoiran kanssa. Ensimmäisen oman itäsiperianlaikan laitoin v. 2001 ja sen kanssa metsästin sekä kävin kokeissa (HIRV & LINT). Tällä hetkellä tarhasta löytyy kaksi itälaikaa (sisarukset, uros ja narttu) joilla molemmilla on tulokset lintukokeesta. Tästä innostuneena mieheni sitten sai ajatuksen laittaa ihan "puhtaan" lintukoiran eli suomenpystykorvan. Nuo meidän laikat kun luonnollisesti haukkuvat myös hirveä ja muuta riistaa. Tästä pystykorvasta olisi tarkoitus saada ihan pelkkä lintuspesialisti.

Lisää tietoa koiristamme löytyy kotisivuiltamme www.kenneleasterngroup.net
Sinne on tarkoitus tehdä oma sivu myös pikku pystikselle kunhan se saapuu joulun aikoihin meille!

[HeidiS]

Täältä löytyy yksi kohta parikymppinen pystykorvaharrastaja. Hankin pystiksen jo 16-vuotiaana kun kertakaikkiaan oli aivan pakko saada punaturkki itselleni Nyt sitä on jo neljä vuotta takan yhteistä taivalta Viken kanssa. En omaa metsästyskorttia, mutta semmoinen olisi tarkoitus hankkia kyllä joskus enemmänki me vain kävelemme metsässä ja katsellaan ja kuunnellaan(ja vähän hakutaankin) niitä lintuja. Näyttelyitä on kyllä tullukkin sitten koluttua sen metsästyksenkin edestä. Onneksi tauko on menossa ja odottelemma syksyä että päästäisiin hakkumaan valionarvoa vaativa tulos

[jose]

Hei!

Täältäkin löytyy yksi 18-wee pystykoraharrastaja Oulun lähistöltä. Itse olen kasvanut pystisten parissa ja tällä hetkellä kotona asustelee yksi kippurahäntä. Metsästyskortin suoritin 15-vuotiaana, mutta pienestä asti olen isukin perässä metissä kulkenut.
Suomenpystykorville olen kyllä sydämeni menettänyt aivan täysin. Tuo metsästys harrastuksena on ehkä enemmänkin sitä että rakastan luonnossa kulkemista ja musta on hienoa nähdä kun koira toimii metsässä. Ja kyllähän se pystis on kotikoiranakin ihan paras .

Onhan täällä ihmeenkin paljon naispuolisia harrastajia, muuten niistä ei kyllä kuulekaan. Ainakaan pystykorvan kanssa harrastavista.

[Mimi-AK]

Minäkin edustan kauniimpaaa sukupuolta. Meillä metsästää mies ja minä sitten koetan keksiä pystäreille huvitusta silloin kun ei ole metsästysaika. Mietinnässä on kyllä metsästyskortin hankinta.
Ennen muinoin touhusin saksanpaimenkoirien kanssa ja nyt yritän oppia ymmärtämään pystykorvan sielunelämää.

[Emma]

Pitää kai sitä ilmoittautua tähänkin ketjuun vaikka se pystäri tulee kotiin vasta juhannuksen tienoilla.
Minulla ja miehellä on molemmilla metsästyskortti ja kotona vipeltää kaksi seisojaa ja kaksi pikkukoiraa. Syksyt vietetään yhdessä metsällä ja viime syksynä tuumailtiin, että lauman jatkeeksi pitää saada myös pystäri Nyt on sitten neljäs uros tulossa laumaan, saapi tuo yksi narttu jatkaa hovin pitämistä rauhassa.
Seisojaporukoissa on nykyään aika mukavasti naisia ja onhan meillä kerran vuodessa vain naisille tarkoitettu koekin joten siellä en ole koskaan kokenut olevani mitenkään ihmeellinen näky.
Toki joskus kun perämailla liikkuu niin tulee hämmästyneitä ilmeitä kun nainen tulee mettästä pyssyn kanssa mutta aika vähän enää sitäkään.
Meillä minä käytän koiraa kokeissa kun mies taas on vähän laiskempi niissä hommissa.
Mukava nähdä minkälainen karvapallero meille kesällä saapuu ja mitä siitä tulee sitten isona

[Millamaariak]

Kanta-Hämeestä kirjottelen minä, 29v "tyttönen"! Mulla on metsästyskortti ja Valmet 412 haulikko. Miehen kanssa kuljetaan lintumetillä pohjoisessa, josta molemmat ollaan kotosin. Kortin sain monta vuotta sitte, en edes muista milloin.
Kahden viikon päästä haetaan eka oma suomen pystykorvauros! Sitä ennen pitää laittaa aita pihaan ja rakentaa koppi. Pitää laittaa sitten kuvia pystiksestä blogiin, niin näette muutkin meiän mussukan!

Saan monesti ihmetteleviä katseita kun metässä tai mettätiellä tulee joku vastaan, kun kuljen Jahti-puvun ja haulikon kans. Sillon aina naurattaa, ku joku kääntyy uuestaan kattomaan, että eihän tuo oo mies!
Samaten, kun kerron jollekin harrastavani metsästystä, niin ihmettelevät, etenkin naiset! Noo, ei mua haittaa muiden ihmettely yhtään, siinä vaan.

Mieheni mut innosti mukaan metästystouhuihin ja on se kyllä mukavaa hommaa! En varmaan ikinä lopeta sitä.

[sauanne]

Heips!
Olen 3-kymppinen nainen Rovaniemen lähistöltä.
Metästyskortti hankittu jokunen vuosi sitte.
Syksyllä tulee käytyä hanhi-, lintu- ja hirvimetillä.

Kotona asustelee myös saksanpaimenkoira narttu, jonka kanssa touhuillaan myös aktiivisesti.

Juhannusviikolla eka oma pikinokka kotiutui!
Mielenkiinnolla ootellaan minkälainen koiruus siitä kasvaa!

[guardian]

Täällä myös nainen kehiin.Ikää on jo hieman enemmän kuin edellisillä.Metsästyksessä mukana jo vuodesta -87.Kortin luin -95. Yksin tulee käytyä aikapaljon mm. sorsalla, pyytä pillittämässä, pesillä, majavassa yms.Lähinnä kyttäys puuhia johtuen aseistuksesta eli jousen kanssa. Talossa suomenajokoira sekä pystykorvan pentu joka onkin ensimmäinen lintukoira(jos se nyt ikinä syttyy siihen touhuun,,) ja kun ensimmäinen niin kyllä on hieman vielä sormi suussa tämän kaiken lint yms. selville ottamisessa.Metsästys puoli sentään on hanskassa eli koiran kouluttamisessa ei isompia ongelmia.Aikas jännää nimittäin ikinä koskaan en tykännyt pystykorvista.Aina sanoin että ne vaan räkyttää pihalla kaikkea mikä liikkuu ja ovat niin jäykän näköisiäkin..mutta nyt kun koira on talossa jo ollut kesän ja metsällä on pirteä kaveri niin alkaa tämäkin jäävuori sulaa pikinokalle

[Jeksu]

Heippa pitkästä aikaa! Onpa kiva että näin monet naiset on löytäneet metsästyksen pystäreiden parissa.Minulle on tullut nyt takapakkia metsästysrintamalla.Meillä on tällä hetkellä vain yksi pikinokka pihapiiriä vartioimassa ja sekin alkaa olla jo iäkkään puoleinen.(8-vuotias rouva)Lintumetsällä ei tänä syksynä enää montaa kertaa oltu, mutta koiran mielenpirteyden vuoksi supikoiria muutama metsästettiin. Se kun on mieleistä hommaa meidän muorille ja joutaa noita otuksia vähentää.(siis supikoiria!)
Viime kevättalvella jouduttiin lopettamaan meidän nuori karhukoiranarttu kun sen polvet meni jatkuvasti pois sijoiltaan ja lonkatkaan ei ihan priimat olleet. Eläinlääkäreiden kanssa sitten porukalla mietittiin ja tultiin siihen tulokseen ettei suureen leikkaukseen kannata ryhtyä ja jouduimme sitten lopettamaan koiran.Niinpä meillä ei nyt oikein metsästyskoiraa ole. Minäkin olen tehnyt "syrjähypyn" tuonne lappalaiskoirien puolelle.
Nyt ollaan kuitenkin odottelemassa josko tänä keväänä tulisi meidän perheeseen uusi koiravauva. Saattaa vaan väriltään olla musta-valkoinen (karhukoira). Pystärikin olisi kiva, mutta lintutilanne ei oikein hyvältä näytä... saapas nähdä mihin suuntaan hirvikannatkaan kehittyvät tätä rataa...