Suumerkit?
Valvojat: Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7
Suumerkit?
Hyvää Jussia edelleen! Aloitin uuden keskustelunaiheen vaikka olisi tämä mennyt tuohon kuvia karhukoirasta kekustelun allekin. Otin kuvia kitalakimerkeistä ja uskallanpa ne pistää tännekin vaikka ei taida kummoset olla. Arvostelkaa vaan reilusti niin on sitten mukava seurata miten ne pitää paikkaansa ja pitääkö lainkaan.
Jos jotakin pitäis veikata niinkuin" kaikkitietävä kyläseppä" niin 2:sta ja 4:sta tulee käyttövalioita ja muut hyvänä päivänä haukkuu pikku ykkösen. No jos totta puhutaan ei suumerkkeihin kannata liikaa katsoa.Enempi ratkaisee koiran luonne ja että pentu on kiinnostunut hirven ja karhun hajusta.Mitä enempi,sen parempi.
-
- Viestit: 561
- Liittynyt: 26 Loka 2004, 23:55
Nuori mies oli kuunnellut työpaikallaan harmaanmiesten juttuja hirven metsästyksestä ja hirvikoirista, suumerkeistä puhumattakaan. Tämä kaveri ei kuitenkaan tykännyt sellaisesta lyhyestä ja rumasta koirasta ja laittoi oikean rotuisen koiran.
Ylpeänä hän meni uutta pentua esittelemään kokeneelle karhukoiramiehelle, varsinaiselle gurulle jo jumalankin armosta. Tämä samainen kaveri on esiintynyt meille jo monesti tuolla vitsipalstalla.
Nuorukainen halusi kuitenkin kuulla tulisiko hänen koirastaan kunnollinen eläjä ja hirvikoira ja pyysi katsomaan suumerkit.
Karhukoiramies totesi tyynen rauhallisesti
"Ensin avataan koiranpennun suu ja katsotaan että näkyy kitalaen jatkeena reikä.Sitten nostetaan pennun häntä ja katsotaan että reikä löytyy sieltäkin.
Jos nämä merkit täyttyy on koira elinkelpoinen."
Ihan oikeasti, lopettakaa hölmöily heti alkuunsa näiden suumerkkien suhteen.
Tai sitten minä alan tekemään huuhaa-työtä sen eteen että koira ei toimi jos sillä ei ole magneettista pantaa. (Vrt. magneettiranneke)
Omakohtainen kokemus on positiivinen; tuo koiralle pirteyttä ja samalla jälkityöskentely ja seuraamisvarmuus sekä haukkukestävyys paranee.
Jo varmaan 10v sitten työkaveri antoi koekäyttöön viikoksi ja sen jälkeen ostin oman. Aivan ehdoton homma koiralle kuin koiralle.
Niitä ei saa kuin Amerikasta tai minulta, halvalla kolleegoille, ja harmaanmiehille tuplahinnalla.
Ylpeänä hän meni uutta pentua esittelemään kokeneelle karhukoiramiehelle, varsinaiselle gurulle jo jumalankin armosta. Tämä samainen kaveri on esiintynyt meille jo monesti tuolla vitsipalstalla.
Nuorukainen halusi kuitenkin kuulla tulisiko hänen koirastaan kunnollinen eläjä ja hirvikoira ja pyysi katsomaan suumerkit.
Karhukoiramies totesi tyynen rauhallisesti
"Ensin avataan koiranpennun suu ja katsotaan että näkyy kitalaen jatkeena reikä.Sitten nostetaan pennun häntä ja katsotaan että reikä löytyy sieltäkin.
Jos nämä merkit täyttyy on koira elinkelpoinen."
Ihan oikeasti, lopettakaa hölmöily heti alkuunsa näiden suumerkkien suhteen.
Tai sitten minä alan tekemään huuhaa-työtä sen eteen että koira ei toimi jos sillä ei ole magneettista pantaa. (Vrt. magneettiranneke)
Omakohtainen kokemus on positiivinen; tuo koiralle pirteyttä ja samalla jälkityöskentely ja seuraamisvarmuus sekä haukkukestävyys paranee.
Jo varmaan 10v sitten työkaveri antoi koekäyttöön viikoksi ja sen jälkeen ostin oman. Aivan ehdoton homma koiralle kuin koiralle.
Niitä ei saa kuin Amerikasta tai minulta, halvalla kolleegoille, ja harmaanmiehille tuplahinnalla.
Ehdottomasti paras tulkinta on HV:llä. Minä olenkin miettinyt mistä joillekkin karhukoiramiehille tulee virtaa niin mahdottomasti kun jahtikausi alkaa ja varsinkin kun haukku alkaa kuulua.
Nythän se on selvää. Näillä miehillä on magneettivyö tai jokin sykemittarin vyö mistä virtaa riittää.
Onhan niitä monenlaista merkkien ja karvojen tulkitsijaa. Olen lukenut jostakin artikkelista testistä, missä pentu nostetaan pöydälle ja katsotaan mitä tapahtuu. Huonona asiana pidettiin jos pentu on niin rohkea että hyppää alas. Tämmöiseen testiin verraten olisiko pentu mikä ei pelkää "säikyttämistä" liian rohkea vai olisiko "paineensietokyky" hyvä.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ensimmäisien haukkujen positiivinen kokemus tekee lähes kaikista pennuista pelikoiran.
Mikäli heti alussa ennen ensimmäistäkään kaatoa tulee selkäsauna niin 50% pennuista luopuu leikistä muutamaksi vuodeksi.
Nythän se on selvää. Näillä miehillä on magneettivyö tai jokin sykemittarin vyö mistä virtaa riittää.
Onhan niitä monenlaista merkkien ja karvojen tulkitsijaa. Olen lukenut jostakin artikkelista testistä, missä pentu nostetaan pöydälle ja katsotaan mitä tapahtuu. Huonona asiana pidettiin jos pentu on niin rohkea että hyppää alas. Tämmöiseen testiin verraten olisiko pentu mikä ei pelkää "säikyttämistä" liian rohkea vai olisiko "paineensietokyky" hyvä.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ensimmäisien haukkujen positiivinen kokemus tekee lähes kaikista pennuista pelikoiran.
Mikäli heti alussa ennen ensimmäistäkään kaatoa tulee selkäsauna niin 50% pennuista luopuu leikistä muutamaksi vuodeksi.
Kyllä ne on syntyessään pennulla ne palikat korvien välissä kohdallaan, jotka tekee pelikoiran. Riippuu tietenkin siitäkin mitä kukin pelikoiralla tarkoittaa. Negatiivinen kokemus voi toki tehdä hallaa, mutta pelkällä positiivisen kokemuksen antamisella ei pelikoiraa saa, jos ei ole "veret" kohillaan. Kaikista ei vaan tule.väinö_s kirjoitti: Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ensimmäisien haukkujen positiivinen kokemus tekee lähes kaikista pennuista pelikoiran.
Ei niistä kaikista koirista taida tulla niitä pelikoiria, vaikka kuin yrittäis. Koirissa ja niissä koiranpennuissa on eroja, niin kuin on ihmisissäkin. Ilman muutahan ne positiiviset kokemukset ohjaavat koiran toimintaa. Hyviä haukkuja, kaatoja ja ukon kehuja siihen päälle, niin on ihme jos ei koira ala älytä hommaansa. Toisessa ääripäässä taas epäonnistumiset ja huonot muistot jarruttavat koiran toimia. Eikä ole ihmekään. Ei sitä itekään kehtaa esimerkiksi kohti ajavan auton alle montaa kertaa juostaväinö_s kirjoitti:
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ensimmäisien haukkujen positiivinen kokemus tekee lähes kaikista pennuista pelikoiran.
Mikäli heti alussa ennen ensimmäistäkään kaatoa tulee selkäsauna niin 50% pennuista luopuu leikistä muutamaksi vuodeksi.
Monikin luulee, että siellä hirvikoiran pääkopassa on jo syntyissä se tieto, että sitä ruskeaa, pitkäjalkaista, karvaista elukkaa on haukuttava. Sinne pääkoppaan on vain ohjelmoitu se tieto, että sopivan hajun tai ärsykkeen tullessa on suun auettava. Toisella se vietti on vahva, toisella heikko. Ihminen sitten ohjailee koiraansa oikeille poluille. Eihän hirvikoira voisi tietää ilman ihmisen apua, että sen ei tarvitse hakkua esimerkiksi lehmää, vaikka se on samannäköinen kuin hirvi. Sopivilla torumisilla ja siedättämisellä lehmähaukut saadaan kitkettyä pois.
Re: Suumerkit?
1 ja 5 näyttäis olevan parhaat merkit. Totta kai suumerkeistä näkee mistä tulee kunnon koira
No voi olla, mutta eikö sen bere nää noista viiksikarvoista? Ne on siinä mallissa, että veikkaan, että ainakin neljällä nuista on puolentoista vuoden päästä avo koe haukuttuna ja muutama hirvi tunnolla!bere kirjoitti:En usko suumerkeihin. Mielestäni sama asia jos mitattas hännän pituutta...
Jäämmä kuulolle osuko oikeaan... nuista viiksikarvoista sen näkee!
Hannu Tiirola
-
- Viestit: 66
- Liittynyt: 03 Touko 2006, 14:47
- Paikkakunta: Lappi
- Viesti: