![Wink :wink:](./images/smilies/icon_wink.gif)
![Laughing :lol:](./images/smilies/icon_lol.gif)
Kaikesta huolimatta mä jatkan valitsemallani linjalla ja otan kantaa eri aihealueiden yhteydessä!!
![Twisted Evil :twisted:](./images/smilies/icon_twisted.gif)
Valvojat: Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7
En kyllä usko ”vekeh” väitettä, sillä ei niitä peräkylän poikien erinomaisia koiria ole juuri vastaan tullut. Ihminen on vain erinomaisen hyvä keksimään tekosyitä sille, ettei tarvitse kantaa tulevaisuudesta yhteistä vastuuta. Ei haluta kuulua rotujärjestöön, syytetään salailusta ja viisastellaan asioilla vaikka tietamys on olematonta.vekeh kirjoitti:…Suomenmaassa on kuitenkin erinomaisia käyttökoiria "maanhiljaisilla peräkylän pojilla", jotka jäävät tyystin käyttöä vaille . Näillä koiranomistajilla on sellainen asenne , että minulla oleva koira välttää , kun se on hyvät riistaveret omaava . Kokeisiin ei mennä hyvin monien syiden takia . … ettei se koira jouda …sillä pitää metsästää… työesteiden takia kuin viikonloppuisin . …vetoavat tuomaripulaan .. homman kalleuteen … joudutaan ajamaan useita kymmeniä ja jopa satoja kilometrejä … syöttämään ja juottamaan .. . .yläluokan ihmisten puuhailuna.
Suomessa on paljon todella arvokkaita jalostukseen käytettäviä koiria pimennossa, koska niitä ei ole tuotu esille koe ja näyttelytoimintaan. Se on ainoa luotettava keino saada koirista jalostuksellista tietoa. Venäjän Karjalan koirien hyväksymisestä tasaveroisiksi suomenpystykorvien kanssa rohkenen olla täysin eri mieltä.vekeh kirjoitti:Kun Venäjän Karjalan koirat on nyt hyväksytty tasaveroisiksi koiriksi meidän kansalliskoiramme kanssa, uskaltaisin väittää , että meillä on aivan omassa maassamme hyvin paljon todella arvokkaita jalostukseen käytettäviä koiria pimennossa , joiden metsästysominaisuudet ovat huippuluokkaa. Näiden koirien terveydelliset asiat vain tulisi saada selvitettyä, jonka jälkeen niitä voisi käyttää geeniperimän laajentamiseen.
Meillä jalostus on aivan liikaa uroksiin painottuvaa. Sen osuutta on radikaalisti muutettava ja saatava terveitä, pelaavia ja hyvällä ulkomuodolla varustettuja narttuja, jotta rotu voisi kehittyä saati säilyä hyvänä riistakoirana.m619625 kirjoitti:Olisiko perustettava toimikunta, joka perkaisi näitä hyviä uroksia esiin takarivistä.
Alkuseulonta kävisi varmaan ihan Koiranetin kautta ja sitten vain esiintulevat luupin alle.
Suosituslista sitten julkiseksi näiden valio yksilöiden rinnalle.
Puskaradio ei näytä toimivan ainakaan Lapissa. En tiedä onko ihmiset täällä täyspäisempiä kuin muualla mutta hiljaisempia ovat noissa koirien itse-kehumis jutuissa. Täällä ei ainakaan enää uskota satuja mutta aina niitä voi yrittää kertoa, sillä onhan tämä vapaa maa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei ole näyttöjä niin niitä ei ole.vekeh kirjoitti:…Jokaisella paikkakunnalla on yleensä puskaradio , joka välittää useinkin näistä koirista tietoa …
Hyvin monet näistä peräkylän koirista ovat harjaantuneet hyviksi metsästyskoiriksi saadessaan erinomaiset olosuhteet riistaviettinsä käyttämiseen. Jos jahtimaat alkavat talon rapulta , niin pystis voi jo varhaisessa kehitysvaiheessaan saada paljon enemmän kontakteja tulevaan työmaahansa verrattuna johonkin toiseen koiraan , joka asustelee jatkuvasti asutustaajamassa tai kaupungissa . Kun tämä koira otetaan joka kerran autoon ja viedään jahtimaille usein kymmenien kilometrien päähän , niin se saa yleensä paljon vähemmän tilaisuuksia riistan kanssa pelaamiseen . Jos sillä ei ole aivan erityisen vahva riistaverisyys , koirasta tulee vain keskinkertainen . Nämä salon asukkikoirat ovat vielä tänäkin päivänä hyvin tärkeitä niille perheille, joilla näitä koiria on . Vanhan perinteen mukaan koiran on haukuttava leivikseen . Eli jos ei toimi, koiran ikä jää varsin lyhyeksi. Tällä tavoin ikäänkuin itsestään valkkaantuu ne hyvät yksilöt , kun huonosti haukkuvat poistuvat muonavahvuudesta. Vaikka tämä menettely on hieman raadollinen , niin jokaisen syrjäisellä seudulla asuvan metsästäjän haaveena on saada tasokas metsästyskoira. Tämän päämäärän saavuttamiseksi uhrataan paljon kokeiluun ja lopulta useimmat onnistuvat löytämään sen napakympin.
Tuo nyt on aivan puppua. Meillä Lapissa ajetaan aina vähintään kymmeniä kilometrejä, eikä se vaikuta kuin positiivisesti tilaisuuksiin pelata linnuilla.vekeh kirjoitti:Kun tämä koira otetaan joka kerran autoon ja viedään jahtimaille usein kymmenien kilometrien päähän , niin se saa yleensä paljon vähemmän tilaisuuksia riistan kanssa pelaamiseen .
On niin monenlaista mittaria tässäkin asiassa. Jos suomenpystykorvan geenipohja on käymässä ahtaaksi on se ajautumassa tietyissä linjoissa erityisen ahtaaksi. Se on tuonut ja tuo lisää ongelmia jalostukseen mutta mitäpä niistä kunhan pennut käyvät kaupaksi.vekeh kirjoitti:Hirveä haukkuvien suomenpystykorvien taso on nousujohteinen . …..
Tästähän jalostuksessa pitäisi olla kysymys ! "Peräkylän pojilla" ei yleensä ole kokonaisuudesta tarvittavaa tietoa vaikka tietokannat ovat asiaa parantamassa. Voisi ajatella niin, että miksi nykymuotoinen koiranjalostus olisi koskaan syntynytkään kun aikanaan kaikilla oli niin hyvä pyytökone ???Pystykorvalehti kirjoitti: Ominaisuuksien periytymisestä on toisinaan vaikeaa saada varmaa tietoa. Tiedetään, että esimerkiksi metsästysominaisuudet periytyvät jossain määrin, mutta jalostuksen kannalta olisi tärkeää osata erottaa toisistaan koulutuksen ja perimän osuus koiran toimintaan. Hermostuneisuus ja arkuus ovat sen sijaan hyvin voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia ja siksi Kauhalan mukaan kaikki arat koirat olisikin ehdottomasti jätettävä jalostuksen ulkopuolelle.
Kaarina Kauhalan mukaan hyvä jalostusyksilö on hyvä joka suhteessa. Se ei saisi olla toisin sanoen huono missään suhteessa, mutta sen ei suinkaan tarvitse olla huippu missään. Jos esimerkiksi luonne on huono, koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.
On aina kiinnitettävä huomio myös partneriin, jonka tulisi paikata jalostuskoiramme puutteita. Olisi myös pohdittava, mikä on ollut ympäristön vaikutus luonteeseen, käyttöominaisuuksiin ja terveyteen ja sitä ei koskaan pidä unohtaa, että tittelit eivät periydy!
Jalostuskoiraa valittaessa olisi tunnettava koiran kokonaisterveys ja –luonne, tutkittava sukutaulu muistaen kuitenkin, että koirat ovat
perimästään huolimatta yksilöitä. Hyvässäkin suvussa voi olla musta lammas, jota ei kannata käyttää jalostukseen.
Erityisesti tulisi välttää sisäsiitosta, yksipuolista jalostusta ja matadorien käyttöä. Hyvässä koiranjalostuksessa käytetään monipuolisesti erilaisia yksilöitä ja geenipohjaa pyritään aktiivisesti laajentamaan.
Mitä kapeammaksi geenipohja käy, sitä yleisemmiksi tulevat perinnölliset sairaudet. Lisäksi muotovalion arvon saadakseen koiran tulisi saavuttaa nykyistä enemmän koetuloksia. Itse asiassa ihmettelen, onko koko muotovalion arvo ylipäätään tarpeellinen? Jalostuskoirien luonne olisi lisäksi hyvä testata.
http://www.spj.fi/jasenlomake.htmVilperi kirjoitti: tuon artikkelin haluaisin lukea kokonaisuudessaankin, voitko kertoa linkin?