SUUMERKIT
Valvojat: Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7
Se mitä sieltä etsitään ja katsotaan onkin sitten toinen asia. Kitalaki-halkio jos näkyy niin kannattaa hylätä tai jos suussa ei ole yhtään hammasta (niin sanottu mummopentu) niin senkin voi hylätä. Ellei halua syöttää puuroa koko pentuajan. Toivoa voi että tulee sitten ne oikeatkin hampaat.
Eli siis kuten varmaan arvasitten niin huuhaata koko juttu.
Mutta yllättävän sitkeästi vaan elää harhaluulot metsästäjien piirissä.
Ainoa oikea lähestymistapa on tutustua pennun taustaan, siinä auttaa Kennelliiton KoiraNet josta saat kaiken tarvittavan tiedon vanhemmista, esivanhemmista, yms yms.
Sitten kun löydät sopivan yhdistelmä niin heti katsomaan pentuja ja olosuhteita. Loput on sitten tuurissa ja taidossa.
Eli siis kuten varmaan arvasitten niin huuhaata koko juttu.
Mutta yllättävän sitkeästi vaan elää harhaluulot metsästäjien piirissä.
Ainoa oikea lähestymistapa on tutustua pennun taustaan, siinä auttaa Kennelliiton KoiraNet josta saat kaiken tarvittavan tiedon vanhemmista, esivanhemmista, yms yms.
Sitten kun löydät sopivan yhdistelmä niin heti katsomaan pentuja ja olosuhteita. Loput on sitten tuurissa ja taidossa.
-
- Viestit: 97
- Liittynyt: 17 Huhti 2006, 15:58
suumerkit
Isäni valitsi pennun ennen suumerkein, kannuksin (4) ja päälaen lisäaivon perusteella. Mitä risasemmat harjakset suussa ja mahdollisimman tumma kitalaki, sitä parempi. Pitää vain muistaa, ettei tuohon aikaan ollut rekisterikirjoja ja taustoja tiedossa muutoin kuin koirien metsätyöskentelyn sanelemana tai kuulopuheena.
Tänäpäivänä tietoa löytyy valtavasti. Oletetaan, että edellämainitut asiat ovat kunnossa. Hyvä narttulinja ja kva uros. Menet valitse mieleistä pentua. Mielestäni tällöin on hyvä tietää kumpaa vanhempaa tai niinkuin itse näen, kumpaa isovanhempaa arvostaa. Mielestäni periytyy isovanhempien käytös. Näiden suumerkit voivat antaa viitteitä pennuista kumpaa linjaa pennusta löytyy. On sitten valitsijan ajatus millaista koiraa hakee itselleen. Jokaisella valitsijalla on omat näkemyksensä asiasta. Ainoastaan arka pentu lienee sellainen jollaista ei juuri kukaan halua.
Hyvää alkanutta vuotta 2007
Tänäpäivänä tietoa löytyy valtavasti. Oletetaan, että edellämainitut asiat ovat kunnossa. Hyvä narttulinja ja kva uros. Menet valitse mieleistä pentua. Mielestäni tällöin on hyvä tietää kumpaa vanhempaa tai niinkuin itse näen, kumpaa isovanhempaa arvostaa. Mielestäni periytyy isovanhempien käytös. Näiden suumerkit voivat antaa viitteitä pennuista kumpaa linjaa pennusta löytyy. On sitten valitsijan ajatus millaista koiraa hakee itselleen. Jokaisella valitsijalla on omat näkemyksensä asiasta. Ainoastaan arka pentu lienee sellainen jollaista ei juuri kukaan halua.
Hyvää alkanutta vuotta 2007
kokeilinpa siirtää aikaisemmin kirjoittamaani tekstiä/ajatelmiani tuolta kevään korvalta, mutta hiukan meni pipariksi , ku siirtyi koko sivu(EETUN JÄLKELÄISET). em. koiranpennun valinta"kaava" on toiminut kiitettävästi minun ja monen muunkin karhukoirapuolen tuttavani kohdalla itse olen ihan silkasta mielenkiinnosta kurkkaillu useiden kymmenien pelaavien sekä pelaamattomien karhukoirien aikuisten sekä pentujen suumerkkejä ja tullut siihen johtopäätökseen, jotta ns. suumerkeillä ei ole koiran pelaavuuden kanssa mitään tekemistä(olivatpa ne miten hyvät tai huonot tahansa). olen myöskin kasvattamani 4 karhukoirapentueen jokaisen yksilön suumerkit tallentanut ja seurannut mitenkä eri suumerkeillä olevat koirayksilöt ovat alkaneet käytännön metsästyksessä toimimaan ja havainnut em. seikan. itse katson valitsemaltani pennulta, että on hampaat suussa ja purenta OK kaikista minulla olleilla karhukoirillani parhaimmat suumerkit olivat jo edesmenneellä KVA uroksellani kassulla, joka on kyllä ollut omistanistani koiristani heikoin esitys metsässä ja kahdella nuorimmaisellani suumerkit ovat liki nolla tasoa ja ovat kyllä molemmat nuoremmista koiristani olleet metsässä erinomaisia yksilöitä ja ovat edelleenkin vilkaisinpa tuossa muuten ohimennen mitä EETUN jälkeläiset ovat saaneet aikaan tuolla hirvenhaukkukokeissa, vaan aika hiljaiselta näytti no, jospa tietokanta on jälessä ja niitä olisi haukkuvia tulossa vielä lisää, kun kaikki avo-kokeet saadaan päätettyä
Suumerkiton vanhaa perua katsoa koiran ominaisuuksia mutta nykyään unohdetaan se että ennen kun sukua jatkoi irrallaan olevat koirat.
Joillakin koirilla oli kitalaki milloin milläkin tavalla "erikoinen" niin kun katsoi pentuja niin niistä saattoi löytyä ja näkyä perimä uroksesta eli kun ei varmaa ollut kuka on edes astunut niin yksi merkki oli kitalaki.
Jollakin hyvällä koiralla oli sitten kitalaki "sikin sokin" ja jonkin nartun pennuilla samahomma niin laskettiin että ne on sen uroon "alta".
Todellisuudessa tänä päivänä ei mitään rekitystä.
Joillakin koirilla oli kitalaki milloin milläkin tavalla "erikoinen" niin kun katsoi pentuja niin niistä saattoi löytyä ja näkyä perimä uroksesta eli kun ei varmaa ollut kuka on edes astunut niin yksi merkki oli kitalaki.
Jollakin hyvällä koiralla oli sitten kitalaki "sikin sokin" ja jonkin nartun pennuilla samahomma niin laskettiin että ne on sen uroon "alta".
Todellisuudessa tänä päivänä ei mitään rekitystä.
Nyt puhut kossi vähän, mutta (kerranki ) asiaa. (vitsinä ota tuo kerranki-sana)...kossi kirjoitti:... itse olen ihan silkasta mielenkiinnosta kurkkaillu useiden kymmenien pelaavien sekä pelaamattomien karhukoirien aikuisten sekä pentujen suumerkkejä ja tullut siihen johtopäätökseen, jotta ns. suumerkeillä ei ole koiran pelaavuuden kanssa mitään tekemistä(olivatpa ne miten hyvät tai huonot tahansa).
Onhan se suumerkkijeesustelu sellaista ajankulua näin talvi-illoiksi, mutta senkin energian jos siirtää sukutaulujen tutkailuun, siellä kiinnittää huomiota myös haukkuviin narttuihin, niin aika paljon varmemmilla vesillä seilaa pennun otossa verrattuna pelkästään kitalakia syynääviin...