Jalostus uroksia esiin

[pohjanmaanpoika]

Kuopion jalostuspäivillä pohdittiin keinoja kääntää pystykorvan rekisteröinti luvut nousuvoittoiseksi.

Keskustelussa kävi ilmi muunmuassa jalostus kriteerit täyttävien urosten vähyys/puute.

Asian tiimoilta perustettiin jopa työryhmä. (allekirjoittanut, Niku-Paavon Eero, Prinkkilän Juha ja Pajarin Mika) Nyt tarvitaan hyviä ideoita jäsenistöltä uroslistan pidentämiseksi ja uusien urosten esille saamiseksi. Jonkinlaista epävirallista B-uros listaa on mietitty yhdeksi toimenpiteeksi. (Muuten kriteerit täyttäviä, mutta pevisa puuttuu/polvet tarkastamatta.) Näitä uroksia sais nartun omistajat sitte "potkia" tarkastuksiin..
Muuten tuntuu työryhmän päät olevan tyhjiä kuin sen muinaisen kirvesmiehen pojan hauta pääsiäisaamuna.

Eli keskustelu käyntiin miten jalostusuroksia saadaan esille ja käyttöön jalostuskriteerit täyttäville nartuille!

[virve]

Miten olisi, jos kirjattaisiin kaikki oikean iän täyttävät elossa olevat urokset ja vaan ruvettaisiin soittelemaan omistajia läpi.
Aina varmaan joku tuntee jonkun, joka sitten tuntee sen koiran omistajan. (Suomi on pieni maa ) Siis sitä puolueiden tunnetuksi tekemää jalkatyötä.

Kaikki ei varmaan suostu antamaan urostaan astutuskäyttöön, mutta varmaan jokunen uros näin saataisiin lisää.

Terveisin Virve

[Hallakorpi]

Hieman off topic, eli enemmän ajatuksia tähän rekisteröintimäärä asiaan, eli yksi tarkentava kysymys.
Onko nyt tehty arvio että yksi syy vähempään rekisteröintiin on pentueiden vähäinen määrä? >> Tai tottakai tämä on selvä mutta onko juurisyy pentueiden vähentyneeseen määrään todellakin se että pentueita tehdään vähän (= kysyntää olisi enemmän) vai pentueita tehdään vähän koska ei ole kysyntää?
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Itse törmännyt muutaamaan henkilöön jotka olivat alunperin kiinnostuneet suomenpystykorvasta mutta päätyivät toiseen rotuun. Ja juuri näitä pitäisi saada tekemään toinen valinta.

Siis pitäisi saada uusia ihmisiä ottamaan suomenpystykorva, ja tähän pitäisi tehdä "imagon kohotusta" (kukapa muu kissan hännän nostaa kuin kissa itse). Esimerkiksi mielestäni hyvä esilletulo olisi tehdä/saada juttu metsästäjä lehteen tänne foorumille hyvin kirjoitelleesta Eero Hongasta. Ajatelkaapa; kokematon ensimmäisen suomenpystykorvan omistaja pääkaupunkiseudun kerrostalosta saa VOI tuloksen koiralleen ja päälle Eeron tarinat kokemuksista ja kommelluksista suomenpystykorvan kanssa harrastuksen alkutaipaleella.
Koska me emme pysty muuttamaan maaseudun autioitumista niin meidän pitäisi muuttaa yleiskäsitystä suomenpystykorvasta. Suomenpystykorvan voi omistaa myös taajamissa ja kerrostaloissa asuvat henkilöt. Tätä emme välttämättä edes "me maaseutuomistajat" ymmärretä tai tajuta. Liian paljon ulkopuolisten ensimmäiset reaktiot ovat "Meilläkin oli ennen pystykorva maalla mummolassa..."

MInusta siis nämä edellämainitut ajatukset on pystykorvan rekisteröintimäärien kannalta ajateltuina tärkeimmät ajatukset. En tiedä oliko tämä nyt väärä topic ko. kirjoitukselle ja ehkä tuli liian paatoksella mutta tällaisia mietteitä tuli mieleen kun luin rekisteröintimääräasiasta joka on itselläkin on silloin tällöin käynyt mielessä; mitkä ovat suomenpystykorvarodun pahimmat uhat?

[Kytösavu]

Minusta keskustelu on ihan oikeassa paikassa Jari ja olen samaa mieltä ehdotuksistasi. Liian moni virheellisestikin pitää suomenpystykorvaa mahdottomana ajatuksena taajamassa. Tasapainoiset vanhemmat periyttävät kyllä tasapainoisia jälkeläisiä, joita onneksi koko ajan näkyy olevan enemmän.
Kysymykseesi syystä ja seurauksesta vähiin rekisteröinteihin, pentuneuvojat kertoivat Kuopiossa että kysyntää on hyvin, ei vain ole mitä välittää kysyjille.

Perustetulle työryhmälle oma näkemys uusien urosten esiinsaannista, joka on jäänyt tekemättä niistä kuuluisista puheista huolimatta allekirjoittaneenkin osalta.
Jo yli vuosi sitten jaostossa päätettiin rakentaa vähemmän käytetyistä uroksista tänne nettiin sivusto, jossa niitä voisi esitellä kuvineen jalostusryhmän tai jaoston kautta. Se on tekemättä, jostain syystä se hyväksyttiin ajatuksena, mutta jatkossa toteutus on jäänyt liikaa yhden kortin(minun)varaan. Tähän tarvitaan alueellista yhteistyötä ja alulle työntäjän jälkeen duunareita.
Minusta keskustelupalsta olisi enemmän käytettynä parempi, mutta osioon ei voisi kommentoida, vain esitellä koirat omana otsakkeenaan.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, se saisi hyvän koiran ollessa kyseessä intoa käyttää tälläistä urosta.
Astutukset jalostusneuvonnan kautta, tehtävä selväksi urosten omistajille mistä on kyse, ja että nyt aluksi vain muutama pentue kokeeksi.

Koirat joilla on jotain tuloksia tiedossa:
- katsotaan laajennetulla haulla koiranetistä jalostussuositusten tavoitteen mukaiset käyttämättömät urokset, koe avo 2, näyttely h, epi-luku ok. pevisa.
- joku lähialueelta(nimetyt henkilöt) käy ottamassa kuvan koirasta tai omistaja lähettää, korostetaan kuvan laatua( koiran tasolta, häntäpuoli, ylväys ym).

Koirat joilla ei ole mitään tuloksia, Koiranetistä penkominen(alueittain nimetyt henkilöt?):
- joku lähialueelta katsoo(nimetäänkö henkilöitä) koiran, täyttää valmiin yksinkertaisen kaavakkeen(ulkomuototoimikunta valmistaa?) ulkomuodosta, luonne, hampaat, häntä, valkoisuus, silmät, raskaus, keveys ym, jonka aktiiviharrastja tunnistaa helposti.
- kuva
- haastattelu metsästysominaisuuksista.
- Pevisaan innostaminen
- sama aktiivi menee koiran kanssa metsään tekemään normaalin koekäynnin.
- Innostaminen näyttelyssä käyntiin(harjoitus)

Tällä tapaa voisi saada vuosittain muutamia uusia uroksia esille.

[Roippakoipi]

Minun mielestäni yks hyvä idea ois ottaa tuolta harmaakoira puolelta mallia ja järjestää jalostustarkastuksia uroksille. Tarkastukseenhan koirat kutsutaan eli rotujärjestö voisi valikoida sinne urokset.

[PM]

Mielestäni näyttelyssä - ja kokeissakäynti sekä PEVISA muodostavat yhteensä yllä kaivatun jalostustarkastuksen. Ei siihen enää mitään lisälautakuntaa tarvita.
Mitä lisäarvoa jokin lautakunta syynäämisellään koiraan saisi. PEVISAn vaatimuksiin sisältyisi myös epirajojen alitus.
Ja PEVISA ehdottomaksi edellytykseksi jalostuskäytölle. Tällä tavalla pohjisväkikin sai pentuluvut nousuun.

[Jari P]

Onkohan tää homma kuitenkaan kokeissa käymättömien urosten häntäpuolen korostamisesta yms joutavasta kiinni? Pystykorvalle on lyöty iäksi epi- salamyhkäisyysleima otsaan ja siitä on vaikea päästä irti. Mahdolliset iudet kasvattajat eivät uskalla alkaa kasvattamaan vaan valitsevat toisen rodun. Pevisan tiukentaminen tulee laskemaan rekisteröintiä entisestään, kun peräkylän hiljaiset jättää sen ainoankin pentueen teettämättä tai rekisteröimättä. Pohjanpystykorva on menestynyt, koska siellä on saatu luotua kuva epivapaasta rodusta. Entistäkin avoimempi suunta on ainoa mahdollisuus. Jos uroksen astumishalukkuudestakaan ei voi keskustella ilman sensurointia, niin paljon ei toivoa ole. Nuoria ruoriin.

[Kytösavu]

Samaa mieltä Jarin kanssa pevisasta ja luodusta maineesta. Terveysavoimuus tulee vielä kääntymään suomenpystykorvan voitoksi, muut eivät voi loputtomiin moittia rotuamme siitä, että se on maailman tutkituin koirarotu, jota kautta sitä on voitu auttaa kohtuullisen pahastakin kuopasta. Reippaasti yli 90% koirakannasta on tänä päivänä perustervettä, joiden kanssa ei käydä lääkärissä kuin rokotuksilla. Silti ei saa antaa löysiä, vaivat vaanivat vielä taustalla, niiden esiinsaaminen on ajattelemattomuudella yhä kohtuullisen helppoa.
Onkohan tää homma kuitenkaan kokeissa käymättömien urosten häntäpuolen korostamisesta yms joutavasta kiinni?
Rekisteröintien lisäämiseen tällä hetkellä ainakin osaksi on tärkeää saada uusia uroksia esiin, koska on tullut selväksi että merkittävä osa nartuista jää ja jäi nyt astuttamatta, koska nykyiset urosten omistajat panttaavat liikaakin koiriaan vain lukuarvoiltaan ja titteleiltään "huippunartuille".
Eikä ikinä ole joutavaa käyttää laajempaa siihen soveliasta koirakantaa jalostukseen.

Jalostustarkastuksiin voisi kutsua näyttelyissä käymättömiä koiria, toki paras jalostustarkastus on käydä näyttelyssä pari kertaa. En ole ikinä ymmärtänyt valmiiksi esillä olevien koirien jalostustarkastuksia muissa rotujärjestöissä.

[Kytösavu]

Nyt on myös hyvä aika miettiä ensi kauden kokeitakin asiaa koskien. Anokaa koe, johon ensikertalaiset pääsevät mukaan etusijalla, heille hommataan tuomari ja vaikka ilman maksua ja mainitkaa se koeilmoituksessa, markkinoikaa netissä ym.
Meillä on liian paljon kokeita johon pääsee mukaan vain tuomarin kanssa, ja jopa maaston. Tämä ei lisää uusien harrastajien mukaantuloa, mikä vaikuttaa negatiivisesti tulevaisuudessa ihan joka asiaan.

[Roippakoipi]

Jalostustarkastuksiin voisi kutsua näyttelyissä käymättömiä koiria, toki paras jalostustarkastus on käydä näyttelyssä pari kertaa. En ole ikinä ymmärtänyt valmiiksi esillä olevien koirien jalostustarkastuksia muissa rotujärjestöissä.

Tuota minäkin lähinnä tarkoitin. Tarkastukseen voitaisiin kutsua sellaisia koiria, jotka olisivat rodun monimuotoisuuden kannalta tärkeitä. ( harvinaisemman sukulinjat, matala epi jne..). Tarkastustilaisuuden yhteyteen kun saisi vielä silmä -ja polvitarkastuksen.Jos koira ei ole ikinä käynyt näyttelyissä tai kokeissa niin eihän se ikinä tule esille kuin "puskaradion" kautta. Toki voihan koiran omistajaa yrittää patistaa kokeisiin ja näyttelyihin, mutta työlästä se sekin on.( Aika monelle oon jo 'puheita' pitäny ja vasta yks on lähteny harrastukseen mukaan, ja kappas innostu asiasta oikein kunnolla , Ensin sain sen koiran rokotuksille ja nyt se on jo peräti näyttelyssä käyny ja seuraavaan jo menossa. Syksyllä sen kun jotenkin sais puhutta vielä kokeisiin. Tosin tämä koira on narttu eikä uros. ) Tietysti kun kerran koira menestyy niin siitähän se kipinä yleensä syttyy, mutta kun osa ei nuihin "karkeloihin" mukaan lähde vaikka ilmaiseks pääsisivät.

[HTHT]

Kytösavulle ja muillekin.

Olen itsekin viimeaikoina törmännyt tähän siitosurosten vähyytee/haluttomuuteen antaa siitokseen. Sulkeeko meidän jalostussäännöt ja suositukset liikaan koiria pois. Myöskin pitkällä tähtäimellä pieneneekö koiriemme kannan laajuus.
Monia jalostustarkastuksia pitäneenä olen todennut niiden olevan nykytiedonkulun aikana aivan turhia. Siinä palaa melkoiset summat rotujärjetöjen rahaa.
Se miten saataisiin koiria kokeisiin enempi;
Kokonaan vain yksi luokka olisiko sitten avo tai voi.
Kaikille avoimia pitkiä kokeita, kuten hirvikoirilla, ykkösraja 70 p. (koirille onnitumisia enempi kuten omistajillekin).
Tutkan käyttö vapaaksi.
Uskoisin jo noista joidenkin uudistusten lisäävän koirien määrää kokeissa ja myöskin tietopohjaa ja laajuutta käytettävään jalostuskantaan enempi.
Mielestäni meilläkin pitäisi uudistua, ja katsoa tulevaisuuteen ennakkoluulottomasti. Vaikka puhumme suomenpystykorvarodusta, perinnekoirasta, niin eihän meidän pidä linnoittautua mihinkään 1900-luvulle.
HTHT

[Anatoli]

Olen Hannun kanssa täysin samaa mieltä koekynnyksen madaltamisessa. Avo-luokka on aivan turha ja pitkistä kokeista tulisi hyväksyä tulokset valionarvoon (kuitenkin eri tuomareilta). Tällä saataisiin lisää "tittelikoiria", kun niiden perään tuntuvat osa olevan. Eräänkin nartun omistajan vaatimukset partnerille: "Joku valio se pitäisi olla...".

Jos otetaan kieli pois poskesta olisi tällä tavalle mahdollisuus saada esille lisää urkoksia ja narttuja, eikä jalostusarvon saavuttaminen olisi liikaa kiinni isännän kilpailuvietistä.

[mage]

Samaa mieltä edellisten kanssa, AVO kokeisiin osallistumista helpommaksi, esim. kustannusvapaiksi, tarvittaisiin tosin TODELLA uhrautuvuutta tuomareilta. Krhöm.. pieni mainos väliin, itse olen pitänyt ylityö ja muita vapaita 4-5 viikkoa 10.9. alkaen viime vuodet. Tarkemmin niin kauan kuin kuin tuo 4,5vuotias koirani on ollut talossa. Eli arkipäivisin tuona aikana olisin mieluusti kohtuu kulkumatkan päässä käytettävissä, palkintotuomarina. Toki asioista sovitaan tapaus kohtaisesti.

Lisäksi nuorien koirien omistajien soisi saavan valistusta. Joku kun saisi sivustolle tulostettavan tietoiskun tyyliin "Koiraasi tarvitaan". Kasvattaja, tai jos järjestöllä rahkeita riittäisi, postittaisi koiran omistajalle tälläisen kun koira on tullut sopivaksi katsottuun ikään.

Tuossa tutkan käytössä olisin OMASTA mielestäni kyllä varovainen, koulutuksessa kyllä hieno laite, kertoo koiran liikkeestä paljon. Itsekin käytän aktiivisesti. Tosin laajahakuiseksi todetulle koiralle käytän sitä myös "irtiottoon", eli saatan tehdä hakulenkillä olevalle koiralle ns. paluuperät. Joutuu koirakin toteamaan ettei se isännän löytyminen ole aina niin helppoa. Olen saanut hakulenkkien keston lähemmäs nykysääntöjen vaatimuksia.
Lisäksi tuosta tutkan käytössä kokeissa tulisi taas, melkoisella varmuudella jupinaa, kun tuolla on ja minun koiralla ei.. Toivon kommenttia ennen alasampumista ja jos ammutaan niin perustelut.

[JuhaP]

Tuossa löytyy kaikki koe käynnit pitkässä avo kokeessa piireittäin..



Tuosta kun vähentää vielä ne, jotka on käyneet useamman kerran samalla koiralla, niin aika vähän on lopuksi noita käyntejä..ja varsinkin uroksia..

[erjan]

Mielestäni Hallakorven esitys Eeron käyttämisestä pystykorvan "mannekiinina" (jos vaan itse suostuu) oli hieno oivallus. Eero on saanut, niin no, taikka Remu on saanut Eeron tytönkin innostumaan koiran kanssa toimimisesta.
Pystykorvan haukkuherkkyys olettamuksesta pitäisi myös pyrkiä eroon, meillä yksi sheltti haukkuu enemmän kuin kaksi pystykorvaa yhteensä. Eivät ne toki haukkumattomia ole, mutta "puhuvat" asiaa, sheltti taas haukkuu jos se uskottelee itselleen kuulleensa jotain jostain ja sehän uskottelee. Kyllä se vaan on niin, että sellainen henkilö joka haluaa luotettavan, toimivan, hienotunteisen kumppanin metsästys/elämän kumppanikseen valitsee pystykorvan. Kun kuitenkin koira peilaa ihmistänsä.