Pystykorvamiehen kesä-hajatuksia

[peija04]

Pystykorvamiehen Kesä - Hajatuksia

Toukokuu
Olipahan taas viston kylmä vappu. Toisaalta joutihan tuo ollakkin, vaikkei se silti näyttäny estävän Ullanlinnanmäelle kokoontuneita lakkipäitä tekokivoja puoliväkinäisiä juhliaan pitämästä. Itteä ei koskaan toi valkolakki oikeen oo kiinnostanu. Hommasin lakin virkaa toimittamaan valkosen kypärän.
Juhlittiin sitä toki mekin joskus nuorempana, nykyään harvemmin. Juhlimiseen kun tarvii aina olla joku hyvä syy, niiku että on perjantai, tai jotain muuta vastaavaa. Se tekee juhlimisen aloittamisen turhan raskaaksi, lopettamisesta puhumattakaan.
Käytiin poikien kanssa alkukuusta perinteinen kalareissu saaristomerellä. Kalaa tuli ja juomia meni. Kalaa ei kappalemäärällisesti niin mahottomasti, mutta kuutta eri lajia kumminkin. Eikä niitä juomiakaan aivan tolkuttomasti, jokunen kaljapullo näytti jääneen tähteeksikin.
Lintuja pojat (joukossamme pari ornitologia) bongasi yli kuuttakymmentä eri lajia. Aika hyvin, merellä oli kuitenkin melko sankka sumu aina aamuisin, ja ajoittain muulloinkin.
Loppuaika menikin sitten palellessa ja surkeaa säätä valittaessa. Mitenhän lie linturaukat tarkenivat hautoa? Tarkenivatkohan tehdä ennen hautomaan käyntiään edes sitä mitä ihmiset tekee sitten kun ovat naimisissa?
Ai niin, olihan se yksi koiranäyttelykin. Töissä piti olla. Eipä silti, siitä saa hyvät rahat ja on täys ylöspito. Kaveri joka oli töissä samassa kehässä kysyi, että mitä koiria mulla on? Minä vähän rellevästi, että suomenpystykorvia, kolme narttua, kennelnimi ja kaikki. Kaveri (nainen) ihasteli ja ihmetteli, että miten sinä pärjäät niitten kanssa. Hän tuntee yhen ihmisen jolla on vaan yksi ja sekin yrittää koko ajan purra, ja silloin kun ei yritä purra niin räkyttää aivan sekopäisenä.

RUNO
Toukukuuhun kuuluu Vappu
ja vaalenevat yöt,
ylioppilaille valkoinen hattu,
ja maajusseille toukotyöt.

Kesäkuu
Kesäkuu se vasta kylmä on ollutkin, mutta ei sekään mitään sen vesimäärän rinnalla mikä taivaasta on tullut. Joka jesuksen päivä on satanu. Mustikatkin todennäkösesti paleltu. Parhaan kukan aikaan oli yhtenäkin yönä melkein neljä astetta pakkasta. No, siihen alkaa tottumaan. Ei edes muista millon oli viimeeks kunnolla mustikkaa, hillasta puhumattakaan. Lämpenis nyt sen verran ettei linnunpoikien tarvis ihan kuurassa kävelemään opetella. Hyttysiä sentään kuitenkin on. Pärjääväthän ainakin pääskyset. Eihän noista kanalinnuista oikeen ookkaan kun harmia, kun niin mahottomasti viime vuonnakin lisääntyivät. Posiollakin piti kertoman mukaan suurimpia parvia ampumalla alkaa hajottamaan. Olisivat muuten kuulemma lähteneet johonkin eivätkä koskaan enää olisi palanneet.
Se on kohta juhannus, juhlista jaloin. Sitten se kesä kohta onkin jo ohi.

RUNO
Kesäkuussa on Juhannus
ja illat ovat pitkiä.
Täytyy kahtoa ettei tule oksennus,
kun pittää viinaa väkisellä litkiä.

Heinäkuu
Saapas nähdä minkälainen heinäkuu tulee. Alkukesää ajatellen ja sitä, että keskimääräisissä vuotuisissa lämpötiloissa ja sademäärissä ei paljon eroja ole on sen pakko olla kuuma ja kuiva. Ei kait siinä, olkoon vaan. Minulla on ensimmäistä kertaa eläissäni heinäkuussa lomaa. Oikein kaksi kokonaista viikkoa. Mitähän tekis? Norjaan kalalle? Miksikä ei? Viime kesänä käytiin Taivalkoskella asuvan ammattikalastaja-tuttavapariskunnan kanssa. Muuten mukava reissu (sen lisäksi että ei tullu kalaa), mutta se kävelymatka autolta jokivarteen. Eikä sekään kävely, mutta se rinkan kantaminen. Eikä sekään muuten, mutta sen tuttavapariskunnan miehenpuoliskon juomat. Minunkin piti oikein ihmetellä. Kuulemma oli lääkäri määrännyt, että lämpimällä kelillä pitää nauttia runsaasti nestettä. Eihän se auttanut lääkärin ohjetta epäillä, ja kantaa vaan menemään olkapäät nilellä.
Vai lähtisikö lapista hilloja katteleen, tai ruottin puolelta. Jokohan sitä arvaisi koiran ottaa matkaan. Kait sitä pentukoiran kärsii. Olihan se viimeksikin, eikä mitään käynyt.
Vai mitähän sitä oikeen tosissaan tekis. Kait sitä vois Simossakin käydä, tai vaikka ihan Kemissä saakka. Kemin satamassa on nimittäin pari kertaa käyty. Sonata Arcticaa kahtomassa. Ollu molemmilla kerroilla kullemma tosi hyvä.
On se oikeesti hankalaan aikaan toi loma, kun on niin tottunut, että metillähän ne kaikki lomat.

RUNO
Heinäkuussa kypsyy lakka,
työlästä on suolla möyriä.
Matkassa on mulla oma akka,
ku sitä saapi väliin köyriä.

Elokuu
Silloin se elämä alkaa, sitä kait se elo tarkoittaakin. Vai tarkoittaako se että se loppuu, kun satokin korjataan talteen? Minulle se ainakin tarkoittaa alkua. Metästyskauden alkua. Tosin virallisesti vasta loppukuusta ja silloinkin vaan ruottin puolella. Mutta eihän meiltä oo mikhään mennä ruottiin. Kolme tiimaa nautinnollista Subaru-kyytiä ja sitten ollaankin jo hiipimässä ensimmäiselle haukulle, josta ammutaan ensimmäinen metto. Niin met aina teemme, ei se ole poika mikhään. Toista on etelän pelleillä. Saavat pitkän päivän ajaa körötellä volvon räppänöillään, joutuvat matkasta toipuakseen ryyppäämään koko ensimmäisen yön, eivätkä rapulaltaan selviä mehtään kun aikasintaa toisena päivänä. Ihmetellä täytyy miten joku voi oikeesti siellä etelässä asua. Ei kait niistä koiristakaan siellä voi mittään tulla, sitten vielä ihmettelevät ja noituvat.

RUNO
Elokuussa ruottiin metille
illalla jo kaikuu koiran haukku.
Pelle sammunut on kämpän petille
ei kuulu pyssystä paukku.

[punakone]

"Olli Päätalo"...

[Marseljeesi]

Haanpää...Olli Haanpää....Hauskat jussit kaikille pystykorvaisille

[peija04]

Pystykorvamiehen Kesä-Hajatuksia 2

Kyllä osaa väsyttää. Mistä ihmeestä sitä sais voimia ja intoa? Lomakaan ei ala vielä aikoihin. Ei oikein innosta juopotellakkaan, ja se on kyllä merkki jo jostain vakavammasta vaivasta. Eikä siitä lomastakaan paljoa kannata intoilla. Ei net meikäläisen lomat oo ainakaan tähän asti mittään oikeita lomia ollu. Ei ainakaan oo loman loputtua vielä ikinä tuntunut että hohhoijjaa, tulipa huilattua, onpa mukava taas virkeänä ja levänneenä palata hommiin. Ei tosiaankaan, monta päivää on ns. loman jälkeen menny ihan haukotellessa.

Vaan toista se on noilla koirilla, ainakin suomenpystykorvilla, ainakin noilla meijän suomenpystykorvilla. Ja eihän niitä oikeesti oikein muita oikeita koiria ookkaan ku nuo suomenpystykorvat, paitsi onhan net karhukoiratkin aika hyviä koiria.
Niitä se ei väsytä ikinä. On se ihan ihmettä miten ne jaksaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Eikä niitä pahoja niin usein satu, ja niistähän pääsee ku antaa sille anteeksi, harvoin se koira tahallaan.
Ja hyvällä päälläkin net on aina, vaikka ovat koko ajan ihan selviste päin. On se vaan maailman paras koira tämä suomenpystykorva, on se.

RUNO
Kesällä kun valtaa miehen väsymys,
eikä oikeen mikkään luonnista,
sitä oottelee et tulis syksyn pimeys,
sais nauttia taas viinan juonnista.

[Uimonen]

Terve änkyrä,

Enpä tunne sinua ihmisenä, mutta nimi, maine ja kirjoitukset alkavat vähitellen olla koiraopiskelijallekin tuttuja. Nyt sie kirjoitit hyvin ja nätisti; varsinkin tuo viimeisen viestin toinen kappale osui sinne mikä pistää aikuisenkin miehen nieleskelemään itekseen. Voi kyllä aistia kirjotuksen sisältä ja sävyistä, että vaikka änkyrä oletkin, niin pystykorvasi ovat herkistävän tärkeitä. Näin pitääkin olla. Kun koira on sydämellä otettu, niin se "vähän hassusti" inhimillistyy vähintään perheenjäseneksi, ja parhaimmillaan sitä alkaa pitämään ystävänä. Ei se ole ihminen, eikä siun sielun syvyyksiä viiltäviä tunnustuksia ymmärrä. Mutta siinäpä sen vahvuus piileekin: se kuuntelee pää kallellaan, aistii ihmistä paremmin mielialat ja tullee kylkeen katsomaan silmiin. Sitä uskollisuuta, sekä elämänriemua- ja voimaa voidaan me suoritusyhteiskunnan ihmispolot vain kadehtia...

RUNO
Änkyrä, äläpä sie kesästä huoli
Tulee pian syksy ja meijän paras aika:
Hieno haukku ja laukaus, mehto kuoli.
Siinä se on koiramiehen elon taika...

[punakone]

Ajatus ei kulje, mutta runosuoli, se kyllä kukkii.

RUNO:
Kymenläänissä aamuyöllä kello kuus,
sujahtaa lakanoille metsämies, ihka uus.
Pakoon laukkaavat kätilöt täyttä karkua,
kestä kukaan ei huutoa, itkua,parkua.

Aikojen saatossa lapsi mieheksi varttui,
"kokemusta", no sitä karttui.
Eräily/metsästys työhommia haittaa,
päätti kaverikseen metsästyskoiran laittaa.

Setteri, pointteri mikä se olisi,
pohjiskin miehen aivoissa kolisi.

Tapasi viimein naisen niin kauniin ja sorjan,
päätti, "laitankin suomen pystykorvan".

"Kasvatustyö ? Sehän se on",
suo vetelä, pitkä ja pohjaton.

Meni kokoukseen päällänsä rippipuku,
paljastaa täytyy tuo ihme, epi-luku.
Tuli Ollista järjestöön paise ja tyrä,
sai lisänimen ansioistaan, ÄNKYRÄ...

[peija04]

Pystykorvamiehen Kesä-Hajatuksia 3

En mie oikeesti mikkää Änkyrä oo. Vai oonks mie? En mie ainakaa tahtos olla. Vai tahtosinks mie kuitenkii? Mitä se oikeesti muille kuuluu minkälainen mie oon?

Miten mie nyt heti alkuun noin kirjotin? Taijan mie ehkä kuitenkiin ollakkii vähä Änkyrä.
Eilen mie en kuitenkaa ollu Änkyrä. Mie olin päinvastoin aika mukavalla päällä. Enkä ollu yhtää viinaakaan ottanu. Meillä on Eevan kanssa onni kääntyny. Käytiin pevisassa ja saatiin puhtaat paperit. On se meitä kyllä viime ajat koetellukkin, Eevaa etenkin. Punakone ihan oikeen loihe lausumaan tuossa tunteikkaassa mielentilassa aikaan saamassaan kirjallisessa tuotoksessa, jota hän runosuolensa kukkaseksikin kutsuu. Tulipa kun tuon äskösen kirjotin yllättäen mieleen, että mitä se Esko T. oikeesti sillä runosuolella ja sillä kukkimisella mahtaa tarkottaa? Mutta siittä loihemisesta. ”"Kasvatustyö ? Sehän se on",suo vetelä, pitkä ja pohjaton”.
Kasvatustyö on tosiaankin aika ajoin kuin Vihantilainen asfalttitie. Monttujen kierteleminen ei taho onnistua rauhallisemmaltakaan kuskilta vaan vehkeet meinaa väkisellä särkyä.
Meilläki on kuitenkii hommalle asetettu melko vaatimattomat tavoitteet. Riittäs ku ees joka toinen penikka saatas käyttövalioks ja ees joka kolmas kaksoisvalioks. Mutta ei, töitä vaan meinaa teettää. Terveyspuolella otettiinki varmuuen vuoksi käyttöön käänteinen malli. Pakotetaan kaikki penikat tarkastukseen ja yritetään löytää mahollisimman paljon vikoja.
Töitä on siinäkin ku ei meinaa millään vikoja löytyy, mitä nyt aina jotain pientä.
Aina väliin kuulee, että onko mittään järkee tutkia näitä meijän koiria tällä tavalla. Aika korkealta, ja yllättävän kovaakin on korviini tällaista höpinää kantautunut.
Meillä on kuulkaas sellanen kultakimpale hoijossamme, että mikään tutkiminen ei ole turhasta. Suomenpystykorva on ollu esi-isiemme kaverina satoja vuosia, ja meijän tehtävä on pittää huolta, että meijän jälkeekin tulevat saavat mettäkaverikseen parhaan mahollisen kamppeen.

RUNO
Mukavaa ku menee vähä paremmin,
eikä tunne et ois aivan poloinen.
Voipi ryypätäkki vähän rennommin,
olla reilusti kännissä ja iloinen.

[peija04]

Pystykorvamiehen Kesä-Hajatuksia 4

Mitenkä se ny näin alko kirjotuttaa. Vastahan minä eilen kirjotin. Sen ymmärtää että joka päivä janottaa, mutta että kirjotuttaakin kahtena päivänä peräkkäin. Pittääpä ruveta seuraamaan ettei tämmönen pääse ihan tavaksi.
Vaan kylläpä se tuo ilma sen taitaa tehä. On niin lämmintä ja kaunista, että. Miehän jo aikaisemmin sanoin et heinäkuussa on kuumaa ja kuivaa.
Eevalla alkaa loma. Mitähän ihmettä se miulle lomasa alkamisen kunniaks tarjoaa?
Pitkä ja lämmin ilta tulossa? Kenties hieman kosteakin? Kyllä on jännää ja mukavaa tämä ihmisen elämä.

RUNO
Kukkii kukkii kaukana kukkii,
Taivalkoskella Punakone ruikuttaa.
Ei auta lirauttaa visskiä mukkii,
häätyy vaan yksin koassa uikuttaa.

On Eskolla käessä nyt päivystäjän kapula,
voipiko ankarammin olla elämäsä täsä?
Ei voi vastata et ku on nii kauhee rapula,
saatika et voi ristus ku mää oon pöhnäsä.

[Kytösavu]

Viimeisestä lauseesta itseni tunnistaneena rohkaistun kertomaan omia kesä- hajatuksia Änkyrän kauniin sinisten ja lämpimän punaisten ajatusten sekaan.
Asiahan on justiin niin kuin Olli koiristaan kirjoittaa, rakkaita ne on. Aikuinen vanhapoikakin herkistyy pelkästä kauniin Suomen suvun jalokiven tuijottamisesta.
Pikimustat aina hymyilevät ystävälliset silmät nyt varmasti kesyttää karskeimmankin ukon ilman mainittua kolmen promillen pöhnääkin.
Joskus Änkyrän kanssa samassa kämpässä maatessa(eri sängyssä) tuli puheltua, että mitä siinä minun maailman yleisimässä pystykorvassa veriltään on niin ihmeellistä. Silloin jo olin vakuuttunut sen ainutlaatuisuudesta(minulle), päivä päivältä, vuosi vuodelta asia on tullut yhä selvemmäksi. Minulle se on ollut ja on paras koirani, elämäni valo, toki muiden yhtä ihanien menneiden rakkaiden kanssa. Mutta on tässä nykyisessä jotain vielä enemmän, mitä pitää pystykorvassa olla. Minulle se on äärettömän kaunis. Se on rohkea, mukava, ystävällinen ja korvaamaton. Ihan hyvä metsä- ja koekoirakin, kunpa voittaisi sekin vielä joskus tärkeimmän, eli Lapuan mestaruuden linnun haukussa.
Mutta nyt lopulta neitimäisyydestä niihin kesä- hajatuksiin. Siihen rakkauteen on nyt toki viisi muutakin syytä kuin iki-ihana Kiiru. On Marja, Mili, Milla, Metku ja Tepi. Kuusi viikkoa tuli täyteen tänään pienien pystykorvien elämän alkutaivalta. Mukavaa se on ollut, ihan alusta asti kun nyt on jo unohtunut parin ensimmäisen yön kitinät. Pihalla ovat asustaneet jo pari viikkoa ja kovasti etelä- pohjalaiseen tapaan kaiken aikaa painitaan, tapellaan tai muristaan toisille. Loppuaika sekin etelä- pohjalaiseen tapaan tullaan valmiiseen ruokapöytään ja nukutaan. Kaksi urospentua ovat jo löytäneet kotinsa, Ylihärmään ja Kuopioon. Toivottavasti niistä on siellä paljon riemua ja iloa. Kesän suurin ongelma juhannuksen ja parin epäoleellisen humalan jälkeisestä olotilasta selviämisen ohella on nyt minkä narttupennun jättää itselle. Hieman pienempänä syntynyt nyt jo kovasti veliäänkin kurmoottava erittäin kiltti vatsan päälle nukahtava pikkutyttökö, vaiko äärimmäisen rauhallinen toki takuulla puolensa pitävä viehettävä tyttökö, vaiko koko lauman selvä johtaja ja tappelun aloittaja toki sylissä viihtyvä alfatyttökö. Kokematon ja humaltamaton mieleni viehättyy nyt vihreää pantaa kantavaan rauhalliseen tyttöön. Sen kanssa voisi luultavasti mennä mihin vain ilman ongelmia, vaikka koirien sisäoppilaitokseen. Vai kiipeisiköhän laumanjohtaja ja välillä rähisijäkin näädätkin itse puusta, vetäisi supit ladon alta. Nopeuttaisi jahtia huomattavasti, tai sitten ei. Vai veisikö sittenkin voiton mielessäni hieman pienempänä syntynyt iloinen kiltti tyttö. Helppoa olisi elämä senkin kanssa varmasti, ja kovat metsämiehet sanovat että usein näistä tulee ne parhaat, kun on joutunut puoliaan pitämään pienestä asti.
No joka tapauksessa tytöt löytävät kotinsa jossain järjestyksessä yksi luotani, Ilmajoelta pentueen isän luota ja Raahesta. Kunpa näistäkin tulisi jokaisesta yhtä rakas ja tärkeä kotonaan, kuin kaikki minun edesmenneet jahtikaverini ja Kiiruemo.
Ettei mene liian hienoksi, niin alkaa v..ttaa kun on liian lämmin.

[peija04]

Pystykorvamiehen Kesä-Hajatuksia 6

Viimeeks mie ihmettelin ku meinaa näkö heiketä, ja totta sen häätyy olla. Ei näy ennää koko kirjotusta, ei ees runnoo, eikä tankoo. En mie kyllä tiiä mitä se tanko ees tarkottaa, mut muistaakseni yhesä karaukepaikasa yks asiantuntija siittä jottain puhu, vai lauloko se, vai pitikö se siittä kii, vai mitä se oli, mut jottain siinä kuitenkii on ollu ku se on miun mielee niin jäänny.
Iha ensiksi mie kyllä kuitenkii eppäilin muistia, se kun joskus tuntuu ettei ihan kaikkia aina seuraavana päivänä niin tarkon muistaskaa. Miun piti oikee tarkistaa, et oonks mie ollu hirveesä humalasa, tai et oonks mie mittää ees kirjottanukkaa. En ollu ollu humalasa ja olin kirjottanu, arkistosta löyty tojiste. Mutta kirjotus oli kuitenkii häipyny.
Onko tämä sitä hallituksen (SPJ) virallisen linjan nouattamista? Ku isolla työllä saa sanottavasa paperille, nii joku tullee ja repäsee sen pois niiku kirjasta sivun. Ai jai, et tuntu huonolta ku huomasin. Ei niikää et sit ei ennää ollu, vaa se et mihi se on oikee joutunu. Oma kirjotusha on vähä niiko oma lapsi. Huolestuu kait sitä helpommiki, ku et jos hoksaa, et on oma lapsi joutunu hukkaa.
Vaan pittäähä sitä toisaalta miunki koittaa muita ymmärtää. Pittää hyväksyä että ei net kaikki miun jutuista tykkää ja sellanekkii mieli, että ei ku roskiin vaan tommoset änkyrärunot.
Vaan eipä vakavoijuta, vakavoitukoo net ketkä haluaa. Jos yks sivu häipyy, niin pannaa kaks tilalle. Ei se ole poika mikkää, niin met teemme. Näistä nykysistä kynistä ku ei terä lyhene eikä kuiva muste.

RUNO
Valtaa vahvasti alaa runo sekä tankka,
tuloillaan on uusi aika, uudet tavat.
Ku vaan on tahto (känni) rautainen ja vankka,
ei pyssäyttää voi esteet, ei ees pojat pahat.

[peija04]

Pystykorvamiehen Kesä-Hajatuksia 7

Mie kirjotin viimeeks ettei auttas vakavaks ruveta. Ei se auttaskaan, mutta kyllä se nyt on lähellä. Loma alkaa, ja kymmenen päivän ennustus näyttää joka jesuksen päivälle vettä. Mie alan kohta vihhaamaa tota vettä. Juomanahan mie oon vihannu sitä jo pitkää, mutta kohta mie alan vihata sitä ihan joka kantilta. Meinaa alkaa iha oikeesti pistämään vihaks. Mut ei kait se auta, jotenkii on kuitenkii etteepäikii kemmerrettävä.
Kuhan ois ees sunnuntaina vähä parempi, ettei aiva älyttömästi satas. Eeva kävi parturissa, ja se on aina sen jäliltä tukastaa nii hirrrmun tarrrkka. Met oomma nimittäin menosa hakamaan sertiä Oolusta, ja niien jakotilaisuus on ulkona, raviratalla. On kuulema tulosa jonnii verran muitaki ko myö, ja muutekii pitäs olla ihan asialline meininki. Pittääki vähä kahtoo mitä panneepi päällesä. Onha se tietenkii vähän noloo, jos tukka kastuu, eikä se ookkaa ennää iha sillee ku se tuli aamulla pyntättyä. Mut eihä se elämä siihe lopu, ei tokkiisa, ei veikkoste, sanos siihe Jauholakkiikii. Ja kyllä se Eeva sen viksuna likkana tietääkii, ja onhan ne sertitkii kuitee joskus haettava.
Mut kyl mie iha oikeesti vähä vakavoiuin siittäkii, ku se kirjotus poistettii. Vaikka siittä on jo monta päivää on miul vieläkii sellane ouon vakava olo. Tai oikeestaa enempiki sellane epäilevä tunne. En mie oikeestaan ossaa itteäni mistää eppäillä, vaa miust tuntuu et mie eppäilen vähä sitä, et miks ne muut oikee minnuu eppäilee.
Mut jospa se siittä illalla helpottas ku pääsee kotio, ja alkaa loma, ja näkkee taas koirat, ja Eevan ja …

RUNO
Sattaa sattaa ropisee,
koan kattoon, tili tili tom.
Vällii oikeen kohisee,
haittaaks she, kili kili kom.

Ohops, nyt joku narahtaa,
Ollin (Eskon) käesä, oo la laa.
Hups, pullohan se aukeaa,
ei she haittaa, tat ta raa.

[peija04]

Pystykorvamiehen Kesä-Hajatuksia 8

Pitihän se saaha piirtää toi kaheksikko. Se on nii mukavan näkönen numero. Kaks pallukkaa nii somasti päällekkäin.
Ei vainenkaa. Unohtu eellisessä jutussa toivottaa kaikille suomenpystykorvalaisille hyvää kesää. Eli kaikille Hajatuksia lukeneille (ja mikseis kaikille muillekin) hirrrveen hyvvää loppukessää, ja ratki riemukasta lommaa kaikille meille joilla se on vasta eessä.

RUNO
Lomille lomille,
kaameeta hoppua,
ottaapa koville,
ei meinaa jano loppua.

[punakone]

Tuo kaheksikko on kyllä vähän niinku nolla.
Sen ympärille on vaan kiritty jongolleen tiukka vyö (varsin tai tahalleen ? ).

Saiko Eeva Sertiä ?
Minulta se on kyllä saanu kaikki Sertit jo ennen tuota parturissa käyntiä, vaan tokihan se on hyvä varmistaa...

Pittää Olli aina muistaa että naisten kanssa toimiessa arvosana "tyydyttävä", on huomattavasti parempi kuin esim. "hyvä".

Ja se Runo:
Taaskaan ei Norjaan tarvinnut viinaa kantaa,
Riitti kun kahluukengän kuva piirtyi santaan.
Oli perhossa kiinni harri tai lohi,
Samalla toine sakki ohi Kihlangissa sohi...

[peija04]

Pystykorvamiehen Kesä-Hajatuksia 9

Olipa hyvä kun tuo loma viho viimmein loppu. Ei ois millää ennää jaksanukkaa vötkyillä ja lekkasta ja luistella kaikista hommista mitkä Eeva oli suunnitellu miulla teettäväsä. Aika hyvin mie kuitenkii onnistuin. Puoliakaan en varmasti tehny. Vaikka eipä siinä, mukavahan se on joskus itellekki ku saapi jottain asiallistaki aikaseks. Mie ku silti kuitenkii enempi oon tällasten henkisten töijen tekijä, vähä niiko pappi, tai sellane saarnamies.

Joo, ei tullunna Oolusta serttiä ei. Taikka Eevalle tietenki tuli montaki, mutta ei yhtään miulle eikä meijän koiralle. Tyttö näytti meille vihreää lätkää. Ja vihreä ko ei satu olemaa täsä tappauksesa se paras maholline väri niiko esimerkiks liikennevaloisa. Vaa eihä siitä auta tyttöö moittia ku kerran tuomari käski niin tehä. Mie en siinä sillon ihan heti meinannu älytä mitä oikeen tapahtu. Enkä mie rehellisesti ottaen ällyy vieläkää. Miulla ko on tosissaaki ollu sellane ymmärrys, että T:n arvosta suomenpystykorvaa ei tunne suomenpystykorvaksi muuten ko rekisterikirjasta kahtomalla. Johan siellä koiranäyttelysäännöissähi sanotaan oikeen sanatarkasti, että:
Tuomarin antaman laatuarvostelun tulee vastata seuraavia määritelmiä:
TYYDYTTÄVÄ tulee antaa koiralle, joka vastaa rotuaan ilman yleisesti hyväksyttyjä rodun piirteitä, tai jonka fyysisessä kunnossa on toivomisen varaa.
Tuo määritelmä sopi Oulun pystykorvakehässä kyllä paljo paremmin jolleki muulle ko meijän koiralle. Vaan voipiha se olla sitä sammaa näön heikkenemistä tässähi tappauksesa. Sitä on mahtanu tulla ihan täys sokkeus tähänki ommaa koiraa. Ja ku ei oikee oo kotonakkaa ikinä ollu sellasii ylleisesti hyväksytyn näkösii koirii joihi tätä ois saanu verrata. Enkä mie nyt kuitenkaa iha ylenaikaa päissänikää ole, ainakaa ihan mahottomasti. Jotenkii vaa miun käsityksen pystykorvan ulkomuovosta on kuitenkii pakko ollu vinksahtaa, ku mie iha tosissaa olin vielä näyttelypaikalle mennessä koko lailla nättiä pystykorvaa taluttelevinani. Tiesinhän mie että sen suussa muutama hammas enempiki sopis olemaa, mutta sitä mie en tienny että oikee arvuuttelemalla pittää arvuutella minkä rotunen se on. Ei mutta ihan totta ja oikeesti, kyllä joku tolkku ja roti pitäs tuomarillahi olla enne ko vasiten ottaa ja lähtee pystykorvakehhään touhuammaa. Vai oisko tuo arvostellu enempi sitä remmin toista päätä niinku teki muutaman muunki kohalla.
Miehän en sitten muuten sais tällasii ees kirjotella. Tällasii tuomariin kohistuvia arvosteluja. Mie ko oon ylituomarismies ja ulkomuototuomarikoulututettaviinkii sakkii jo monta vuotta vaihtelavalla menestyksellä kuulunu. Meijän näät tulis Kennelliiton ohjeijen mukkaa olla toisiamma kohtaa lojaaleja. Mut miepä en aina ookkaa niinko muut, ja niinku olla pitäs. Mie oon vähä änkyrä. Ja saapihan hyö ottaa oikeuet pois ja vaikka erottaa jos sille tuntuu. Ei se ole poika mikkää.

Nyt pittää lopettaa, mutta kylläpä helpotti ku sai taas vähän änkyröijä. On se jännä, kokkeilkaapa muutkii. Siis myös muutkii ku Esko. Se sitä paitsi on ihan hirrrvee valehtelemaa. ”Ei tarvinnu viinaa kantaa, vain kahluukengän kuva piirtyy santaan, jne.” Hah, hah, haa. Meinaako se tosiaa, että joku uskoo sen juttuja. Ollu muka raittiusleirillä Norjassa. Elä, elä sie Esko luule meijänkää ihan mitä vaa toesta ottavan.
Enkä mie oikee sitäkää älynny ku sie kirjotit et kaheksan on muka sama ku nolla.

RUNO

Nyt on elokuu, ja minä ( Esko ) olen metsänviljaa.
En kävellessä kaadu, en tansseissa kaadu,
jos kaadun, niin kaadun muuten vaan,
ja pullo tyhjä on, ennen kuin huomaankaan.

Nyt on elokuu, ja minä olen mehtämies.
En pusikkoon sammu, en lentoon mä ammu
jos ammun, niin aina haukulta vaan,
ja metto repussa on, ennen kuin mut huomataan.

[peija04]

Pystykorvamiehen Kesä-Hajatuksia 10

Voi toto vejen määrää. Mistä kummasta sitä riittää. Taikka meristä sitä tietenki riittää, mutta miksi ihmeesä se ei ennää pysy sielä. Miksi se pyrkii ihmisten pelloille ja pihoille ja teille ja joka paikkaa. Tuntuu että maaka ei vejä ennää yhtää. Vettä on joka paikassa, eikä se mee enää mihinkää. Viljat ja potut jää ainaki täällä meijän perällä peltoon. Ne mätänee, taikkei niitä saa pois, ko ei pellolle oo mittää asiaa ees jalkamiehellä. Pittää alkaa noilleki koirille vihjailemmaa että saattaapa olla enempi niinko vesilinnun pyyntiä tämä tuleva syksy. Varovainen tietenki pittää olla etteivät loukkaannu. Ovat niin perinteitä kunnioittavia ja herkkähipiäisiä.
Vaikka on sitä ollu kelien kanssa hyvääki tuurii. Ne vähät pouat ja lämpöset on sattunu just kohillee. Viime viikonvaihteesa oli tosi nättiä ko oltiin muutaman muun pariskunnan kanssa Simosa. Pystykorva(suomen)ihmisiä tietenki kaikki. Syötii ja … ja käytii Kemin puolella konsertisa. Kultturelli tapahtuma, ja tietenki myös perinteitä kunnioittava. Haikee huominen kaikilla, etenki Markulla. On sitä vaa mukavia ihmisiä sielläki päin Suomia. Ei uskois jos ei ite sais olla näkemäsä ja kokemasa. Ja kaikilla niin hirrrvee hyvät koirakki, tietenki.
Eellisviikonvaihetteesa oli kesän parraat helteet ko oltiin sukujuhlisa tuolla Turun puolesa. Sielläki tietenki syötii ja … ja oltii kultturelleja. Sielä oli karaoketanssit. Tankoki siellä oli. Oikee semmone paksu keskellä lattiaa. Sitä ne kaikki hulluna kierti ku mää niille lauloin. Kova meno ja hirrrveen mukavaa sakkia. Tietenki, olihan ne melkee kaikki miun sukulaisii.
Juhannuksenaki oli oikein sievää ko kävästii mutka Luumäellä. Sielläki syötii ja … Syötiiki muuten sellasta pihviä ettei enne oo syötykää. Mie kävin yheltä meijän perän Limusiini-kasvattajalta köntin filettä. Ai että oli hyvvvää. Ei paljo hampaita tarvittu. Sitä ne muute pystysivät syömää meijän koirakki.
Eikä pilannu kelit meijän Pälvipäiviäkää. Eikä mikkää muukaa. Kerrassaa mukava kesäkuun toine viikonvaihe. Eikä se oikee muuta voi ollakkaa ko paikalla on Koillismaan parraat pystykorva(suomen)miehet ja heijän rakkaat vaimosa, ja tietenki mie ja Eeva. Ja se paikka missä myö niitä Karin ansiosta saahaan viettää, melkee ko paratiisi. Myö ollaa Eevan kanssa rakastuttu Kivilammen kämppää (ja tietenki toisiimma), pihhaa, yläsaunaa, savusaunaa, ulkohuussii, puuliiterii, kottikärryihi, pumppukaivoo, ihan kaikkee sielä. Ja sielä sitä vasta syötiikii ja … ja pelattii tietenki mölkkyy. Muuten niien jokka haluaapi tietää Mölkystä enempi kannattaa käyä Rips´Akan kennelin kotisivuilta lukemasa Ripsan blogia. Oli korvasienikeittoo, kylmäsavohevosta, rosvopaistii usseesta eri elukasta, raavikallaa, savukallaa, oli täytekakkuu ja oli melkee mitä vaa. Piettii pitkiä puhheita ja kehuttii toisemma hyväksi. Tanssittiikii, eikä kukkaa sammunu, ei ees Esko. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, voi voi, ku ette saanee olla mukana.
Näyttääpi näitä Kesä-Hajatuksia kertyneen jo oikee kaks numeroine luku. Eipä uskos että noinki paljo on miun päässä liikkunu. Vaa tähämpä onki sitte hyvä lopettaa. Syksy tullee ja tuopi mahollisesti toisenlaisia hajatuksia, saapi nähhä?
Ei muuta ko oikee hyvvää syksyy kaikille. Muistakaaha pittää rakkaimpianne hyvänä.

TOISENLAINEN RUNO

Jo tulee aiemmin ilta,
lämpö ilmasta haihtuu,
sumuinen kuun silta,
värit tummiksi vaihtuu.

Mielen valtaa odotus,
nähdä riemun, koiran juoksun,
vapauden kaipaus,
aistia taas metsän tuoksun.

Ihailla saa metsän puita,
pois ottaa tätä ei voi kukaan,
lähellä ei ketään muita,
miten tämän saisi mukaan.

Rauhaisa on taivaltaa,
kanssa oman rakkaimman,
onnellisuutta tuntea saa,
hetken kaikkein kauneimman.