( Itse en pane pahakseni koska pohjanpystykorva puolella on niin hiljaista)Tutkailin kuitenkin että -piip- koiria koiranetin mukaan on 33 kappaletta, joista 2 on saanut näyttelyssä hylätyn. -piip- koirien jälkeläisiä toisessa polvessa on tietokannassa tällä hetkellä 53 kappaletta, joista pika vilkaisulla ei yhdelläkään ollut hylättyä näyttelystä. Muutamia sertinkin koiria oli sekä muutamia koepalkittuja sekä löytyi vielä pohjisten mestari -07
Näistä -piip- kahdesta hylätyn saaneesta ei myöskään kumpikaan ollut tämän mainitus Suvantobicin jälkeläinen.
En tunne henkilökohtaisesti ko. kennelin kasvattajaa.
On ehkä vaikea ajatella sitä suomenpystykorvan omistajan näkövinkkelistä, että pohjanpystykorviin kaiken aikaa otetaan vieläkin rotuunoton kautta koiria, jotka aiheuttaa aina omat epävarmuustekijänsä jatkojalostuksessa niin kauan kuin että rotuun otto lopetetaan ja jalostuspohja vakiintuu ja sen jälkeen tapahtuu karsinta. ( Jos näin halutaan toimia)
Toisin on suomenpystykorva rodulla jota on vedetty reilu sata vuotta saman avaimen reiän läpi ja varmaan joku viimeiset puoli vuosisataa hyvin tiukalla ulkomuotojalostuksella, joten tottakai rotu ulkomuodollisesti on hyvin yhtenäinen, mutta miten onko sitten jäänyt luonne ym. asiat vähemmälle siinä arviossa. En ole asiaan perehtynyt, mutta olen kuullut kerrottavan että esim. hammaspuutokset rodussa on päässeet vähän karkaamaan käsistä sen vuoksi kun niitä hammaskalustoja on ollut niin vaikea tutkia. Ei siitä taida olla montaa vuotta kun tuomareita vasta ohjeistettiin että hampaat pitää myös laskea purennan tarkistuksen lisäksi
Olenko oikeassa Jos koira on sentin liian suuri tai pieni niin sillä ei ole mitään merkitystä loppupeleissä. Ei jalostuksessa, ei metsästyksessä, eikä sohvakoiranakaan. Kun asian tietää niin jalostuksessa tällaiset asiat pitää vaan huomioida ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin asiat ettei lisätä yhdistelmässä tiettyjä ei toivottuja asioita. Kuten Jeppe tuossa totesi niin vasta useamman sukupolven jälkeen voidaan tiettyjä asioita tarkastella myös näiden rotuunotettujen koirien perimän suhteen.
Jos koko ajan sekaan ja sukutauluun lyödään uutta tuntematonta alkuperää olevaa rotuunotettua niin voihan siitä olla arvaamattomatkin seuraukset pitkällä aikavälillä sen myönnän, koska epävarmuus tekijät silloin luonnollisesti kasaantuvat. Eli itse olen sitä mieltä että jos käytetään tuntematonta niin seuraavissa sukupolvissa pitäisi taas käyttää tunnettuja, enkä henkilökohtaisesti ole nolla sukukertoimien kannalla, koska nollaa ei voi jalostaa.
Katsoin muuten Laukaan erikoisnäyttelyn tulokset, niin siellä oli 44:stä pohjanpystykorvasta hylätyn saanut 1 koira. Suomenpystykorvista oli tullut 4 hylättyä 60 koirasta. Karhukoirilla ei tainnut olla yhtään hylättyä. On makuasia onko se hylätty näyttelyssä tullut mistä asiasta ja miten ansaitusti.
