Suomenpystykorvien rekisteröintimäärä

[erjan]

Nyt kun olemme pohtineet tuota seurakoiraosiota, niin ehkä saisimme nyt selvät kriteerit esim. kytösavu ja emma voisivat vastata. Onko koirani siis metsästyskoira vaiko seurakoira. Koiran neljän kokeen keskiarvo on 60 pistettä,paras 85 ja huonoin 33, koiralla on kaksi serttiä. Koiralla on myös metsästetty, pudotuksiakin on. Minä koiran omistaja en siis metsästä. Olen kyllä mukana metsästystapahtumissa, mutta sitäkin enemmän koirien kanssa metsässä, ihan joka päivä.
Yv: stä olen saanut lukea miten koirani jalostusarvo on niin heikko, että oli tarpeetonta teettää pennut. Näistä viidestä kolme on täyskäytössä, yksi maalaistalon pihavahtina ja yksi aikamiespoikana minulla.
Jos rodun pohja ei olisi niin homogeeninen, ymmärtäisin kyllä väitteen, mutta etsiessäni yhdelle kasvatilleni urosta puolitosissani, törmään jatkuvasti tietyillä rasitteilla oleviin koiriin taustassa, eikä minulla ole edes epi lukuja käytössäni.
Eli selvää törinää tuuttiin. Mikä on aito metsästyskoira, jos kokeet eivät kelpaa, niin miten saadaan näyttö metsästystapahtumista, eli jos on hyvä haukku ja omistaja ampuu ohi, niin se on sitten huono koira, hei haloo.
Minkälainen on se koira, mikä täyttää metsästyskoiran kriteerit ja mikä on se todistelumuoto jota kasvattajat voivat käyttää jos nykyinen, minusta aivan huikean hieno jalostustietokanta ei kelpaa.
Miten teidän metsästyskoiranne eroavat minun metsästyskoirastani.
Pitääkö omistajan metsästää, jos sen tekee joku muu koiran kanssa, niin ei kait se koiran arvoa laske, vai?
Takaan ettei tuo sheltti ole koskaan haukkunut lintua, ei tappanut räkättiä, hiirtä, myyrää, oravaa, se on seurakoira, tai oikeastaan paimenkoira, joka yrittää pitää laumansa kasassa.
Tässä tullaankin sitten alkuperäiseen rekisterimäärien kyselyyn. Jos ainoastaan todellisten metsästäjien vain huippukoirat astutettaisiin keskenään, rotua ei kohta olisi. Mutta ne rajat, ne määreet, antakaahan kuulua.

[Kytösavu]

Nyt kun olemme pohtineet tuota seurakoiraosiota, niin ehkä saisimme nyt selvät kriteerit esim. kytösavu ja emma voisivat vastata. Onko koirani siis metsästyskoira vaiko seurakoira. Koiran neljän kokeen keskiarvo on 60 pistettä,paras 85 ja huonoin 33, koiralla on kaksi serttiä. Koiralla on myös metsästetty, pudotuksiakin on. Minä koiran omistaja en siis metsästä. Olen kyllä mukana metsästystapahtumissa, mutta sitäkin enemmän koirien kanssa metsässä, ihan joka päivä.

Eiköhän tuo ole jo tullut selväksi edellä olevista teksteistä moneen kertaan. Jos ei rouvat ymmärrä niin ei ymmärrä. Suurin osa tämän päivän suomenpystykorvista on samanlaisessa tilanteessa, ne ovat metsästyskäytössä, mutta suure(i)mman osan ajasta perheensä kanssa joka päiväisissä tekemisissä niin kuin koiran kuuluukin.

[Artsi]

Pentujen hintoja en pidä rekisteröintimäärien laskijana. Korkeiden hintapelkojen perusteella esim. pohjanpystykorvilla pitäisi mennä rekisteröinneissä heikommin kuin suomenpystykorvilla, koska myytävien pentujen keskimääräinen hintataso kuulostaa olevan korkeampi.

Seurakoiraihmiset ovat jo "pelastaneet" mm. mäyräkoirat, lapukan ja kultsun, useita seisojarotuja, kummatkin kettarit ja saksanpaimenkoiran. Ja harmi vaan nyt sama on käymässä pohjikselle. Näiden rotujen kohdalla käyttöominaisuudet ovat kadonneet samaa tahtia kuin niitä on alkanut olemaan pelkästään seurakoirina, ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä näin tulee tapahtumaan myös pystärin kanssa.

Tuossa pari lainausta joita jäin miettimään. Ja jotka täydentävät toisiaan. Olisiko kuitenkin riistaverisyyden, metsästysvietin säilyttäminen perimässä tärkeämpää kuin tavoitella korkeampia rekisteröintimääriä? Seurakoirapuolella hinnat ovat selvästi korkeammat ja mitä korkeammat ovat hinnat niin houkutus "sekundan" teettämiseen kasvaa. Vaikuttavatko muutamia vuosia sitten rajummin nousseet pentujen hinnat siihen että nyt on mieluummin jätetty pennut teettämättä (keväällä paikoitellen jo tiedossa lyhennetty metsästysaika ja oletuksena huono lintuvuosi) kuin myytäisi halvemmalla? Siinäpä ajateltavaa mutta eipä noihin voi yksittäinen koiranomistaja vaikuttaa kuin omilla valinnoillaan....

[Pikku.Pyy]

Edellä taas huikean hyviä kommentteja, mm. Anatolilta otsikon mukaisesti rekisteröintimäärien muutoksiin vaikuttaneista jutuista. Eipä siihen kovin hirveesti ole lisättävää. Kyllä se vaan niin on, että työn perään monen on lähdettävä ja jätettävä nämä väljemmät tantereet, mutta onhan se hyvä, että monella leivän perässä muuttaneella kuitenkin säilyy yhteys synnyinsijoille ja sitä kautta myös kaipuu saada oma suomenpystykorva.

Mitä tulee paukkuarkuuteen, niin ei omassakaan tiedossa ole yhtää pystykorvaa, joka ampumisella olisi saatu paukkuaraksi, jonkun muun rotuisesta kyllä on tietoa. Monta vuotta olen katunut sitä hetkeä, kun urospentuni (n. 6 kk) alkoi haukun pienen matkan päässä ja kun tulin paikalle, huomasin nuoren männyn latvassa ukkometson, joka kirosi koiralle. Hiippailin lähemmäs ja kun koira huomasi minut, tuli se luokse ja alkoi leikkiä repimällä takkini lievettä. Koetin saada pentua lähemmäs lintua ja se puun alla käväisikin, mutta kun lintu oli kovin lähellä (5 m) kuitenkin, jätin ampumatta, etten ampuisi koiraa korville, siitä kun oli minua varoitettu. Ja niin lähti lintu.. arvatkaa harmittiko! No, onneksi on koira haukkunut lintua tuosta töpeksimisestä huolimatta

"Kytösavu": Suurin osa tämän päivän suomenpystykorvista on samanlaisessa tilanteessa, ne ovat metsästyskäytössä, mutta suure(i)mman osan ajasta perheensä kanssa joka päiväisissä tekemisissä niin kuin koiran kuuluukin.

Tästähän olemmekin kaikki samaa mieltä, joten asia on ok. Vaikka meitä naisia nyt "sotkeutuu" näihin metsästyskoirakuvioihin mukaan, sanoisin, että se on kuitenkin monelle metsästäjämiehellekin pelkästää hyvä asia, eiköstä vaan.

Sen verran olen näillä sivuilla seikkaillut ja kirjoitellut, että monet kirjoittajat ovat tulleet "tutuiksi", vaikka en heitä henkilökohtaisesti tunnekaan. Tunteen purkauksia tietenkin tulee tässä itse kullekin, mutta pitää ne lukea niin, että asia on jotenkin silloin kirjoittajalleen hyvin tärkeä. Ts. pitää osata "siivilöidä" tekstejä sopivasti, eikä provosoitua, siitä on minuakin jossain yhteydessä varoitettu.

Hyvää Illan Jatkoa kaikki te pystykorvaiset

[Emma]

Minä luulen, että aika monen metsästyskoirarodun rekisteröintimäärät tulevat laskemaan seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Ei ole enää yhtä helppoa metsästää eikä helppoa pitää koiraa. Suurin osa ihmisistä jotka eivät metsästä hankkivat mieluummin seurakoiran ja näinhän sen tulee olla. Sen takia esimerkiksi kääpiökoirien rekisteröinnit ovat nousussa ja ikävä kyllä niiden hinnat sen mukaiset (1500 euroa on ihan vakio). Se, että pidettäisiin jotain geenipankkia yllä metsästyskoirissa kotikoirina on aika kaukaa haettu.

Erjan:
Minä en tunne sinua tai koiraasi joten en voi ottaa kantaa. Pyrin aina keskustelemaan yleisellä tasolla enkä varmasti ole lähettänyt kenellekään yksityisviestejä koirien huonoudesta tai heikkoudesta.
Minun kriteerin mukaan metsästyskoira on koira jonka kanssa käydään metsällä edes muutamia kertoja vuodessa ja jolle ammutaan riistaa.
Koira joka käy kokeissa mutta joka ei koskaan käy metsällä on minun kriteerin mukaan koekoira.

Meille on hankittu kaksi viimeisintä metsästyskoiraa (seisoja ja spk) pääasiassa viidellä kriteerillä:
1. Sukutaulu - eli taustalta löytyi tiettyjä koiria joita pidimme hyvinä periyttäjinä metsästystä ajatellen.
2. Molemmat vanhemmat olivat aktiivisia metsästyskoiria, koetuloksia oli tai ei ollut (en ole koetulosten tuijottaja vaikka tietenkin hyvä jos niitä on).
3. Vanhemmat olivat terveet ja taustat ok.
4. Luonnepuoli oli kunnossa.
5. Kasvattaja oli itse metsästäjä.

Toiseen valintaan ollaan ollut tosi tyytyväisiä (spk) ja seisoja vaikuttaa lupaavalta mutta katsotaan nyt

[enp]

Alan harrastaja lähestyi minua tähän aiheeseen liittyen, oheisen käppyrän muodossa. Siinä on tarkasteltu lintukannan muutoksia ja Spk:n sekä Pohjiksen rekisteröintimäärien muutokisa yhdessä ja erikseen. Käyrä on laskettu siten,että vuosi 2000=100 jokaiselle tarkasteltavalle komponentille.



Lintukantojen vaihtelut ja siitä seuraavat rajoitukset vaikuttavat tunnetusti pienellä viiveellä koirien kysyntään. Vuodelle 2011 voisi olla viriämässä hyvä yleinen kysyntä kunhan vain kasvattajat olisivat liikkeellä. Alamäki spk rekisteröinneissä alkoi jo edellisellä jalostuskaudella, eikä sitä vielä kulunut kausi pysäyttänyt. Vuoden 2010 alusta tulivat lisäksi voimaan uudet koirien rekisteröintimääräykset, jotka rajoittivat narttujen pentuemäärää sekä vanhojen koirien jalostuskäyttöä. Vuonna 2009 pentuja tehneistä spk nartuista nämä uudet säännöt koskettivat n. 19%:a.

Jos hinnat voitaisiin jatkossa pitää maltillisina se ehkä vahvistaisi osaltaan kysyntää ja siten myös pennutushalukkuutta.

[AM]

Rekisteröintien määrään vaikuttaa varmasti lintukantojen vaihtelun lisäksi myös kasvattajien halukkuus teettää pentuja. Tein pienen analyysin viiden vuoden ajalta koirien PEVISA-tarkastuksista. 2005-2009 oli yhteensä 996 tarkastusta, näistä 52 kpl oli luokiteltu polvisairaiksi ja 62 kpl silmäsairaiksi, jos tähän vielä lisätään Epikoirat n. 5% = 50kpl, niin sairaiden koirien lukumääräksi tulee 164 kpl, joka on 16,5% tarkastetuista koirista. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että noin joka kuudes koira on jollain muotoa sairas. Samalla on huomioitava jalostustarkoituksessa myös sairaan koiran sisarukset ja vanhemmat.
Tämän lisäksi kun olisi huomioitava hammaspuutokset, SSA yms. niin on ymmärrettävää jos kasvattajille saattaa nousta rima korkealle kun hän miettii tulevia astutuksia. Tämä voi kuitenkin olla myös uuden, terveemmän koirakannan alku ja pystykorvan sairaudet saadaan viimeinkin vähenemään merkittävästi. Pidetään pystykorva puhtaana metsästyskoirana ja seurakoiria ja ulkomuotoa arvostavat/harrastavat valitkoon jonkin muun rodun.

[ellutii]

Enää en voi olla kommentoimatta ...
Kuten AM hyvin selkeästi ilmaisi, on hyvin helposti laskettavissa yksi ynnä yksi punaisten pennutusten määrän putoamisen syy.
Ja niinhän se pitäisikin olla; pyritään karsimaan kaikki mahdolliset taudinkantajat, kun arsenaalia kuitenkin on vaikka "hurumykket".

[Kytösavu]

Tuo 5% epileptikkoja ei kyllä tunnu pitävän paikkaansa enää tänä päivänä. Ei sen mukaan mitä tämän alueen koirakanta on, ja mitä tulee vastaan muualla koiran omistajia haastatellessa. Suurin osa näistä sairaistakin taitaa tulla etukäteen tiedossa olevista riskeistä. Talvipäivillä ja Kuopion Jalostuspäivillä jalostusryhmän vetäjä kertoi vuonna 2009 tulleen 14 epi-ilmoitusta, sitä ennen pariakymmentä/vuosi, huippuvuosien 40:sta. Kaikkiahan ei näissä luvuissa ole tietenkään, mutta on se suuntaa antava ja tukee omia havaintoja.

Minua aina ottaa silmään nämä esitettävät polvinivelen sijoiltaanmeno tilastot. Niissä on mukana 1 asteen polvimerkinnät, joita suurin osa "vika"merkinnöistä on. Koira tuskin huomaa elämänsä aikana omaavansa tälläisen rasitteeen, me niistä teemme enemmänkin numeron. Seurattava asia tosissaan kuitenkin, merkinnällisiä lähilinjoja tuskin on viisasta yhdistää, kun muitakin mahdollisuuksia on. Pikku hiljaa mutta varmasti eteenpäin, pikku "rasitetta" sukutaulussa on joskus siedettävä, ainakin tämän varmaankin yhden maailman tutkituimman metsästyskoirarodun kanssa. Se ei ole välttämättä huono asia, ellemme tee itse siitä sellaista, se voisi olla enemmänkin mahdollisuus, jos osaamme ajatella eteenpäin ja epäitsekkäästi.

Luonnon kanssa touhatessa joskus jää toiseksi, se joko kasvattaa tai lannistaa, osan se tekee sokeaksikin omalle touhulleen. Miettimisen arvoinen asia kullekin.
Terveyspainotteinen jalostus on hyväksi, kaikilla koirilla ei vain ole tarpeen jatkaa sukua. Samalla kuitenkin on aina viisasta pitää koirakanta mahdollisimman laajana, näin kertoo ammattilaisetkin. Pahimmat ja selvät riskit pois, tähän on jo olemassa mahdollisuudet. Nyt varmaankin kannattaisi luoda vielä mahdollisuudet sen piilossa olevan koirakannankin esiinsaamiseen. Sekin olisi mahdollista, jos haluamme aktivoitua.

[Pyrykoira]

Kytösavu kirjoitti:
"Luonnon kanssa touhatessa joskus jää toiseksi, se joko kasvattaa tai lannistaa, osan se tekee sokeaksikin omalle touhulleen. Miettimisen arvoinen asia kullekin."

Juuri, niin, kuten Konsta Pylkkänen Huovisen kirjassa totesi," ihmisellä on kusiaisen valtuudet luonnon kiertokulussa" suunnilleen.

Tuolla luonnossa / eläinkannassa ei mikään asia tapahdu kovinkaan nopeasti, eikä aina varsinkaan meidän ihmisten toivomalla tavalla. Pikku hiljaa on edettävä.

[Pikku.Pyy]

Nyt on kennelliitto julkaissut rekisteröintitilastonsa vuodelta 2010: suomenpystykorva sijalla 21.

[eräkämppä]

Onko kukaan löytänyt SUOMENPYSTYKORVIEN JALOSTUSKSEN TAVOITEOHJELMA 2004 (JTO) Pdf päivitettyä versiota vai onko päivitystyö vireillä?

Pääosa asiaan liittyvistä ongelmista on kirjattu hyvin etupainotteisesti mutta myös tämänpäivän tilanne olisi luonnollisesti aiheellista kirjata viimeistään nyt notkahduksen tapahduttua.

Esimerkkinä uusista ongelmista mainitsen nuoret ja aselupien saannin vaikeutuminen sekä tämän merkitys metsästys- ja metsästyskoira harrastuksiin nyt ja tulevaisuudessa.

[Kytösavu]

Päivitystyö on käynnissä, uusi pitäisi olla vuosikokouksessa Laukaalla maaliskuulla tutkittavan ja hyväksyttävänä tai hylättävänä.

Tuo nuorison harrastukseen pääsemisen vaikeuttaminen on ehdottomasti yksi huomioitava asia lisää.

[sulppi]

Kannattaako yhden vuoden notkahduksesta tehdä oikein isoa numeroa, vasta sitten jos rekisteröinti jää pysyvästi tälle tasolle kannattaa murehtia, että mistä johtuu. Olihan edellinen vuosi hyvä, nyt huono, keskiarvo ok. Ei aina voi mennä hyvin

[Aallontie]

Muistaako kukaan 1990 luvun romahdusta rekisteröinneissä ja mistä silloin johtui?