Suomenpystykorvien rekisteröintimäärä

[Emma]

Nykyään tuntuu olevan aika monessa metsästysrodussa se trendi, että koiria käytetään enemmän kokeissa kun metsällä. Olen jopa kuullut, että eräissä roduissa pentua ei myydä "pelkälle metsästäjälle" vaan tärkeämpää on kuinka hyvin pennunostaja sitoutuu käyttämään koiraa kokeissa. Riittääkö pelkät koetulokset jalostuksen pohjaksi? Minun mielestä ei.
Etenkään roduissa joissa kokeissa ei tiputeta. Kyllä koiran työskentely riistaa tiputettaessa ja riistan käsittelyssä pitää myös huomioida jalostuksessa.

Itse en käsitä miksi täällä puhutaan siitä, että pitäisi olla rajattomasti aikaa ja mammonaa jotta voisi metsästää? Ihan höpönhöpöä. Eiköhän suurin osa meistä metsästyskoirien omistajista ole ihan tavan tallaajia joilla on perhe, työ ja herran pieksut sentään - muutakin elämää
Se on tosiasia, että lomia tulee paljon käytettyä metsästykseen mutta sehän on luonnollista kun on kyse omasta harrastuksesta. Itse pyrin käyttämään ajan nimenomaan metsästykseen, kokeet on sivuseikka.
Kuulun kai yksinkertaisesti siihen (kohta) vähemmistöön jonka mielestä metsästyskoiran jalostus tulisi perustua metsästykseen ja jonka mielestä metsästyskoira on ensisijaisesti metsästystä varten.

[Pikku.Pyy]

Otsikon aiheeseen palaten, jos mietimme nyt pelkästään rekisteröintimäärien laskua, on hyviä huomioita jo tullut, mm.
linnunmetsästysaikojen lyhentyminen monessa paikkaa aivan tyngäksi ja lintukantojen vähäisyys/vaihtelevuuskin. Huonot lintukannat notkauttavat pentujen kysyntää, hyvät nostavat ja viivettä tietenkin on. Ne jotka haluavat metsästyskoiran kanssa harrastaa siirtyvät toisinaan helposti muihin rotuihin, sillä monesti me ihmiset toimimme näissäkin asioissa varsin impulsiivisesti - harvalla on aikaa odottaa mitään muutakaan useita vuosia. Mutta siis kaikki em:t syitä, joihin kasvattajat eivät voi vaikuttaa.

Mutta entä kun puhutaan kasvattajista, jotka niitä pentuja sinne rekisteriin hommaavat.
Voiko miettiä, mitä vaikutuksia edellä mainittujen lisäksi on rodun tiukentuneilla jalostustavoitteilla? Ovatko monet kasvattajista sisäistäneet nämä hyvät tavoitteet niin perusteellisesti, että pentue jätetäänkin tuottamatta?
Ennen kuin mitään muuta kirjoitan, totean, että omat ajatukseni ovat rotujärjestön tavoitteiden mukaiset, en voi muuta kuvitellakaan. Jos tärkeimpänä pidetään rodun terveystilanteen ylläpitoa ja parantamista, sekä käyttöominaisuuksien vaalimista ja lisäämistä, ei muita teitä ole, vaikka sen edut eivät välttämättä sukupolvessa tai parissa kovin selvästi tule esille.
Onko siis osalle kasvattajista jo ylivoimainen tehtävä saada aikaiseksi yhdistelmä, joka täyttää tavoitteet ja nimenomaan ne OMAT TAVOITTEET? On arvioitava kriittisesti ensin se oma jalostuskoira; ovatko sen pevisat ok, toimiiko sen metsässä, onko sen ulkomuoto rodunomainen ilman isoja virheitä, onko sen käytös yhteiskuntakelpoinen, onko sillä hammaspuutoksia tai valkoista väriä? Sitten koiran lähisuku, täyttävätkö sen vanhemmat ja isovanhemmat, sisarukset ja mahdolliset aikaisemmat pentueet edellä olevat asiat ja miten hyvin? Ja sitten on vielä löydettävä sopiva uros yhdistelmään, luultavimmin senkin osalta toiveet ovat samansuuntaiset tai jopa uroksesta toivotaan nartun mahdollisten puutteiden paikkaajaa. Tämän lisäksi yhdistelmässä usein halutaan pyrkiä pienenevään sukusiitosasteeseen ja niin, että mitään koiria ei liikaa siinä kertaudu, vaan että saadaan aikaiseksi suvuiltaan laajapohjoinen pentue. Siinäpä sitä jo onkin tekemistä, joka toisille on ehkä helpompaa, kuin toisille.

Arvatenkin tähän kommentteja tulee ja saa tullakin, mutta oisi kiva kuulla kasvattajien mielipiteitä, miksi rekisteröintimäärä nyt näyttää laskevalta?

[TikkaM66]

Pystykorvan käyttöä linnunpyynnissä vähentävät nimenomaan rajoitukset metsästysajoissa, mutta myös se, että pystykorvan metsästykseen on yhä harvemmilla mahdollisuuksia metsien rajun käsittelyn takia. Itse Pohjois-Suomessa asuvana saa jatkuvasti huomata, että hyvät metsometsät katoavat yksi toisensa jälkeen sahojen ja paperitehtaiden raaka-aineiksi. Metsien käsittely vastaavasti tuo mukanaan hyvät ruokamaat hirville ja pienpedoille. Monet ovat varmasti siirtyneet muun riistan pyyntiin, kun omat lintumaat on hakattu. Tälle porukalle pystykorvaa tulisi markkinoida koirana, joka hoitelee lintujen lisäksi myös hirvet ja pienpedot. Enp nosti viestissään esille, ettei Lapissa ole pystykorville ollut juuri kysyntää. Hirveähaukkuville pystykorville sen sijaan näyttää olevan kysyntää enemmän kuin tarjontaa. Monet metsämiehet ottaisivat mielellään pystykorvan, mutta linnunmetsästysmahdollisuuksien puuttuminen kääntää katseet muihin rotuihin. Rohkeasti vain markkinoimaan suomenpystykorvaa hyvänä hirvenhaukkujana ja pienpetojahtiin soveltuvana, niin saadaan rekisteröintimäärät pysymään hyvällä tasolla.

Itse varsin tuoreena harrastajana olen kuitenkin aistinut, että "kenttä" on varsin jakautunut siinä, mihin suuntaan pystykorvan käyttöä ja jalostusta olisi syytä kehittää. Paljon tuntuu olevan niitä, jotka eivät tykkää siitä, että pystykorvaa käytetään hirvenpyynnissä. Koirakannassa on tapahtunut myös hienoista eriytymisistä ns. hirvi- ja lintulinjoihin. Olisi varmasti parempi, jos sukuja saataisiin "sekoittumaan" enemmän. Itse näen niin, että monikäyttö on avain sille, että saamme pidettyä rekisteröintimäärät hyvällä tasolla.

[Hallakorpi]

Pystykorvan käyttöä linnunpyynnissä vähentävät nimenomaan rajoitukset metsästysajoissa, mutta myös se, että pystykorvan metsästykseen on yhä harvemmilla mahdollisuuksia metsien rajun käsittelyn takia. Itse Pohjois-Suomessa asuvana saa jatkuvasti huomata, että hyvät metsometsät katoavat yksi toisensa jälkeen sahojen ja paperitehtaiden raaka-aineiksi.

Tuossapa syy, ei oikeastaan ole juurikaan "järkeä" (järki = tehokkuus, nyky-yhteiskunnan trendisana) haukkuvalla koiralla harrastaa linnunpyyntiä näissä normi talousmetsissä. Jos todella haluaa onnistumisia (tiputuksia ja ammuntaa) niin seisova koira olisi järkevämpi ratkaisu, toimivampi taimikoissa ja hakkuiden laidoissa. Mutta toisaalta koiran haukkuun saatuna se yksikin lintu tuntuu makeammalta ja itsellä on suhteeellisen lähellä Pohjois-Suomen ja- Ruotsin erämaa-alueet, joten sieltä sitä tunteen paloa saa sammutettua. Eli kait se jokaisen on itselle tehtävä selväksi minkälaisesta metsästyksestä nauttii, ja itsellä vaakakupissa toistaiseksi painaa enemmän muut seikat kuin ammuttujen lintujen määrä.

Metsäasiasta sen verran että nykyään sanotaan että metsät eivät koskaan ennen ole tuottaneet niin paljon puustoa kuin nykypäivänä, mutta oma mutu-tuntuma kommentti siihen on että metsissä ei varmaankaan koskaan ole ollut näin vähän tukkipuuta kuin tänäpäivinä.

Että kyllä pystykorvaharrastuksen tulevaisuudessa on paljon harmaita pilviä, eikä niistä taida synkimmät pilvet olla terveys/hinta-asiat vaan metsien tehokäyttö, kaupunkilaistuminen(ts. metsästäjien väheneminen, kerrostalo asuminen, metsästysmaat kaukana), metsäautotiet ja muut harrastusta/harrastuspohjaa kaventavat ulkopuoliset tekijät.

[Windseeker]

Että kyllä pystykorvaharrastuksen tulevaisuudessa on paljon harmaita pilviä, eikä niistä taida synkimmät pilvet olla terveys/hinta-asiat vaan metsien tehokäyttö, kaupunkilaistuminen(ts. metsästäjien väheneminen, kerrostalo asuminen, metsästysmaat kaukana), metsäautotiet ja muut harrastusta/harrastuspohjaa kaventavat ulkopuoliset tekijät.

Kun kehityksen suunta on tuollainen lyhyellä tai pidemmällä aikavälillä eli eivät ne harmaat pilvet hevin häviä. Suomen metsät ja niiden käyttö on sekä Suomen että EU:n talouspolitiikkaa niin voisiko sen pienen ja pippurisen kansallisrodun silti pelastaa ja saada sille laajempaa käyttöä ja arvostusta kuin pelkän metsästysarvostuksen? Onhan rodun kehittämisen eteen tehty yli sata vuotta kasvatustyötä laajalla pohjalla eri puolella Suomea onnistuneesti. Niin tähänkö epäsuotuisaan aikaan pitäisi tyssätä suomenpystykorvan rodun kehittäminen ja kasvatus. Kun on lyhyet metsästyskaudet ja metsät hakattu mataliksi niin menköön lapsi pesuveden mukana, niinkö?

Voisiko asiaa miettiä toisinpäin eli mihin kaikkeen muuhun suomenpystykorvasta voisi olla kuin mitä olemme tottuneet näkemään tai
oikeammin kuulemaan .

[Pikku.Pyy]

Voisiko asian tuon selvemmin, paremmin ja nätimmin sanoa, kuin "Windseeker" edellä

Ottamatta enempää kantaa siihen, miten ja minkä verran kukin koiransa kanssa touhuaa, näkemykseni on, että varsin monelle suomalaiselle pystykorva sopii ja monenlaiseen elämänmuotoon se sopeutuu. Omistaja ja perhe ovat koiralle se tärkein, sen oma lauma. Pystykorva sopii joka paikkaan, mihin koiran ylipäätänsä saa viedä. Rotuna se on niin kaunis, että ylpeänä sitä voi kuljetella mukanaan, pystykorvassa on ryhtiä ja ylevyyttä.

Miten nyt pikkusen siltä tuntuu, että sie Windseeker olet jo valmiiksi pystykorvaihminen, joten eiköhän siun kannattas vaan se punaturkki hankkia. Sielua lämmittää nuo edellä olleet ajatuksesi tästä meille rakkaasta koirarodusta, kultakimpaleesta. On pystykorva niin kauan suomalaisten mukana kulkenut, että ei kait me anneta rodun minnekään hävitä.

[mikko uusipaikka]

Suomenpystykorva

Suomalainen rotu

(Hyväksytty: FCI, SKL-FKK:n valtuusto)

Käyttötarkoitus:

Pääasiassa metsäkanalintujen, jossain määrin myös pienpetojen, vesilintujen ja hirvenmetsästyksessä käytettävä koira. Metsästysintoinen varsin itsenäisesti, mutta kuitenkin yhteistyöhaluisesti riistalla työskentelevä koira, joka ilmaisee riistan haukkumalla

Pitäisikö yllä olevaan tekstiin saada kenties jotain muutoksia, jos vaikka sillä olisi jotain positiivista vaikutusta.

[Masi]

Että kyllä pystykorvaharrastuksen tulevaisuudessa on paljon harmaita pilviä, eikä niistä taida synkimmät pilvet olla terveys/hinta-asiat vaan metsien tehokäyttö, kaupunkilaistuminen(ts. metsästäjien väheneminen, kerrostalo asuminen, metsästysmaat kaukana), metsäautotiet ja muut harrastusta/harrastuspohjaa kaventavat ulkopuoliset tekijät.

Kun kehityksen suunta on tuollainen lyhyellä tai pidemmällä aikavälillä eli eivät ne harmaat pilvet hevin häviä. Suomen metsät ja niiden käyttö on sekä Suomen että EU:n talouspolitiikkaa niin voisiko sen pienen ja pippurisen kansallisrodun silti pelastaa ja saada sille laajempaa käyttöä ja arvostusta kuin pelkän metsästysarvostuksen? Onhan rodun kehittämisen eteen tehty yli sata vuotta kasvatustyötä laajalla pohjalla eri puolella Suomea onnistuneesti. Niin tähänkö epäsuotuisaan aikaan pitäisi tyssätä suomenpystykorvan rodun kehittäminen ja kasvatus. Kun on lyhyet metsästyskaudet ja metsät hakattu mataliksi niin menköön lapsi pesuveden mukana, niinkö?

Voisiko asiaa miettiä toisinpäin eli mihin kaikkeen muuhun suomenpystykorvasta voisi olla kuin mitä olemme tottuneet näkemään tai
oikeammin kuulemaan .

Seurakoiraihmiset ovat jo "pelastaneet" mm. mäyräkoirat, lapukan ja kultsun, useita seisojarotuja, kummatkin kettarit ja saksanpaimenkoiran. Ja harmi vaan nyt sama on käymässä pohjikselle. Näiden rotujen kohdalla käyttöominaisuudet ovat kadonneet samaa tahtia kuin niitä on alkanut olemaan pelkästään seurakoirina, ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä näin tulee tapahtumaan myös pystärin kanssa. Maailmassa on melko paljon seurakoirarotuja, mutta nekään ei ilmeisesti vielä riitä koska suomenpystykorvastakin pitäisi sellainen saada. Se on ihan se ja sama mihin muuhun suomenpystykorvasta on, jos sitä ei käytetä metsästykseen, koska silloin se ei enää ole suomenpystykorva.

[sepedeus]

Itsekin toivoisin joidenkin asioiden olevan ja pysyvän. Mutta olen huomannut, ettei mikään tahdo nykyään olevan eikä pysyvän.
Tosiasiassa mahdollisuudet perinteiseen linnunmetsästykseen haukkuvan koiran kanssa ovat melko kehnot, olleet jo pidempään.
Ajaa autolla kymmeniä kilometrejä johonkin tietopaikkaan, yhteen niistä vähistä, ja kun pääset perille, siellä on jo porukkaa.
Ehkä minulla on liian kovat laatuvaatimukset, pitäisi voida kävellä suunnilleen kokonainen päivä kunnon metsässä, törmäilemättä siellä kovin usein muihin liikkujiin.
Oikeasti siellä metsässä tahtoo nykyään olla liian ahdasta.

Metsästyksestä voisin luopua, jos edellytykset siihen vielä merkittävästi nykyhetkestä huonontuisivat, koirasta en silti.
Ja voisinpa laittaa myöhemmin uuden koirankin, ja mieluiten näitä meidän tuttuja haukkujia, pystykorvaisia.

Nostan hattua ihmisille jotka jaksavat olla huolestuneita tulevaisuudesta, tulevaisuudesta itsensä jälkeenkin.
Itse kuulun niihin, jotka elävät tässä ja nyt, eli en jaksa huolehtia sellaisista asioista, jotka tulevat ja olevat sitten joskus kun minua ei enää ole.

Enempää en sano ettei kenelläkään tulisi paha mieli.
Ehkä ei olisi pitänyt tämänkään vertaa.

Kunpa edes jokin asia olisi siten kuin se oli vaikkapa 200 vuotta sitten.

[Kytösavu]

Seurakoiraihmiset ovat jo "pelastaneet" mm. mäyräkoirat, lapukan ja kultsun, useita seisojarotuja, kummatkin kettarit ja saksanpaimenkoiran.

Aamen.

[erjan]

Seurakoiraihmiset ovat jo "pelastaneet" mm. mäyräkoirat, lapukan ja kultsun, useita seisojarotuja, kummatkin kettarit ja saksanpaimenkoiran.

Aamen.

Olenkin ihmetellyt miksi niitä mäyräkoiran kuoria on kaupungilla niin paljon, mutta ne ovatkin niitä pelastettuja
Onneksi on kautta aikojen ollut Miina Äkkijyrkän kaltaisia ihmisiä jotka pelastavat jonkun itselleen läheisen lajin.
Ei olisi vanhoja Suomalaisia lehmärotuja, ei vanhoja hienoja kanoja, ei spelttiä tai muita vanhoja kasveja.Tehomaatalous olisi tuhonnut ne. Kun tehometsätalous karsii lintumetsät ja hirvijahdeissa on ylitarjontaa koirista, ainakin meilläpäin, niin eipä jää paljon vaihtoehtoja. Joko suodaan Suomenpystykorvalle rospuuttokausi, valmiudella ottaa reservi käyttöön, jos /kun on käyttöä, annetaan rodun kuolla sukupuuttoon tai luodaan geenipankki, josta tulevaisuuden ihmiset sitten rakentelevat oikeita Suomenpystykorvia. Ehkäpä meidän ei tarvitse edes pähkäillä moisia, jenkeissä kun yksi ryhmä julistaa maailmanlopun alkavan toukokuussa ja päättyvän lokakuussa.

[Windseeker]

ja kun kaduilla, metsissä, ojien pientareilla näkyy niin paljon niitä tyhjiä pelastettujen mäyräkoirien kuoria niin kyllä suomalaiset ihan entuudestaan osaavat ainakin pelastaa mäyräkoiransa.

Turhaa syyllistää muita koiran hankkineita, että ovat pilanneet kokonaisia rotuja, ostamalla niitä. Mikä ne on pilannut ne rodut, suuri suosio vai koirien kasvattajat vai ulkopuoliset arvostelijat?

Yksi katsantokanta seurakoirarotuun, niidenkin kanssa voi harrastaa metsästystä; Isovillakoira täällä vain seurakoirana, vaikka se on alunperin vahva noutaja http://www.harmonyhuntingpudels.com/
Ruotsissa palveluskoiraoikeudet meillä ei edes niitä, maailmalla monivärisinä meillä perinteisesti kokovärisinä.

Sanokaa mäyräkoirista mitä hyvänsä niin eipä ole rekisteröintimäärät vaan laskeneet. Pohjiksen rekisteröintimäärät nousee, vaikka sekin on piloilla ja vähentämässä pystykorvan rekisteröintejä. Kun elinympäristö ympärillä muuttuu, ihmiset mukautuvat ja niin mukautuvat ihmisten eläimet, ne joita suomalaisilla on.

Jos on rospuuttokausi tullakseen rodulle niin sitten tulee, jos asialle ei mitään tehdä, niin mitä sitä nyyhkimään. Rotu on just niin vahva kuin rodun harrastajat haluavat sen olevan.

Kun topic tälle keskustelulle on suomenpystykorvan rekisteröintimäärät, niin jo kolmen
rullausnäytöllisen lyhyenä välisummauksena saan suomenpystykorvan, jonka tulisi olla
- lintukoira
- ei hirvikoira
- ei pientiriistakoira
- ei seurakoira
- suomenpystykorvan kasvatus:
- hinta korkea
- turhia testejä
- Pevisa määräykset rajoittavia
- kasvattaja hankala löytää
- harrastuskäyttö:
- metsästyskäyttö
- linnunhaukkukoe
- hirvenhaukkukoe
- ei muuta harrastuskäyttöä
- asuinolosuhteet:
- maaseutu;
- haja-asutusalue
- maalaistalo
- omakotitalo
- paritalo
- rivitalo
- kaupunki;
- ehkä rivitalo
- ehkä paritalo
- ehkä kerrostalo
- omistaja:
- metsästäjä
- metsästäjän perhe

Revipä siitä huumoria, ei ole helppo olla kansallisrotu Suomessa saati sitä hankkia, kun tuollaiset raamit on sille luotu.

Semmoisen viisaan edesmenneen kolmella Vuolasvirta palkinnolla palkitun kasvattajan lausumassa on suuri totuus; perimä ei koirasta häviä, se on eri asia osaako sen isäntä koiran perimää hyödyntää.

[Kytösavu]

Turhaa lätinää. Metsästyskoira on metsästyskoira, mutta se voi olla samassa ilmiasussa ja perheen kesken muutakin.

Riittääkö pelkät koetulokset jalostuksen pohjaksi? Minun mielestä ei.
Etenkään roduissa joissa kokeissa ei tiputeta. Kyllä koiran työskentely riistaa tiputettaessa ja riistan käsittelyssä pitää myös huomioida jalostuksessa.

En ymmärrä mitä eroa jalostusta varten on haukkuvilla koirilla metsästyskokeessa, ammutaanko riistaa kokeessa eli ei? Mielestäni koira joka toimii hyvin linnun- hirven- tai ketun/jäniksen ajokokeessa ennen kuin siltä on ammuttu yhtään riistaa on helmi, jalostuksen kulmakivi. Ampumalla riistaa voidaan hiukan vaatimattomampikin yksilö virittää varsin hyvään kuntoon em. koemuotoja varten.
Lie parempi kerätä tietoa perimästä kuin opitusta toimintatavasta.

[Emma]

Semmoisen viisaan edesmenneen kolmella Vuolasvirta palkinnolla palkitun kasvattajan lausumassa on suuri totuus; perimä ei koirasta häviä, se on eri asia osaako sen isäntä koiran perimää hyödyntää.

Joo mutta jos kasvatat koiria niin että yhdistelet jo useammassa sukupolvessa koiria joiden käyttöominaisuuksia ei testata esim. metsästyksen ja metsästyskokeen muodossa niin kukaan ei enää tiedä mikä se perimä on käyttöominaisuukisen osalta. Luulisi tuon nyt olevan itsestään selvää.

Enkä edelleen ymmärrä miksi on pakko ottaa metsästyskoiraa kun seurakoiria on olemassa noin 300 erilaista. Jos ei tosiaan mikään noista kelpaa niin jo on ihme. Minulla kun on molempia niin tiedän tasan tarkkaan mikä ero on seurakoiralla ja metsästyskoiralla ja kyllä helpommalla pääsee seurakoirien kanssa.

Kytösavu:Tuossa on asia josta olen sinun kanssasi ja varmaan monen muun pystykorvaharrastajan kanssa eri mieltä. Sallittakoon se minulle. Metsästystapahtuma on kokonaisuus ja kokeen tulisi mitata kokonaisuutta. Nythän koe mittaa vain osaa metsästystapahtumasta. Koe ei kerro mitään esimerkiksi siitä, onko koira paukkuarka. Nykyisellä kokeella voidaan saada ykköstuloksia täysin paukkuaroille koirille. Mukava jalostaa semmoisia metsästyskoiria... Ja kun vielä otat huomioon että osa pystykorvista joilla tehdään pentuja ovat käyneet vain kokeissa mutta ei "oikeasti" metsällä niin riski lisätä esim. paukkuarkojen koirien populaatiota kasvaa koko ajan.
Lisäksi on oleellista miten koira käsittelee riistaa. Osa koirista vahtii ihan järjettömästi riistaa ja osa jopa sitten puree sitä. Ei hauskoja ominaisuuksia.
Lisäksi minulle on samantekevää tuleeko koirasta hyvä metsästyskoira jo ennen tiputusta vai sen jälkeen. Pääasia on, että siitä tulee hyvä. Nimittäin myös oppiminen/koulutettavuus ovat periytyviä asioita.

[Anatoli]

Rekisteröintimäärät näyttävat jonkinverran pidemmällä jaksolla seurailevan lintukantojen nousuja ja laskuja. Viime aikoina lisääntyneet vaatimukset pentueen teettämisessä lienee karsinut jonkin verran satunnaisia pennuttajia, jotka eivät ole osanneet ajoissa varautua vaatimuksiin ja juoksu on kerinnyt mennä ohi. Pari kertaa olen tälläiseen menneenä vuona törmännyt. Joillakin koiran terveyspuoli voi toimia rajoitteena. Lisäksi pohjanpystykorva on nostanut positiivisella tavalla metsästysimagoaan. Pentujen hintoja en pidä rekisteröintimäärien laskijana. Korkeiden hintapelkojen perusteella esim. pohjanpystykorvilla pitäisi mennä rekisteröinneissä heikommin kuin suomenpystykorvilla, koska myytävien pentujen keskimääräinen hintataso kuulostaa olevan korkeampi. Pohjoisessa metsästysajat ovat olleet useita vuosia hyvin lyhyitä. Samalla tuhansia potentiaalisia metsästyskoiran ottajia joutuu muuttamaan työn perässä pois maaseudulta kautta maan. Monimutkainen vyyhti, jossa yhden syyn osuutta on vaikea selvittää.

Metsästyskokeet mittaavat mielestäni kohtuullisen hyvin metsästyksellisyyttä, mielestäni niiden järjestäminen on vaan liian byrokraattista. (Olisin kyllä valmis antamaan esim. viisi lisäpistettä linnunhaukkukokeen aikana hirveä, näätää tai muuta pienpetoa haukkuvalle koiralle. Tämähän on perinteisesti pidetty riistaverisen koiran tunnusmerkkinä) Paukkuarkaa pystykorvaa ei ole itselle vielä sattunut, taitaa liittyä myös muuten arkaan luonteeseen, jotka yleensä jäävät jalostuksessa vähemmistöön. Saaliin vahtijoita kaikki tuntemani koirat ovat jossakin määrin olleet ja 100 % prosenttia on käynyt saaliin kimppuun, kun se on tipahtanut koiran ulottuville. Pölyytystä siihen saakka, jotta saaliin liike lakkaa. Sitten isännälle (vaikka jokunen pyy on päätynyt nopeajalkaiselle koiralle). Olen kuvitellut tämän olevan normaalia