yli-innokas koira

[viketti]

Nuori pystärini on nyt 1,5v vanha ja olemme käyneet metsällä vähintään 3kert. viikossa. Koira hakee lähes täydellisesti, mutta kun lintu(ja) nousee puuhun se menee melkeimpä sekasin. Aluksi haukkuu tai melkeimpä huutaa puuhun jäänyttä lintua muutaman kerran ja sen jälkeen lähtee säntäilemään ympäriinsä nokka maassa unohtaen puihin jääneet linnut. Sen jälkeen se jää haistelemaan lintujen maassa olevia hajuja eikä piittaa puissa olevista linnuista ollenkaan. Olen toiminut tilanteissä niin, että jään vaan istumaan kannon nokkaan liikkumatta ja odotan että koira älyäisi linnut, mutta aina käy niin, että koiran sinkoillessa sinne tänne linnut ajan kuluessa lentelevät muille maille, ja kun koira kuulee lähtöäänet se menee vasta sillon puun luo ja haukahtelee. Mitähän tämmösessä tilanteessa voisi tehdä?

[mage]

Jos pääset ampumaan linnun koiran ollessa puun tyvellä, välittömässä läheisyydessä.. Tälle syksylle reilu kaksivuotias pohjanpystykorva saatiin haukkumaan lintua. Tämäkin haki kohtalaisen hyvin, mutta linnun puuhun nostettuaan jäi vain katsomaan hetkeksi, ei haukahdustakaan ja seuraavaa lintua etsimään. Lopultakin aitiopaikalta koiran omistaja ampui välittömästi linnun alas ja nyt haukku raikaa..

[viketti]

Viikko sitten sain pudotettua pyyn, kun koira oli haistelemassa puun alla, onnistuin hiipiä haulikko kantaman päähän, kun lintu seurasi puun juurella häärivää koiraa. Koirahan innostui saaliista kovasti ja kyllähän sitä haukkua sillon piisasi kun lintu oli jo kuollut. Nyt kun sattuu pyyhyn törmäämään niin haukku on puoliksi kiljumista ja sen jälkeen koira poukkoilee joka suuntaan ja nuuskii maata ja pyyn lähtöjälkiä, sen jälkeen se pysähtyy ja katselee puita, ja jatkaa nuuskimista. Ikäänkuin se ei tajua että lintu on puussa.

[sergio]

Itselläni on 2 v. spu joka on myös melko innokas ja tekee samoja virheitä. Laitan kuitenkin asian nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Koira ei vielä "luota" nenäänsä ja hoksaa linnun jo kaikonneen ja palaa kuumille hajuille tarkastamaan että jäikö se sinne vai katosiko taivaan tuuliin. Voit olla huoletta ja antaa koiralle vaan metsää niin kllä se vielä asian jujun huomaa ja pääsee jyvälle työstään. Ei muuta kuin sitketty molemmille.

[apassi]

Voi Teitä poikia, mitä puhutte ja mitä olette tekemässä--ilmeisesti jo tehneetkin. Ammutte lintuja, joita koira ei ole tarkasti merkannut ja joita se ei hauku.
Nyt Teidän pitää istua alas ja miettiä asioita uudelleen. Te saatte oikeaa valistusta monelta foorumilta, myös tältä missä nyt operoimme.

[enp]

Ikäänkuin se ei tajua että lintu on puussa.

Näihän juuri on ja tulisikin miettiä mistä se voisi johtua. Onko koiralla mahdollisesti vikaa muissa aisteissa vai onko se oire metsästyksen yhteydessä koetuista tapahtumista?

Nuo "pohjariohjeet" jättäisin omaan arvoonsa, sillä herkkä liipaisinsormi ei edesauta tässäkään ongelmassa. Koiran tulee havaita lintu puuhun, jos se sille yleensä ammutaan. Muuten se ei voi tajuta, että niitä on etsittävä löydön jälkeen puista. Iso merkitys oppisen etenemiselle on myös sillä, millaisessa ympäristössä ja millä tavalla koiralla metsästetään. Koiran tulee kyetä havaitsemaan aisteillaan lintu puuhun, jolloin haukun alkamiselle tulee edellytykset. Ensimmäisen pudotuksen tärkeyttä nuorelle koiralle ei voi tässäkään asiassa liiaksi korostaa. Mitä vanhemmaksi koira näiden ongelmien kanssa pääsee, sitä heikommaksi käy yleensä koko touhun lopputulos.

Kesällä suoritetun suomenpystykorvien terveyskyselyn mukaan peräti 88% koirien omistajista oli tyytyväisiä niiden metsästysominaisuuksiin ja 99% kyselyyn vastanneista ottaisi suomenpystykorvan uudelleen. Pääsääntöisesti suomenpystykorva aloittaa linnun haukkumisen puuhun heti ensimmäisenä syksynä. Jos rekisteröity suomenpystykorva on hankittu harkiten ja laadukkaista vanhemmista ei tässä asiassa yleensä tule ongelmia.

[Aallontie]

Noista Pohjiksista mihin minä olen törmännyt niin kaiketi löytävät linnun puusta,mutta jostain syystä haukku ei irtoa alussa.

Minä en ainakaan ampuisi jos ei ääntä lähde vaan vasta sitten jos haukahtaa edes hiukan ja tietenkin merkinnän tulisi olla
oikea.

Pistää miettimään miksi tämä on näinkin yleistä varsinkin Pohjiksilla ja kannattaisiko asiaan kiinnittää huomiota jo jalostuksessa ?
Koiran tehtävähän on haukkua ja riskirajoilla ollaan jos se ei irtoa automaattisesti.

[Aallontie]

Sen verran vielä aiheesta,että koira oppii edelleen ehdollistamalla,kuten Pavlov sen aikanaan todisti.
Joten noihin haukkuihin ampumalla täytyy ajoituksenkin olla kohdallaan ,muuten saattaa tulla väärin ymmärrys.
Jos nyt vaikka ampuu kun koira on hetken hiljaa haukkuessa ja siihen ampuu niin saattaapa koira oppia,että kun on hiljaa niin lintu putoaa suuhun

http://www.pipap.net/oppiminen/klassinen.htm

[mage]

No luetun ymmärtäminen... Omalla Suomenpystykorvallani ei ole ollut haukkumattomuutta, sukulaismiehen Pohjanpystykorva löysi kyllä linnut ja linnun noustua puuhun katsoi lintua, mutta ei yrittänytkään haukkua. Kunnes tälle syksylle neuvoin, jos pääsee "AITIOPAIKALTA" pudottamaan linnun.. Loppu kausi on haukkua piisannu

[Räpikäs]

Höpsis! Yhtälailla metsästysmaailma on täynnä tarinoita haukkumattomista suomalaisista, kuin pohjalaisistakin. Omani haukkui ensimmäistä oksalle istujaa, kymmenen viikkoa vanhana. Ehdollistamallakin toki saadaan varmasti haukkuveret syttymään,miksipä muuten tämä vanha tarina miehistä/naisista, joilla on aina toimiva, haukkuva lintukoira?

Täältä SPJ:n sivulta löytyy hyvä artikkeli yhden pohjisharrastajan kynäkädestä, kuinka kasvattaa puuhun lintua haukkuva metsästyskoira. Luetaanpa vielä yhden kerran ajatuksen kanssa..

[mage]

Höpsis! Yhtälailla metsästysmaailma on täynnä tarinoita haukkumattomista suomalaisista, kuin pohjalaisistakin. Omani haukkui ensimmäistä oksalle istujaa, kymmenen viikkoa vanhana. Ehdollistamallakin toki saadaan varmasti haukkuveret syttymään,miksipä muuten tämä vanha tarina miehistä/naisista, joilla on aina toimiva, haukkuva lintukoira?

Täältä SPJ:n sivulta löytyy hyvä artikkeli yhden pohjisharrastajan kynäkädestä, kuinka kasvattaa puuhun lintua haukkuva metsästyskoira. Luetaanpa vielä yhden kerran ajatuksen kanssa..

Itse ohitin "ohjelinkin" ja pidättäydyn edelleenkin "viketin" aloittamassa aiheessa. Se, että oman "tarinani" päähenkilönä(koirana) nyt sattui olemaan Pohjanpystykorva, oli sen hetkistä tosielämää, rotua väheksymättä."Koulitun" Pohjanpystykorvan omistaja(se sukulaismies) voi jatkossa olla tyytyväinen ja ylpeä koirastaan. Täytynee puhua jatkossa vain koirastasta, jottei herkkähipiäisiin satu.. ja luetun ymmärtämisessä tais sattua jo "apassilla" ja het perään kirjoittajilla lapsus..

[Aallontie]

Minä en halua nostaa Pohjista tässä asiassa esiin,tuo minun otos asian suhteen on aivan liian pieni.
Olen kuitenkin tämän vuoden aikana törmännyt neljään nuoreen pohjikseen,joilla haukun aloittamisen kanssa on ongelmia.
Lisäksi keskustelupalstoillakin tällaisia tapauksia on tullut esiin useita.
Mikäli tämä on sattumaa niin ei ole syytä huoleen,varmaan rodun parissa pitkään olleet tietävät asian paljon paremmin.
Olen kuitenkin sitä mieltä,että jos joutuu tekemään erikoistoimia sen vuoksi,että haukku alkaisi niin silloin ollaan riskirajalla ja mahdollisesti kahden tällaisen yksilön parittaminen todennäköisesti johtaa vielä vähähaukkuisempiin yksilöihin.

Omaan mieleeni vain tuli ajatus,että voisiko tämä johtua siitä,että Pohjis ei ole ainakaan puheiden mukaan muutenkaan niin herkkä haukkumaan ja soveltuu siten Spk:ta paremmin esim . taajamaan.

Älkää vetäkö heti herenettä nenään jos asian otan esille.

[Heini]

Minullakin tuli mieleen sama asia, että pohjiksen sanotaan yleisesti olevan vähemmän herkkähaukkuinen kuin spk, jos sillä olisi vaikutusta. Toki sen haukun pitäisi irrota metsässä tositilanteessa, eikä haukkumattomia koiria kannattaisi ihan tuosta vaan jalostukseen käyttää..

Omilla koirilla ei ole ollut ongelmaa haukkumisessa, tosin vanhin koira oli aikoinaan erikoistunut lähinnä oraviin Tämä nuorin, narttu on siitä poikkeuksellinen, että vaikka se jo 16vkon iässä haukkui kyyhkyä puuhun ihan oma-aloitteisesti, niin ei se 4kk iässä osannut haukkua kuollutta lintua, mitä sen päällä heiluteltiin. Eri asia sitten, tarviiko tuollaisessa tilanteessa haukkuakaan, mutta varmasti herkkähaukkuisemmat ääntä päästää, ja meillä pojat on kyllä mielellään silloinkin haukkuneet.

[viketti]

Eikai tuosta pyyn ampumisesta ollut paljolti haittaa sillä saatiin koiralle vihdoinkin se haukku! Koira nosti maasta n 250m päästä ukkometson vanhaan aihkipetäjään ja voi pojat että piisasi haukkua, ehkä vähän liian innokkaasti, sillä kun pääsin etäisyydelle josta tiirailin koiraa, lintu otti siivet ja lensi muille maille.. p......kele.. haukkua kesti n. 2min. Onkohan tuolle koiralle enään tulevaisuutta linnunhaukkujana, ikää se 1.5v eikä vieläkään puottoa.. saldossa on porohaukkuja,jänisajoja,hirvihaukkuja ja lyhikäinen teerihaukku ja nyt tuo metso, ja sekin viimesenä metästyspäivänä..

[Emma]

Nohh, meillä spk-uros on vasta tänä syksynä kasvanut "aikuiseksi" ja työskennellyt kunnolla. Koira on nyt 2,5 v.
Viime syksynä koiran ollessa 1,5 v se oli vielä hyvin lapsellinen. Löysi lintuja mutta jätti haukut kesken, tutki liikaa maajälkiä, puusta löytäminen oli hakusessa jne. Tänä syksynä sitten useampi pudotus hyvälle haukulle ja myös uusintahaukuista.
Joten minä antaisin vielä koiran kasvaa vuoden.
Ainahan sitä on kiire kun on pentu kasvamassa mutta koirat kehittyvät eri tahtiin