4kk pystykorvan ylpeä uusi omistaja

[NiFa1]

No niin, terve nyt ensimmäiseksi kaikille uudelta jäseneltä!

Tässä nyt viikon verran on ollut tuommoinen vajaa 4kk pystäri, ja varsin olen tyytyväinen tilanteeseen Varmaan tässä lähiaikoina tuun siis kyselemään neuvoja teiltä muilta täällä foorumilla, joten koettakaa kestää

Koira on hienosti oppinut nimensä, istumisen ja sisäsiisteyden (lukuunottamatta satunnaisia vahinkoja) mutta "tänne" tuntuu vielä hankalalta. Mutta kun sen oppii niin päästään kunnolla metsiin kiertelemään kun tietää että koira tulee takaisin

[Pyrykoira]

Tervetuloa kansalliskoiramme pariin
'Pystykorvan sielunelämään ja sillä metsästämiseen antaa hyvän pohjan, kun lainaat kirjastosta tms Erkki Tuomisen kirjoja, vaikkapa aluksi Pystykorva metsällä ja kotona jne. Erinomaisia ja luettavia teoksia ovat.

[NiFa1]

Juu ostin sen Tuomisen kirjan tuossa hiukan sen jälkeen kun luin siitä juurikin tältä foorumilta. Parikymppiä maksoi bookplussalla. Ei ollut mun mielestä kovin paha hinta kuiten laatukirjasta Mut nyt ei jouda kirjoitteleen enempiä kun lähteä katsomaan noita mettikanoja kun tuli herättyä sopivaan aikaan, harmi kun ei koiraa viitti vielä ottaa matkaan, se kun ei osaa vielä kunnolla käskystä tulla paikalle..

[Anatoli]

Rohkeasti vain koira mukaan ja sopivia makupaloja taskuun. Kyllä sen sieltä pois saa ja sen paras "oppikirja" on riistarikas metsämaasto.

[Topiosku]

Joo, ei noin nuori pentu lähde vielä mihinkään! Et mukaan vaan!

[NiFa1]

Voi prkl kun olisin tajunnut sen koiran ottaa matkaan. Pudotin teeren lennosta ja jäi vielä jaloilleen enkä ehtinyt paikkoa joten jonnekin turppaan alle kai se nokkansa työnsi. Eihän sitä mies löydä kun koira siihen tarvitaan. Tässä nyt pähkäilen että pitänee käydä siinä pudotuspaikalla tuon pystiksen kanssa että josko se löytäis sen..

[Elkku]

Joo, ei noin nuori pentu lähde vielä mihinkään! Et mukaan vaan!

Tää on kyllä niin järkyttävää BS:ää ettei mikään.

Todennäköisesti noin nuori pentu ei vielä lähde mihinkään, mutta käytännössä myös sellaisia yksilöitä löytyy, jotka jo kahdeksanviikkoisena painelee menemään kaipaamatta omistajaansa ollenkaan.

Yst. terv. Pennultaan toivorikkaana piilotellut, turhaan.

Käytännössä kuitenkin metsässä (ja kaikissa muissakin uusissa ympäristöissä) joutuu luoksetulon opettamaan koiralle "uudelleen", eli vaikka se kotosalla olisikin täydellinen, täytyy kriteeriä laskea, kun metsään päästään. Ihanteellisintahan koulutus olisi, jos ensin asian voisi opettaa olohuoneessa, sitten kotipihassa, sitten jossain helpossa koiralle vieraassa paikassa jne.. Käytännössä koiran koulutuksessa on harvoin viitseliäisyyttä, aikaa tai malttia kouluttaa superjärjestelmällisesti. Eikä ne koiratkaan aina toimi superjärjestelmällisesti.

Minäkin siis kaikesta kokemastani huolimatta (tai ehkä juuri sen takia...) veidin koiran vaan rohkeasti johonkin turvalliseen metsään, ottaisin paljon herkkuja mukaan ja toivoisin parasta.

[NiFa1]

Ihan mahtavasti meni ensimmäinen irtipito metsässä! Hienosti totteli ja ei lähtenyt kauas minusta Riistaa ei nähty, mutta kyllä sitä ehditään etsimään kun nyt varmistui että koira on hallittavissa tuolla -piip- että on mahtava fiilis!!!

[Elkku]

^Se on hienoa.

Nyt tosiaan muista, että koiralla on oltava jotain saavutettavaa kun se tulee luokse ja tottelee. Luoksetulo ei siis saa merkitä aina hauskanpidon loppumista tms.. Eikä varmaan ole häpeäksi pitää herkkuja mukana ja niilläkin kiitellä koiraa, kun se käy morjestamassa.

Joku täällä jo "hieman" innoissaan odottelee uutta pikkukoiraa ja sen kanssa avautuvia mahdollisuuksia.

[mk]

Onnea uuden pystykorvan omistajalle! Minä taas antaisin kyllä sellaisen vinkin sinne metsäretkille,koska pentu ei ole vielä kovin kauaa sinulla ollut ja on noin nuorikin vielä, että pysyttelet itse vielä aika paljon paikallasi ja annat pennun rauhassa tutkia ympäristöä ja aina ei tarvitse sitä yhteydenottoa edes huomioida vaan silloin kun tulee luoksesi tai lähelle niin etenet taas hieman. Myöskään turhaan ei kannata metsässä kutsuilla koiraa, pystykorva kyllä löytää sinut, kunhan et itse etene maastossa, jollet ole varma,missä pentu liikkuu, jos ei ole näkösällä. Tällä kaikella tarkoitan pääasiassa koirasi haun kehittymistä! Maltti on valttia nuoren pennun kanssa puuhatessa; ja pienet metsäretket useamman kerran viikossa aina parempi kuin muutama pitkä!

[NiFa1]

Joo no tän koiran kanssa on helppo lähteä metsään kun tää rakastaa autossa oloa Sillä on oma tietty paikkansa takapenkillä ja siinä muutama lelu. Aina vaikuttaa varsin tyytyväiseltä koiruus Juu tuommoisia pikkulenkkejä ollaan tehtykin, että ei pentu vaan liikaa väsy. Ja välillä sitten oon kutsunut lähelle sen koiran ihan vaan kehuttavaksi ja rapsuteltavaksi niin se huomaa että eihän se ukko käskenytkään lopettaa peuhaamista vaikka tulinkin

[Heini]

Ja vielä vinkkinä, että myös remmiin kannattaa välillä koira napata metsässäkin, ja päästää se sitten hetken tai muutaman metrin päästä uudelleen irti. Vaikkei vielä olisikaan ongelmaa luoksetulossa (eikä toivottavasti tulekaan!), niin saattaa vanhemmiten helposti koiralla tulla semmosia vinkeitä, että enpä kyllä remmiin halua tulla, eikä rapsuttelu/herkut kiinnosta niin paljoa, että ottaisin kytkemisriskin

Oma edesmennyt vanhus oli pitkään sellainen, ettei sitä saanut metsästä hevin pois. 10v tienoilla alkoi rauhoittua ja kun pidin aina koiralle herkkua matkassa, niin sain sen välillä käymään luona ilman kytkemistarkoitusta. Aika lailla loppuun asti oli kuitenkin sellainen, että metsässä ekan tunnin aikana ei käynyt lähelläkään edes herkkua hakemassa, ettei vaan joutuis kiinni.

[NiFa1]

Juu, pitää alkaa välillä käyttämään remmissä niin oppii siihenkin ettei se oo niinkään paha asia kuin vois kuvitella Mut nyt sitten voi kulkea tuolla metsässä paljon paremmin kun sitä uskaltaa pitää irti Ihan mahtava juttu!

[NiFa1]

Pian kaksi vuotta myöhemmin.. Nyt ollaan muutamia lintuja yhdessä etsitty ja otettu alas Suurimpia ongelmia on ollut tämän Mosku-"pennun" kanssa että tahtoo toisille koirille rähjätä. Viime talvena emännän kanssa tehtiin lopulta päätös kastroida koira kun tiedossa oli että pentuja ei aiota teettää. Se oli kyllä paras päätös mitä ollaan tämän eläimen kanssa tehty Koira rauhoittui jonkin verran lenkeillä, mutta metsäviettiin ei vaikuttanut muuten kuin positiivisesti. Eli koira keskittyy työhön paljon paremmin kuin aiemmin ja on pitkäjänteisempi. Eli jos jollain tulee kysyttävää kastraatiosta niin laittakaa toki viestiä

Paras päätös mitä olen koskaan elämässäni tehnyt, on ollut hankkia pystykorva metsään ja kotiin kaveriksi!