Polviviat suomenpystykorvilla

[enp]

Mutta miksi sallittiin se ensimmäinen pentue?. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin yhdenkin pentueen, tutkimattomilla vanhemmilla teettäminen, voi teoriassa saattaa koko rodun melkoisiin vaikeuksiin. Onko PEVISA-säännösten tiukentaminen vuosikokous asia?

Ihan aiheellinen kysymys, johon osittain vastaus löytyy Pevisa-säännöstä ja loput päätöksenteko prosessista. Sääntö kuuluu seuraavasti

PERINNÖLLISTEN VIKOJEN JA SAIRAUKSEN VASTUSTAMISSÄÄNTÖ
(PEVISA-sääntö)
Voimassa 1.1.2009 alkaen
Hyväksytty Suomen Kennelliiton hallituksessa 28.2.2008
Hyväksytty Suomen Kennelliiton valtuustossa 30.11.2008
Korvaa valtuuston 20.11.1993 hyväksymän Periytyvien vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman

1. Yleistä

Perinnölliset viat ja sairaudet ovat osittain tai kokonaan koiran perimän säätelemiä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat heikentävästi koiran hyvinvointiin, suorituskykyyn tai jalostuskelpoisuuteen.

Vapaaehtoisuuteen perustuva perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustaminen koskee kaikkia rotuja. Jos vapaaehtoisella vastustamisella ei päästä toivottuun tulokseen, on Suomen Kennelliitolla (jäljempänä Kennelliitto) perinnöllisille vioille ja sairauksille vastustamisohjelma (PEVISA).

PEVISA-ohjelman tavoitteena on:

1. ennaltaehkäistä tai vähentää sellaisten perinnöllisten vikojen ja sairauksien leviämistä rodussa, jotka
- alentavat koiran elinkykyä tai –toimintoja
- aiheuttavat koiran elämänlaadun huonontumisen
- vähentävät koiran jalostuskelpoisuutta
2. turvata rodun geneettinen monimuotoisuus, jotta saataisiin rajoitettua haitallisten geenien leviäminen ja tuettua rodun kestävää kehitystä.

PEVISA-ohjelmassa asetetaan jalostukseen liittyviä lisäehtoja pentueen rekisteröinnille.

Ohjelman mukaiset tutkimustulokset ovat julkisia, jolloin ne ovat Kennelliiton, rotujärjestöjen, yksittäisten kasvattajien ja koiranomistajien käytössä.

2. Ohjelman laatiminen ja hyväksyminen rotujärjestössä

Rotu voidaan liittää PEVISA-ohjelmaan vain rotujärjestön aloitteesta.

Rodulla, joka anoo PEVISA-ohjelmaa, tulee olla voimassaoleva Jalostuksen tavoiteohjelma (JTO), joka sisältää perusteet PEVISA-ohjelman vahvistamiselle.

Rotukohtaisesta PEVISA-ohjelman hyväksymisestä ja sen muuttamisesta on päätettävä rotujärjestön yleisessä kokouksessa.

Kuten tämäkin keskustelu on jo osoittanut ei terveysasioiden eteenpäin vieminen ja niistä puhuminen saa kenttäväessä aikaan suurta innostusta vaan pikemminkin liikehdintää siihen suuntaan, että miten nämä asiat voitaisiin kätevimmin unohtaa. Jalostus ja terveystyötä tekeviltä puuttuu ikäänkuin taustatuki pyrkimyksilleen ja asioiden eteenpäin vieminen on kuin tervanjuontia.

Edellinen Pevisa tiukennus sai jo aikaan nurinaa liiallisesta terveysintoilusta ja geenipohjan kaventumisesta. Tilastojen valossa näyttää kuitenkin selvästi siltä, että sille oli täydet perusteet. Nyt kun rotujärjestön linjausta polviongelmienkin osalta ollaan miettimässä on aiheellista kysyä, tulisiko suomenpystykorvien Pevisaa edelleen tai ainakin määräajaksi kiristää, jotta ongelma saataisiin kunnolla hallintaan?.

[erjan]

Muutosvastaisuus asuu varmasti kaikissa meissä ja uskonpa, että kun tilanne yksilön kohdalla konkretisoituu negatiiviseen suuntaan, vasta silloin on valmiudet tilanteen muuttamiseen.
Toisessa rodussani, kun kaunis narttuni sai pentueen jossa yksi 3/4 häntäinen, yksi kuollut, yksi (todettu 6kk ikäisenä ja lisää myöhemmin) lonkkanivel kehityshäiriöinen, joka kolme vuotiaana lopetettiin mm. syövän tähden. Itselleni jäi narttu jonka piti olla tulevaisuuteni ilo. Kun emokoira alkoi pentujen jo muutettua ontumaan, kuvattiin ja todettiin nivelrikko niin päätös oli selvä, ei emolla enää pentuja. Kun olin rodun vuosikokouksessa jossa äänestettiin Pevisasta ja vastus oli kova, pidin puheen, jossa kerroin pentujeni taustan, perimän vaikutuksen ja kerroin, että jos Pevisa menee nurin, astutan tämän sairaasta linjasta olevan "terveen" nartun ja tuon oman "pikantin" lisäni rotuun. Nyt yhdeksän vuotiaana tämä kyseinen koira "töpöttelee" jäykin raajoin, on saanut perimän konkretisoitumaan. (rotuun saatiin Pevisa).
Ehkäpä valistus, (puree suomalaiseen tosi hyvin ), alaosastot voisivat pitää luentoiltoja jäsenilleen, lehdessä voisi olla perimään vaikuttavia asiantuntija artikkeleita ehkä enemmän tai sitten suomalainen vaan on niin pökö. Vaikka toisaalta, osaammehan käyttää haarukkaa ja veistä, asioida netissä ja kaikkea muuta kivaa, niin ehkäpä on toivoa edes hippusen verran.

[Kytösavu]

Äkkiseltään edellä olevaa polvivikaisten koirien listaa availlessa, otti silmään, ettei kovinkaan moni polvisairaaksi merkitty koira ollut tarkastattomista vanhemmista. Ensin olisi ehkä parempi tutkia miten paljon ja mistä, ennenkä tehdä jo ihan riittävän vaikeaksi tehtyä koiran pennuttamista vielä hankalammaksi.
Kulkiessa muuallakin, kuin näyttelyisssä ja rotujärjestön tapahtumissa tavallisten metsästäjien mailla, tulee selväksi kuinka hankalana he jo pitävät omasta koirastaan jälkeläisen saamista, kun se aika alkaa tulla.
Mielestäni on parempi saada lähes kaikki kelpoiset suomenpystykorvan jälkeläiset rekisteröityä ja auttamaan rotuamme vielä paremman tulevaisuuden rakantamisessa, kuin tehdä kansankoiran harrastamisesta aivan liian vaikeaa useimmille.
Nimenomaan tässä terveystilanteessa ja tämän päivän tiedoilla.

[erjan]

Äkkiseltään edellä olevaa polvivikaisten koirien listaa availlessa, otti silmään, ettei kovinkaan moni polvisairaaksi merkitty koira ollut tarkastattomista vanhemmista. Ensin olisi ehkä parempi tutkia miten paljon ja mistä, ennenkä tehdä jo ihan riittävän vaikeaksi tehtyä koiran pennuttamista vielä hankalammaksi.
Kulkiessa muuallakin, kuin näyttelyisssä ja rotujärjestön tapahtumissa tavallisten metsästäjien mailla, tulee selväksi kuinka hankalana he jo pitävät omasta koirastaan jälkeläisen saamista, kun se aika alkaa tulla.
Mielestäni on parempi saada lähes kaikki kelpoiset suomenpystykorvan jälkeläiset rekisteröityä ja auttamaan rotuamme vielä paremman tulevaisuuden rakantamisessa, kuin tehdä kansankoiran harrastamisesta aivan liian vaikeaa useimmille.
Nimenomaan tässä terveystilanteessa ja tämän päivän tiedoilla.

Kovasti vaikeampaa, kuin silmä,-polvitarkastuksen saaminen oli tiedon etsintä, tuomarin hankinta ja matkat aamuyöstä toiselle paikkakunnalle haukkukokeeseen, vaikkakin hymyssä suin. Eikä kotikunnassani, yli kahdeksankymmenentuhannen asukkaan kaupungissa ollut yhtään silmätarkastusoikeudellista lääkäriä.
Ei se silmä,-polvitarkastus maksanut enempää, kuin yksi koekäynti, tosiasiassa vähemmän, niin mikä siinä niin ihmeen vaikeata on?
Oma narttuni polveutuu tarkastetuista vanhemmista ja isovanhemmista, mutta jo koirani isän siskolla on 0/1 polvet.
Otan satunnaisesti jonkun koiran ja lähden sen sukulinjaa tutkimaan, jos ylipäätään löytyy tutkittuja, löytyy polvivikaisiakin.
Myös niitä surullisen kuuluisia ladon taakse vietyjä, sekä terveeksi leikattuja, niitäkin puhetiedon mukaan löytyy.
Jos joku tietää paremman keinon perinnöllisten vikojen karsimiseksi kuin Pevisa, niin äkkiä tietoa kehiin.
Kenen etua se tarkastamattomilla koirilla pentujen teettäminen palvelee? Ei ainakaan PENNUNOSTAJAN. Ja heitähän varten niitä pentuja teetetään, vai, kai??

[leilaM]

Mielenkiintoista on ollut seurata käytyä keskustelua pystykorvien polvivioista ja havainnoida kirjoituksista ja myös rivien välistä sitä sanomaa mitä itse kukin haluaa muille käsiteltävästä asiasta viestittää. Tällä kirjoituksella haluan kertoa oman käsitykseni aiheesta. Itselläni on omakohtaista kokemusta polvisairaasta koirasta. Perheeseen hankittu ensimmäinen pystykorva oli polvisairas (Jakke SF00629/88. Synt. 21.10.1987). Tuohon aikaan yli kaksikymmentä vuotta sitten ja vielä aloittelevana harrastajana Luxatio patellae (polvilumpion sijoiltaanmeno) oli varsin vieras käsite. Suomenpystykorvan perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelmaa oltiin valmistelemassa. Kun Pevisa -tarkistukset sitten käynnistyivät, alettiin pystykorvalehdessä julkaista tarkastuksessa käyneiden koirien nimiä, sairaat ja terveiksi todetut. Itselläni heräsi tuolloin kiinnostus tutkia sairaitten koirien sukulinjoja ja verrata linjoja omaan koiraani.
Eläinlääketieteen tohtori Saki Paatsamo on kirjoittanut (Suuri suomalainen koirakirja s. 340) koirien perinnöllisyydestä ja jalostuksesta varsin yksinkertaisesti ja selkeästi. Lainaan hänen kirjoitustaan: ”ENSIMMÄINEN TAVOITE ON SELVITTÄÄ KUINKA LAAJALLE LEVINNYT TIETTY ONGELMA ON RODUSSA JA MISSÄ LINJOISSA SITÄ ESIINTYY”. PM on selvästi oikeilla jäljillä kun hän on alkanut tutkia sairaitten yksilöitten sukulinjoja. Toivotaan että hän jatkaa aiheeseen perehtymistä. Paatsamo: ”SEURAAVASSA VAIHEESSA PYRITÄÄN PITÄMÄÄN NE YKSILÖT, JOISSA SAIRAUS ILMENEE TAI NE YKSILÖT JOISSA VIKA ON PAHIMMAN ASTEINEN POISSA SIITOKSESTA.”
Polvisairaudet periytyvät resessiivisesti. Se tarkoittaa sitä, että sairaan yksilön molemmat vanhemmat ovat ainakin kantajia. Itse jaottelen koirat karkeasti terveisiin, kantajiin ja sairaisiin. Sairaita ovat myös leikatut koira. Kantajia on vaikea tunnistaa populaatiosta, sairas ja terve todetaan pevisalla. Siksi kannatan koiran pevisa tarkastusta ennen astuttamista. Sairauden periytymisen luonne on varsin yksinkertainen mutta silti monimutkainen ja vaikeasti hallittava. Geenilöydön myötä kehitetty DNA-testi palvelisi tässäkin asiassa jalostustyötä, mutta sen puuttuessa on käytettävä tarjolla olevia keinoja mahdollisimman tehokkaasti. Siksi olen hyvin tyytyväinen siitä, että vihdoinkin on käynnistetty keskustelua polvisairaitten koirien sukulinjoista. Ollaan pikku hiljaa siirtymässä siihen vaiheeseen, jonka myötä päästään käsiksi todelliseen vastustamisohjelmaan. Paatsamo jatkaa: ”PERINNÖLLISIÄ VIKOJA JA SAIRAUKSIA TULEE VASTUSTAA RODUN JALOSTUSTYÖSSÄ. VASTUSTAMISESSA ON ENSISIJAISEN TÄRKEÄÄ, ETTÄ ASIOISTA PUHUTAAN AVOIMESTI JA RAKENTAVASSA HENGESSÄ”. Yksinkertaista mutta silti niin vaikeaa.
Koirien kasvattamisessa ja jalostamisessa on ensisijaisesti kysymys koko rodun kehittämisestä, ei niinkään yksittäisen kasvattajan työstä ja yksittäisen yksilön perimän jatkamisesta. Pitkällä tähtäimellä katsottuna yksittäiset koirat elävät ja kuolevat, mutta niiden geenit (hyvät ja huonot) säilyvät jälkeläisten perimässä. Vaikka koira olisi miten menestynyt näyttelyissä ja kokeissa, niittänyt omistajalleen/kasvattajalle mainetta ja kunniaa, ei se menestyksestä huolimatta ole välttämättä sopiva yksilö jalostukseen. Tarvitseeko kaikkia koiria sitten käyttää jalostukseen? Mitä koiran omistaja tekee sellaisella koiralla joka esim. hyppii metsässä kolmella jalalla (tai kahdella)? Entä kasvattaja koiralla joka selvästi periyttää sairautta? Eihän näillä koirilla tehdä jalostustyön kannalta yhtään mitään. Jos koira leikataan, sillä voidaan metsästää ja pitää sitä kotikoirana. Lopuksi vielä lainaan Paatsamon kirjoitusta Suomenpystykorvan jalostuksesta pystykorvalehdestä 5.lokakuuta 1988. Kirjoituksessa mainitaan, että Ruotsissa oltiin jo 50-luvulla hyvin tietoisia suomenpystykorvan polvilumpion sijoiltaanmenosta. Paatsamo: ” SUOMEN PYSTYKORVAJÄRJESTÖ ON OSOITTANUT HUOMIOTA TÄYTTÄESSÄNI TÄYSIIKÄISYYTEEN VAADITTAVAT VUODET JA PYYTÄNYT MINUA OSALLISTUMAAN NÄIDEN ASIOIDEN TIIMOILTA JALOSTUSTOIMIKUNNAN TYÖHÖN. KIITTÄESSÄNI HUOMAAVAISUUDESTA, ILMOITIN, ETTÄ TEEN SEN MIELELLÄNI, MUTTA KÄYTTÖIKÄNI TUSKIN RIITTÄÄ SIIHEN, ETTÄ PÄÄSTÄISIIN TODELLISEEN VASTUSTAMISOHJELMAAN, MUTTA ASIOIDEN PERUSSELVITTELYISSÄ, JOIDEN PERUSTEELLA SUUNTAVIIVAT TEHDÄÄN, OLEN MIELELLÄNI MUKANA." Viisaita sanoja historiasta. Todellisen vastustamisohjelman aikaan saaminen on näköjään aikaa vievää touhua. Vastustajia löytyy ja syitä vaikka minkälaisia. Toivotaan silti parasta.

[villepa]

Edellinen Pevisa tiukennus sai jo aikaan nurinaa liiallisesta terveysintoilusta ja geenipohjan kaventumisesta. Tilastojen valossa näyttää kuitenkin selvästi siltä, että sille oli täydet perusteet. Nyt kun rotujärjestön linjausta polviongelmienkin osalta ollaan miettimässä on aiheellista kysyä, tulisiko suomenpystykorvien Pevisaa edelleen tai ainakin määräajaksi kiristää, jotta ongelma saataisiin kunnolla hallintaan?.

Olen haudutellut tuota ajatusta pevisan määräaikaisesta kiristämisestä ja siinä voisi kyllä hyvinkin olla ideaa.

Asiaa täytyy ajatella sitä kautta, että mitkä ovat pystykorvan suurimmat riskit terveyspuolella. Jos suurin tai yksi suurimmista on polviviat, niin silloinhan asia on ilmanmuuta selvä ja pevisan kiristäminen siltäosin perusteltua.
Jos vakavampia riskejä on muualla, sillon on mietittävä kuinka pahasti kiristykset polvivikoihin suhtautumisessa pahentavat tilannetta noiden muiden riskien osalta.
Tähän varmaan jalostusneuvojat ovat oikeita henkilöitä vastaamaan.

[enp]

Suomenpystykorvan PEVISA-määräykset ( Ohjelma on voimassa 1.1.2009-31.12.2013)

Pentujen vanhemmista tulee olla ennen toista astutusta polvitarkastuslausunto ja silmätarkastuslausunto, jotta jälkeläiset rekisteröidään. Koiran on oltava polvitutkimus hetkellä 12 kk vanhempi.

HC:ta, PRA:ta tai PHTVL / PHPV- sairauden asteita 2-6 sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.

Rekisteröinnin raja-arvo on polvilumpioluksaation aste 1.

Yhdelle koiralle rekisteröidään korkeintaan 70 jälkeläistä. Se pentue, jossa raja ylittyy, rekisteröidään kokonaisuudessaan.

Pentueen sukusiitosaste saa olla enintään 6,25 % seitsemästä sukupolvesta laskettuna. Laskennassa huomioidaan Kennelliiton tiedossa olevat esivanhemmat.

ROTUJÄRJESTÖN ASETTAMAT JALOSTUSSUOSITUKSET

Jalostukseen ei suositella käytettäväksi koiraa, jos
- Sillä on enemmän kuin 70 jälkeläistä.
- Sen jälkeläisissä ilmenee PRA-sairautta.
- Sen jälkeläisissä tulee ilmi kaksi tai useampi HC- tai PHTVL / PHPV-tapauksia.
- Sillä on ensimmäisen asteen polvilumpioluksaatio tai se periyttää tätä vikaa rodun keskimääräistä tasoa enemmän.

Silmätutkimus suositellaan tehtäväksi uudelleen 36 kk:n kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta.

Suomenpystykorvien 1.1.2006 jälkeen syntyneiden jälkeläisten korkein SSA saa olla vain 6,25 %, jotta niitä voidaan suositella
jalostukseen.

Ulkomailta tuoduilla sekä siellä rekisteröidyillä koirilla tulee olla polvitarkastus- ja silmätarkastuslausunto ennen ensimmäistä
astutusta, jotta niitä suositellaan jalostukseen.

Jos koiralla on todettu ensimmäisen asteen polvilumpioluksaatio ja sitä halutaan perustelluista syistä kuitenkin käyttää
jalostukseen, tulee kumppanin olla vastaavilta ominaisuuksiltaan todettu täysin terveeksi.

Suomen Pystykorvajärjestö suosittelee koiran silmien ja polvien tarkastamista ennen valion arvon anomista.

Rotujärjestön asettamat jalostustoimikunnat valvovat jalostussuosituksia.

Käydyn keskustelun perusteella on noussut esille ajatuksia puuttua tiukemmin rodussa piilevään polvi-ongelmaan, jotta epävarmasta ja osittain salailevasta tilanteesta päästäisiin parempaan suuntaan. Vaikka näiden asioiden esitys ja pohdinta kuuluu jalostusryhmälle ei se estä meitä antamasta heille ideoita esityksistä jaostolle ja edelleen hallituksen päätettäväksi.

Tällainen voisi olla esitys ehdotus suomenpystykorvan polvi strategiaksi:

• Suomenpystykorvan Pevisa-määräyksiä esitetään 1.1.2014 alkaen muutettavaksi siten, että jos koiralla todetaan Patella luksaatio, ei sen pentuja rekisteröidä.
• Suomenpystykorvan jalostussuosituksia muutetaan siten, että jos koiralla todetaan Patellaluksaatio, ei sen jälkeläisiä suositella jalostukseen ennen niiden tarkastamista.
• Suomenpystykorvan jalostussuosituksia muutetaan siten, että jos koiran yhdelläkin jälkeläisistä todetaan polvivika, ei sisaruksia suositella jalostukseen ennen niiden tarkastamista.
• Rotujärjestö tukee taloudellisesti vuosittain kahta-kolmea eri puolella Suomea järjestettävää Pevisa-tarkastus tapahtumaa.
• Esitetään Kennelliitolle, että polvimerkinnät näkyisivät valinnaistietona KoiraNetin sukutauluissa. Tällöin jalostusneuvonta sekä kasvattajat voisivat tehdä selvemmin päätelmiä koira yksilöiden tehostetusta polvitarkastus tarpeesta.
• Rotujärjestö kerää verinäytteet tarkastuksissa löytyneistä Patellaluksaatio suomenpystykorvista geenitutkimuksiin.
• Rotujärjestö suosittaa suomenpystykorvien tarkastamista jo ennen ensimmäistä pentuetta.

[erjan]

Hei enp.
En ihan tarkkaan ymmärtänyt, mitä tarkoitit valinnaistiedolla KoiraNetissä, onko se jotain enemmän kuin mitä näkyy Kennelliiton jalostustietokannassa, siellähän on kaikki tarkastuksissa havaitut polvimerkinnät, vai onko sittenkään?
Kun lääkäri toteaa koiralla jonkin perinnöllisen sairauden, niin voiko omistaja kieltää lääkäriä toimittamasta tietoa Kennelliittoon?
Mielestäni meillä on ihan hyvä Pevisa- ohjelma, mutta se yhden pentueen teettäminen tarkastamattomilla vanhemmilla on valtava riski ja se pitäisi muuttaa.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

[enp]

En ihan tarkkaan ymmärtänyt, mitä tarkoitit valinnaistiedolla KoiraNetissä,...Mielestäni meillä on ihan hyvä Pevisa- ohjelma, mutta se yhden pentueen teettäminen tarkastamattomilla vanhemmilla on valtava riski ja se pitäisi muuttaa.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Tarkoitin valinnaistiedon muutoksella sitä, että polvivika voitaisiin valita näkymään suoraan koirakohtaiseen sukutauluun, jolloin suvun tuomat riskit olisivat helpommin yhdistelmiä suunniteltaessa hahmotettavissa.
(KoiraNet->Asetukset->Sukutauluun tehdään uusi alasvetovalikko, josta polviviat voidaan valita sukutauluissa näkyviin.)

Spk:lla on Pevisa voimassa vuoden 2013 loppuun. Sen muuttamisen ehtona on uuden JTO:n valmistuminen ja hyväksyminen Kennelliitossa. Tämän jälkeen on todennäköisesti vielä käytävä järjestön sisäinen "vääntö" uudesta Pevisasta. Esitys ehdotus on tehty lähinnä realismin pohjalta, vaikka olen riskeistä kanssasi samaa mieltä.

[Pekka-antero]

Tarkoitatko enp sitä, että kunkin koiran vanhemmille, isovahhemmille jne. tulee sukutaulun ruutuun samanlainen viittaus sinisellä (ks. koiran tiedot), niinkuin on nytkin emän ja uroksen jälkeläisluetteloissa? Silloinhan se näkyisi samalla sivulla ylöspäin esim. viidenteen polveen saakka ja antaisi hyvän viitteen mistä viallinen perimä saattaa polveutua. Tarkastuksien vähäisyyden takia 6-8 polveen viitteitä tuskin paljon tulisi, vaikka ne jotenkin näytölle mahtuisivatkin. Kasvavan koiramäärän takia jokin punainen/sininen tähti siellä kertoisi enemmän siitä, että ko. koira on sentään ollut valveutuneen omistajan omistuksessa, joka on vaivautunut perehtymään koiransa terveyteen. Tämä tietohan on jo nyt löydettävissä KoiraNetissä, mutta todella suurella vaivalla. Olen sen jo kokenut tämän Kille-keskustelun yhteydessä.

Näiden tietojen esittäminen johtaisi kyllä siihen, mihin esim. Kytösavu on viitannut, muilta ominaisuuksiltaan erittäin kelvollisia jalostuskoiria saattaisi sulkeutua pois jalostuksesta jo kasvattajien valintana. Jalostusryhmän asiantuntijoineen pitäisi sitten nykyistäkin perusteellisemmin pohtia käytännön menetelmiä ja kriteerejä sekä tiedottaa sukutaulussa näkyvän tiedon merkitystä kaikille koiran omistajille.

Ainakin sen jälkeen, kun pennuttamisen edellytyksenä on tehdyt pevisa-tarkastukset alusta alkaen, tälläisen tiedon tarkkuus tulee paranemaan muutaman vuoden jälkeen. Nyt kyllä syyttävät sormet tulisivat osoittamaan vain tarkastuttejen koirien joukosta löytyneitä, kun varsinainen aiheuttaja saattaisi kuitenkin olla se sukulinja, josta ei löydy lainkaan tarkastettuja yksilöitä.

Eli tämän vuodatuksen jälkeen totean kannattavani pevisa-tarkastusta pennutuksen edellytyksenä. Samanaikaisesti voitaisiin tehdä esitys Kennelliitolle em. informaation lisäyksestä KoiraNetissä.

[Emma]

Suomenpystykorvan PEVISA-määräykset ( Ohjelma on voimassa 1.1.2009-31.12.2013)

Pentujen vanhemmista tulee olla ennen toista astutusta polvitarkastuslausunto ja silmätarkastuslausunto, jotta jälkeläiset rekisteröidään. Koiran on oltava polvitutkimus hetkellä 12 kk vanhempi.

HC:ta, PRA:ta tai PHTVL / PHPV- sairauden asteita 2-6 sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.

Rekisteröinnin raja-arvo on polvilumpioluksaation aste 1.

Itse olen aivan pöyristynyt siitä, että suomenpystykorvia ei ihan oikeasti tarvitse tutkituttaa ennen ensimmäistä astutusta Mikä järki tuossa on?
Itse puljaan toistenki rotujen parissa joihin kuuluu sekä metsästyskoiria että seurakoiria ja sääntö on että aina tutkitaan ENNEN kun uros saa edes katsoa narttuun päin. Mitä järkeä on tehdä astutus ja todeta jälkeenpäin että hups, nämä olikin polvivikaisia/silmäsairaita? Siitäkö se geenikanta sitten laajenee ja paranee? Ihan puppua ja mielestäni aivan todella omituista "rodun parannusta". Sitten täällä jaksetaan kyllä itkeä jostain valkoisesta laikusta rinnassa tai mustasta hännän päästä

Itselläni on yksi koira kotona jolla on 3 polvi (ei ole spk) ja se kyllä pärjää sillä aivan mainiosti mutta ei ole kovassa rasituksessa (eikä ole leikattu). Koira on nyt 6 v ja kuvattiin viime syksynä, ei ollut mitään nivelrikkoa, siisti polvi oli.
En kuitenkaan koskaan olisi voinut arvata että koiralla on luksaatio jos en olisi sitä vienyt tutkimuksiin, niin hyvin se osaa sen kätkeä. Ja nyt siis kyse 3 polvi joten väitän kyllä, että jos koiria käytetään "jalostukseen" ennen kun niitä tutkitaan niin saa olla aika Sherlock Holmes joka pystyy arvuuttelemaan että onko koiralla hyvät vai huonot polvet...

[Kytösavu]

Polvivika eli patella luksaatio asteen 2 on kyllä huomannut pois paikalta käynnin takia ainakin eräästä pystykorvasta, jonka omistaja toi tarkastukseen, että tieto saadaan kirjoihin ja kansiin.
Rodussamme on meneillään aikamoinen kampanja ei toivottujen ominaisuuksien vähentämiseen epi-lukujen, välihammaspuutoksien, silmä- ja polvivikojen, valkoisen värin, sekä toivottujen metsästysominaisuuksienkin suhteen.
Mielestäni yhä lie viisaampaa saada kaikki mahdolliset suomenpystykorvien jälkeläiset rekisteröityä, koska kantaa tälläkin hetkellä leikataan aika rajusti määräysten vuoksi ja tietenkin ihan aiheestakin, jos muistaa tilannetta parinkymmenen vuoden taakse.
Koska tarkastamaton koira ei automaattisesti periytä polvivikaa, minkä voi huomata ENP:n keräämästä taulukostakin polvimerkinnän saaneista koirista, niistä vain pieni osa on tarkastamattomista, on järkevää sallia metsien hiljaisten miesten mieluisten koirien jälkeläisten pennuttaminen ilman ylimääräisiä rasitteita, jotka heille tuntuvat tulevan täytenä yllätyksenä, kun itse asia on ajankohtainen pennuttamiseen.
Mielestäni tässä ajassa näillä tiedoilla on viisaampaa käyttää porkkanaa, lisätä tiedotusta, kuin vaatia ja vaatia lisää ja lisää, jonka useimmat tuntevat kohtuuttomaksi ja kannan kokoon ja polvivikaisten määrän verraten jopa tarpeettomaksi.
Mikä on päivänselvää meille useimmille, ei ole sitä jokaiselle muulle mieluisen ja jalostukseen kelpaavan koiran omistajalle.
Koiran jalostuksessa ei kannata yrittää parissa vuodessa saada ihmettä aikaan, on huomioitava kokonaisuus ja tasapaino.

[Taitar]

EMMA, veitpä sanat suustani.
Itse olen ihmetellyt samaa asiaa monta kertaa, samoin useat koirankasvattaja tuttuni(kasvattavat muita rotuja )

Pystykorvan lisäksi kasvatan kahta muuta metsästyskoira rotua, jotka täytyy ehdottomasti tarkastuttaa ennen ensimmäistäkään pennutusta.
Mutta vaikka itse yrittäisikin toimia rodun terveyden parhaaksi , ja tarkastuttaa koirat jo ennen ensimmäistä pennutusta niin silti ei aina mene omallakaan kohdalla niinkuin toivoisi.
Pennunostajille yritän aina painottaa tätä pevisan tärkeyttä, ja annan siitä ohjeet samalla kun ruokinta ja hoitohjeetkin, mutta eikös vaan harmikseni ole nyt teetetty pentue, jossa kumpaakaan vanhemmista ei ole tutkittu, ja isänä komeilee oma kasvattini.
No pentue on kummankin koiran ensimmäinen, joten estettähän rekisteröinnille ei tietenkään ole ollut, mutta panee kyllä meikäläisen miettimään...

[Emma]

Koska tarkastamaton koira ei automaattisesti periytä polvivikaa, minkä voi huomata ENP:n keräämästä taulukostakin polvimerkinnän saaneista koirista, niistä vain pieni osa on tarkastamattomista, on järkevää sallia metsien hiljaisten miesten mieluisten koirien jälkeläisten pennuttaminen ilman ylimääräisiä rasitteita, jotka heille tuntuvat tulevan täytenä yllätyksenä, kun itse asia on ajankohtainen pennuttamiseen.
Mielestäni tässä ajassa näillä tiedoilla on viisaampaa käyttää porkkanaa, lisätä tiedotusta, kuin vaatia ja vaatia lisää ja lisää, jonka useimmat tuntevat kohtuuttomaksi ja kannan kokoon ja polvivikaisten määrän verraten jopa tarpeettomaksi.
Mikä on päivänselvää meille useimmille, ei ole sitä jokaiselle muulle mieluisen ja jalostukseen kelpaavan koiran omistajalle.
Koiran jalostuksessa ei kannata yrittää parissa vuodessa saada ihmettä aikaan, on huomioitava kokonaisuus ja tasapaino.

Tarkistamaton koira ei tietenkään automaattisesti periytä polvivikaa mutta miksi ihmeessä ottaa riski? Ja sama koskee silmäsairauksia.
Ja niitä metsien hiljaisia miehiä (ja naisia) löytyy monen muunkin metsästyskoirarodun parista mutta kumma kyllä heidät on saatu lähtemään metsästä eläinlääkäriasemalle koiran tutkituttamista varten. Tunnen joitain todella metsittyneitä tapauksia jotka silti ajavat hyvin vahvasti oman rotunsa terveystarkistuksia - niin metsässä ei nyky-Suomessa asu kukaan
Joten tekosyitä sanon minä.
Ja kaikkia ominaisuuksia ei tarvitse parantaa heti, se on itse asiassa aika vaikeaa. Kannattais varmaan lähteä viemään jalostusta eteenpäin tärkeysjärjestyksessä eli metsästysominaisuudet ja terveys ensin, valkoiset laikut ihan viho viimeisenä.
Mukava kuitenkin huomata, että täällä on myös ihmisiä jotka ovat ihmetelleet samoja asioita kun minä - aina välillä luulen siirtyneeni jonneki ihmemaahan kun pystykorvan hankimme.

[erjan]

Metsien hiljaiset miehet, keitä he ovat?
Ihmettelin joskus pentunäyttelyssä eräälle tuomarille, pystykorvapentujen vähäisyyttä kaikkien rotujen pentunäyttelyssä. Tuomari katsoi minua kuin vähä-älyistä ja ilmoitti, eivät metsien miehet ole tällaisesta touhusta kiinnostuneet. Kerroin Hänelle kohteliaasti, että Ahlaisissa peuramettällä pojat tietävät Ronjani olevan ROP-pentu, samoin Keikyän metsissä ja Ruotsin puolella lintumettällä pojat iloitsivat ROPista, enkä itse soittanut ainoatakaan puhelua.
Koepuolella olen tavannut vain viksuja asioista perillä olevia metsästäjiä, joten keitä ovat ne piilottelevat metsien miehet, joita varten pitäisi sallia tarkastamattomista vanhemmista teetettyjä pentueita?.
Ainoa tie karsia sairauksia rodusta on, että ainoastaan terveitä koiria (sovitut rajat) käytetään jalostukseen.
Ei voi olla oikein, että yhdessä perheessä on kolmelta eri kasvattajalta,- yksi epileptikko,toisella vakavat hammaspuutokset, kolmannella polvivikainen suku, johan sekin kertoo, että on saanut lottovoiton jos saa terveen suomenpystykorvan.
Ja vielä sen terveen pitäisi näyttää pystykorvalta (olla silmiä hivelevän kaunis), omata voimakkaan riistavietin, olla sosiaaliset taidot omaava (jättää naapurin housunlahkeet rauhaan). Siinähän sitä työsarkaa kaikille kasvattajille.