Polviviat suomenpystykorvilla

[enp]

.........
Astutin typykän huippu-uroksella, jalostusneuvontaa käyttäen....Omalla pennullani polvet 0/1 mistä (ruma sana) se 1 tuli?
...........

.......Tosiasiassa on hyvin suuri joukko koiria, joiden polvivaivat selviävät rokokotuksen yhteydessä eläinlääkärin rutiinitarkastuksessa. Ja tästä ei tule mihinkään merkintää. Eikä tälläista koiraa sitten viedäkkään viralliseen tarkastukseen ja se niin ollen jää tilastojen ulkopuolelle.
Lisäksi on joukko koiria, joiden polvet ovat leikatut, eivätkä niiden omistajat pyynnöistä huolimatta suostu asianomaiseten dokumenttien luovuttamiseen jalostusneuvonnan käyttöön. Tällaisiin tapauksiin minäkin törmäsin jalostusneuvojana toimiessani. Yhdessäkin tapauksessa oli kyse ylituomarin omistamasta koirasta.

......Polvivika olisi mielestäni otettava vakavan keskustelun aiheeksi. Keskusteluun lupaan osallistua tarkemmin myöhemmin.
Päiviö M

Otetaanpa tämä tärkeä asia laajempaan tarkasteluun ja kommentointiin. Samanlainen kuva spk koirien polvien manipuloinnista on ollut allekirjoittaneellakin. Tuolla aikaisemmasta keskustelusta "Kasvattajat" löytyi aiheesta seuraavaa:

Minulla on huonoja kokemuksia yhdestä pystykorvan kasvattajasta reilut 10 vuotta sitten. Koiralla todettiin 8kk iässä polvilumpioväljyys molemmissa polvissa, joista leikattiin lumpiot pois kokonaan. Koira kylläkin eli ja sillä metsästin 10 vuotta ihan normaalisti, ei vaivannut sitä koko ikänä. Tosin koiralle tuli kaatumatauti loppujen lopuks.
Tästä korvauksesta käytiin puhelimessa keskustelua kasvattajan kanssa ja hän ei suostunut palauttamaan markan markkaa siihen aikaan. Kennelpiiriltäkin oli suositus tälle kasvattajalle, mutta hänen mielestä polvivika ei ole perinnöllinen sairaus.
Rahasta kyseessä ei loppujen lopuksi ollut, vaan periaatteesta. Ei antanut hyvää kuvaa kyseinen kenneli kasvatajana. Oli hyvää mainosta hänelle, koska varmaan suosittelin kaikille tutuillekin ostamaan pennun häneltä

Ajoin KoiraNetista tilastoa polvivikaisista suomenpystykorvista tietyllä aikavälillä. Kun katsoo sairaita ja rajoitteisia koiria on valtaosalla niistä tehty pentuja. Miksi näin kun saavutukset eivät kaikilla edes ole voineet olla mikään kannustin? Onko tämä kuinka yleistä ja miten tähän tulisi kasvattajien ja rotujärjestön reagoida?

[PM]

Äkkiseltään kommentti tuosta osoitteesta löytyvästä luettelosta.
Suvullisesti se vielä täydentyisi ja varmentuisi, jos siihen lisäisi muuta kautta tiedossa olevat varmat tapaukset ja jo pentuvaiheessa ko. vian vakavan asteen takia lopetetut.
Kyllä siellä on monen sukutaulussa ja toisissa useampaankin kertaan se leikaamalla korjatuiksi epäilemäni parivaljakko.
Kuvitelkaapa monenko koiran sukutaulussa on esim luettelon eräs 2 asteen polvivian omaava koira. Oikein kauhistuttaa.
Mutta paljon on vielä kätkössä. Se on vakaa mielipiteeni. Kätköillä on yleensä tapa ennemmin tai myöhemmin paljastua. Mutta se on ikävä, jos se sattuu erjan:in tai jonkun vastaavan kohdalle.

[erjan]

Arvoisat jalostusneuvojat. Tämä ei ole arvostelua, arvostan suuresti pyyteetöntä työtä jota teette hyväksemme. Olen tässä tämän foorumin nykyisenä aktiivikäyttäjänä luonut ajatuskuvion. Kun selvästi tuntuu entisillä ja nykyisillä jalostusneuvojilla olevan tietoa, joka ei aina ole nähtävissä missään tilastoissa, niin miten olisi yhteispalaveri buukattuna esim. Kuopion kaltaisten tapahtumien yhteyteen. Ottakaa vaikka joku tietty koira seurattavaksi, vaikka Ronjani (ainoa tapa jolla vielä voisin pentuja teettää) . Sitten esim. koirani, jolla nyt on 0/1 polvet ja todennäköisesti tiedossa polvivikainen periyttäjä --- puolelta, niin eikö näitä koirani sisaruspuolia (omistajia) voisi lähestyä ja ohjata polvitarkastukseen jolloin saataisiin arvokasta tietoa. Onhan samalta urokselta pentueita isoilla kasvattajillakin. Nyt kun nämä pennut ovat nuoria, lähestyvät vuosirokostustaan, niin samalla tulisi se tarkastuskin (virallinen). Sitten pyydän, että kukaan ei pentujeni isän omistajalle sano moitteen sanaa, on hieno mies ja Hänellä hieno, upea, loistava, terve koira täydellä hampaistolla, joku koijari siellä aikaisemmin vaan leikki jumalaa.

(Muokattu 3.2.2010)

[Pikku.Pyy]

Koirien jalostus ei ole helppoa. Valveutunut ja vastuuntuntoinen kasvattaja tarkastelee ensin oman koiransa ominaisuuksia, hankkii sille Pevisa-tarkastuksen, käyttää näyttelyssä ja kokeissa, ottaa selvää jalostusneuvonnasta sen taustan mahdollisista riskeistä ja valitsee suositusten perusteella koiralleen uroksen, jolla voi korjata koirassa mahdollisesti olevia puutteita. Lisäksi hänen toimintansa on läpinäkyvää ja vastuullista myös pennunottajien suuntaan. Hän on kiinnostunut pennuista senkin jälkeen, kun "perävalot ovat hävinneet tienmutkaan". Hän auttaa ja neuvoo, kuuntelee ilot ja surut ja on tukena vaikeissakin paikoissa. Kovin montaa Erjanin kaltaista ei ole näillä palstoilla näkynyt, vaikka parannusta asiaan onkin jo asian puitteissa tulleista kommenteista päätellen. Hyvin ymmärrän hänen kiukkunsa, kun muutoin hyvän yhdistelmän taustalta löytyy jonkun koijarin toimesta ongelmia. Erjan on kasvattaja, jolla on selkärankaa!

Rotumme kohdalla suurin työmaa on edelleen epilepsian voittaminen, toisena huolenaiheena hammaspuutokset. Olin arvellut, että polvivaivat eivät enää ole kovin yleisiä, kun asia ei ole mitenkään korostuneesti ollut esillä, mutta toisin taitaakin sitten olla, kun katsoo Enp:nkin viestissä olevaa linkkiä. On siis tärkeää tätäkin asiaa tuoda taas esille.

Kyllä siinä siis riittää kasvattajalle puntaroitavaa, kun ensin tsekkaa oman koiran -> onko siitä jalostukseen? Ovatko sen hyvät puolet niin suuret, että sillä on rodulle annettavaa, ovatko sen virheet niin pienet, että niillä ei ole merkitystä pentueen terveydelle, käyttöominaisuuksille, ulkonäölle? Millä kriteereillä valinta suositusurosten kesken tehdään? Tuolla uroksella on tuo puute, mutta tuo etu, toisella taas toisinpäin jne. Kovin pienet ne liikkumavarat saattavat olla, eikä ole mitenkään ennustettavissa se, tuliko tehtyä oikea vai väärä valinta. Valitettavasti monet harmit tulevat esille vasta sitten, kun pentue on jo syntynyt, usein sitäkin myöhemmin. Ja valitettavan usein vain siksi, että joku jossain välissä ei ole välittänyt pätkääkään oman koiran ongelmista, vaan on käyttänyt sitä jalostukseen surutta.

Itselläni on ollut tuuria tuoreimman pystishankintani suhteen, sillä koen saaneeni enemmän, kuin olin uskaltanut toivoakaan. Olenkin miettinyt, että mitä siitä mahtaisikaan tulla osaavammissa käsissä, sillä varsinkin terveystilanteeni takia koirani mahdollisuudet päästä metsiin oppimaan lisää asioita varsinaisella työmaallaan ovat valitettavan rajalliset. Kuitenkin kokeessa kokenut tuomari totesi, että tämäkin nuori koira edistyy paljon jo yhden koe-erän aikana, kun on vain lintuja, joilla pelata.

Kaikki pystykorvan puolesta!

[MikaP]

Toki jos jollain on tiedossa näitä polvivika tapauksia (tai tietysti kaikki sairastapaukset kiinnostaa) niin jalostusryhmä olisi kiitollinen jos tällaisia tietoja saataisiin kerättyä nykyisten neuvojien käyttöön. On kuitenki muistettava että kun puhutaan huhu puheena toisten omistamista koirista niin niihin ei voi suhtautua samoin kuin ne olisi virallisesti todettu ja tarkastettu. Mutta joka tapauksessa näitä kuulopuhe tietoja voisi jossain määrin kuitenki käyttää hyväksi. Tällaiset asiat voi laittaa mulle tulemaan sä.postilla, yv:nä tai vaikka puhelimitse.

t. Mika Pajari, jalostusryhmän pj

[paketti]

Mites se pystärin Pevisa menee? Kaksiko pentuetta sai peräti teettää nartulla ennen tarkastusta! Sukutaulusta on mahdollisuus löytyä tarkastamattomia koiria monen sukupolven ajalta. Todellista Pevisalepsuilua samoin kun on annettu hammaspuutosten lisääntyä, epilepsiasta puhumattakaan. Kirjoittaisinko että piittaamattomuutta on ollut vuosikymmenten ajan. Mitäs nyt voi tehdä kun on jo huonot housussa.

-piip- työ saada rotu enää terveeksi, mutta kannattaa yrittää.

Mikä kumma siinä on ettei metsästyskoiran kasvattajaa/omistajaa voi pakottaa tarkastamaan jalostukseen käyttämänsä koiran ennen pennutusta/astumista? Tiukempi linja olisi paikallaan vai pelkäävätkö kaikki toisiaan?

[mk]

Juuri näin!!Olen samaa mieltä, että tiukempi linja vaan..ei yhtäkään pentuetta rekisteriin ilman pevisa-tarkastuksia. Eikä polvivikaisella koiralla siis jalostuksen hyväksymällä rajoitteellisellakaan tule teettää pentuja, että nollatoleranssi siihenkin hommaan. Ei se määrä vaan se laatu. Esim. jos seurailee eri kasvattajien pevisa-tarkastusprosentteja koiranetistä, niin ei ne monien kohdalla kovin korkeita ole. Omakohtaisesti tällä hetkellä 24% ja sairaus% 0, tosin tuossa 24 %:ssa ei näy monet Ruotsiin menneet pennut, jotka ovat siellä tarkastettuja ja terveitä..esim. ruotsin ja suomen mva Katajahaan Kati sekä ruotsin käyttö ja muotovalio Khaan Jurla; tulevaisuudessa olen ainakin itse kasvattajana tehnyt sellaisen ratkaisun tähänkin asiaan, että joka minulta pennun hankkii sitoutuu viemään koiran pevisa-tarkastukseen,eli sen tarkastusmaksun voi vaikka sitoa pennun hintaan ja palauttaa sitten kun on tarkastettu. Ei pitäisi olla mikään ihmeellinen asia koko pevisa-tutkimus,maksaa n.100 ekee tuolla yksityisellä ja itse otin nyt viimeksikin omalla koirallani rokotukset samalla kertaa. Laskin, että joukkotarkastukseen meno olisi tullut matkakuluineen maksamaan samanverran.Hyvä silti jos niitäkin enemmän vaan järjestetään!

[enp]

1.1.2006 jälkeen on Suomenpystykorvat pitänyt tarkastaa ensimmäisen pentueen jälkeen. Sitä ennen niillä sai teettää turhan monta pentuetta ilman tarkastuspakkoa ja tarkastuksen valitettavan monet jättivätkin tekemättä. 2000 luvun alussa jalostusryhmässä huolestuttiin puhelinsoitoista, jonka mukaan koirien polvia operoidaan kuntoon eläinlääkäreillä. Jalostusryhmän pöytäkirjassa on siitä merkintä 18.5.2002 jossa todetaan seuraavaa:

11. Patella luksaatio tilanne

Pohjoiskarjalasta on raportoitu suullisesti kaksi tapausta. Pevisa-tarkastuksissa ei ole ilmennyt mitään hälyttävää. Hankitaan Pohjois-Karjalasta tiedot ko. koirista, tehdään niistä johtopäätökset ja tarkkaillaan tilannetta.

Seuraavan vuoden elokuussa tietoa oli hankittu enemmän ja pöytäkirjasta 3.8.2003 löytyy seuraava merkintä:

7. Patella luksaatio

---- esitteli kolme eri tapausta, jotka olivat samasta uroksesta ja kahdesta eri nartusta. Pohjois-Karjalan eläinlääkärit ovat leikanneet ja korjanneet parin viime vuoden aikana 70 tapausta, joka on huolestuttava määrä. Päätettiin että ---- kysyy leikkaavat eläinlääkärit ja tekee mahdollisimman kattavan listauksen leikatuista koirista. Sovittiin että pannaan myöhemmässä vaiheessa kysely ko. tapauksista Pystykorva-lehteen.

Asian laajemmaksi tutkimiseksi päätettiin polvikysely yhdistää käynnissä olevaan epi-kyselyyn, jotta asiata saataisiin valtakunnallista käsitystä. Se ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiin tutkimuspuolella ja asia jäi ekäänkuin "epilepsian jalkoihin". Lopulta asiassa päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että esitettiin hallitukselle, että se anoisi SKl:lta rahoitusta erilliseen polvitutkimuksen aloittamiseen. Asia on ilmeisesti jäänyt kiireessä hoitamatta. Nyt olisi mielestäni oteollinen paikka tehdä asialle jotain.

MikaP kirjoitti viime vuonna Pevisan historiasta. Hän kirjoitti:

Alkutaipaleelta tähän päivään asti noin 10 % syntyneistä koirista on tarkastettu silmien ja polvien osalta. Tarkastetuista koirista on puhtaat paperit saanut noin 95%. Nämä ovat tietoja, jotka on kerätty KoiraNetistä ja prosenttilukemat koko ajanjaksolta (1988-2006).

Asia on tilastojen valossa juuri näin mutta on todella huonoa rodun kannalta, jos iso osa koirista leikataan ja se tieto jää jalostusryhmältä saamatta. On erittäin tuhoisaa jos näitä koiria sitten jostain käsittämättömästä syystä vielä käytetään jalostukseenkin. Samaisessa artikkelissa viitataan kyseisen keskustelun alla olevaan ongelmaan ja esitetään todella haasteellinen kysymys:

On aiheellista heittää keskusteltavaksi kysymys mitä toimenpiteitä rotu vaatisi, jotta noin 5% koirakannasta, jotka ovat luokiteltu sairaiksi saataisiin ”tervehtymään”

[erjan]

Toki jos jollain on tiedossa näitä polvivika tapauksia (tai tietysti kaikki sairastapaukset kiinnostaa) niin jalostusryhmä olisi kiitollinen jos tällaisia tietoja saataisiin kerättyä nykyisten neuvojien käyttöön. On kuitenki muistettava että kun puhutaan huhu puheena toisten omistamista koirista niin niihin ei voi suhtautua samoin kuin ne olisi virallisesti todettu ja tarkastettu. Mutta joka tapauksessa näitä kuulopuhe tietoja voisi jossain määrin kuitenki käyttää hyväksi. Tällaiset asiat voi laittaa mulle tulemaan sä.postilla, yv:nä tai vaikka puhelimitse.

t. Mika Pajari, jalostusryhmän pj

Kommentoin itse itseäni, koska koen tulleeni petetyksi, minun unelmani on tuhottu, eikä tällä palstalla ole vielä kukaan esittänyt kovinkaan pontevaa kritiikkiä. Joskus muinoin jalostustoimikunnat toimivat elimenä, ei yksilönä. Jos urosta Ronjalleni hakiessa olisi hakemus alistettu suuremman ryhmän eteen, eikä yhden toimijan, olisi todennäköisesti joku tuntenut (niin kuin tällä palstallakin on tietoa löytynyt) sukulinjoja polvien osalta, joku toinen hammaspuutosten, joku toinen luonteen, joku toinen riistaverisyyden ja rehellisesti uskon, että unelmani eivät olisi säpäleinä jos neuvojat toimisivat ryhmänä.
On matkustusongelmat, on kyse rahasta.
Vaatikaa narttujen omistajilta jalostuspyyntöä vaikka kolmea kuukautta aiemmin. Kokoustakaa esim. 4kertaa vuodessa. Tehkää siitä harrastuksen ohella työ. Veloittakaa jokaisesta lausunnosta esim. 40€ tai luokaa itse hinta, niin että saatte matkakulut ja päivärahat asianmukaisina. Olen saanut elämässäni käsiini kolme shelttiä, joista yksi vielä olemassa, joiden perimä estää käytön ja nyt on yksi pystykorvakin. Minulta loppuvat vuodet kesken, en voi noin vaan aloittaa alusta. Juuri nyt olen raivoa täynnä.

[MikaP]

Tulee muistaa että nämä viat joista puhutaan ei tule tyhjästä eli sukurasitteet kun on riittävän suuret niin sittepä se jokin ei toivottu piirre koirassa ilmenee. On päivänselvää että kun pystykorvilta on noinkin paljon polvia leikottu kuntoon niin sen seurauksia saahaan nykypäivänä nähdä. Sekä lisäksi on tällä hetkelläkin koiria tuolla maakunnissa vailla virallista lausuntoa joista ei juuri kukaan tiedä niin koitappa sitten tehä hyviä ja terveyden kannalta oikeita ratkasuja. Tilastojen valossa nuo polviviat ei näytä pahoilta kuten enp tuossa aiemmin totesikin mutta kun tämä totuus on sitten jotain muuta.

[Kytösavu]

Pieni rauhoittuminen lie paikallaan tämänkin asian suhteen. Tilastoissa on tarkastettujen koirien osalta 5% merkitty polvien sijoiltaan menon osalta sairaaksi, joista näilläkin osalla 1. asteen sijoiltaan menoriski, josta ei yleensä ole koiralle edes vaivaa.
Lisäksi ENP:n kokoamassa taulukossa äkkiseltään esiintyviä koiria vilkaisemalla, ei monella olisi luultavasti muutenkaan mahdollista saada jalostussuositusta.
Ongelma on selvästikin olemassa, varsinkin tietämättömien osalta lisättynä. Mutta tietoakin näyttää onneksi olevan pelkästään jo tämänkin palstan osalta, joten asille on jotain tehtävissä. Tietoa lisää ja jalostusneuvonnan käyttöastetta ylemmäs. Tuskin kuitenkaan tätä "työtä" kukaan rahasta tekee, palavereja voi nykypäivänä pitää muutenkin.

Ongelma lie suurimmaksi osaksi kuitenkin nämä teollisuuskasvattajat, joiden koirilla ei juurikaan ole koetuloksia ym, mutta hintojen olevan samaa luokkaa järkikasvattajien kanssa. Kunpa olisi valta, voima ja kunnia, niin Suomenpystykorvan pentujen hinnat ja urosten astutusmaksut pidettäisiin riittävän alhaalla, jolloin kasvattajaksi jäisivät vain oikeat rodun ystävät ja kehittäjät.

Pakottaminen ei ole hyvä keino joka asiaan, vaan porkkana, siihen suuntaan olisi kehityksessä pyrittävä. Nyt on jo riittävän paljon pakotteita joka vuodelle Kennelliitosta päin, ettei näissä pysy aina mukana aktiiviharrastajakaan.

[Kytösavu]

-piip- työ saada rotu enää terveeksi, mutta kannattaa yrittää.

Luontokappaleiden kanssa ikinä päästä nollaan ongelmissa, mutta jälkimmäisestä samaa mieltä.
Koiranjalostuksessa ei voi saada muutamassa vuodessa merkittävästi aikaan, mutta suunta on kuitenkin hyvä, jos katsotaan tilannetta pelkästään 20 vuotta taaksepäin epilepsian suhteen esimerkiksi.

[erjan]

Voi lentävät lohikäärmeet. Se PM:n tarkoittama koira onkin Ronjan sukutaulussa. Pennun isänkin taulussa on samanniminen koira ja näkösämmällä. Mitähän ne leikatut sitten ovatkaan?

(Muokattu 3.2.2010)

[Breda]

Erjan on kasvattaja, jolla on selkärankaa!

Mikä kenneli kyseessä...oisko kotisivuja et vois käydä tutustumaan?

[Rumpalipoika]

Mielenkiintoista..voisiko joku nyt täsmentää (esim. MK nimimerkillä kirjoittava), onko tuo koira leikattu vai ymmärsinkö jotakin taas ihan väärin???

Kiinnostaa myös nuo Erjanin kotisivut !!!

(Muokattu 3.2.2010)