Polviviat suomenpystykorvilla

[Topiosku]

Olen kovin pahoillani että loppuviimeksi hyvää tarkoittava pentue osoittautui katastrofiksi, se ei missään nimessä ole ollut tarkoitus. Ja varmaa on että pentueen isällä ei enää tulla teettämään ainuttakaan pentuetta.

Tässä huomaa jalostusneuvonnan ja kokemuksen tärkeyden, ei voi muuta kuin oppia. Valitettavasti vaan sellaiset kenen pitäisi lukea näitä palstoja ja oppia näistä esimerkeistä, eivät varmasti näillä palstoilla vieraile.

Hyvä että syntyy keskustelua.

Sen verran voin pentueen isästä sanoa, että on ollut jo kolmena syksynä aktiivisessa hirvijahtikäytössä ja toimiikin kohtalaisesti mutta kynnys kokeeseen viemisestä on korkea, vaatimukset hirvikokeessa ovat kuitenkin aika suuret.

Ja näyttelyissä käyminen on puhtaasti minun pääharrastus ja kun kerran elämässä olen saanut siellä pärjäävän koiran, tulen siellä ahkerasti edelleenkin käymään.

[erjan]

Hatun nosto Sinulle topiosku. Kokemuksesta tiedän ettei ole helppoa kertoa julkisesti jos joku menee pieleen.
Jospa koirasi jälkeläisten kohtalo saisi ihmiset ajattelemaan ja sen myötä toimimaan.
Polvivikoja tulee aina olemaan, mutta jos tiedon lisäämisellä niitä voidaan radikaalisti vähentää, ei tämänkään pentueen kärsimykset olleet turhia. Jaksamisia.

[PM]

Olet Topiosku varmaan ollut vilpittömin mielin liikenteessä, sitä en ainakaan minä ole yhtään epäillyt.

Itse olen vähäisen kasvatustoiminnan aikana tehnyt sellaisia parituksia, mitä en missään tapauksessa näillä tiedoilla tekisi. Esim. järjestin astutuksen kasvatilleni polvileikatulla koiralla, ja otin itselleni tästä syntyneen pennun. Suoritetusta polvileikkauksesta en kylläkään silloin tiennyt mitään. Kyseisen uroksen kasvattajan kanssa keskustelin asiasta runsas vuosi sitten, ja hänkin vahvisti leikkauksen.

Etenkin vasta-alkajan on vaikea olla selvillä, missä kussakin linjassa tai yhdistelmässä ollaan menossa. Suurimpana syynä pidän edelleen sitä, että polvivikaa yhä edelleenkin halutaan salata. Jostakin syystä käydään polvitarkastuksissa todella vähän. Olisikohan syynä, että pelätään jotakin epätoivottua ilmaantuvan.

Koiran käytön kannalta vakava polvivika on varmaan haittaavampi kuin pari kertaa koiran elämässä sattuva epileptiakohtaus. Joten tätäkään vikaa ei ole syytä vähätellä. Kiristyneet tarkastusvaatimukset ovat paikallaan.

Kytösavu tiheään asutetulta Etelä-Pohjanmaalta on voivotellut vaivalloisia, pitkiä tarkastusmatkoja, jota tämä vaatimus aiheuttaa peräkylän miehille. Katsoin kartalta, että kotikuntani, tai paremminkin kaupunkini, Rovaniemi on lähes yhtä laaja kuin koko Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin alue. Onkin samankokoinen, jos pari sen eteläisintä pitäjää jätetään pois laskuista. Vai oliko se Kauhajoki jo kaupunki. Meilläpäin en ole terveystarkastusvaatimuksista kuullut napinaa. Pitkäköhän matka sielläpäin on lähimmän tarkastusoikeuden omaavan eläinlääkärin luo pisimmillään. Ylittääkö jopa 20 kilometriä?

Suomen kennelliitolla oli joitakin vuosia sitten esityksenä tehokkaampi ohjelma koirien terveystilanteen kohentamiseksi. Tämän ohjelman vastustajien keulamiehenä silloin esiintyi Suomen Kasvattajajärjestön ( vai oliko liiton) puheenjohtaja Kares . Valitettavasti Suomen Pystykorvajärjestö lähti tämän miehen kelkkaan. Hanke sittemmin kaatui. Kyseinen Kares esiintyi niihin aikoihin TV:n uutisissa tai jossakin ajankohtaisohjelmassa. Hän ihmetteli tai esitti retoorisen kysymyksen, että olisiko jonkin kasvattajan lopetettava kasvatus omalla linjallaan vaikka kasvatustyötä olisi tehty vaikkapa jo viisitoista vuotta.

Minulla on siihen yksikertainen vastaus: Totta ihmeessä, jos työn tulosten terveystilanne sitä edellyttää. Tällä en nyt viittaa Topioskuun. Odottele rauhassa, millaiseksi terveystilanne koirasi lähisuvussa aikaa myöten muodostuu. Keskustele sitten jalostusneuvonnan kanssa, onko siitoskäytölle edellytyksiä.

[Tuutikki]

Tuohon vastaan ja yhdyn, että linja pitää hylätä välittömästi jos se ei täytä vaatimuksia. Ja koko ajan pitää elää ajan hermolla.

[Topiosku]

Voisiko kasvattajat myydessään pentua pitää ehtona, että koira joka tapauksessa käytettäisiin pevisa-tarkastuksessa, vaikka olisi kotikoirakin? Tiedän muun rodun parista tapauksia, että kasvattaja maksaa pienen summan pennun hinnasta takaisin mikäli omistaja vie sen myöhemmin tarkastukseen. Se voisi olla hyvä kannustin.

[Kytösavu]

Tuo kannustin riihikuivana olisi oiva parannuskeino ja jotkin pystykorvakasvattajat näin tekevätkin, heille iso hatunnosto siitä. Kasvattajan tehtävä on kuitenkin aina oltava rodun etu ja tulevaisuus.

Kytösavu tiheään asutetulta Etelä-Pohjanmaalta on voivotellut vaivalloisia, pitkiä tarkastusmatkoja, jota tämä vaatimus aiheuttaa peräkylän miehille. Katsoin kartalta, että kotikuntani, tai paremminkin kaupunkini, Rovaniemi on lähes yhtä laaja kuin koko Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin alue. Onkin samankokoinen, jos pari sen eteläisintä pitäjää jätetään pois laskuista. Vai oliko se Kauhajoki jo kaupunki. Meilläpäin en ole terveystarkastusvaatimuksista kuullut napinaa. Pitkäköhän matka sielläpäin on lähimmän tarkastusoikeuden omaavan eläinlääkärin luo pisimmillään. Ylittääkö jopa 20 kilometriä?

Itse olen aina käyttänyt omat koirani polvi- ja silmätarkastuksissa siitä lähtien kun niitä on tehty, niin ovat tehneet myös ystäväni täältä eteläiseltä Pohjanmaalta. Polvien tarkastus kelpoisia eläinlääkäreitä on toki lähes joka kylässä. Mutta kun puhutaan pevisa(silmä- ja polvitarkastus) pakosta ennen nyt sallittua yhtä pentuetta, asia menee vaikeammaksi. Silmätarkastajalle täältä on Kokkolaan 120 km, Jyväskylään ja Tampereelle se 200km. Minä en näillä palstoilla kirjoita ikinä oma tekemiseni kantana, ajatukseni perustuvat koko rodun ja harrastajien tilaan ja mahdollisuuksiin perustuen. Luulin että olisit ymmärtänyt sen jo ajat sitte minut tuntien. Mikä on minulle ja meille useimmille helppoa ja yksinkertaista, ei sitä ole jokaiselle pystykorvan omistajalle.

[enp]

Kytösavu tiheään asutetulta Etelä-Pohjanmaalta on voivotellut vaivalloisia, pitkiä tarkastusmatkoja, jota tämä vaatimus aiheuttaa peräkylän miehille...

... Mutta kun puhutaan pevisa(silmä- ja polvitarkastus) pakosta ennen nyt sallittua yhtä pentuetta, asia menee vaikeammaksi. Silmätarkastajalle täältä on Kokkolaan 120 km, Jyväskylään ja Tampereelle se 200km. ...

Molemmilla kirjoittajilla on toki pointtinsa. Pentujen tuottamiselle voi olla iso ongelma jatkuvasti kohoavat tarkastusmaksut sekä niitä koskevien sääntöjen jatkuva muuntelu. Suomenpystykorvien kohdalla ei kuitenkaan voida ihan olankohautuksella ohittaa sitä tosiseikkaa että esim. pohjanpystykorvalla silmä- ja polvitarkastus on pakollinen sekä urokselle että nartulle ennen ensimmäistäkään astutusta. Sama tilanne on myös kkk:lla silmien osalta. Nyt kun rotujärjestö on julkisesti palkittu edustamiensa koirien terveyden eteen tekemästään työstä sen tulisikin mielestäni tosissaan miettiä olisiko PEVISA-asioissa mahdollista saada aikaan nykyistä yhtenäisempi käytäntö.

[enp]

PEVISA:n mukaan vaikeampaa kuin 1. asteen luksaatiota sairasta-van koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Jalostussuosituksen mukaan koiraa, jolla on ensimmäisen asteen polvilumpioluksaatio tai se periyttää tätä vikaa rodun keskimääräistä tasoa enemmän, ei suositella käytettäväksi jalostukseen.

Oudolta tuntuu, että kaiken tämän polvikeskustelunkin jälkeen on uusissa suomenpystykorvien pennuissa yhdistelmä, joissa molemmat vanhemmat ovat aikaisemmin tuottaneet vähintään yhden polvisairaan yksilön. Mielestäni tällaisten yhdistelmien tekeminen ei edusta vastuullista kasvatustoimintaa, eikä tällaisia yhdistelmiä tulisi kenenkään enää tuottaa.

Nämä PEVISA-tarkastusten tulokset tulisi viipymättä lisätä SPJ-tietokannan sukutauluihin, jotta pennunottajat säästyisivät näiltäkin murheilta.