Ongelmani on etten saa koiraa kiinni (urospystäri teini-iässä) -metsästä autolle tultaessa.
Koira oli jo pentuna samansorttinen, omaa vapautta rakastava ja todella itsetietoinen. Vaikka omasta mielestäni koetin kovasti luoksetuloa kouluttaa, se näyttää epäonnistuneen.
Taannoin kävi näin:
Metsätiellä autoa lähestyttäessä hyvän matkaa ennen autoa, kutsuin koiraa justonpalaa tarjoten. Koiruus tiesi heti mistä on kysymys ja sen ilme oli helppo tulkita. -Eipä kiinosta!
-No istuin kannonnokkaan ja aloin odottamaan... Koira teki 15min. lenkin ja tuli vastahankaisesti lähelleni. Kutsuin tuloksetta udelleen.
Toista tuntia siinä isuimme ja menetin lopulta malttini. Jätin autolla takin tielle ja jätin koiran luonnettaan pehmentelemään metsään.
Kahden tunnin kuluttua palasin autolla takaisin ja koira istua napotti takin päällä.
Seurasi vielä puolen tunnin henkien taisto, kunes koira lopulta antoi kytkeä itsensä. Kehuin koiraa ja lähdettiin kotiin.
Homma on aina enemmän tai vähemmän ollut vaikeaa. En ole koiralle ollut äkäinen koskaan ettei kiinniotosta jäisi kielteistä muistoa, mutta se ei ole siitä parantunut. Päinvastoin!
Olisiko syytä antaa risua vai mitä tässä ongelmassa tulisi koulutusmielessä tehdä, kun hyvällä ei saa sitten mitenkään toivottua tulosta.
Metsässä koira on sitten ollut puolestaan mukava ja näytänyt ettei ole saappaankiillottaja, välillä tulee luokse ja antaa silittää. Ongelma esiintyy aina kotiinlähtiessä.
). 
