Ihan mielenkiinnosta ja oman sivistystason nostamiseksi tekeekin mieli kuulla, millaisiin ruokavalioihin teillä on päädytty ja mistä syistä ja keskustella ja kysellä erilaisista asioista mielipiteitä.
Meillä koira syö sellaista maltillista maalaisjärkibarffia. On syönyt siitä asti, kun se siirtyi penturuualta aikuisten ruualle, eli aikuisten teollista ruokaa ei taloon ole ostettu säkillistäkään. Koira syö kotiruokaa jotakuinkin samoista syistä kuin me miehen kanssa syödään mahdollisimman paljon suomalaista ruokaa: en halua tukea ruuan kuljettelua ympäri maailmaa. Lisäksi teollisten ruokien valmistusprosessi saastuttaa turhaan. Kotiruoka lähtee siis enemmän emännän ekologis-ekonomisista mieltymyksistä kuin jostain koiran ruuansulatuksen evoluutioteorioista. Maltillisesta maalaisjärkibarfista puhun, koska en orjallisesti noudata kaikkia barfin periaatteita. Koiran ruokaohjelma koostuu kahdesta päivittäisestä ruuasta. Aamulla se saa mössöaterian, joka koostuu 50-50 kasvismössöstä ja jauhetusta lihasta/kalasta/elimistä sekä lisukkeista ja illalla koira saa luuaterian, joka koostuu lihaisesta luusta, jonka koira saa syötyä kokonaan (jos ei kerralla, niin lyhyen ajan kuluessa) ja jostain hapanmaitotuotteesta.
Kasvismössöön (jota siis tänäänkin askartelin) laitan vihreitä, runsaasti lehtivihreää sisältäviä kasviksia, kuten salaattia ja persiljaa, kurkkua, porkkanaa ja vaihdellen jotain hedelmää. Nämä siis ihan hienoksi yleiskoneella soseutettuna ja sekoitettuna. Kasvismössöön laitan myös aina jonkun verran jotain puuroa hiilihydraattilisäksi. Tämä "sotii" barfin perusteita vastaan, mutta eräs (ruokamerkkiä edustava mutta aika maltillinen) asiantuntija sai minut vakuuttuneeksi siitä, että vaikka aikuinen koira ei glukoosin valmistamiseen hiilareita tarvitsekaan, sen valmistaminen rasvasta ja proteiinista kuormittaa koiran elimistöä turhaan. Kun ei tuosta hiilihydraattilisästä haittaakaan tunnu olevan, niin hyvä näin. Muut kasvikset siis ehdottomasti raakana, mutta puuro oikein hyvin haudutettuna. Puuro on aina milloin mitäkin, tällä kertaa se oli tattari-riisipuuroa, viimeksi taisin keitellä jotkut ohranjämät puuroksi. Puuroa sekoitan maksimissaan kolmanneksen mössöstä.
Aamun jauhelihat ovat hirveä/nautaa/possua/lohta/elimiä (munuaista ja maksaa lähinnä, nyt on jotain sellaista saatua, mihin on kai kaikki sian sisukset jauhettu) tilanteen mukaan, kalaa pari kertaa ja elimiä kerran viikossa noin keskimäärin. Nämä, kuten nuo kasvikset ja puuroaineetkin, ostan pääosin ihan paikallisesta S-Marketista, mitä nyt ihmisravinnoksi kelpaamatonta hirveä tulee jonkun verran appiukon kautta. Steriloitu pystärinarttu kuitenkin syö sen verran vähän (maks. n. 200 g päivässä), että jotain Kennelrehun pakkauksia en viitsi säilöä. Ruokakuppiin heitän lisäksi kylmäpuristettua kasvisöljyä (useimmiten rypsi/pellava, marketista) tai lohiöljyä (Kennelrehulta, sellaisina "kuureina" että otan jääkaappiin pulloon jonkun verran ja sitä sitten annan niin kauan kuin sitä riittää, väliin taas noita kasvisöljyjä jne. -- koira alkaa haista kalalle jos kamalan pitkään antaa tuota lohiöljyä, ja monet varmaan tietää, ettei sen lohiöljyn aromi ole kamalan miellyttävä) vajaan ruokalusikallisen ja suunnilleen teelusikallisen merileväjauhetta (Kennelrehulta), lisäksi silloin tällöin (kerran, kaksi viikossa) raa'an kananmunan kuorineen.
Illan lihainen luu sitten tosiaankin on jotain sellaista luuta, jonka koira tosiaankin saa syötyä kokonaan (ja kaluamisluita se saa sitten ekstrana). Broilerin siipiä olen ostanut Kennelrehulta, sellainen 15 kg laatikko riittää puolisen vuotta, ja appiukon kautta tulee erilaisia hirven luita, joista osa on ihan putkiluita kalvettavaksi, osa rustoa ja osa pieniä luita, esim. kylkiluita, jotka koira pistelee hetkessä. Naudan rustoluita ja lampaan luita olen myös ostanut, joko ihan marketista tai sitten koiran "luontaistuotekaupoista". Jotkut näistä "lihaisista" luista on aika kuivia, mutta toiset sitten taas lihaisempia, eli sekin tasoittuu ajan kanssa. Iltaruualla koira saa sitten myös sopivan lurauksen (puoli desiä, vajaa?) jotain rasvatonta ja vähälaktoosista/laktoositonta hapanmaitotuotetta, useimmiten piimää tai maustamatonta jogurttia (käydään koiran kanssa samoilla purkeilla tässä suhteessa, eli riippuu vähän siitä, mitä on kaapissa).
Ilta- ja aamuruuan määrät menee noin 50-50, eli aamulla koira saa n. 50 g lihaa ja 50 g kasviksia, ja illalla sen n. 100 g luuta. Piimä ja lisät ovat sitten tähän perusmäärään ekstraa. Ja tietysti herkut (toisaalta jos treenataan jotain, missä koiraa palkataan ruualla, esim. MEJÄä, saattaa koiralla korvautua aamuruoka "herkuilla"). Määriä on hiukan vähennetty steriloinnin jälkeen, ja koiran paino on pysynyt n. 11 kg:ssä, minkä se painoi ennen leikkaustakin. Saisihan se varmaan puolisen kiloa painaa vähemmän, mutta enpä tuota läskiksikään varsinaisesti haukkuisi. Fyysisen toiminnan lisääntyessä sitten tietysti enemmän ja rasvaisempaa lihaa, kalsiumlisää (kananmunankuoresta) ja lisää vitamiineja (vitamiinejahan täytyy lisätä myös silloin, kun koira työskentelee paljon nenällään). Jos vatsa käy kovalla, koira saa sitten muutaman kalsiumlisällä tasapainotetun puuroaterian perkkäin, ettei ihan umpeen mene.
Tämä ruokavalio on muodostettu sellaisen perusbarfkaavan mukaan. Tarkkaan en ole laskenut, mitä koira ruokavaliostaan saa, mutta toisaalta tarkkaan laskeminen ei ole kamalan helppoakaan, kun ihan tarkkaan ei kuitenkaan voi tietää, millaisia ravintoaineita esim. noissa luissa kulloinkin on, tai kuinka hyvin koira saa käytettyä hyödykseen esim. kasvisten ravintoaineet. Koira kuitenkin näyttää voivan tällä ruokavaliolla hyvin, ja se on mielestäni aika tärkeä mittari. Tuleviakaan pentuja tai mahdollisia tiineitä narttuja en tule kotiruualla ruokkimaan, minun ideologiani venyy varsin helposti parin ruokasäkin verran koiran hyvinvoinnin takaamiseksi. aikuisen koiran kanssa ei olla ihan niin herkkien asioiden kanssa tekemisissä (ja toisaalta, pysynhän minä itsekin hengissä monipuolisesti syömällä vaikken vitamiineja laskeskelekaan). Kissavanhus meillä syö kuivaruokaa (kun ei suostu muuta syömään), mutta kun niitä kissojakin varmaan vielä pentuja taloon tulee, nekin totutetaan kotiruualle (barfille).
Luut tietysti on koiran mielestä ihan superherkkua. Se kyllä tietää, mitä arkkupakastimesta iltasella kaivellaan.
Broileriin se pystyy suhtautumaan asiallisesti, mutta muut luut helposti pistää pienen koiran pään hämmennykseen, joka ilmenee hepulina... Hieman ehkä yllättäen koiralle maistuu erinomaisesti myös kasvismössö, eikä esim. lihaa ja kasviksia tarvitse sekoittaa, että kaikki tulisi syötyä. Tai no, yllättävää ja yllättävää, koska tähän mennessä koira on hyvällä halulla pistellyt poskeen kutakuinkin kaiken ruokaan viittaavan, mihin sille on antanut luvan (ja osan vähän luvattakin). Tänäänkin se nuoli puhtaaksi ämpärin, johon tein muutaman kuukauden satsin tuota kasvismössöä. Maksan/elimien kanssa me on jouduttu käymään viivytystaistelua, kun se ei oikein meinannut maistua (ja se onkin sitten ainoa ruoka tähän mennessä, joka ei ole maistunut). Nykyään koira kyllä kiillottaa kuppinsa maksankin jäljiltä, kunhan aamulla ei heti ensimmäiseksi anna ruokaa, että ehtii ruokahalu hiukan herätä, sekoittaa maksan hyvin kasviksiin, ja kuorruttaa sen öljyllä.Mahdollisimman paljon olen yrittänyt käyttää kotimaisia kasviksia ja muita raaka-aineita ihan ensimmäisissä kappaleissa mainituista syistä. Tietysti talviaikaan on tuo kotimaisten hedelmien tarjonta aika heikkoa. Mietiskelinkin tuossa, että kohta pääsee keräämään voikukkaa ja nokkosta, ja omassa puutarhassa voisi kasvattaa pakkaseen myös lehtisalaattia yms. sekä kerätä syksyllä pihapuista omenat soseeksi pakkaseen talven varalle. Tuosta nokkosesta vain jäin miettimään, että sopiikohan se koiran ruokavalioon. Ilmeisesti sopii kyllä, kun se ei sisällä oksaalihappoja (kuten pinaatti, joka ei sovi koiralle), ja kunhan sen kerää nuorena ja heikolta kasvupaikalta, ettei se sisällä kamalasti nitraattia. Mutta siis kesää odotellessa, että pääsee luonnon luomun pariin.
Täällä vielä näyte tuosta luonnon luomusta ja koiran kultivoituneesta makuaistista.
Meillä ainakin nimittäin marinadit pestään (silloin harvoin, kun marinoituja tuotteita syödään) lihoista pois ihan ihmisillekin ja kyllä ne silti kokolailla maukkaita on ainakin omaan suuhun. Ei sillä, kyllä meidän koissu nuolee lautasen chilinkin jäljiltä välillä, mutta noin pidemmän päälle? Ainakin meidän lähimarketista saa maustamattomiakin koipia (jotka palvelee hätäapuna, jos Kennelrehun autolle pääsemisen suunnittelee väärin -- maustamattomia siipiä ei muuten saanut edes tilattua kun lihamestarilta kysyin, eivät näet kuulu valikoimaan).
Tulee siis puurot ihan vahingossa hauduteltua hyvin. Ajatuksena mulla tuossa hauduttamisessa on, että ne kasvisolujen vahvat soluseinämät hajoaa ja ravintoaineet tulee hyvin hyödynnettäviksi. Sama kuin kasvisten soseuttamisessa ja pakastamisessa, siis.
ihannetilanne ois tietenkin se, että voisi pääosin kasvattaa ja tuottaa ja valmistaa aina itse koiralleen ruuat, tietää mitä se sisältää ja mistä tulee! 
Varmaan usea sen tietääkin, mutta laitan vain varmuuden vuoksi vielä sen tänne.