Pienpeto pyynti

[Hely]

Uutena metsästäjänä ja 10 kk ikäisen pystykorvanartun omistajana haluaisin neuvoja pienpetopyyntiin.
Itselläni olisi mahdollisuus päästä tutun metsästäjän kanssa näätäjahtiin mukaan. Hän on jo vanhempi metsämies
hirvieläimiä ja ainakin jänistä pyytänyt. Tietää varmasti lintujenkin metsästyksestä, mutta en ole varma kuinka paljon
tietää pystykorvalla metsästämisestä. Joten nyt kun minulla on tuollainen lintukoiran alku, ihan hyviä merkkejä jo syksyllä metsässä
näyttänyt. Miten metsästetään pienpetoja pystykorvalla? En ole itse ollut metsästämässä pienpetoja. Vain lintumetsällä.
Joten kokeneimmilta ottaisin mielelläni neuvoja vastaan. Joillain hakusanoilla yritin jo löytää keskusteluja aiheesta,mutta ehkä en osannut
etsiä niitä oikein kun en löytänyt.

[enp]

Uutena metsästäjänä ja 10 kk ikäisen pystykorvanartun omistajana haluaisin neuvoja pienpetopyyntiin.
Itselläni olisi mahdollisuus päästä tutun metsästäjän kanssa näätäjahtiin mukaan. ...Miten metsästetään pienpetoja pystykorvalla? En ole itse ollut metsästämässä pienpetoja. Vain lintumetsällä.... Joillain hakusanoilla yritin jo löytää keskusteluja aiheesta,mutta ehkä en osannut etsiä niitä oikein kun en löytänyt.

Näädänpyynti pystykorvalla on fyysisesti haastavaa ja taitoa vaativaa metsästystä, jossa osaavan metsästäjän mukanaan lähteminen antaa varmasti parhaimman alun mielenkiintoiselle pyynnille.

Google on sen verran toimiva hakukone, että sillä löytyy aiheesta vaikka mitä.

[Kukkoaho]

Uutena metsästäjänä ja 10 kk ikäisen pystykorvanartun omistajana haluaisin neuvoja pienpetopyyntiin.
Itselläni olisi mahdollisuus päästä tutun metsästäjän kanssa näätäjahtiin mukaan. Hän on jo vanhempi metsämies
hirvieläimiä ja ainakin jänistä pyytänyt. Tietää varmasti lintujenkin metsästyksestä, mutta en ole varma kuinka paljon
tietää pystykorvalla metsästämisestä. Joten nyt kun minulla on tuollainen lintukoiran alku, ihan hyviä merkkejä jo syksyllä metsässä
näyttänyt. Miten metsästetään pienpetoja pystykorvalla? En ole itse ollut metsästämässä pienpetoja. Vain lintumetsällä.
Joten kokeneimmilta ottaisin mielelläni neuvoja vastaan. Joillain hakusanoilla yritin jo löytää keskusteluja aiheesta,mutta ehkä en osannut
etsiä niitä oikein kun en löytänyt.

Enp korjailkoon virheet seuraavasta

Itse olen ajatellut asiaa niin, että ensin Remun tulee hallita linnun pyynti suvereenisti, sitten vasta laajennetaan osaamista pikkuhiljaa, ettei kävisi niin, että koir aosaa vähän kaikkea mutta ei paljon mitään.

Tiedän, että sinä haluat koirastasi ennenmuuta kaveria linutmetsälle, siksipä pitäisin pientä malttia tuon pienpeto homman kanssa.

[Hely]

Kiitos vastauksista. Siksipä tänne viestiä laitoin että saisin mielipiteitä ja vinkkejä nimenomaan kun on nuori koira ja
kokematon metsästäjä. Kyllä itse näätäjahdista googlesta löysin juttua, mutta näiltä sivuilta en löytänyt aiheesta mitään.
Tuli varmastikkin hiukan huonosti muotoiltua tuo edellinen viesti...
Tuskimpa nyt olisimme montaa kertaa ainakaan lähiaikoina menossa sinne näätäjahtiin, mutta esim. yhdestä kerrasta
onko siitä haittaa nuorelle neidille?

[vekeh]

Omien kokemusteni mukaan mitään haittaa ei ole siitä , jos käyt näätäjahdissa koirallasi . Eihän lintujahdin aikanakaan pysty estämään sitä kun pystykorva löytää oravan ja haukkuu sitä tovin . Sama juttu tämän näädän suhteen . Ei se sitä paitsi ole yhtä helppo seurattava sulan maan aikaan kuin uudella lumella . On enemmän sattuma , jos koira löytää näädän alkusyksyllä . Näädän metsästys on yksi kaikkein hienoimpia pystykorvalla tapahtuvia jahtimuotoja . Syksyllä maastoon jätetyt hirvennahkat ovat kuin magneetti näädälle . Aina uuden lumen tultua kannattaa käydä toteamassa onko käyty ja silloin pistää puittamaan pystis kun pystyy itsekin varsin hyvin seuraamaan näädän kulkua .

[Hietsu]

Itselläni on tällä hetkellä pikkusen toisella vuodella oleva seropi pystykorva ja koen sen osaavan supi hommat hyvin. Haku on jopa parantunut supi homman myötä (tosin koiralle tuleva kokemuskin samalla on sitä tuonut), en näe kuitenkaan, että koirasta tulisi näitten asioitten takia sellainen, että osaa sitä sun tätä, mutta ei mitään hyvin. Lintuja on haukkunu kun ollaan supeja kateltu. Lintuja sain sille syksyllä ammuttua ja nyt lumien tultua koiraa on het koulutettu pienpedoille hyvällä menestyksellä, en usko, että heikentää nämä hommat lintu haukkuja ollenkaan tai toiste päin. Itselleni ei ole niin tärkeää vaikka jää mehtälintu haukut vähemmälle kuhan löytää noita "-piip-" hyvästi. Ens syksynä koira tulee olemaan, niin sorsa mehtälintu kyyhky ja etenkin pienpeto homassa mukana. Mitäpä se haittaa, jos koira kiertelee sorsanpassituksen yhteydessä lähimaastoo ja ottaa minkin/supin haukkuun, käy nappaamassa pedon pois ja jatkaa sorsien yms. kahtelua sen jälkeen koiran kans.

[Pystykoira]

Ihmeenpä vähäistä tuntuu olevan kansalliskoiralla pienpetojen pyynti, kun tämä on kuitenkin käsittääkseni rotujärjestön keskustelufoorumi, eikä tämän enempää puhetta ole ollut. No nostetaan kuitenkin hivenen tätä ketjua. Eilen tuli listittyä pystärin kanssa supi. Oli supilta varsin itsetuhoinen veto lähteä tämmösessä lumessa liikkeelle. Noin 700m. tieltä oli vaaran rinnettä umpisessa tarponut ja sitten kuusen taimen alle onneton oli makuunsa laittanut. Nostettiin vähän viettiä varttitunnin haukulla ja riepottelulla ennen kun nappasin niskaan kosketuslaukauksen haulikolla. Toissapäivänä puolestaan ammuin koiran kanssa näätän. Oravanpesästä löytyi. Neljäs oli tälle talvea, eikä noita kyllä taida hyvin montaa enempää tullakkaan, kun on pyydetty melkein yhettömiin tässä mennettein talvien saatossa. Pitää vissiin lähitalvina rauhoittaa omat alueet näätänpyynniltä ja ruveta etsimään uusia alueita koirien juoksutukseen. No, onneksi on jo parin seuran alueelle pojat mukaan pyydelleet.

[villepa]

Ihmeenpä vähäistä tuntuu olevan kansalliskoiralla pienpetojen pyynti, kun tämä on kuitenkin käsittääkseni rotujärjestön keskustelufoorumi, eikä tämän enempää puhetta ole ollut. No nostetaan kuitenkin hivenen tätä ketjua. Eilen tuli listittyä pystärin kanssa supi. Oli supilta varsin itsetuhoinen veto lähteä tämmösessä lumessa liikkeelle. Noin 700m. tieltä oli vaaran rinnettä umpisessa tarponut ja sitten kuusen taimen alle onneton oli makuunsa laittanut. Nostettiin vähän viettiä varttitunnin haukulla ja riepottelulla ennen kun nappasin niskaan kosketuslaukauksen haulikolla. Toissapäivänä puolestaan ammuin koiran kanssa näätän. Oravanpesästä löytyi. Neljäs oli tälle talvea, eikä noita kyllä taida hyvin montaa enempää tullakkaan, kun on pyydetty melkein yhettömiin tässä mennettein talvien saatossa. Pitää vissiin lähitalvina rauhoittaa omat alueet näätänpyynniltä ja ruveta etsimään uusia alueita koirien juoksutukseen. No, onneksi on jo parin seuran alueelle pojat mukaan pyydelleet.

Miten olet pystykoira koiraa näädälle opettanut?

Ihanko vain sattumalta oppi tuohon vai jälkiä seuraillen?

Itellä on kans pentukoira, jonka kanssa ajattelin ensin keskittyä tuohon lintuhommaan ja opetella sen kunnolla ja sen jälkeen tulee pienpedot. Meillä se tarkottaa lähinnä näätää, koska supia täällä ei juuri mainittavasti ole, joitakin harvoja silloin tällöin.

[Pystykoira]

Toisethan nimenomaan eivät ensimmäisenä talvena vie pystäriä näätälle ollenkaan, sotkee kuulemma lintua. No tuon mie vein heti ekana talvena ja vaikka tuosta tuli aika hyvä näätäkoira,niin tuli siitä -piip- kova lintukoira myös. Ekana talvena ei tosin sen kanssa saatu muistaakseni kun yksi ohiammuttu näätä. Jännä oli, että tuo koira ei ensimmäiseen kolmeen syksyyn noteerannut oravaa millään lailla, ei haukkunut koskaan, vaikka lintuja ammuttiin vaikka kuinka ja näätiäkin useita. Sitten kun ammuin ensimmäiset näädät kunnon puittoon ja annoin ihan uhalla haukkua puussa olevaa, niin rupesi oravakin kelpaamaan . Eli eihän se koira onneton osaa eroa tehdä siinä, että kumpi se siellä puussa rapistelee. Näätä taitaa muutenkin haista koiralle puussa tosi huonosti. Tuon viimeisen näädän kohdalla kävi niin, että jälityksen päätteeksi koira löytyi haukkumasta isoa petäjää. Siinä oli jo selkeästi pääteltävissä, jotta näätä oli siinä puittanut ja lähellähän se on. Siinä vieressä oli sitten näreessä iso oravan pesä ja minähän olin varma jotta siellä. No eipä ollut, mutta sitten taas vanhat intiaanit onnistui lukemaan jäljistä, että se on tappanut kurren ja tehnyt jemman sinne näreeseen ja sitä se koira merkkaa. Semmosen neljän kymmenen metrin päästä löytyi sitten alta kolmen metrin korkeudesta iso oravan pesä ja sieltähän se sitten kultakurkku pölähti liikkeelle ja henki pois. Ja koira oli kulkenut tästä pesästä alta kahenkymmen metrin päästä jo ohi, muttei löytynyt... Eli se oravantappopaikka haisi koiran nenään niin vahvasti, jotta siitä tuli haukku, mutta elävä näätä ei.
Tuon kanssa aloitettiin se homma ihan sillä, jotta ensimmäisiä kertoja vein koiran suoraan komopaikalle, missä näätä lymysi, kaveriksi kaivamaan, ja sitten kulettelin liinassa sitkeästi muutamia kertoja koko yöjälen läpeensä makuupaikalle, jotta sain kunnolla koiran leimattua siihen näätän jälkeen. Siitä se rupesi sujumaan. -piip- vaan vaatii hermoja tuo liinassa vieminen, ei onnistu kaikilla. Nyt menee parin-kolmenkymmenen ammutun näädän jälkeen jo jälkeä tosi sitkaasti ja selvittää vaikeatkin solmut. Ja komossa jos erehtyy elukka makuulla olemaan, niin ei jää löytymättä. Siinä se koiran tärkein rooli tuossa hommassa onkin, jotta osaat oikeasta paikasta kaivaa ja se koira rähinällään antaa elukalle lisää painetta ja kaivaa kaverina. Puhumattakaan siitä, että kun se näätä karkaa sieltä komosta etkä kerkeä ampumaan.
Eli ei kun koiran kanssa jälille vaan, siitä se lähtee. Toistoja, toistoja, toistoja; lopulta siulla onkin näätäkoira.
Miulla on tuolla häkissä tuo nuorempi suharikin melko innokas jo tuohon hommaan ja yksi näätä sen kanssa jo saatiinkin. Sitä treenatessa mahtaa mennä nämä viimeiset pyyntiajat.

[villepa]

Kiitoksia pystykoiralle! saatiin tähän ketjuun ensimmäiset kunnon kokemuksesta tulleet neuvot näätäkoiran tekemiseksi!

Tuosta vois kuitenki sen päätellä että ihan perrää on siinä kun vanhemmat ja viisaammat on meinanneet että jos lintukokkeita varten on koiraa tekemässä, niin ois näätähommaa syytä ainaki aluksi välttää.

Tuo oravantappopaikan haukkuhan ois aika varmasti kokkeessa noteerattu tyhjäksi haukuksi ja miinustettu pisteitä. Muiltaki olen kuullu vähän samantapasia juttuja että hyvien näätäkoirien pittääki aika vähästä hajusta jo haukkua ja ilman näköhavaintoaki...
Elikkä hätäsenä johtopäätöksenä vois pittää että jos mettäkoiraa on tekemässä niin aikasesta näätäkoulutuksesta ei ole mittää haittaa, mutta jos meinaa oikeen kovan luokan koekoiraa haaveilla niin saattaapi olla syytä välttää... vai mitä on porukka mieltä???

Omasta koirasta voin sannoo sen verran että ei se ainakaan oravan lumijälestä välitä kovin palio. Puussaolevaa oravaa kuulosti lauantaina haukkuvan oikeen rähinän kanssa! Ensimmäisen kerran sattu sillon pahki oravan kanssa niin että kunnolla näki ja haisto. Aiemmin en ole todettuja oravahaukkuja tuolta koiralta kuullu.

[Teukka]

Just tällästä tietoa itekki kaivannu. Oma koira myös ei ole oravaa vielä haukkunu, näädän jälki kiinnostaa kyllä mutta en oo vielä luvannu seurata pitempään. Muistissa on edelliseltä koiralta lukuisat oravahaukut ja turhat hiipimiset haukulle. Ei sitä aina äänestä erota mikä on haukussa..
Elikkä jos kuitenkin on luvassa että alkaa oravaa haukkumaan myöhemmin niin samahan tuo on alkaa jo nyt näädän pyyntiin?

[Pystykoira]

Ka niin, taitaa aika vähissä kuitenkin olla ne oravavapaat pystykorvat. Mie oon kyllä vähän sitä mieltä, jotta se näätien ampuminen ei sotke sitä lintuhommaa yhtään. Se kyllä haukkuu sitä lintua se pystäri tasan varmasti, jos se on haukkuakseen, niin kun sitä oravaakin. Se on vähän eri homma, jos aletaan ampua jäniksiä tuommoselle koiralle. Niitähän on joka pusikossa, ja punainen ne kyllä löytää, niin se alkaa sitten jo varmasti sotkea päätöitä. Isännän tärkein tehtävähän tuommosen koiran koulutuksessa on ohjata koiraa oikealle riistalle ja vahvistaa sen viettitoimintaa positiivisten kokemusten kautta. Ja tietenkin se toimii myös toisin päin. Aamuksi on muuten tulossa ihan älyttömän hyvä keli näätän pyyntiin. Kävin iltapäivällä vähän tiedustelemassa yhtä aluetta, missä en ole tänä talvena juuri metällä käynytkään, ja siellähän oli edellisöistä näädän jälkeä vaikka kuinka. Aamulla painun tuon nuoremman suharin kanssa ennen töitä katsomaan parit korven reunat sieltä, jos vaikka jälet löytyisi. Ennättäisi muutaman tunnin jahtisession järjestää.

[enp]

Ka niin, taitaa aika vähissä kuitenkin olla ne oravavapaat pystykorvat. Mie oon kyllä vähän sitä mieltä, jotta se näätien ampuminen ei sotke sitä lintuhommaa yhtään. Se kyllä haukkuu sitä lintua se pystäri tasan varmasti, jos se on haukkuakseen, niin kun sitä oravaakin. Se on vähän eri homma, jos aletaan ampua jäniksiä tuommoselle koiralle.

Olen kyllä tuosta oravavapaudesta eri mieltä. Sen verran on tullut metsästeltyä ja pystäreitä kokeissa arvosteltua, että pystyn jotain asiasta sanomaan. Toiset koirat eivät kärsi tästä vaivasta ollenkaan ja toisilla se näyttää putkahtavan pintaan "paineen alla" tai kun ei ole muuta haukuttavaa. Sen olen myös pannut merkille, että isännän toimilla on hyvin usein vaikutusta lopputulokseen.

[metsohaukku]

Sen olen myös pannut merkille, että isännän toimilla on hyvin usein vaikutusta lopputulokseen.[/quote]
Voisitko tarkentaa mitä tarkoitat isännän toimilla?
Varmasti on koiria jotka enempi kiinnostuneita oravista kuin toiset,mutta näinhän se on myös
hirvien ja lintujenkin suhteen.
Uskallanpa hieman epäillä jos koiran edestä orava lähtee ja ääntelee,että harvassa on koirat
jotka eivät ole yhtään kiinnostuneita siitä. Tiedä sitten...

[enp]

Se miten metsästetään, missä metsästetään ja saadaanko tulosta oikeaan aikaan ovat niitä "isännän toimia". Kaikki koirat eivät älyä oravahaukkuja kokonaan lopettaa mutta koirissahan on eroja. Ne näkee aika helposti kun selailee vuosikirjoja.