SP näyttelyssä?

[villepa]

Tuossa tamminäyttelyssä tuli pitkästä aikaa seurattua pystykorvia kehässä ja tuli muutamia kysymyksiä mieleen kun siinä mielestäni ainakin yksi koira sai ulkonäköönsä nähden huonon tuloksen pelkästään esiintymisestään johtuen. Oliko se sitten kokemattomuutta vai mitä, en tiedä. Se on tietysti koiran kannalta harmi ja saattaapa isännällekkin pahimmassa tapauksessa kerta riittää kun tulee eva ekakerrasta.

Miten suomenpystykorvan tulisi käyttäytyä ja esiintyä kehässä?
Entä koiran esittäminen, joko ollaan käyttökoirien kanssa siinä tilanteessa että niitäkin voi kehässä esittää, vai onko se turhaa vouhotusta?

Perusasiat, hampaiden näyttäminen ja mittaaminen yms. tietysti on selvää..
Miten harjotatte koiraanne näyttelyyn vai meneekö se kylmiltään?

[Emma]

Meidän pystis ei ole vielä kertaakaan käynyt kehässä mutta muut koiramme kylläkin.
Olen harjoitellut pystiksen kanssa seisomista namipalan avulla silleen että se malttaisi seisoa paikallaan ja saa sitten odottamisesta palkaksi nakkipalan. Koiralle ei pidä jatkuvasti syöttää herkkuja sen ollessa arvosteltavana sillä se häiritsee tuomarin arvostelua.
Lisäksi olen yrittänyt opettaa pentua juoksemaan tasaista ravia. Jos se alkaa vetämään niin pysähdyn ja torun sitä. Heti kun se juoksee nätisti niin palkkaan ja kehun sitä. Jos koiran opettaa juoksemaan nakki nenän edessä niin sen liikkeet eivät näytä luonnollisilta.
Hampaita ollaan pengottu pienestä pitäen ja jätkä on muutenki tosi avoin ja sosiaalinen joten en usko, että se välittää vaikkaa tuomari penkoisi sen suuta/palleja/karvaa jne. Olen myös pyytänyt vieraita ihmisiä käsittelemään sitä mutta tuo ei ole kyllä moksiskaan.
Pystis esitetään yleensä vapaana eli sitä ei sen kummemmin asetella mutta kannattaa katsoa, että koira seisoo suurin piirtein tasaisesti kaikilla neljällä jalalla koska muuten koira ei näytä tasapainoiselta. Tarkoitan siis, että koira näyttää ihan erilaiselta jos sillä jalat harottaa moneen eri suuntaan jne.

On minullaki koira saanut alhaisemman palkinnon käytöksen vuoksi. Kaveri esitti koiraani kehässä ja se ei suostunut juoksemaan kunnolla sen kanssa. Toisaalta ymmärrän tuomaria sillä sen oli vaikea arvioida rimpuilevan koiran liikkeitä. Jos koira saa alemman palkinnon huono käytöksen vuoksi niin se tulisi kertoa näytteilleasettajalle ja monestihan tuomari ilmoittaakin asiansa jotenki niin, että "kaunis koira joka kuitenkin tarvitsee kehätottumusta". Esittäjän tulisi tästä ottaa onkeensa ja vähän treenata koiransa kanssa.

[Elkku]

Mä tästä aiheesta jaksan aina innostua ja näitä kehäkokemuksia löytyy aika monestakin ketjusta, esim. täältä ja ihan varmasti monessa muussakin ketjussa, joita en nyt jaksa etsiä. Sen vaan sanon tässä ja nyt, että pystykorvakehissä tuomarit aika nätisti sanoo tuosta "kehätottumuksesta". Lausahdukset kuten "jännittää hieman kehässä", "hieman vaikeasti käsiteltävissä" ja "kehätottumus puuttuu" on meidän kohdalla tarkoittanut sellaista käytöstä kehässä, että omistaja-esittäjä on poistunut posket häpeästä punoittaen kehästä ja olisi mieluummin vajonnut maan alle jo kesken arvostelun. Varsinkin tuo "hieman" on kevyehkösti vähättelevä ilmaus... (ei kun oikeasti )

[villepa]

Mä tästä aiheesta jaksan aina innostua ja näitä kehäkokemuksia löytyy aika monestakin ketjusta, esim. täältä ja ihan varmasti monessa muussakin ketjussa, joita en nyt jaksa etsiä.

Oikeastaan avasin topikin turhaan... olishan noita jo ollu valmiinakin...

Muttamutta... Uskoakseni täällä käy joitakin tuomareitakin aika-ajoin, tai ainakin hyvin arvostelusta perillä olevia henkilöitä.
Olisi mukava kuulla mielipiteitä siitä mitkä asiat erityisesti kehässä kiinnittävät huomiota ja mitä esim. koiran liikkeissä pitää näkyä tai ei saa näkyä, sillon kun on kyse siitä sertin koirasta.
Onhan sitä rotumääritelmää tullut tavattua ja koiriakin kateltua jonkun verran mutta se on vain teoriaa ja ois käytännön asiantuntijoilta mukava kuulla kommentteja.

[Teukka]

Jos satuitte näkemään Pohjiksia kehässä tamminäyttelyssä , niin varmaan jäi mieleen tuo meidän hurtta
Koko ajan melkeen haukkua louskutti, eikä siinä jaksanu enää isommasti alkaa komentelemaan. Oli eka kerta kun oltiin sisätiloissa näyttelyssä, lisäksi kauhea hälinä ja joka puolella koiria ja ihmisiä. Se tuntui olevan liikaa.
Ainoa miinus arvostelussa oli että turhan haukkuva esiintyminen ja varaserti tuloksena.
Pitää varmaan tehdä asialle jotain ja uutta matoa koukkuun..

[Emma]

Mä oon muuten huomannut, että tuohon sisätiloissa haukkumiseen auttaa vesisuihkepullo aivan mainiosti. Meillä ei ainakaan auta sanominen tai pieni kurittaminen, yhtä kovaa se haukkuu silti kun innostuu. Mutta auta armias kun pystispoika näkee, että otan kukkasuihkepullon esille niin jo menee hiljaiseksi - ja kaikki muutkin koirat hipsivät äkkiä pois Muutaman kerran on vain tarvinnut oikeasti suihkauttaa vettä päin näköä niin on oppinut. Tehokas ja kivuton etten sanoisi. Taskuversion esim. näyttelyyn saa jos ostaa kaupasta semmoista sitruunamehutiivistettä, se on just sopivan kokoisessa pullossa.
Niin, eikä se ole silti millään tavalla hillinnyt haukkuhaluja metässä - jos nyt joku sitä pelkää.

[tarua]

Ensimmäinen näyttely lähestyy ja jännityksellä odotamme mitä tuleman pitää... Ensimmäinen koira kyseessä, eikä kehäkokemusta näin ollen lainkaan.
Tulipa mieleeni kysäistä, että minkälaisella pannalla + hihnalla pystykorvia yleensä esitetään ? Ihanko perusvarustuksella vai oletteko käyttäneet jotain muuta systeemiä ? Tiedosta kiitollinen!

[villepa]

Ensimmäinen näyttely lähestyy ja jännityksellä odotamme mitä tuleman pitää... Ensimmäinen koira kyseessä, eikä kehäkokemusta näin ollen lainkaan.
Tulipa mieleeni kysäistä, että minkälaisella pannalla + hihnalla pystykorvia yleensä esitetään ? Ihanko perusvarustuksella vai oletteko käyttäneet jotain muuta systeemiä ? Tiedosta kiitollinen!

Vastailempa, vaikka en ole itsekään esittänyt koirani kun kerran pentukehässä, mutta joitakin kertoja olen pystärikehää seurannut kehänlaidalta...

Niin pystykorvaa kuin muitakin metsästyskoiria taijetaan esittää aika tasapuolisesti sekä sillä perus nahkapanta-talutushihna kalustolla, että näyttelyä varten hankituilla vermeillä.

Itselläni on kuristava näyttelypanta, näyttelyä varten. Sen hyvinä puolina olen huomannut että koira on paljon paremmin "hanskassa" tällä kalustolla kuin pelkällä peruspannalla (+fleksitaluttimella ).

Huonoja puolia tuosta näyttelypannasta+taluttimesta on vaikea löytää, jos niiksi ei lue sitä että ne vaativat jonkun verran totuttelua... No ehkä tietysti se että perinteisen jäärälinjan vankat kannattajat luovat näyttelyvermeisiin väheksyviä katseita joskin tämäkin porukka taitaa nykypäivänä aika pieni vähemmistö olla... ja kovakorvaisuus tai huonokuuloisuus taitaa olla jokatapauksessa tarpeen jokaiselle koiran esittäjälle, sen verran "suoria" kommentteja välillä korvaan tarttuu kehän reunalta..

Tärkeintä mielestäni on se miten koira kehässä esiintyy, ei niinkään se minkälaisilla paalinaruilla sitä siellä liikutellaan. Isoin ongelma varmasti varsinkin nuorten koirien kanssa kehässä on tottumattomuus toisiin koiriin ja ihmispaljouteen ja siitä seuraava arkuus kehässä.

[tarua]

Kiitos villepa vastauksesta!

Täytynee hankkia näyttelypanta, kokeilla ja kuulostella miltä kaveri hinhan päässä vaikuttaa sen kanssa. Kaikki sujuu suht mallikkaasti kun ollaan lenkeillä harjoiteltu, mutta.. Pelkään, että iloa, eloa ja häslinkiä syntyy enemmän kuin laki sallii, sitten kun kehässä ollaan ja varsinkin kun on muita koiria ympärillä. Siinä taitaa naksutinkoulutuksella hankitut opit haihtua taivaan tuuliin ja koiran "hanskassa" pysyminen lienee ajatuksissa päällimmäisenä.

No, kerta se on ensimmäinenkin. Yritetään pärjäillä ja pysyä huonokuuloisina mahdollisille kommenteille.. Oppia ikä kaikki!

[Kukkoaho]

Ei muuta kuin onnea vaan näyttelyyn, hyvin se menee! Minulta pääsi koiruus kertaalleen karkuunkin kehässä ja silti tuomari arvosteli koiruuden hyvin, eikä kukaan (kovasti) nauranut minulle, eikä ainakaan kukaan pilkannut!

Yksi kysymys kokeneemmille, mitäs tarkoittaa tämä:NUO-1 NUK1 PN4 SA (2001 annettu arvostelu)

Tuo SA ei aukene minulle mitenkään, eikä näitä mistään löydy.

[Anatoli]

Oiskohan se SA niinkuin sertifikaatin arvoinen.

Meikäläisen uros nosti taasen koipeaan suoraan housuille ja sekös katsojia hymyilytti. Tahtoo uroksilla nostaa kierroksia, kun on paljon koiria ympärillä.

[Pirkka]

Oma näkemykseni noista näyttelynyöreistä ym. perustaluttimista poikkeavista on se, että niissä saadaan koiran rakenne paremmin näkyviin tai sanotaan näin, että koira on niin luonnollisessa mallissa, kuin se vain kytkettynä voisi olla. Eli paksut kaulapannat eivät häiritse kokonaisvaikutelmaa. Ja sen fleksin käyttö on käsittääkseni kielletty, en tiedä virallisissa säännöissä, mutta yleensä suositellaan, että koiraa ei tuotaisi koirakouluunkaan fleksissä, niin miksipä sitten näyttelyyn.

Pystykorvat tuntuvat olevan hieman "herkkähipiäisiä". Ja taitaa olla enemmän, kuin paikallaan käyttää niitä vaikka jossain koirakerhossa muutamia kertoja, jotta ehtisi tottua siihen hälinään ja ennen kaikkia toisiin, vieraisiin koiriin. Siitä tuskin on millekkään koiralle haittaa, päinvastoin.

Toiset pystykorvat on luonnostaan avoimempia, kuin toiset, ja ne "toiset" vaativat ehkä hieman enemmän sitä harjoitusta ihmisissä olemiseen. Muitakaan rotuja unohtamatta..

Pienehköt harjoitukset lienevät siis paikallaan, ennen kehään menoa, jos haluaa antaa koirastaan vähän "paremman" kuvan.

***kappas viesti häippäs, mutta löysin vielä, ei mennyt kirjoitus hukkaan..Uusi yritys ja lisää tekstiä...
Se SA on siis sertin arvoinen, joka taas oli ennen vanhaan KUMA, joka oli kunniamaininta****

[Pikku.Pyy]

Omilla pystiksillä olen käyttänyt näyttelyissa normaalia peruspantaa, joiden leveys nartulla n. 18-20 mm ja uroksella ehkä hieman leveämpi. Taluttimena kapea nahkatalutin, joka on siitä hyvä, että pysyy otteessa olematta liukas minkäänlaisilla käsineillä. Molemmilla on lisäksi ns. puolikuristavat nahkapannat, mutta useimmiten olen päätynyt esittämään koiraa normaalipannalla, kun tuntuu, että koira on paremmin "hanskassa". Ainakin talvikarvan ollessa tavallinenkaan panta ei juuri erotu turkin sisältä.
Omien esittämisen osalta opin, että minun on aina oltava askelen verran edellä koiran reaktioita, ts. pitää olla itellä "vainu" asioihin, joihin koirat voivat reagoida. Esim. ei kannattanut viedä urosta liian liki toisia koiria, eikä toisinaan narttuakaan. Ja kun ei aina tiedä siitä toisestakaan koirasta, että milloin ollaan liian lähellä, niin onkin parempi pitää oma koira sopivan kaukana. Toisinaan jokin kehän ulkopuolinenkin asia saattoi saada koiran liikkeelle väärään suuntaan ja siinäpä vauhdissa oli "lipat" helposti tulossa, jos ei hoksinut koiran olevan tulossa oman kulkusuunnan tielle . Mutta onneksi useimmat pystykorvia arvostelevat tuomarit ovat selvillä pystykorvan luonteesta, eivätkä takerru lillukanvarsiin arvostellessaan. Pystykorvan kuuluu saada ilmentää omaa eläväistä luonnettaan, mutta tokihan sen pitää pysyä sen verran ruodussa, että sen voi arvostella. Varsinainen yksilöarvostelu on se paikka, johon kannattaa tsempata ja silloinhan toiset koirat onkin häädetty kauemmas.
Monenlaistahan sitä kuulee kehänauhan takaa, joista kehut pitää ottaa iloisena vastaan ja ne joutavat mielipiteet voi jättää omaan arvoonsa. Onnea kehiin , mukavaa siellä on!

Kohta alkavat omallakin osalla tositoimet, kun alkaa oma nelikuinen "sättärä" olla kehäkoulutus-iässä. Kerran on jo käyty kuulostelemassa tunnelmia metsästyskoiraporukoitten pitämässä kehäkoulutuksessa. Alkuun autolta kehälle mennessä pentu kulki reippaasti, mutta nurkan takaa kantautuva ison koiran haukku sai suunnan muuttumaan takaisin kohti autoa. Otin sitten pennun syliin ja niin mentiin katsomaan seinän vierustaa pitkin toisten koirien harjoittelua. Eipä mennyt kauan, kun neiti halusi alas ja sitten "vaikka minne". Kiersi minua remmin päässä ympäri, kuin kiinni köytetty lentokone... . Mutta kulkipa kuitenkin lyhyitä matkoja aivan mallikkaastikin, joten tätä oppia on saatava lisää.

[heidi]

Tuosta SA:sta:
Se tarkoitti tosiaan vanhoissa näyttelysäännöissä sertifikaatin arvoista ja vastaa nykysääntöjen ERI:ä, eli erinomaista. Samoin entisillä säännöillä EH/erittäin hyvä oli 1, H/hyvä oli 2 ja T/tyydyttävä oli 3.

Tänään hain matkahuollosta suositun Pennusta metsästyskoiraksi-oppaan kolmannen painoksen. Tämä suomenpystykorvien, pohjapystykorvien ja karjalankarhukoirien omistajille tarkoitettu vihkonen antaa vinkkejä näyttelyharjoituksiinkin ja paljon muuhun. Kasvattajat ja pentujen omistajat voivat tilata vaikkapa sähköpostitse: heidi.lahtinen@telemail.fi
t. Heidi

[villepa]

Ehdottomasti kannattaa käydä näyttelyharjotuksissa tai vastaavissa tapahtumissa ennen kehään menoa. Siinä oppii sekä koira että varsinkin isäntä.
Ite olen kohtuullisen ahkerasti yrittäny kulukea tuolla harjotuksissa, joita täällä meillä on kerran viikossa, ja entistä vakuuttuneempi olen siitä että niissä oppii vähintään yhtä paljon isäntä kuin koira.
Kun kerran viikossa käyttää reilun tunnin aikaa siihen että keskittyy seuraamaan omaa koiraansa ja sen reaktioita erilaisissa tilanteissa, se on erittäin hyödyllistä pääomaa mihin tahansa tuleviin tilanteisiin. Auttaa juuri tuota ennakointia josta Pikku.Pyy jo mainihtikin.

Fleksitaluttimen käytöstä varoitellaan kaikkialla jatkuvasti, mutta silti niitä näkyy vielä lähes joka näyttelyssä pari kappaletta, ja täytyy sanoa että on se joskus kohtuullisen koomisen näköistä jos siitä rullasta ei edes löydy jarrunappia kehässä.

Älä Taru huoli pienestä häslingistä, jos näyttelyssä vähän kattelet ympärillesi, niin kyllä sen yleensä kuulee missä pystykorvakehä sijaitsee. ja eloisuus kuuluukin rodun luonteeseen ja saa näkyäkin niinkuin joku jo sanoi tuossa edellä...
Mutta jatkuvaa räkyttämistä kannattaa koettaa varovasti rajoittaa... siitä olen kuullut useamman tuomarin(pystykorva-asiantuntijoidenkin) sanovan ettei se kuulu enää nykyisin pystykorvalle(kaan), varsinkaan silloin kun koira on yksin kehässä.

Omalla koirallani on toiminut niin harjotuksissa kuin näyttelyissäkin se että otan koiran taluttimeen viimeistään 3varttia ennen kehään menoa ja harhailen hissukseen näyttelyalueella koiran kanssa ympäriinsä. Sillä on kovasti rauhottava vaikutus. Mutta meillä vaatii tosiaan tuon reilun puolituntisen ennenku rauhottumista on havaittavissa.