SP näyttelyssä?

[Elkku]

Olenkohn seissyt itse kehän reunalla, vai vaan kuullut juttuja mutkan kautta, mutta joku tuomari on (jotkut tuomarit ovat?) lainauttaneet fleksin tilalle kiinteän hihnan kehässä. Ei se fleksi kai ihan kielletty ole, mutta ei kamalan suositeltavakaan. Muutenkin, kun kauneuskilpailussa kerran ollaan, niin kyllähän niiden vermeidenkin on kiva olla kauniita, eikä mitään sinisiä nailonköysiä.

Omalla koiralla on ihan näyttelyvermeet erikseen: ohut, kuristava ketjupanta ja ohut, punaruskea nailontalutin. Tuo koira rakastaa kehässä esiintymistä (poislukien käsittelytilanteet), joten se pysyy täysin mallikkaasti näyttelytaluttimessakin hanskassa. Ylipäätään, jos sille koiralle on opetettu kaunis hihnassa liikkuminen, niin mä en näe mitään syytä, miksi se ei pysyisi hanskassa näyttelytaluttimessakin. Sillä edellytyksellä, että se näyttelytalutin on koiralle esitelty jo ennen näyttelytilannetta.

Meillä on ollut vähän vaikeuksia tuon näyttelykäyttäytymisen kanssa, joten itse asiassa koiralla on kaksi erilaista näyttelytalutinta (ekaan liittyy koiran mielestä selkeästi negatiivisia muistoja). Toisen taluttimen olen tehnyt koiralle mieluisaksi pitämällä sitä ihan kotona (ja myöhemmin näyttelytotutuksissa ja näyttelyissä) koiralla kaulassa (sellaisessa "näyttelykireydessä") ja antamalla paljon herkkuja ja kehuja. Totutuksen tuloksena koira ilahtui, kun se näki (enää ei käydä näyttelyissä), että talutin lähtee mukaan tai kuuli ketjun kilahduksen (vähän samaan malliin, kun se ilahtuu, kun kuulee arkikäytössä olevan puolikurkkarin ketjun kilahduksen --> lenkille).

Tärkeitä asioita näyttelytotuttamisessa on:
*totuttaminen toisiin koiriin
*totuttaminen vieraan ihmisen käsittelyyn
*totuttaminen kauniisti paikalla seisomiseen ja
*totuttaminen kauniisti sivulla ravaamiseen.

Monesti tuntuu, että tuohon hampaiden (ja kivesten) katsomiseen panostetaan, ja sitten koira ei kuitenkaan osaa olla kehässä kiskomatta hihnassa jatkuvasti. Kyllä se liikkeen arvostelu on ihan yhtä oleellista kuin hampaiden katsominen (pata kattilaa soimaa ja silleen, mutta me ainakin yritettiin saada molemmat kuntoon...).

Lopuksi vielä otos tuosta meidän näyttelykalustosta (eka kuva Ruovedeltä kahden vuoden takaa, toinen kuva "Apua, mamma kuristaa mut" -huumoripläjäys junnuluokasta Jeväskylästä vuodelta 2006):



Ja laitetaan nyt vertailun vuoksi sama koira ja arkikäytössä oleva puolikurkkari plus nahkahihna:



huomaatteko eron koiran kaulassa?

[tarua]

Kiitos kokemuksistanne ja ohjeistuksistanne, niitä on ollut mukavaa ja hyödyllistä lukea! (=ja tullut todettua, että mikähän mielenhäiriö pääsi iskemään, kun näyttelyyn tuli ilmoittauduttua)

Kävin tänään ostamassa puolikuristavan näyttelyhihnan. Tulihan tuota jo kokeiltua, mutta ensikokemus ei täysin vakuuttanut. Kaulaosan säätö on hiukan hankala ja hihna kaikkinensa liian lyhyt. Niitäkin lienee useampia malleja, mutta enpä sitä hoksannut ajatella, vaan kuuliaisesti otin vastaan eläinkaupan suositteleman mallin. Pihalla koira intoutui spurttailemaan ja nosti laukalle kun kierrettiin ympyrää. Itse olin kokemuksesta , mutta ensijärkytyksestä toivuttuani ja muutaman kerran ympyrää juostuamme koira ravasi jo nätisti vieressä. Melkoista totuttelua molemmille! Täytynee kuitenkin pistää harkintaan ja miettiä josko esim Elkun tai PikkuPyyn käyttämät yhdistelmät toimisivat paremmin.

Villepa, kiitos vinkistä! Tosiaan, täytyy hyvissä ajoin ennen kehää kierrellä näyttelyaluetta ja totutella hälinään. Tekee varmasti hyvää meidän innokkaalle (kaikki tänne heti nyt tervehtimään minua!) koiralle ja varsinkin sen esittäjälle, joka on taatusti enemmän hermona kuin itse esitettävä.

[Elkku]

Näyttelyhihnat on lyhyitä. Mulle itselleni ei tulis mieleenkään pyöritellä koiraa tuossa näyttelytaluttimessa yhtään ylimääräistä kuin kehään, kehässä ja pois kehästä. Kaikilla pissa- ja tutustumisreissulla on käytössä nuo normivetimet. Vaikka se hihna tuntuu tosi lyhyeltä, niin silti kehässä tuntuu, että sitä saa runtata käteen vaikka kuinka ja paljon: kehässä koira esitetään lyhyessä hihnassa (vaikka siis ei todellakaan sillain "hirttäen": mun ja koiran välillä menee sellainen ei kireä, mutta juuri sopivan mittainen piuha -- sellainen, ettei ketju roiku, muttei kuristakaan). Ainakin mun mielestä. Mittasin tuon meidän hihnan, ja ketjun pituus on 40 cm ja hihnan 120 cm ja niinkuin tuosta kuvastakin (vaikka se ei olekaan kehästä otettu) näkee, niin sitä on ihan kivasti rumpalla tuolla kädessä ja en mielestäni paljoa enempää koiralle siimaa anna liikkeessäkään. Pitkä hihna siis ei ole kamalan kätevä (mun mielestä) kehässä, vaikka lyhyt hihna hankalalta tuntuukin kehän ulkopuolella.

[Pikku.Pyy]

Tuo Villepan konsti viedä koira ennen kehää kiertelemään näyttely- ja paikoitusalueille ihmisten joukkoon on todellakin toimiva konsti, ainakin jos omistaa erityisen touhukkaan pystykorvan. Näitten omien kanssa en olisi voinut kuvitellakaan muutoin tekeväni. Saa koira siinä purkaa hieman energioitaan ennen arvostelua, eikä aivan jokainen vastaantuleva koiruus enää kiinnosta. Tietysti tämä on todella yksilöllistä, sillä eräällä tutulla on pystisnarttu, joka on kuin viilipytty, vaikka mitä tapahtuisi ja on ikänsä ollut yhtä rauhallinen. Kehässäkin seisoskelee sen näköisenä, että evvk (ei voisi vähemmän kiinnostaa), mutta ollaan nyt tässä, kun kerran omistaja niin haluaa ja tuokin tuomari tuossa mittailee.. On siis todella helppo arvosteltava ja liikkuu ja seisoo, silloin kun pitää.
Ehkä noloin /hupaisin juttu sattui taannoin, kun kehät olivat aikalailla myöhässä ja minunkin koirani ehkä vähän pitkästyi (koiria oli paljon kehässään). Sitten kun lähdettiin juoksemaan kehässä, kävi niin, että minulla päällä olleen takin vetskari oli auki ja takin lieve hipoi juostessa koiraa naamaan. Siitäkös se innostui ja alkoi jahdata takkia ja roikkui sen liepeessä muristen.. oli tuomarilla ja yleisöllä hauskaa, mutta ERI silti saatiin (en tiiä, olisko tullut, jos tuomari olisi ollut täysin tosikko ja pystykorvien luonteenlaatua ymmärtämätön).
Jokatapauksessa pystykorvan kanssa saa varautua vaikka mihin ja monetkin asiat saattavat vaikuttaa sen esiintymiseen -> sanovat, että myös esittäjän jännitys. Mutta kokemus tuo nopeasti varmuutta ja niinpä oppii varautumaan oman koiran elkeisiin.
Kerrohan Taru2109 sitten meille, miten kävi ja onnea matkaan

[Artsi]

Tuon miten paljon aikaisemmin on näyttelypaikalla ja ettei ole liian aikaisin oppii vain kokeilemalla, yksilöitähän nuo koirat ovat. Meillä tuo tunnin verran on sopiva, mutta jos aikataulut ovat paljon myöhässä tai joutuu (saa?) odotella loppukehiä niin silloin pitää koira saada rauhalliseen paikkaan. Liian pitkä oleskelu vilskeessä nostaa stressitasoa ja saatta käydä vaikka ärhentelemään toisille, muuten ei piittaa toisista.

[Elkku]

^Mä kerjään nyt verta nenästäni, mutta peitetty häkki, jossa koira on opetettu viettämään aikaansa rauhallisesti on noissa (kohtuullisen yleisissä) myöhästymistilanteissa ihan kätevä ratkaisu.

[Artsi]

^Mä kerjään nyt verta nenästäni, mutta peitetty häkki, jossa koira on opetettu viettämään aikaansa rauhallisesti on noissa (kohtuullisen yleisissä) myöhästymistilanteissa ihan kätevä ratkaisu.

Totta, mutta henkilökohtainen valintani on että valitsen näyttelyn jossa pääsee vaikka metsään kävelylle. Pois hälinästä. Nykyistä koiraa tuskin enää käytän näyttelyssä (paitsi jos emäntä saa ylipuhuttua ), mutta saattaa olla että seuraava tulee totutettua häkkiin, vaikka pidänkin niitä vastenmielisinä kapistuksina
Lopullinen niitti tähän mielipiteeseen tuli maaliskuussa Tampereen näyttelyssä, ensimmäistä ja viimeistä kertaa tuollaisilla markkinoilla. Joka paikka täynnä noita "vankkureita, myös "oman" kehän reunat, ei mihinkään meinannut mahtua koiran kanssa. Ja ihmismassassa kun yritti liikkua koiran kanssa niin mokomat vankkurit meinasivat jyrätä alleen toistuvasti Paljon mieluummin olen metsässä kuin noilla markkinoilla, mutta jos koirassa on ainesta niin pitäähän ne sertit kerätä

[Elkku]

Mä en oikein tiedä, voiko häkkiä sanoa vastenmieliseksi kapistukseksi, jos koira menee sinne omasta halustaan aina, kun se vaan on mahdollista. Meillä häkin päätyönä on pitää koira turvallisesti (ja siististi) auton takakontissa (ks. viestiketju häkkimatkustamisen luonnottomuudesta), mutta silloin ammoin kun näyttelyissä yritettiin käydä, niin kyllä se oli ihan kätevä paikka koiralle huilata, kun se siellä olonsa tuntee turvalliseksi ja rauhoittuu. Koira ei siis missään tapauksessa viettänyt ns. koko päivää häkissä, vaan sen kanssa myös pyörittiin näyttelyalueella ja sen lähistöllä jne..

Mä en tosiaankaan tässä ala sen kummemmin erittelemään häkkielämän hyviä ja huonoja puolia, mutta sanon vaan, että meillä se on sekä emännälle, että koiralle mieluinen ratkaisu. Kuvia häkistä ja koirasta löytyy tuosta em. ketjusta. Jokainen päätelköön itse, onko häkissä tyhmää vai kivaa.

[Artsi]

Mä en oikein tiedä, voiko häkkiä sanoa vastenmieliseksi kapistukseksi, jos koira menee sinne omasta halustaan aina,

Tuota, jos luet tarkkaan, niin sanoin ja tarkoitin että minä pidän niitä vastenmielisinä kapistuksina, niin totta kai minä voin niin sanoa kun se minusta on! Mielipiteenvapaus En väitäkkään että se koirasta olisi, etenkin kun pienestä pitäen tottuu siihen. Ja kyllähän se helpottaa näyttelyaluella oleskelua, ihan selvä asia. Ja luultavasti seuraavalle koiralle tulee hommattua sellainen.

[Elkku]

All right, my bad. Elänköhän mä liikaa koirani kautta, kun yleensä koiran mielestä kivaa = munkin mielestä kivaa, ja toisin päin.

[villepa]

Villepa, kiitos vinkistä! Tosiaan, täytyy hyvissä ajoin ennen kehää kierrellä näyttelyaluetta ja totutella hälinään. Tekee varmasti hyvää meidän innokkaalle (kaikki tänne heti nyt tervehtimään minua!) koiralle ja varsinkin sen esittäjälle, joka on taatusti enemmän hermona kuin itse esitettävä.

Tässä olikin piilossa ajatus että kun SINÄ kuljeskelet koirasi kanssa näyttelyalueella, huomaat ettei teillä siellä mitään hätää ole ja rauhoitutte sopivasti ennen kehää molemmat!

Näyttelyhihnat on lyhyitä. Mittasin tuon meidän hihnan, ja ketjun pituus on 40 cm ja hihnan 120 cm ja niinkuin tuosta kuvastakin (vaikka se ei olekaan kehästä otettu) näkee, niin sitä on ihan kivasti rumpalla tuolla kädessä ja en mielestäni paljoa enempää koiralle siimaa anna liikkeessäkään. Pitkä hihna siis ei ole kamalan kätevä (mun mielestä) kehässä, vaikka lyhyt hihna hankalalta tuntuukin kehän ulkopuolella.

Mulla on juuri samanmittanen naru+panta ja meiläkin noin puolet tuosta narusta kääritään sykkyrälle käden ympärille. Olen tehnyt solmun naruun sopivaksi katsomalleni kohdalle, jotta koira oppii tietämään minkä verran narussa on löysiä. On mielestäni reilua koiraa kohtaan ettei joka kerta narun pituus muutu.

[tarua]

Näyttelyhihnasta vielä. Tuo ostamani malli on kokonaisuudessaan 120 cm pitkä ja sen toisessa päässä on lenkki taluttajalle ja toisessa puolikuristava, säädettävä lenkki koiralle. Erillistä pantaa ei siis tule, vaan hihna on yhtä ja samaa. Hinhan leveys sentin luokkaa. Mikähän lie puuudeliversio tuli ostettua, eikun vaihtoon! Se saattaa kyllä toimia osaavalla esittäjällä ja tottuneella koiralla, mutta taitaa olla liian hankala pala ensikertalaisille.

[tarua]

Nyt on ensimmäinen näyttely takana ja hengissä selvittiin. Jo alkuun autolta kehille päin kävellessä tuntui, että näinköhän tulee mitään. Koira oli niin intoa täynnä, hyvä että henki kulki, kun kiskoi menemään, tämänkö kanssa kehään ! Siinä sitten Villepan ohjeita muistelemaan ja aluetta kiertelemään- kyllä se siitä tokenee... Näin kävi, kiertelimme paikalla ja jutustelimme muidenkin ensikertalaisten kanssa, joten melko pian jännitys katosi.

Kehässä kaikki sujui mielestäni ihan rauhallisesti. Alussa oli pientä mekkalaa, kunnes saatiin porukka kasaan ja eikun kehää ympäri. Poika juoksi tosi hienosti vieressä, ei hötkyillyt muiden perään, ei kiskonut, eikä jarrutellut. Siihen olin tosi tyytyväinen. Ei olla käyty näyttelytreeneissä muiden koirien kanssa, joten hieman jännitin kuinka tuo porukalla juokseminen sujuu. Niin, ja sillä ohuella näyttelyhihnalla sitten kuitekin vein kehään. Se toimikin ihan hyvin, eikä ollut ongelmia.

No, H sieltä sitten tuli. Hieman hentoluustoiseksi urokseksi moittivat ja suussakin oli liikaa tyhjää.. Ikää on nyt 10kk ja viimeisimmät välihampaat ovat puhjenneet kk sisällä. Toivossa on hyvä elää, ehkä niitä vielä sieltä tulee..?
Jotain hyvääkin arvostelussa : hyvä rotutyyppi, kauniit korvat, hyvä karva ja kaunis väritys, hyvä häntä.
Se myös ilahdutti, että koira antoi katsoa ne vähäisetkin hampaat kunnolla.


Kaikkinensa ihan mukava kokemus. Tärkeintä kuitenkin, että toimisi metsässä. Siihen se on jo antanut hyviä merkkejä- isäntä ampui sille teeren viime syksynä ja hirveäkin se kokeili käydä haukkumassa!

Syksyä odotellessa!

[masa.k]

Olin ensimmäisessä näyttelyssä 4.4 rautiossa (kalajoella) ja ressasin aivan suotta koko touhua. En ollut ikään käyny/ nähny koira näyttelystä mitään.

Paikalle mentiin hyvissä ajoin ja käytiin pimun kanssa kahtomassa missä kehä sijaitsee ja vähä käppäiltiin ulkona.
Olihan tuo hajumaailma koiralle melko kokemus varmasti. Sit ootettiin tunteroinen rauhassa autossa.
Edellis päivänä ostin näyttelypannan 130 cm pitkän ja oisko 4mm vahva pyöreä nahkapanta jolla muutaman kerran kävelytin koiraa terassilla.
Panta puolikurista josta koiruudella ei aikasempaa kokemusta.

Sit ku alko pystäreitten arvioiminen menin kehän lähelle jossa ooteltiin paikalla ja välillä käytiin käppäilemässä rauhallisemmassa paikassa.
Näyttelypanta pikkusta ennen kehään menoa kaulaan että tottu siihen.
Pimu esiinty mun mielestä tosi mahtavasti. Ei vetäny tai hyppiny tai tehny muutakaan koiruutta.
Hampaat anto hienosti kahtoa ja seiso mallikkaasti ja muutenkin esiinty huipusti.

Ainut mikä harmitti oli tulos josta tuli H. Muuta moitittavaa tuomari ei löytäny kun lyhyt löysästi kaartuva häntä joka ois pitäny enempi kaartua jalan päälle. Nyt se oli liikaa "selän" päällä. Toivon että se lapuan näyttelyssä ois paremmassa asennossa. Onko muita menijöitä lapuan näyttelyyn ?

Kaikkinensa hieno kokemus ja se mikä oli mahtavaa mielestäni oli se että tosi monet metsästyskoirien omistajat oli mettäkamppeet päällä ja se että metsästyspystykorvien näyttelykehät oli ulkona. Se jo itessään luo rennonman fiiliksen näyttelyyn.

Pimulla oli ikää 13 kk joten toivon mukaan häntä iän myötä asettuu paremmin ja tulokset sen myötä.
Lapualla kokeilen avointa luokkaa kun just kerkee 15 kk tulla täyteen.

[Anatoli]

"Ainut mikä harmitti oli tulos josta tuli H. Muuta moitittavaa tuomari ei löytäny kun lyhyt löysästi kaartuva häntä joka ois pitäny enempi kaartua jalan päälle."

Tuo omien kokemusteni mukaan herkästi laskee tuloksen tuohon H:n. "Pystykorvalla häntä on oleellinen osa näyttelyarvostelua ja se pitää laskeutua reidelle": tuomarin kommenttia omasta koirastani , jolla on juuri hieman korkea kaarinen häntä. Sen olen huomannut, että koiran ollessa hoikassa kunnossa häntä laskeutuu paremmin. Olen kuitenkin tottunut koirani olemukseen ja koska sitä ei tullut tarpeeksi ajoisa opetettua hampaiden katsomiseen tyytynyt tuohon näyttely arvosteluun.