Osanottoni Buddyn perheelle. Jaksamista raskaan aikana.
Omat koirani nyt turvalliseti kotona. Vanhempi pystäri otti "lomaa" 4 päivää marraskuulla ja lähti metsätyöreissulta matkaten n. 100 km neljässä päivässä ennekuin antoi kiinni vieraalle. Ajelin etsiessäni likemmäs 1000 km. Koira kävi katsomassa kulkeissaan naapuripitäjässä narttuakin aidan takaa, jolle astutus tilattuna. Ei ollut narttu valmis, niinpä matka jatkui Satakuntaan asti. Se nartun tarkistus olikin reissun ainut hauska puoli. ( Tai mistä tiedän mitä kivaa tuli vastaan;) ) Onneksi kaikki tässä tapauksessa päättyi hyvin.
Buddyn surma
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Re: Buddyn surma
Myös minulta ihan kamalan isot osanotot Buddyn perheelle. Tippa linssissä luin.
Kun tätä on nyt viety enemmänkin jo tällaisen yleisen keskustelun suuntaan, niin minä otan nyt puheeksi sellaisen asian, joka minua jäi kaivamaan tällä palstalla vajaa vuosi sitten käydyn keskustelun jälkeen. Minä tuolloin avauduin koirastani, joka silloin oli, ja on edelleen, räyhä ja rasisti. Minä en tiedä, onko siihen syynä huono koulutus (määrä ei voi olla syynä, laadusta en mene vannomaan), yksi huono, joskin ihmisen silmään harmiton kokemus pentuna, vai joku vika koiran päässä, mutta kun nyt näyttää siltä, että me ei saada siitä koulutettua ns. yhteiskuntakelpoista koiraa, niin ainakin toistaiseksi ja kunnes toisin todistetaan, se saa sulostuttaa meidän elämää kytkettynä. Ihan siksi, etten halua ottaa tunnolleni sitä, että se käy jonkun metsässä vastaantulevan koiran kimppuun ihan randomina, enkä halua menettää päivieni iloa ja elämäni valoa (koiraani, siis) moisen tapauksen johdosta. Vaan kuinka tällaiseen viestiin suhtautuu valistunut pystykorvaväki?
Mä oon oikeasti ajatellut tätä monesti kuluneen vuoden aikana, ja en vaan voi käsittää (ja tämä ei sitten ole mikään henkilökohtainen hyökkäys Hoopoa vastaan). Eikö meidän kaikkien velvollisuuksiin kuulu tuntea oma koiramme ja sitten toimia niin, että se oma koira ei pääse tekemään vahinkoa muille koirille, ihmisille tai eläimille? Elämä ei ole aina niin mustavalkoista. Ne koirat, joissa on potentiaalia tällaisiin tekoihin ei kaikissa tilanteissa ole kuitenkaan verenhimoisia tappajia. Ne voi olla hyvinkin ihmisrakkaita ja ihania yksilöitä, ja niillä voi olla vaikka kuinka paljon koirakavereita. Oikealla pidolla ko. koirat voi sulostuttaa perheensä ja lähipiirinsä eloa olematta silti vaaraksi muille. Ei se päätös pystykorvan kiinnipitämisestä ole helppo, ja hieman kurjalta tuntuu se, että "omassa piirissä" sitten sataa -piip- niskaan silloin, kun itse kuvittelee toimivansa vastuullisesti. Kun sitten taas siihen omaan rotuun kohdistuu tällainen kaamea teko, niin...
Tuollaista ei mun mielestä olisi koskaan saanut tapahtua, ja itse en ikinä muutaman viikon tuttavuuden perusteella ikinä, koskaan uskaltaisi pitää mitään koiraa vapaana jo ihan koiran oman turvallisuuden takaamiseksi. Ja mua itse asiassa pelottaa ihan älyttömästi vapaana kulkevat koirat ylipäätään. Mitä, jos ne reagoi oman koirani toimintaan. Mitä, jos ne tulee vaan enkä saa pelastettua omaa koiraani niiltä tai niitä omalta koiraltani? Toivottavasti tämä tapaus saa taas jonkun koiranomistajan tajuamaan, millaisia seurauksia voi olla, jos ei koiraansa tunne hyvin tai ei vaan välitä ja joltain toiselta tapaukselta vältytään. Mä olen entistä vakuuttuneempi näitä kommentteja luettuani, että olen tehnyt oikean päätöksen, ja aion siitä pitää kiinni kunnes me saadaan tämän koiran ongelmat ratkaistua. Jos ei ratkaisua löydy, niin meidän tarvii sitten vaan tyytyä näihin muihin harrastuksiin. Luojalle kiitos tuo ei ole vielä ainoallekaan pystykorvalle ollut kiukkuinen, niin uskallan siitä toisesta koirasta haaveilla. Aina välillä muutenkin tuntuu, että pieni askel kerrallaan, vähitellen, ehkä jonain päivänä...
Anteeksi tämän ketjun sotkeminen. Tällä kertaa vain osui aihe lähelle omaa sydäntä. Edelleen iso osanotto Buddyn perheelle.
Kun tätä on nyt viety enemmänkin jo tällaisen yleisen keskustelun suuntaan, niin minä otan nyt puheeksi sellaisen asian, joka minua jäi kaivamaan tällä palstalla vajaa vuosi sitten käydyn keskustelun jälkeen. Minä tuolloin avauduin koirastani, joka silloin oli, ja on edelleen, räyhä ja rasisti. Minä en tiedä, onko siihen syynä huono koulutus (määrä ei voi olla syynä, laadusta en mene vannomaan), yksi huono, joskin ihmisen silmään harmiton kokemus pentuna, vai joku vika koiran päässä, mutta kun nyt näyttää siltä, että me ei saada siitä koulutettua ns. yhteiskuntakelpoista koiraa, niin ainakin toistaiseksi ja kunnes toisin todistetaan, se saa sulostuttaa meidän elämää kytkettynä. Ihan siksi, etten halua ottaa tunnolleni sitä, että se käy jonkun metsässä vastaantulevan koiran kimppuun ihan randomina, enkä halua menettää päivieni iloa ja elämäni valoa (koiraani, siis) moisen tapauksen johdosta. Vaan kuinka tällaiseen viestiin suhtautuu valistunut pystykorvaväki?
Jos joku haluaa laajempaa kontekstia tälle kommentille, niin sitä löytyy yäälyä.Hoopo kirjoitti:Jotenkin kun lukee näitä viestejä, niin pitää oikeen kattoa, että ollaanko tosiaankin metsästyskoira sivuilla.
surraan sertejä ja pelätään, että oma koira saa köniin...ja minkä väriset verhot kopin ikkunaan?...
Annetaan koirien ite selvitellä välit, turha siihen on mennä väliin.
Kyllähän koirat yleensä on niin fiksuja, että kun kerran ottaa kunnolla nokkiin, niin silloin ei tarvi enään sen koiran kans välejä selvitellä.
Pystärin pitää päästä maastoon ja usein, ei se koirapuistossa ole elementissään...
Tuli vähän rajua tekstiä, mutta pitää vähän avata keskustelua
Mä oon oikeasti ajatellut tätä monesti kuluneen vuoden aikana, ja en vaan voi käsittää (ja tämä ei sitten ole mikään henkilökohtainen hyökkäys Hoopoa vastaan). Eikö meidän kaikkien velvollisuuksiin kuulu tuntea oma koiramme ja sitten toimia niin, että se oma koira ei pääse tekemään vahinkoa muille koirille, ihmisille tai eläimille? Elämä ei ole aina niin mustavalkoista. Ne koirat, joissa on potentiaalia tällaisiin tekoihin ei kaikissa tilanteissa ole kuitenkaan verenhimoisia tappajia. Ne voi olla hyvinkin ihmisrakkaita ja ihania yksilöitä, ja niillä voi olla vaikka kuinka paljon koirakavereita. Oikealla pidolla ko. koirat voi sulostuttaa perheensä ja lähipiirinsä eloa olematta silti vaaraksi muille. Ei se päätös pystykorvan kiinnipitämisestä ole helppo, ja hieman kurjalta tuntuu se, että "omassa piirissä" sitten sataa -piip- niskaan silloin, kun itse kuvittelee toimivansa vastuullisesti. Kun sitten taas siihen omaan rotuun kohdistuu tällainen kaamea teko, niin...
Tuollaista ei mun mielestä olisi koskaan saanut tapahtua, ja itse en ikinä muutaman viikon tuttavuuden perusteella ikinä, koskaan uskaltaisi pitää mitään koiraa vapaana jo ihan koiran oman turvallisuuden takaamiseksi. Ja mua itse asiassa pelottaa ihan älyttömästi vapaana kulkevat koirat ylipäätään. Mitä, jos ne reagoi oman koirani toimintaan. Mitä, jos ne tulee vaan enkä saa pelastettua omaa koiraani niiltä tai niitä omalta koiraltani? Toivottavasti tämä tapaus saa taas jonkun koiranomistajan tajuamaan, millaisia seurauksia voi olla, jos ei koiraansa tunne hyvin tai ei vaan välitä ja joltain toiselta tapaukselta vältytään. Mä olen entistä vakuuttuneempi näitä kommentteja luettuani, että olen tehnyt oikean päätöksen, ja aion siitä pitää kiinni kunnes me saadaan tämän koiran ongelmat ratkaistua. Jos ei ratkaisua löydy, niin meidän tarvii sitten vaan tyytyä näihin muihin harrastuksiin. Luojalle kiitos tuo ei ole vielä ainoallekaan pystykorvalle ollut kiukkuinen, niin uskallan siitä toisesta koirasta haaveilla. Aina välillä muutenkin tuntuu, että pieni askel kerrallaan, vähitellen, ehkä jonain päivänä...
Anteeksi tämän ketjun sotkeminen. Tällä kertaa vain osui aihe lähelle omaa sydäntä. Edelleen iso osanotto Buddyn perheelle.
Re: Buddyn surma
Me unohdamme välillä, että koirat eivät ole ihmisiä. Niillä on näin ollen myös erilaiset sosiaaliset kuviot. Ei koirat välttämättä pidä toisista koirista ja se on asia, joka meidän on hyväksyttävä. Ei se tosiasia, että me toivomme koiramme olevan "kiva kaveri" toisten koirien kanssa tarkoita sitä, että koiramme ajattelisi niin.
Asioihin joihin me voimme vaikuttaa on se, minkälaiset sosiaaliset kontaktit koiramme saavat pentuina. Pentukoiran tulisi tutustua vain sosiaalisiin ja turvallisiin aikuisiin koiriin eikä sellaisiin koiriin (yleensä nuoria koiria) jotka kohtelevat sitä liian rajusti tai ovat aggressiivisia toisille koirille. Huonot kokemukset pentuna luo pohjan koira-aggressiivisuudelle.
Toinen asia mihin voimme vaikuttaa on oma käyttäytymisemme. Jos kotona on suurempi koiralauma niin meidän tulee aina olla se pomo joka sanoo viimeisen sanan. Meidän tulee luoda jokaiselle koirayksilölle turvallinen olo ja ympäristö omassa laumassa. Itse en anna meidän koirien selvittää välejään vapaasti. Olen tehnyt jokaiselle koiralle selväksi, että tappelut eivät ole sallittuja. Näin on meillä säilynyt lauman rauha.
Kyllä meilläkin on jokainen uusi tulokas kokeillut rajojaan mutta lopulta löytänyt sen oman lokeronsa. Ei voi sanoa, että jokaista rajojen kokeilijaa on aina ihan lempeästi kohdeltu lauman sisällä mutta yleensä se yksi kerta on riittänyt.
Kokemukseni mukaan koira joka kasvaa tasapainoisessa laumassa kehittää paremmat sosiaaliset taidot kun koira joka kasvaa yksin ilman toisia koiria mutta poikkeuksiakin on. Lauma koiria voi toisaalta olla irti ollessa suurempi uhka toisille koirille kun yksinäinen rähjä-roope.
Rotukohtaiset erot ovat valtavat, se on myös nähtävä. Toisissa roduissa esiintyy selvästi enemmän koira-aggressiivisuutta ja osa siitä on jalostuksen tulosta. Halutaan yksinkertaisesti, että koira puolustaa omistajaa kaikelta liikkuvalta. Toisissa roduissa taas ollaan pyritty toiseen suuntaan, eli ollaan tietoisesti käytetty jalostukseen hyvinkin lempeitä yksilöitä.
Näin ollen ei voi olla yhtä yksinkertaista konsensusta sille, mistä koiran aggressiivisuus toisia koiria kohtaan kumpua. Se on todennäköisesti aina sekoitus perimää ja ympäristöä.
Minulla on yksi uros jolla ei ole kovin pitkä pinna vieraiden urosten kanssa ja olen tämän hyväksynyt. En siis vie sitä tilanteisiin jossa se voi provosoitua sillä jokainen rähinä vahvistaa sitä käytöstä. Kyseisellä uroksella ei ole huonoja kokemuksia toisista koirista mutta tässä rodussa esiintyy aika paljon tätä rähinää uroksissa. Se on asia joka on parempi hyväksyä ja elää sen mukaan sen sijan että yrittäisin lapsellisesti saada koirani "tykkäämään" toisista uroksista.
Pystyn kyllä pitämään sitä irti sillä se tottelee käskyjä vaikka toisia koiria tuleekin vastaan. Jos näin ei olisi, pitäisin sitä kiinni - aivan kuten elkku pitää omaansa.
Asioihin joihin me voimme vaikuttaa on se, minkälaiset sosiaaliset kontaktit koiramme saavat pentuina. Pentukoiran tulisi tutustua vain sosiaalisiin ja turvallisiin aikuisiin koiriin eikä sellaisiin koiriin (yleensä nuoria koiria) jotka kohtelevat sitä liian rajusti tai ovat aggressiivisia toisille koirille. Huonot kokemukset pentuna luo pohjan koira-aggressiivisuudelle.
Toinen asia mihin voimme vaikuttaa on oma käyttäytymisemme. Jos kotona on suurempi koiralauma niin meidän tulee aina olla se pomo joka sanoo viimeisen sanan. Meidän tulee luoda jokaiselle koirayksilölle turvallinen olo ja ympäristö omassa laumassa. Itse en anna meidän koirien selvittää välejään vapaasti. Olen tehnyt jokaiselle koiralle selväksi, että tappelut eivät ole sallittuja. Näin on meillä säilynyt lauman rauha.
Kyllä meilläkin on jokainen uusi tulokas kokeillut rajojaan mutta lopulta löytänyt sen oman lokeronsa. Ei voi sanoa, että jokaista rajojen kokeilijaa on aina ihan lempeästi kohdeltu lauman sisällä mutta yleensä se yksi kerta on riittänyt.
Kokemukseni mukaan koira joka kasvaa tasapainoisessa laumassa kehittää paremmat sosiaaliset taidot kun koira joka kasvaa yksin ilman toisia koiria mutta poikkeuksiakin on. Lauma koiria voi toisaalta olla irti ollessa suurempi uhka toisille koirille kun yksinäinen rähjä-roope.
Rotukohtaiset erot ovat valtavat, se on myös nähtävä. Toisissa roduissa esiintyy selvästi enemmän koira-aggressiivisuutta ja osa siitä on jalostuksen tulosta. Halutaan yksinkertaisesti, että koira puolustaa omistajaa kaikelta liikkuvalta. Toisissa roduissa taas ollaan pyritty toiseen suuntaan, eli ollaan tietoisesti käytetty jalostukseen hyvinkin lempeitä yksilöitä.
Näin ollen ei voi olla yhtä yksinkertaista konsensusta sille, mistä koiran aggressiivisuus toisia koiria kohtaan kumpua. Se on todennäköisesti aina sekoitus perimää ja ympäristöä.
Minulla on yksi uros jolla ei ole kovin pitkä pinna vieraiden urosten kanssa ja olen tämän hyväksynyt. En siis vie sitä tilanteisiin jossa se voi provosoitua sillä jokainen rähinä vahvistaa sitä käytöstä. Kyseisellä uroksella ei ole huonoja kokemuksia toisista koirista mutta tässä rodussa esiintyy aika paljon tätä rähinää uroksissa. Se on asia joka on parempi hyväksyä ja elää sen mukaan sen sijan että yrittäisin lapsellisesti saada koirani "tykkäämään" toisista uroksista.
Pystyn kyllä pitämään sitä irti sillä se tottelee käskyjä vaikka toisia koiria tuleekin vastaan. Jos näin ei olisi, pitäisin sitä kiinni - aivan kuten elkku pitää omaansa.
Emma Pirilä
www.karvaisetkaverit.fi
www.karvaisetkaverit.fi
Re: Buddyn surma
Vaikkakin tapahtumasta on jo kulunut aikaa niin syvät osanottoni kaikesta huolimatta Buddyn omistajille!
Sain tietää asiasta vasta kun luin Koiramme-lehteä jokin aika sitten ja kun olin lukenut tekstin kolmeen kertaan niin vasta ymmärsin miten vastuuttomia ihmiset voivatkin olla. Nykyään ei katsota ollenkaan millaisille ihmisille koiria myydään ja minusta pitäisi myös katsoa minkä yksilön kenellekin ihmiselle myy. Ei yksin riitä että varmistaa että tuleva koti on kunnollinen, kyllä sitä hihnanpitelijääkin pitäisi punnita ennen kuin sokeasti koiransa myy.
Ja vaikken koskaan Buddya livenä nähnytkään niin Koiramme-lehdestä saatoin monet kerrat lukea Buddyn saavutuksista. Vihaksi pistää että niin upean koiran pitikin saada surmansa sellaisten kuolaista kitaansa louskuttavien hirviöiden hampaiden kautta. Buddy oli esimerkillinen pystykorva ja minusta kaukkaripiirien olisi nyt aihetta ottaa asiasta opikseen. Luultavasti kaukkariharrastajat saavat tuntea pystykorvaporukoiden vihat niskassaan vielä kauan ja voin vakuuttaa etten henkilökohtaisesti luota enään laumanvartijakoirien omistajiin jotka valitettavan usein ovat tietämättömiä ja vastuuttomia.
Anteeksi raju teksti mutta oli pakko purkaa höyryjä nyt kun luin keskustelut Buddysta. Vielä kerran osanottoni Buddyn perheelle!
Sain tietää asiasta vasta kun luin Koiramme-lehteä jokin aika sitten ja kun olin lukenut tekstin kolmeen kertaan niin vasta ymmärsin miten vastuuttomia ihmiset voivatkin olla. Nykyään ei katsota ollenkaan millaisille ihmisille koiria myydään ja minusta pitäisi myös katsoa minkä yksilön kenellekin ihmiselle myy. Ei yksin riitä että varmistaa että tuleva koti on kunnollinen, kyllä sitä hihnanpitelijääkin pitäisi punnita ennen kuin sokeasti koiransa myy.
Ja vaikken koskaan Buddya livenä nähnytkään niin Koiramme-lehdestä saatoin monet kerrat lukea Buddyn saavutuksista. Vihaksi pistää että niin upean koiran pitikin saada surmansa sellaisten kuolaista kitaansa louskuttavien hirviöiden hampaiden kautta. Buddy oli esimerkillinen pystykorva ja minusta kaukkaripiirien olisi nyt aihetta ottaa asiasta opikseen. Luultavasti kaukkariharrastajat saavat tuntea pystykorvaporukoiden vihat niskassaan vielä kauan ja voin vakuuttaa etten henkilökohtaisesti luota enään laumanvartijakoirien omistajiin jotka valitettavan usein ovat tietämättömiä ja vastuuttomia.
Anteeksi raju teksti mutta oli pakko purkaa höyryjä nyt kun luin keskustelut Buddysta. Vielä kerran osanottoni Buddyn perheelle!
I like the way you look at me with those beautiful eyes...
Re: Buddyn surma
Shhj:n sivuilla kerrotaan tämän tapauksen oikeuden antama tuomio.
Koiran arvoksi KO määritti 11000 € + muut kulut.
Koiran arvoksi KO määritti 11000 € + muut kulut.
V-P Pouttu
Re: Buddyn surma
Ja koirat on määrätty lopetettaviksi. Valitettavasti aivan oikein 
Omistan pystykorvan jolla on paperit muuten on rotumääritelmän oloinen koira.