Apua, mikä vaivaa juuri vuoden täyttänyttä pystäriurosta. Pari viikkoa sitten näyttelyharjoituksissa ennen niin leppoisa koira rähisi kaikille mahdollisille koirille ja reuhtoi hihnassaan hullun lailla. Osasyynä oli varmasti liian pitkä tauko näyttelyissä ja harjoituksissa, mutta seuraavalla viikolla käytös oli vieläkin hirveämpää. Pystykorvathan haukkuvat, mutta tämä meidän otus rähjäsi niin, että aloin jo itsekin epäillä, että se on umpihullu. Mitä ihmettä sen kanssa pitää tehdä? Tarkoitus on ollut kulkea näyttelyissä, mutta miten tuollaisen kanssa voi mennä. Koira on kotioloissa todella kiltti ja leikkisä. Onko uroskoiralla jokin tällainen vaihe kun se kasvaa "mieheksi" vai onko niin, että perimmäinen luonne alkaa tulla esiin kun ikää karttuu?
Näissä harjoituksissa en saanut koiraan kunnolla kontaktia ja isäntä yritti vuorostaan. Urokselle laitettiin ohjaajan neuvosta kuristava näyttelypanta ja se oli ilmeisesti viimeinen pisara. Eikun hampaat kiinni isännän kinttuun kun olisi pitänyt rinkiä kiertää. Ei se nyt puremalla purrut, mutta sen verran, että jälki jäi. Sitten tänä aamuna koira karkasi ensimmäisen kerran tielle ihan sillä mielellä, että tarraa naapurin ajokoiran persauksiin kiinni ja päälle helvetillinen rähina. Isäntä kerkesi onneksi väliin. Koira on nyt sitten häkissä ja isäntä sanoo, että luotto alkaa mennä. Minua koira on tähän asti uskonut eikä ole koskaan hampaitaan esitellyt. Ainoa ongelma on ollut nyt pari kertaa näyttelyharjoituksissa, kontaktia ei vain saa. Jotenkin koko koira tempoo ihan älyttömiä kierroksia. Voiko olla niin, että ihmis/koiravilinä ei tule koskaan olemaan meidän koiran paikka? Ettei viime kesänä tervepäiseksi arvostellun koiran pälli sitten kuitenkaan kestäkään?
Onko kellään kokemusta tällaisesta? Onko jotain tehtävissä?
Voiko olla, että koska meidän uroksella on nuori narttu kaverina, tämä "aikuistuminen" ottaa erityisen lujille ja sen takia se yrittäisi ajaa kaikki vieraat urokset pois näköpiiristä? Nartulla ei ole vielä ollut juoksua, mutta ikänsä puolesta ei ole varmaan kaukanakaan. Narttu oli mukana näyttelyharjoituksissa, mutta arvelin vielä kerran yrittää niin, että uros on yksin.
Edelliset koirani ovat olleet narttuja ja nyt en kyllä yhtään keksi, mitä olisi viisainta tehdä.
Neuvokaa, jos vain suinkin pystytte. Harmittaa todella tämä tilanne.
Hyviä neuvoja kaivataan!
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Äkkiseltään todella vaikuttaisi siltä, että koira on tulossa "isoksi" ja osaa jo mahtailla, mikä on aika usein pystisuroksille tyypillistä. Olette tehneet hyvää työtä sen kanssa käyttämällä mm. näissä näyttelytotutuksissa, eli ei homma varmasti ole mennyt hukkaan. Murkkuikäisellä vain tahtoo jossain vaiheessa kaikki jo opittu aivan totaalisesti unohtua.
En tiedä, kannattaisiko nyt pitää pieni tuumaustauko ja kuljetella koiraa semmoisissa paikoissa, joissa sille tulee helpommon positiivisia kokemuksia, ts. se on paremmin hallittavissa ja siis myös palkittavissa.
Oman pystykorvanuorukaisen kanssa on ollut hieman vastaavia juttuja, mutta kun koira on loppusaltaan urokseksi melkoisen pehmeä luonne, olen sen kanssa pärjännyt. Sen kanssa näyttelypaikoilla joutuu todellakin olemaan aina askelen verran edellä ja on hyvä jos voi tulossa olevat ongelmakohdat sivuuttaa kauempaa. Olen myös harrastanut sen "kyllästämistä" näyttelyhulinalla ennen omaa kehää, jolloin se ei enää ilmeisesti oikein jaksa reagoida jokaiseen vastaantulevaan urokseen ja narttukoiria olen sille esitellyt tilaisuuden ja luvan koiran omistajalta saatuani. Meitä sikäli onni on suosinut, että koirani nimi on aakkosissa aivan loppupäässä, josta johtuen sitä arvosteltaessa kehässä ei useinkaan ole enää kilpailijoita ja koira huomioi minut aivan kiitettävästi ja antaa tuomarin käsitellä itseään hyvin.
Missään nimessä nyt ei kannata lyödä rukkasia tiskiin! Aika tekee tehtävänsä tässäkin tapauksessa, mutta kyllä se tietysti omistajilta kärsivällisyyttäkin kysyy. Ja vaikka koirasta nyt ei tulisikaan aivan täydellistä näyttelytähteä, pitäisin kuitenkin tämmöistä nuorta urosta tyypillisempänä rotunsa edustajana, kuin aivan passiivisesti käyttäytyvää koiraa. Tsemppiä
.
En tiedä, kannattaisiko nyt pitää pieni tuumaustauko ja kuljetella koiraa semmoisissa paikoissa, joissa sille tulee helpommon positiivisia kokemuksia, ts. se on paremmin hallittavissa ja siis myös palkittavissa.
Oman pystykorvanuorukaisen kanssa on ollut hieman vastaavia juttuja, mutta kun koira on loppusaltaan urokseksi melkoisen pehmeä luonne, olen sen kanssa pärjännyt. Sen kanssa näyttelypaikoilla joutuu todellakin olemaan aina askelen verran edellä ja on hyvä jos voi tulossa olevat ongelmakohdat sivuuttaa kauempaa. Olen myös harrastanut sen "kyllästämistä" näyttelyhulinalla ennen omaa kehää, jolloin se ei enää ilmeisesti oikein jaksa reagoida jokaiseen vastaantulevaan urokseen ja narttukoiria olen sille esitellyt tilaisuuden ja luvan koiran omistajalta saatuani. Meitä sikäli onni on suosinut, että koirani nimi on aakkosissa aivan loppupäässä, josta johtuen sitä arvosteltaessa kehässä ei useinkaan ole enää kilpailijoita ja koira huomioi minut aivan kiitettävästi ja antaa tuomarin käsitellä itseään hyvin.
Missään nimessä nyt ei kannata lyödä rukkasia tiskiin! Aika tekee tehtävänsä tässäkin tapauksessa, mutta kyllä se tietysti omistajilta kärsivällisyyttäkin kysyy. Ja vaikka koirasta nyt ei tulisikaan aivan täydellistä näyttelytähteä, pitäisin kuitenkin tämmöistä nuorta urosta tyypillisempänä rotunsa edustajana, kuin aivan passiivisesti käyttäytyvää koiraa. Tsemppiä
.Ei poitsun kanssa kannata vielä heittää pyyhettä kehään. Minä epäilisin, että sillä on jonkinlainen uhmaikä menossa ja kuten itsekin arvelit, nartun lähestyvällä juoksulla voi olla osuutensa asiaan.
Oletteko ottaneet muissa tilanteissa koiran kanssa yhteen? Kannattaa testata välejä silloin tällöin esimerkiksi herkullisen luun kanssa. Rohkeasti vain luu tms. herkkupala pois koiralta ja jos käy päälle/ärisee, on vain tehtävä selväksi kuka on isäntä/emäntä.
Jos et ole vielä koiraasi näyttelyyn ilmoittanut, kannattanee pitää vähän taukoa ja odotella ne nartun juoksut.
Harjoituksissa kannattaisi ottaa ehkä hiukan rauhallisemmin. Katsella vaikka toisten touhuja kauempaa ja kehua omaansa, jos osaa olla reuhumatta.
Kuristava näyttelypanta ei ole ehkä paras vaihtoehto koirallesi. Pakotus saattaa vain saada uhman kasvamaan enemmän. Siirry näyttelypantaan vasta sitten, kun koira keskittyy joka tilanteessa sinuun eikä sinun tarvitse kontrolloida koiraa pannan voimalla. Itse en oikein edes luottaisi ketjupantojen kestävyyteen, jos joutuu riehuvaa koiraa pitelemään.
Itse olen ajatellut tuon näyttelypantajutun niin, että sillä ei todellakaan ole tarkoitus käyttää voimakeinona, vaan tuollainen ketju uppoaa kauniisti turkin sisään, jolloin turkki näyttää kivemmalta ja kuuliainen koira vastaa todella pienellä merkillä pannan elämiseen.
Omista koiristani vanhempi, uros osaa käyttäytyä näyttelyssä ja sillä pidin näyttelypantaa ( ei ole enää tarvis käydä näyttelyssä, siksi aikamuoto). Nuorempi koirani, narttu on vielä kokemattomampi ja hieman arvaamaton, joten sillä en uskalla kuristavaa pantaa pitää (koira kiskoo). Aika ja näyttelykokemus näyttävät voinko siirtyä nartunkin kanssa käyttämään ketjupantaa.
Oletteko ottaneet muissa tilanteissa koiran kanssa yhteen? Kannattaa testata välejä silloin tällöin esimerkiksi herkullisen luun kanssa. Rohkeasti vain luu tms. herkkupala pois koiralta ja jos käy päälle/ärisee, on vain tehtävä selväksi kuka on isäntä/emäntä.
Jos et ole vielä koiraasi näyttelyyn ilmoittanut, kannattanee pitää vähän taukoa ja odotella ne nartun juoksut.
Harjoituksissa kannattaisi ottaa ehkä hiukan rauhallisemmin. Katsella vaikka toisten touhuja kauempaa ja kehua omaansa, jos osaa olla reuhumatta.
Kuristava näyttelypanta ei ole ehkä paras vaihtoehto koirallesi. Pakotus saattaa vain saada uhman kasvamaan enemmän. Siirry näyttelypantaan vasta sitten, kun koira keskittyy joka tilanteessa sinuun eikä sinun tarvitse kontrolloida koiraa pannan voimalla. Itse en oikein edes luottaisi ketjupantojen kestävyyteen, jos joutuu riehuvaa koiraa pitelemään.
Itse olen ajatellut tuon näyttelypantajutun niin, että sillä ei todellakaan ole tarkoitus käyttää voimakeinona, vaan tuollainen ketju uppoaa kauniisti turkin sisään, jolloin turkki näyttää kivemmalta ja kuuliainen koira vastaa todella pienellä merkillä pannan elämiseen.
Omista koiristani vanhempi, uros osaa käyttäytyä näyttelyssä ja sillä pidin näyttelypantaa ( ei ole enää tarvis käydä näyttelyssä, siksi aikamuoto). Nuorempi koirani, narttu on vielä kokemattomampi ja hieman arvaamaton, joten sillä en uskalla kuristavaa pantaa pitää (koira kiskoo). Aika ja näyttelykokemus näyttävät voinko siirtyä nartunkin kanssa käyttämään ketjupantaa.
ira honkonen
www.leimuviita.fi
www.leimuviita.fi
Tamminäyttelyynhän minä olen ollut menossa, mutta en nyt sitten tiedä että kannattaako. Jos se reissu vain pahentaa tilannetta niin harmittaa vaan kahta kauheammin. En ole joutunut koiran kanssa vääntämään itse (isäntä hieman), ja luukin tipahtaa nätisti suusta, kun vain käsken irrottaa. Meille tullessaan se rähisi ruokansa ja luittensa päältä kovastikin. Pehmeimmästä päästä se ei ole, mutta kuitenkin syliin änkäämässä kun aamulla otan sen sisälle ja leikkiin se on valmis heti kun mennään yhdessä pihalle. Ota siitä nyt sitten selvä, että mikä riivaa...
Ensinnäkin kannattaa pitää hyvää huolta laumanjohtajuudesta. Sitten mustavalkoista linjaa eli palaute oikeasta ja väärästä (aina vain jompi kumpi). Vähäisetkin kehut koira ottaa yleensä mielellään vastaan ja vahvistuu kun taasen kieltoa saattaa "jullikkaluonne" tiettyyn pisteeseen vastustaa. Suitset kyllä löytyy joka orivarsallekkin mutta ehdottomasti on oltava koiralle oikeudenmukainen! Tärkeää on nopea reagoiminen, jolloin on selvää mistä on kyse. Puolikuristava panta saattaa vain ruokkia agressiota.
-
DogHolliday
Hyvä lisäys DogHollidaylta. Varmasti huomiota myös tarvitsee koira tuossa iässä. Koskapa teillä on kaksi miltei samanikäistä koiraa (?), eivät ne ehkä saa huomiota tarpeeksi osakseen..?
Tuo on yksi syy miksi ei koskaan suositella kahden pennun ottamista yhtä aikaa ja toinen on se, että koirat saavat yleensä temuta liiaksi keskenään eivätkä leimaannu ihmiseen niin hyvin. Sinun kun pitäisi olla koiran paras kamu. Leikki, pienet tottis/temppuharjoitukset ym. kontaktin saamiseen tähtäävä kikkailu on nyt paikoillaan.
Ja tuossa iässä todellakin edellämainittu johdonmukainen toiminta kaikilta perheenjäseniltä on kaiken A ja O. Ja turhaa ehkä sanoakin, ettei koiraa saa sitten kurittaa fyysisesti ( tosin uhmaikäselvityksissä on otettava jonkin verran kontaktia ) ja liika psyykkinenkin rankaiseminen voi olla jollekin suomenpystykorvalle liikaa.
Jos muuten jalostuspäivien näyttelyyn olet menossa, kannattaa huomioida, että siellä on paljon koiria, pystykorvia, ja rähinöintiin paljon tilaisuuksia. En ole ihan varma mikä sinun koirasi kanssa olisi paras taktiikka, mutta yleensä on paras antaa koiran rauhoittua kaikesta hulinasta välillä omassa autossaan, ettei mene pää kaikesta vilinästä ihan sekaisin...
Tuo on yksi syy miksi ei koskaan suositella kahden pennun ottamista yhtä aikaa ja toinen on se, että koirat saavat yleensä temuta liiaksi keskenään eivätkä leimaannu ihmiseen niin hyvin. Sinun kun pitäisi olla koiran paras kamu. Leikki, pienet tottis/temppuharjoitukset ym. kontaktin saamiseen tähtäävä kikkailu on nyt paikoillaan.
Ja tuossa iässä todellakin edellämainittu johdonmukainen toiminta kaikilta perheenjäseniltä on kaiken A ja O. Ja turhaa ehkä sanoakin, ettei koiraa saa sitten kurittaa fyysisesti ( tosin uhmaikäselvityksissä on otettava jonkin verran kontaktia ) ja liika psyykkinenkin rankaiseminen voi olla jollekin suomenpystykorvalle liikaa.
Jos muuten jalostuspäivien näyttelyyn olet menossa, kannattaa huomioida, että siellä on paljon koiria, pystykorvia, ja rähinöintiin paljon tilaisuuksia. En ole ihan varma mikä sinun koirasi kanssa olisi paras taktiikka, mutta yleensä on paras antaa koiran rauhoittua kaikesta hulinasta välillä omassa autossaan, ettei mene pää kaikesta vilinästä ihan sekaisin...
ira honkonen
www.leimuviita.fi
www.leimuviita.fi
Kärsivällisyyttä vain. Ja nimenomaan niin, ettei tuo rähinä ja räyhääminen vaikuta omaan käyttäytymiseen, mitä enemmän koira räyhää, sitä coolimpi pitää isännän olla. Jos itsellä alkaa pinna palamaan tai kärsimättömyys iskee niin ei hyvä... Menee ohi, tuo ikä täsmää hyvin siihen uhmaikään.
Viime talvena ei tullut käytyä näyttelyharjoituksissa kuin kerran, ajattelin että hyvin menee vanhoilla pohjilla ja kun tuo koira on aina käyttäytynyt hienosti. No, se treeni meni melkein sivussa seisomiseksi. Kaikille rähistiin. Seuraavana viikonloppuna oli näyttely ja hienosti meni. Kuin eri koira. Niin, niissä näyttelyissä missä olen käynyt pystykorvat ovat olleet niitä hiljaisimpia koiria
Viime talvena ei tullut käytyä näyttelyharjoituksissa kuin kerran, ajattelin että hyvin menee vanhoilla pohjilla ja kun tuo koira on aina käyttäytynyt hienosti. No, se treeni meni melkein sivussa seisomiseksi. Kaikille rähistiin. Seuraavana viikonloppuna oli näyttely ja hienosti meni. Kuin eri koira. Niin, niissä näyttelyissä missä olen käynyt pystykorvat ovat olleet niitä hiljaisimpia koiria
Selvä uhmaikähän tuo on.
Minun Roopekin on vielä yli 2-vuotiaana aika uhmakas muille uroksille, vaikkei yhteenkään tappeluun ole joutunut.
Mutta pitäähän sitä pienen punaisen ollakkin hieman tempperamenttinen
Muutenhan tuo on jo näyttelykonkari, eli kolme kertaa ja kolme hyvää on se meidän saavutus.
Keväällä taas Kinnulaan, niin saa poika haukkuannoksen täyteen.
Itse opetin jo pennusta tuon koiruuden olemaan sylissä hiljaa ja tämä konsti toimii myös näyttelyissä rauhoittumisena.
Eli ennen kehään menoa otan Ropsukan reilusti kainaloon ja siinä se sesse kummasti rauhoittuukin ja monastikkin kyseisen tilanteen aikana olen saanut kummallisia katseita näiltä vanhemmilta pystykorva-miehiltä, joiden koirien hampaatkin katsellaan rukkaset kädessä
Mutta ei huolta, uskon että se koiruus siitä rauhoittuu.
Tsemppiä!
Minun Roopekin on vielä yli 2-vuotiaana aika uhmakas muille uroksille, vaikkei yhteenkään tappeluun ole joutunut.
Mutta pitäähän sitä pienen punaisen ollakkin hieman tempperamenttinen
Muutenhan tuo on jo näyttelykonkari, eli kolme kertaa ja kolme hyvää on se meidän saavutus.
Keväällä taas Kinnulaan, niin saa poika haukkuannoksen täyteen.
Itse opetin jo pennusta tuon koiruuden olemaan sylissä hiljaa ja tämä konsti toimii myös näyttelyissä rauhoittumisena.
Eli ennen kehään menoa otan Ropsukan reilusti kainaloon ja siinä se sesse kummasti rauhoittuukin ja monastikkin kyseisen tilanteen aikana olen saanut kummallisia katseita näiltä vanhemmilta pystykorva-miehiltä, joiden koirien hampaatkin katsellaan rukkaset kädessä
Mutta ei huolta, uskon että se koiruus siitä rauhoittuu.
Tsemppiä!
Pöksykoiran Kennel
Nyt sitten alkoi Pyryn tyttökaverin eka juoksu. Aion silti lähteä kokeilemaan, että onnistuisiko näyttelyssä esittäytyminen. Näyttelypaikalla täytyy kuitenkin olla reilusti aikaisemmin, niin siinä on koiralla aikaa louskuttaa ja vielä rauhoittuakin, jos sille päälle sattuu. Me ollaan käyty kahdessa näyttelyssä aikaisemmin ja molemmissa alku ei ollut mitenkään lupaava... Jos ei päästä koirulin kanssa yhteisymmärrykseen niin kehään ei sitten mennä ollenkaan.
Sitä näyttelypannan käyttöä mietin vieläkin, onko hyvä vai paha. Sitä minä olen käyttänyt nyt kotona harjoitellessa eikä ole ollut ongelmia. Kun tietäis mitä tehdä. Se tavallisen pannan kanssa reuhtominen on niin ruman näköistä, mutta jos näyttelypanta ärsyttää hermostunutta koiraa vielä lisää, niin pienempi paha se vetäminen kuin reuhaaminen.
Aikaisemmin huoletti, että jos koiruus taas pissii kintulle kehän laidalla, nyt en pahastuisi ollenkaan vaikka ruikkaisi molemmille kintuille, kunhan vain olisi muuten nätisti...
Kiitos hyvistä neuvoista!
Sitä näyttelypannan käyttöä mietin vieläkin, onko hyvä vai paha. Sitä minä olen käyttänyt nyt kotona harjoitellessa eikä ole ollut ongelmia. Kun tietäis mitä tehdä. Se tavallisen pannan kanssa reuhtominen on niin ruman näköistä, mutta jos näyttelypanta ärsyttää hermostunutta koiraa vielä lisää, niin pienempi paha se vetäminen kuin reuhaaminen.
Aikaisemmin huoletti, että jos koiruus taas pissii kintulle kehän laidalla, nyt en pahastuisi ollenkaan vaikka ruikkaisi molemmille kintuille, kunhan vain olisi muuten nätisti...
Kiitos hyvistä neuvoista!
Kyllähän tuo kuulostaa ihan normaalille pystykorva urokselle. Välillä kokeillaan rajoja. Paljon yhdessä oloa ja yhteistä tekemistä koiran kanssa. Totutelkaa rauhassa uusiin asioihin yhdessä. Ja jos joku asia on kiellettyä koiralta niin se on sitä aina. Näillä ohjeilla olen itse pärjännyt.
Aina tilanteen mukaan olen yrittänyt toimia.
Aina tilanteen mukaan olen yrittänyt toimia.
-
Katriina K.
- Viestit: 86
- Liittynyt: 17 Helmi 2007, 21:36
- Paikkakunta: Ylitornio
Re: Hyviä neuvoja kaivataan!
Itse olen nähnyt muutaman kerran kun koira "puree" omistajaansa vastaavassa tilanteessa (näyttelykehässäkin) ja olen omalta setteriltäkin kerran vähän hammasta saannut ilman että jälkeä kuitenkaan tuli. Ainakin oman koiran kohdalta voin sanoa (sen tuntien), että se turhaantui kun en pystynyt puollustamaan sitä vieraan koiran hyökätessä kotitiellä. Ei pysynyt loitolla se sekopää piski vaikka kuinka karjuin ja ei jättänyt koiraani rauhaan, vaikka muutaman kerran onnistuin potkasemaankin. Kaipa se oma koira halusi vain päästä hihnasta irti, jotta voi kunnolla itseään puollustaa ja kun ei päässyt niin vähän jalastani nappasi paniikissa. Riidanhaluinen ei koirani koskaan ole vaan pyrkii aina pois uhkaavista tilanteista. Heittääntyy selälleen jopa vieraalle mäyräkoiralle, kun se vähän murahtaa...Mimi-AK kirjoitti:Näissä harjoituksissa en saanut koiraan kunnolla kontaktia ja isäntä yritti vuorostaan. Urokselle laitettiin ohjaajan neuvosta kuristava näyttelypanta ja se oli ilmeisesti viimeinen pisara. Eikun hampaat kiinni isännän kinttuun kun olisi pitänyt rinkiä kiertää. Ei se nyt puremalla purrut, mutta sen verran, että jälki jäi.
Näyttelykehässä kun uroksilla on uhmot ja irvistyket valloillaan on kai kyse vähän samasta... haluttaisi irti, ottamaan mittaa, mutta kun se omistaja pentele pitää kiinni hihnasta. Adrenaliini virtaa ja agressio kohdistuu omistajan jalkaan.
Voisiko räyhääminen toisille uroksille johtua mitenkään siitä että koirasi yrittää puollustaa sinua? Meidän ystävpiiristä löytyy nimittäin sellainenkin pojanpystykorva. Ensimmäisillä yhteisillä lenkeillä se rynni suoraan setterini kimppuun, kun se tuli viittä metriä lähemmäs sen omistajaa. Kun olin varma omasta koirasta (siitä ettei se haasta vaan alistuu) annettiin tilanteiden aina selvetä itsestään molempien koirien ollessa siis irti. Pian pohjis kuitenkin huomasi ettei setukasta ole vaaraa ja jo kolmas lenkki meni täysin ilman murahteluja. Nyt vuosi siitä ne ovat jo hyviä ystäviä ja painavat kaksistaan pitkin metsiä. Tänä syksynä otin samaan lenkkiporukkaan mukaan vielä pystykorvanikin ja taas oli samanlainen tilanne kuin viime vuonna. Koska tunsin taas tämänkin koirani ja tiesin että sepä ei niin vain alistu, alotettiin "siedätyshoito" hitaasti. Pohjis ei antanut pystikseni lähestyä sitä ja omistajaansa edes hihnassa, joten pohjis vain puuhun kiinni ja sen omistaja jututti ja syötti minun pystistä. Koira kyllä haukkui ja murisi aluksi, mutta huomasi että eihän tuo mitään sille omistajalle teekkään ja rauhottui nopeasti. Siitä sitten hihnan kanssa lähestymistä ja lopulta molemmat vapaana... pari kertaa ja taas tulee tämäkin kaksikko juttuun. Pystis vain on näistä nyt se pomo.
Miten meni Kajaanin reissu? Olin itsekkin siellä mutta eipä sieltä suurten miesten takaa juuri nähnyt edes että kuka on kehässä.
Kajaanin reissu meni ihan plörinäksi. Pyry tietenkin louskutti ja nyhti halliin mennessä ja alkuun siellä sisälläkin ihan "normaalisti". Vähän leikittiinkin ja näytti jo, että hyvin menee. Sitten vaan yhtäkkiä haukkuminen muuttui rähinäksi ja todettiin isännän kanssa, että on koirallekin parempi poistua paikalta. Harmitti kyllä kympillä. Pyrykin oli sitten autossa ja kotona niin surkeana, ihan kuin olisi tiennyt, että nyt ei mennyt kaikki ihan oikein, vaikka koiraa ei kyllä moitittu ollenkaan.
Toivoisin nyt vaan, että tulisi sellaisiakin näyttelyitä, että turistikoiratkin sallittaisiin. Voitais Pyryn kanssa hiippailla vähän syrjemmässä ja totutella uudestaan. Käytiin illalla keskustassa lenkkeilemässä (asutaan "landella") ja huomasin, että koiraa hermostutti aluksi ihan kaikki. Kerran viikossa ei siis riitä. Nyt on vuorossa tehosiedätys "ihmisten ilmoilla". Tutut koirat täällä landepoluilla on ihan ok, niiden kanssa Pyry leikkisi vaikka heti. Ilmeisesti kaikki uusi on nyt sietämätöntä tällä hetkellä.
En osaa sanoa, kokeeko Pyry niin, että minua pitää puolustaa. Tunnustan kyllä, että on aika vaikea olla jännittämättä näitä tilanteita nykyään ja koirahan vaistoaa omistajastaan tuollaiset jutut. Se kyllä pitää minua pomonaan niin kuin kuuluukin. Sellaistakin minulle on vihjailtu, ettei metsästyskoiran paikka ole emännän lellittävänä keittiössä, mutta sellaiset jutut jätän omaan arvoonsa. Keittiössä kuitenkin oppii tulemaan toimeen lasten ja mm. kissojen kanssa, oppii talon tavoille ja saa olla lauman mukana.
En aio nyt kuitenkaan luovuttaa. Koira on kuitenkin osoittautunut nuiin mukavaksi ja leikkisäksi. Töitä tämä tilanne näkyy teettävän, mutta jospa työ sitten palkitaan. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, kun on kaksi pientä lasta ja kaksi nuorta koiraa. Ja isäntä. Eiköhän tämä tästä.
Toivoisin nyt vaan, että tulisi sellaisiakin näyttelyitä, että turistikoiratkin sallittaisiin. Voitais Pyryn kanssa hiippailla vähän syrjemmässä ja totutella uudestaan. Käytiin illalla keskustassa lenkkeilemässä (asutaan "landella") ja huomasin, että koiraa hermostutti aluksi ihan kaikki. Kerran viikossa ei siis riitä. Nyt on vuorossa tehosiedätys "ihmisten ilmoilla". Tutut koirat täällä landepoluilla on ihan ok, niiden kanssa Pyry leikkisi vaikka heti. Ilmeisesti kaikki uusi on nyt sietämätöntä tällä hetkellä.
En osaa sanoa, kokeeko Pyry niin, että minua pitää puolustaa. Tunnustan kyllä, että on aika vaikea olla jännittämättä näitä tilanteita nykyään ja koirahan vaistoaa omistajastaan tuollaiset jutut. Se kyllä pitää minua pomonaan niin kuin kuuluukin. Sellaistakin minulle on vihjailtu, ettei metsästyskoiran paikka ole emännän lellittävänä keittiössä, mutta sellaiset jutut jätän omaan arvoonsa. Keittiössä kuitenkin oppii tulemaan toimeen lasten ja mm. kissojen kanssa, oppii talon tavoille ja saa olla lauman mukana.
En aio nyt kuitenkaan luovuttaa. Koira on kuitenkin osoittautunut nuiin mukavaksi ja leikkisäksi. Töitä tämä tilanne näkyy teettävän, mutta jospa työ sitten palkitaan. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, kun on kaksi pientä lasta ja kaksi nuorta koiraa. Ja isäntä. Eiköhän tämä tästä.
Ai niin, Pyry muuten käväisi pienellä karkumatkalla pari päivää ennen näyttelyä. Onneksi oli sitten kulkeutunut noin kilometrin päähän naapuritalon pihaan, jossa oli irti vähän vanhempi lapinkoirauros. Pyry oli yrittänyt rähistä, mutta (naapurin mukaan) lapinkoira oli saanut Pyryn selälleen ilman tappelua. Naapuri oli ohjannut Pyryn häkkiin, ja kehui Pyryä "niin mahottoman kiltiksi koiraksi". Me ihmeteltiin silmät suurina, että puhuukohan se varmasti meidän uhmaikäisestä koirasta....
"Sellaistakin minulle on vihjailtu, ettei metsästyskoiran paikka ole emännän lellittävänä keittiössä, mutta sellaiset jutut jätän omaan arvoonsa. Keittiössä kuitenkin oppii tulemaan toimeen lasten ja mm. kissojen kanssa, oppii talon tavoille ja saa olla lauman mukana."
Nämä asiantuntijat saa jättää ihan omaan arvonsa. Kokemukset heillä vain ei ole kovin kaksiset pystykorvan pitämisestä lauman jäsenenä. Tuvassa kaverina elelyllä ei ole kuin vain ja ainostaan hyödyttävä vaikutus metsästykseen yhteistyössä omistajansa kanssa.
Nämä asiantuntijat saa jättää ihan omaan arvonsa. Kokemukset heillä vain ei ole kovin kaksiset pystykorvan pitämisestä lauman jäsenenä. Tuvassa kaverina elelyllä ei ole kuin vain ja ainostaan hyödyttävä vaikutus metsästykseen yhteistyössä omistajansa kanssa.