No niin taas ollaan opastusta vailla...
Remun ensi rokotuksesta on nyt viikko, eli kolmen viikon päästä tulee vahvistus rokotus, mutta jotkut "tietävät" taas höpättävät, että jo kahden viikon kuluttua ensimäisestä rokotuksesta pojan voisi koira tarhaan viedä.
Kuinkas oletta toimineet?
Uusi suomenpystykorvan omistaja
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Pakko se on tännekin hehkutella pääsiäis reissumme tuloksia.
Eilen aamusella Remu otti ja seurasi määrätietoisesti näädän jälkeä noin 200m sitten tuli vastaan taas jotain mielenkiintoisempaa
Mutta seurasi kuitenkin, hienosti tehty pieneltä koirapojalta!
Muutoinkin poika sai juosta irrallaan sydämmensä kyllyydestä, tämä taas johti siihen, että metsä reissumme hiukan lyhenivät (varon visusti väsyttämästä sitä), mutta Remun haku taasen oli huomattavasti laajempaa. Ilmeisesti hiukan "itsenäistyi" yksinulkoiltuaan.
Eilen aamusella Remu otti ja seurasi määrätietoisesti näädän jälkeä noin 200m sitten tuli vastaan taas jotain mielenkiintoisempaa
Mutta seurasi kuitenkin, hienosti tehty pieneltä koirapojalta!Muutoinkin poika sai juosta irrallaan sydämmensä kyllyydestä, tämä taas johti siihen, että metsä reissumme hiukan lyhenivät (varon visusti väsyttämästä sitä), mutta Remun haku taasen oli huomattavasti laajempaa. Ilmeisesti hiukan "itsenäistyi" yksinulkoiltuaan.
Pakko se on tännekin hehkutella pääsiäis reissumme tuloksia.
Eilen aamusella Remu otti ja seurasi määrätietoisesti näädän jälkeä noin 200m sitten tuli vastaan taas jotain mielenkiintoisempaa Mutta seurasi kuitenkin, hienosti tehty pieneltä koirapojalta!
Muutoinkin poika sai juosta irrallaan sydämmensä kyllyydestä, tämä taas johti siihen, että metsä reissumme hiukan lyhenivät (varon visusti väsyttämästä sitä), mutta Remun haku taasen oli huomattavasti laajempaa. Ilmeisesti hiukan "itsenäistyi" yksinulkoiltuaan.
Eilen aamusella Remu otti ja seurasi määrätietoisesti näädän jälkeä noin 200m sitten tuli vastaan taas jotain mielenkiintoisempaa
Mutta seurasi kuitenkin, hienosti tehty pieneltä koirapojalta!Muutoinkin poika sai juosta irrallaan sydämmensä kyllyydestä, tämä taas johti siihen, että metsä reissumme hiukan lyhenivät (varon visusti väsyttämästä sitä), mutta Remun haku taasen oli huomattavasti laajempaa. Ilmeisesti hiukan "itsenäistyi" yksinulkoiltuaan.
Jatkoa edelliseen:
Tänään hain kaverilta parit teeren siivet Remulle, kotona vaimo tietenkin alkoi nuhdella jotta "annat ne sille vasta ulkona, muuten on sulkia koko kämppä täys" ei auttanut vakuutteluni "minä kyllä imuroin!"... Onneksi rouva meni naapuriin kahveelle ja minulta tipahti tuohon lattialle yksi siipi, toki ensin sitä katselin ja koiruuskin sitä haukuksi
No Remu sitten pyydysti lattialle tipahtaneen siiven ja meni nakertamaan sitä koppaansa. Laskin pian koittavan hetken jolloin rouva saapuu kotiin, siipeä pois ottamaan, no Remun perkule otti ja puri peukaloon kun siipeä pois otin! Voisi koiruus hiukan kunnioittaa sitä riskiä jonka otin "tipauttaessani" sen siiven sille!
Tänään hain kaverilta parit teeren siivet Remulle, kotona vaimo tietenkin alkoi nuhdella jotta "annat ne sille vasta ulkona, muuten on sulkia koko kämppä täys" ei auttanut vakuutteluni "minä kyllä imuroin!"... Onneksi rouva meni naapuriin kahveelle ja minulta tipahti tuohon lattialle yksi siipi, toki ensin sitä katselin ja koiruuskin sitä haukuksi
No Remu sitten pyydysti lattialle tipahtaneen siiven ja meni nakertamaan sitä koppaansa. Laskin pian koittavan hetken jolloin rouva saapuu kotiin, siipeä pois ottamaan, no Remun perkule otti ja puri peukaloon kun siipeä pois otin! Voisi koiruus hiukan kunnioittaa sitä riskiä jonka otin "tipauttaessani" sen siiven sille!
No niin, pientä murhettakin sitten mahtuu mukaan...
Huomasin tuossa äsken Remun kanssa peuhatessani, että sillä oli karva silmässä, tutkiskelin sitä tarkemmin ja huomasin, että se ehken on pienen pieni "naarmu", etsiskelin jo eläinlääkäriä joka olisi auki tänään, sitä kuitenkaan löytämättä... Kokemuksia vastaavista varmaan on teillä, joten kysynkin, uskallanko odotella huomiseen (ei vaivaa Remua mitenkään!) vai onko syytä kiiruulla mennä lääkäriin?
Huomasin tuossa äsken Remun kanssa peuhatessani, että sillä oli karva silmässä, tutkiskelin sitä tarkemmin ja huomasin, että se ehken on pienen pieni "naarmu", etsiskelin jo eläinlääkäriä joka olisi auki tänään, sitä kuitenkaan löytämättä... Kokemuksia vastaavista varmaan on teillä, joten kysynkin, uskallanko odotella huomiseen (ei vaivaa Remua mitenkään!) vai onko syytä kiiruulla mennä lääkäriin?
Ei kannata kiiruhtaa lääkäriin. Jos ei kerran koira sitä kovasti hankaa.
Jos rupeaa rähmää tulemaan niin huuhtelee keitetyllä käden lämpöisellä vedellä. Voi tehdä useamman kerran päivässä. Jos ei huomiseen mennessä ole auttanut niin sitten lääkäriin.
Itse olen tällä hoidolla saanut luolakoirien hiekkaset silmät hoidettua. Ei niitä voi joka ressun jälkeen viedä lääkäriin ja syöttää lääkkeitä. Mehän syötäisiin muuten lääkkeitä melkein läpi vuoden ja käytäisiin lääkärissä pahimmillaan viikottain.
Terveisin Virve
Jos rupeaa rähmää tulemaan niin huuhtelee keitetyllä käden lämpöisellä vedellä. Voi tehdä useamman kerran päivässä. Jos ei huomiseen mennessä ole auttanut niin sitten lääkäriin.
Itse olen tällä hoidolla saanut luolakoirien hiekkaset silmät hoidettua. Ei niitä voi joka ressun jälkeen viedä lääkäriin ja syöttää lääkkeitä. Mehän syötäisiin muuten lääkkeitä melkein läpi vuoden ja käytäisiin lääkärissä pahimmillaan viikottain.
Terveisin Virve
Jotain positiivistakin päivään mahtuu.
Aamu lenkki: Kaksi harakka haukkua ja yksi Orava joka sai Remun raivostumaan, oli kiinni tuolloin ja tyntäsi pusikkoon, tässä yhteydessä epäilen tuon silmä homman tulleen.
Iltapäivällä taas metsässä ja se pyy taas edestä lentoon, pahaksi onnekseni minulla oli tytär 5v mukana, eikä hän oikein tajunnut miksi piti olla paikallaan ja ihan hiljaa... No kuitenkin Remu sen pyyn "löysi", minä en sitä nähnyt, mutta selkeästi merkkasi puuta ja haukkui hienosti (oliskohan jopa 10sek?), tässä vaiheessa tytär hyppäsi kaatuneen männyn rangan (ranteen vahvuinen) päälle todeten "ei katkennu, mut täs voi keinuu". Minulta sen verran herpaantui keskittyminen, etten nähnyt haukkuiko Remu tyhjää, vai oliko pyy paikalla, olihan minulla kuitenkin 50-60m etäisyyttä koiraan.
Muistelin kuitenkin siellä metsässä kuinka sanoitte Remun tullessa kotiin "sinulla on hienota ajat edessä", nyt ymmärrän mitä tarkoititte
Olkoonkin harakka haukkuja, oravan hätyytystä tai jäniksen pöllyytystä, olkoonpa sitten etten nähnyt oliko siellä pyy eli ei, silti nautin 110% tilanteista
Aamu lenkki: Kaksi harakka haukkua ja yksi Orava joka sai Remun raivostumaan, oli kiinni tuolloin ja tyntäsi pusikkoon, tässä yhteydessä epäilen tuon silmä homman tulleen.
Iltapäivällä taas metsässä ja se pyy taas edestä lentoon, pahaksi onnekseni minulla oli tytär 5v mukana, eikä hän oikein tajunnut miksi piti olla paikallaan ja ihan hiljaa... No kuitenkin Remu sen pyyn "löysi", minä en sitä nähnyt, mutta selkeästi merkkasi puuta ja haukkui hienosti (oliskohan jopa 10sek?), tässä vaiheessa tytär hyppäsi kaatuneen männyn rangan (ranteen vahvuinen) päälle todeten "ei katkennu, mut täs voi keinuu". Minulta sen verran herpaantui keskittyminen, etten nähnyt haukkuiko Remu tyhjää, vai oliko pyy paikalla, olihan minulla kuitenkin 50-60m etäisyyttä koiraan.
Muistelin kuitenkin siellä metsässä kuinka sanoitte Remun tullessa kotiin "sinulla on hienota ajat edessä", nyt ymmärrän mitä tarkoititte
Olkoonkin harakka haukkuja, oravan hätyytystä tai jäniksen pöllyytystä, olkoonpa sitten etten nähnyt oliko siellä pyy eli ei, silti nautin 110% tilanteista
Kun kerren on tätä päiväkirjaa tänne tultu pidettyä, niin jatketaan sitten hamaan loppuun asti, olenhan kuitenkin edelleen "uusi pystykorvan omistaja"
Remusta on nyt löytynyt uusi luonteen piirre, se mietiskelijä
Juu u, lenkeillämme olessamme se saattaa istahtaa hyvään näköala paikkaan, siinä se saattaa viihtyä kuunnellen ja katsellen puolituntiakin! Parhaana pohdiskelu paikkana on eräs kallion kieleke jonka alla kulkee kävelytie, siinä se istuksii ihan hiljaa ja katselee alla valuvaa liikennettä (immeisiä, koiria ja kauempana autoja). Vaikka muut koirat sieltä alhaalta meidät huomaakin ja haukkuvat, Remu istua näpöttää paikallaan, saattaa ihan hiljaisia "muh" ääniä pitääkin, mutta pääasiassa istuksii hiljaa.
Parhaillaan olen tosiaan istunut pojan kanssa kunnes itselleni tuli kylmä! Oletteko omissanne tälläistä huomanneet?
Muutoin Remu on ihan oma vilkas itsensä, joka aamu haukkuu jonkun rastaan/variksen kun kohdalle sattuu, suurta ihmetystä ja pienen haukahduksen sai aikaan myös päällämme kaarteleva änekäs lokkiparvi.
Viikonloppu meni pikkusen pieleen Remun kannalta, kun itse oksensin tyttärn kanssa kilpaa sunnuntain ja näin ollen jäi sunnuntailta metsälenkki tekemättä, täytyy hyvittää pojalle tuo nyt viikolla. Toki poika pääsee juoksemaan ja ryntäämään joka ilta tuolla kalliolla josta edellä kerroinkin, mutta sieltä ei löydy lintuja.
Remusta on nyt löytynyt uusi luonteen piirre, se mietiskelijä
Juu u, lenkeillämme olessamme se saattaa istahtaa hyvään näköala paikkaan, siinä se saattaa viihtyä kuunnellen ja katsellen puolituntiakin! Parhaana pohdiskelu paikkana on eräs kallion kieleke jonka alla kulkee kävelytie, siinä se istuksii ihan hiljaa ja katselee alla valuvaa liikennettä (immeisiä, koiria ja kauempana autoja). Vaikka muut koirat sieltä alhaalta meidät huomaakin ja haukkuvat, Remu istua näpöttää paikallaan, saattaa ihan hiljaisia "muh" ääniä pitääkin, mutta pääasiassa istuksii hiljaa.Parhaillaan olen tosiaan istunut pojan kanssa kunnes itselleni tuli kylmä! Oletteko omissanne tälläistä huomanneet?
Muutoin Remu on ihan oma vilkas itsensä, joka aamu haukkuu jonkun rastaan/variksen kun kohdalle sattuu, suurta ihmetystä ja pienen haukahduksen sai aikaan myös päällämme kaarteleva änekäs lokkiparvi.
Viikonloppu meni pikkusen pieleen Remun kannalta, kun itse oksensin tyttärn kanssa kilpaa sunnuntain ja näin ollen jäi sunnuntailta metsälenkki tekemättä, täytyy hyvittää pojalle tuo nyt viikolla. Toki poika pääsee juoksemaan ja ryntäämään joka ilta tuolla kalliolla josta edellä kerroinkin, mutta sieltä ei löydy lintuja.
Pystäri mietiskelee
Tuttua toimintaa pystärille tuo Kukkoahon koiruuden mietiskely.
Pystäri tosiaankin tarkkailee ympäristöään mielellään aina kun sopiva tähystyspaikka vain löytyy, varsinkin koppinsa katolla viihtyy karkkailemassa suurimman osan vuorokaudesta.
Pystäri tosiaankin tarkkailee ympäristöään mielellään aina kun sopiva tähystyspaikka vain löytyy, varsinkin koppinsa katolla viihtyy karkkailemassa suurimman osan vuorokaudesta.
Taas aikaa vierähtänyt edellisestä "raportista" Remun kasvusta.
Remusta näyttää sitten tulevan punainen komea uros, mutta tuleeko liian iso, en tiedä viellä? kokoa on nyt pienehkön narttupystärin verran (painaa 8.5kg) ikää pojalla se hilpan yli 4kk. Hampejakin alkaa pikkuhiljaa puhjeta lisää, joten huoleni niiden osalta kevenee edelleen
Ei ole sitten ollenkaan kyseenalaista kiinostaako Remua linnut. Eräänä päivänä lenkillemme sattui koppelo (joo, tämä on oikeasti hieno juttu!) Remu ei tuhlannut puolikasta punaista sekuntiakaan miettiäkseen mitä teksi, säntäsi perään tasan samantien! Haukulle ei saanut, mutta lienee tuo seuraamaan lähteminenkin jo hyvä asia?
Kyyhkyt (juu ei puluja, vaan kyyhkyjä!) ovat lisäksi muuttaneet takaisin viereiseen "puistoon", nämä Remu huomaa aina huomattavasti ennen minua, tänäänkin otti toisen heukkuun vaikka oli narussa, kyyhky ei kauaa haukkua kuunnellut eikä Remu suuresta halustaan huolimatta päässyt seuraamaan.
Sorsia on muuttanut takaisin lähi "ojaan" yksi pariskunta on haukuttu moneen kertaan, saas nähdä milloin joku naapurustosta tulee murmuttamaan pokusuvasta koiruudesta , kun ne kyyhkytkin siinä vieressä asustavat.
Rastaat kiinostavat kovasti, etenkin räkätit! En tiedä miksi mustarastaat eivät ihan niin paljoa intoa pojassa herätä (ovat olleet siinä puistossa kokoajan), mutta lienee poika leipääntynyt niiden pöllyyttämiseen.
Remusta näyttää sitten tulevan punainen komea uros, mutta tuleeko liian iso, en tiedä viellä? kokoa on nyt pienehkön narttupystärin verran (painaa 8.5kg) ikää pojalla se hilpan yli 4kk. Hampejakin alkaa pikkuhiljaa puhjeta lisää, joten huoleni niiden osalta kevenee edelleen
Ei ole sitten ollenkaan kyseenalaista kiinostaako Remua linnut. Eräänä päivänä lenkillemme sattui koppelo (joo, tämä on oikeasti hieno juttu!) Remu ei tuhlannut puolikasta punaista sekuntiakaan miettiäkseen mitä teksi, säntäsi perään tasan samantien! Haukulle ei saanut, mutta lienee tuo seuraamaan lähteminenkin jo hyvä asia?
Kyyhkyt (juu ei puluja, vaan kyyhkyjä!) ovat lisäksi muuttaneet takaisin viereiseen "puistoon", nämä Remu huomaa aina huomattavasti ennen minua, tänäänkin otti toisen heukkuun vaikka oli narussa, kyyhky ei kauaa haukkua kuunnellut eikä Remu suuresta halustaan huolimatta päässyt seuraamaan.
Sorsia on muuttanut takaisin lähi "ojaan" yksi pariskunta on haukuttu moneen kertaan, saas nähdä milloin joku naapurustosta tulee murmuttamaan pokusuvasta koiruudesta
, kun ne kyyhkytkin siinä vieressä asustavat. Rastaat kiinostavat kovasti, etenkin räkätit! En tiedä miksi mustarastaat eivät ihan niin paljoa intoa pojassa herätä (ovat olleet siinä puistossa kokoajan), mutta lienee poika leipääntynyt niiden pöllyyttämiseen.
No niin nyt se on ensi pudotus sitten Remulle saatuna...
Tilanne oli seuraava: Olimme isäukon kanssa metsällä jossain (?). Saavuimme mäen päälle ja siellä oli lampi jonka lumpeisen lahdella Remu aloitti haukun lumpeikon seassa olevaa otusta kohden, itselleni pakkasi kiiru päähän "nyt on saatava laukaus aikaan, ennen kuin tuo lähtee!", haulikko poskelle ja hätäinen laukaus! Ohi! lähti "lentämään" pitkin lahtea minua kohden, Remu haukkui edelleen ja paikkasin, nyt osuin! Otus kaatui rannalle ja joiduin ampumaan vielä kolmanne kerran, ennenkuin kuoli.
Paikalle saavuttuani totesin otuksen ruskea valko raidalliseksi kaniksi!!!... Rupesin lataamaan asettani, mutta en löytänyt vyöstäni kuin kiekko panoksia, en vaikka kuinka kaivelin... siihen sitten heräsin!
Lasketaanko tämä nyt ensi pudotukseksi ja kuinka tuo SPK toimii vedestä lentoon lähtevien kanien metsästykseen?!?
Tilanne oli seuraava: Olimme isäukon kanssa metsällä jossain (?). Saavuimme mäen päälle ja siellä oli lampi jonka lumpeisen lahdella Remu aloitti haukun lumpeikon seassa olevaa otusta kohden, itselleni pakkasi kiiru päähän "nyt on saatava laukaus aikaan, ennen kuin tuo lähtee!", haulikko poskelle ja hätäinen laukaus! Ohi! lähti "lentämään" pitkin lahtea minua kohden, Remu haukkui edelleen ja paikkasin, nyt osuin! Otus kaatui rannalle ja joiduin ampumaan vielä kolmanne kerran, ennenkuin kuoli.
Paikalle saavuttuani totesin otuksen ruskea valko raidalliseksi kaniksi!!!... Rupesin lataamaan asettani, mutta en löytänyt vyöstäni kuin kiekko panoksia, en vaikka kuinka kaivelin... siihen sitten heräsin!
Lasketaanko tämä nyt ensi pudotukseksi ja kuinka tuo SPK toimii vedestä lentoon lähtevien kanien metsästykseen?!?