Minäkin täällä mökillä ollessani päästän koiruuden aamulla pihalle ja illalla otan sisään. 
Uusi suomenpystykorvan omistaja
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
-
Vilperi
Eiköhän aika ole jo ajanut vähän ohi tuon vapaaksipäästön suhteen?! Metsästyskoirat ovat sen verran arvokkaita kuitenkin nykyään, että tuskin niitä kovin pajon vapaana pidetään. Ja koulutetut koiruudet taas pysyy pihapiirissä ilman sitä naruakin! Minäkin täällä mökillä ollessani päästän koiruuden aamulla pihalle ja illalla otan sisään.
Minäkin täällä mökillä ollessani päästän koiruuden aamulla pihalle ja illalla otan sisään. Arvaappas oliko minulle yllätys kun löysin ne metson ps*at ja samalla reissulla nähtiinkin koppelo (eri reissu), mustat ovat piilotelleet meittiä, ilmeisesti soitimella jossain mistä en osaa ja haluakkaan etsiä, soikoon rauhassa.tk kirjoitti: Yllätys minulle on, että alle 20 km Heslingistä löytyy koppelo.
Tottahan on, että ihan luku yksilöitä ne varmasti on, mutta metsät ovat niin pieniä täällä, että yksikin näyttää paljolta.
Kyseessä on se, ettei noissa "metsissä" juurikaan kukaan kulje, ovat syrjässä kaikesta eivätkä minkään lähellä, sitten ne ihmiset jotka kulkevat, eivät oikein osaa katsoa ja kulkevat niin, että jo kaukaa edeltä on metsä "tyhjä".tk kirjoitti: Entistä yllättyneempi olen tuosta esiintymisestä noin lähellä Helsinkiä, mutta sehän kertoo vain tiedon vähyydestä.
Luonto lehdessä on jossain vaiheessa ollut juttua noista metsoista (en tiedä numeroa).
Re: Irtipito
Kukkoaho alkaa jo hiljalleen täyttää kaikki "oikean koiramiehen" mitta- ja laatuvaatimukset.Kukkoaho kirjoitti:Sinänsä on pakko hiukan kuitata, iskikö kateus?!Pyrykoira kirjoitti: eli mitään yleistä irtipitoaikaa ei Suomen lain mukaan olekaan.
.
Re: Irtipito
Edes jotain positiivistamettämies kirjoitti:
Kukkoaho alkaa jo hiljalleen täyttää kaikki "oikean koiramiehen" mitta- ja laatuvaatimukset.
Noo hiukka turhastahan hernettä nenuun ryystin, se vaan on sillaälailla, kun on tämän palstan "ohjeiden" mukaan menee ja joku joka on keskusteluun osallistunut onnistumisen hetkellä sanoo "kaikki mitä edellä on neuvottu, on muuten väärin", siinä hiukan punaa poskille nousee...
Eilen illalla sitten Remu otti variksen taas kovaan haukkuun, jouostiin puulta puulle variksen perässä, joka minun onnekseni siirtyi vain 15-40m kerrallaan, sitten otti ja patsastui koivun oksalle, eikä lähtenyt sitten mihinkään: Hakkasin käsiäni yhteen, jotta kämmenet punoittivat, lopulta en keksinyt mitään muuta, kuin potkaista puuta jotta älysi varis karkota haukulta. Remulle kehut ja matka jatkuu...
Tuli sitten jälkeenpäin olo, meniköhän sittenkään kaikki oikein? Kuinka itse karkoittaisitte noinkin sitkeän istujan, jotta pääsisitte matkaa jatkamaan, niin ja olihan se kellokin jo 22 ja risat..
Tuli sitten jälkeenpäin olo, meniköhän sittenkään kaikki oikein? Kuinka itse karkoittaisitte noinkin sitkeän istujan, jotta pääsisitte matkaa jatkamaan, niin ja olihan se kellokin jo 22 ja risat..
Olisin toki itsekkin hukuttanut (ja haukutan jos mahdollista) sen kympin ja aika liki sitä nyttenkin kaikkine siirtymineen, mutta kun asutaan täällä taajamassa, niin saattavat immeiset häiriintyä haukuistaerämies kirjoitti:Ihan oikein teit. itte oisin haukuttanu sen kymppiminuuttisen ja pudottanu, jos ois ollu mahdollista... Kovasti lupaava koira sulla. Sitten kun metälle sen kanssa suuntaat niin ammu vain tarkkaan merkintään.
Joo jokainenhan tuntee oman koiransa parhaiten. Ja treenaa sitä niinkuin itse haluaa. Koirathan ovat varmaan erilaisia kaikki, ja oppivat eri asioita eri tavalla. Itse en kyllä menisi puuta potkimaan jos puussa istuu joku muu elukka kuin metsäkanalintu, ja koira sitä haukkuu. Vaikka kyseessä olisi pentukin. Ei ole epäilystäkään etteikö koirasi lintuja hauku,kyllä siitä varmaan hyvä lintukoira tulee.
Taas hetkonen vierinyt viimeisestä "päiväkirja" merkinnästä, joten päivitettään hiukan.
Edelleen meillä menee kaikki paremmin kuin koskaan osasin kuvitella! Remu kasvaa ja komistuu niin vietävästi, olen varma, että se on maailman paras pystykorva . Tästä innostuneena ilmoitinkin jo pojan ensi näyttelyyn, aika on 20.7, joten hiukan ehdimme harjoitella ennen tuota.
Pientä murhettakin joukkoon aina mahtuu, nuo maitohampaat. Remulta lähti kaikki muut maitohampaat ihan ilman murhetta (no minä tietenkin hiukan kohkasin), paiten ylä kulmahampaat, ne jouduimme perjantaina käydä lääkärissä poistattamassa. Se kannattikin, sillä maitohampaiden juuret eivät olleet "syöpyneet" ollenkaan ja olivatkin sis noin 2.5cm pitkät!
Suuri oli huoleni, jotta antaako Remu ikuna anteeksi kun sen vein paikaan jossa se nukutettiin ja leukaperät kipeiksi tulivat, mutta turhaan! Lauantai aamuna heräsin normaaliin tapaan Remun haukahdukseen, pienenä poikkeuksena kellon aika 4.30.
Kesää mennään ja yritetään jotenkin selvitä syksyyn, jonne tuntuu vielä olevan niin tuskaisen pitkä matka... Hyvää kesää vaan kaikille!
Edelleen meillä menee kaikki paremmin kuin koskaan osasin kuvitella! Remu kasvaa ja komistuu niin vietävästi, olen varma, että se on maailman paras pystykorva
. Tästä innostuneena ilmoitinkin jo pojan ensi näyttelyyn, aika on 20.7, joten hiukan ehdimme harjoitella ennen tuota.Pientä murhettakin joukkoon aina mahtuu, nuo maitohampaat. Remulta lähti kaikki muut maitohampaat ihan ilman murhetta (no minä tietenkin hiukan kohkasin), paiten ylä kulmahampaat, ne jouduimme perjantaina käydä lääkärissä poistattamassa. Se kannattikin, sillä maitohampaiden juuret eivät olleet "syöpyneet" ollenkaan ja olivatkin sis noin 2.5cm pitkät!
Suuri oli huoleni, jotta antaako Remu ikuna anteeksi kun sen vein paikaan jossa se nukutettiin ja leukaperät kipeiksi tulivat, mutta turhaan! Lauantai aamuna heräsin normaaliin tapaan Remun haukahdukseen, pienenä poikkeuksena kellon aika 4.30.
Kesää mennään ja yritetään jotenkin selvitä syksyyn, jonne tuntuu vielä olevan niin tuskaisen pitkä matka... Hyvää kesää vaan kaikille!