Uusi suomenpystykorvan omistaja

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
lamuste

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja lamuste » 09 Syys 2013, 18:31

Olen pikkusiken omistaja mäntyharjusta.
















Olen menestyvän koiran pikkusiken omistaja. Kesäpaikkani sijaitsee kanoottireitin varrella. Kukaan varmaankaan kestään pystykorvaisten omistajista ei ole jou-
tunut sellaiseen ryöpytykseen olen vuosien saatossa joutunut. On saksalaista, venäläista, suomalaista jne.. ihailijaa. Kaikki kysyvät rotua ja ihailevat omistusha-
lua ja vartiointiviettiä. Kukaan varsinkaan ulkomaalaisista eivät ole kokeneet näin valtaisaa vartioitoviettiä. Suomenpystykorva, jos mikään on parhain vartiointi-
koira ja se on kirjoitettu jopahistoriaan.
Mattio Tarkiainen













kesäpaikkani

lamuste

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja lamuste » 09 Syys 2013, 18:32

Olen pikkusiken omistaja mäntyharjusta.
















Olen menestyvän koiran pikkusiken omistaja. Kesäpaikkani sijaitsee kanoottireitin varrella. Kukaan varmaankaan kestään pystykorvaisten omistajista ei ole jou-
tunut sellaiseen ryöpytykseen olen vuosien saatossa joutunut. On saksalaista, venäläista, suomalaista jne.. ihailijaa. Kaikki kysyvät rotua ja ihailevat omistusha-
lua ja vartiointiviettiä. Kukaan varsinkaan ulkomaalaisista eivät ole kokeneet näin valtaisaa vartioitoviettiä. Suomenpystykorva, jos mikään on parhain vartiointi-
koira ja se on kirjoitettu jopa historiaan.
Mattio Tarkiainen













kesäpaikkani

apassi
Viestit: 109
Liittynyt: 07 Joulu 2007, 11:21
Paikkakunta: Korttovaara

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja apassi » 09 Syys 2013, 20:05

Todella mielenkiintoinen tarina Lamusteella. Näitä soisi lukevan enemmänkin!!
K.Taskinen

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 13 Syys 2013, 07:15

Tänään se starttaa osaltani taas kausi, ihan kohta kääntyy auton keula kohden Simon metsäisiä maita... Ja lintujakin pitäisi jälleen olla hyvin!

En ehkä enää ole niin uusi pystykorvan omistaja, kaikkien silmissä, mutta varmasti vielä märkää on korvien takana tämän harrastuksen osalta kovastikin kun katsoo pidempään harrastaneiden silmin.

Ainakin koitan muistaa sen lasin olevan puolitäysi, onhan se mukavaa mennä metsälle täysin vailla "paineita". Ei ole tarvetta pudotuksille, riittää kun on paikalla ja saa yrittää!

Kävin eilen illalla poikani kanssa hauskan keskustelun. Kysyin häneltä josko tuo lähtisi mukaani vaikka ensivuonna kun koulut alkavat helpottaa. Poika mietti hetken ja sanoi:
-No voisin lähteäkin, kun ensi vuonna taidan tähän aikaan odotella intin alkamista.
Sen jälkeen häne lisäsi - Mä vaan saattaisin olla ihan hötkynä jokaisella haukulla, mitenhän sitä malttaisi?!? Kertoilin sitten, ettei se haukulle hiipiminen ole se kohta jolloin koheltaa pahiten, vaan ne mokat tulee itselläni tehtyä siinä haukulla, ampuma etäisyydellä.

Poika mietti hetken ja kyseli sitten - No mitä ihmetta siinä enää voi mokailla?!? vastasin hänelle rehellisesti - En varmasti tiedä vielä ihan jokaista tapaa millä siinä voi mokata, mutta enköhän ensi viikon jälkeen taas ole oppinut pari uutta tapaa sössiä tilanne :roll:

Toivottavasti olen oppinut edellisistä kausista edes jotain ja toivottavasti saan sen saman "huolettoman" tunteen mikä oli viimevuonna, koira ei kaipaa enää pudotuksia. Nyt ne ovat isäntää varten ja minä kestän vaikka lintu ei reppuun päädykkään!

Tyttären otan tänä vuonna matkaani lokakuun lopulla Ilomantsiin ja meneepä tuo vielä yhteen kokeeseenkin koiran kanssa, onhan se isälle aika paljon, kun saa omaa rakasta harrastustaan lapsilleen esitellä!

Kukkoaho ja Remu toivottavat kaikille oikein haukkurikasta kautta 2013!!! TÄNÄÄN SE ALKAA OSALTANI!!!
Eero Honka
Helsinki

Uimonen
Viestit: 191
Liittynyt: 09 Tammi 2009, 22:29

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Uimonen » 13 Syys 2013, 21:05

Oikea asenne, Eero... edelleen. :thumbsup:

Leppoisia hetkiä sekä hyviä haukkuja koirillemme ja meille kaikille!
Sami Havia
Hieno Koira, hieno Harrastus!

Ketale
Viestit: 41
Liittynyt: 22 Loka 2012, 20:30
Paikkakunta: Kyröskoski

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Ketale » 17 Syys 2013, 20:30

Kukkoaho kirjoitti:Tänään se starttaa osaltani taas kausi, ihan kohta kääntyy auton keula kohden Simon metsäisiä maita... Ja lintujakin pitäisi jälleen olla hyvin!

En ehkä enää ole niin uusi pystykorvan omistaja, kaikkien silmissä, mutta varmasti vielä märkää on korvien takana tämän harrastuksen osalta kovastikin kun katsoo pidempään harrastaneiden silmin.



Toivottavasti olen oppinut edellisistä kausista edes jotain ja toivottavasti saan sen saman "huolettoman" tunteen mikä oli viimevuonna, koira ei kaipaa enää pudotuksia. Nyt ne ovat isäntää varten ja minä kestän vaikka lintu ei reppuun päädykkään!
No mitenkäs on Simossa alkanut jahti sujua? Onkos reppuun päätynyt saalista? Kerrohan meille sinua uudemmille harrastajille taas kuulumisia ja myös se kiinnostaa että tuotko linnut kotiin sieltä asti vai syötkö saaliit reissulla koiran kanssa nautiskellen..
Pekka Niemelä
Ketun vitale niinkuin jo koulussa opettaja sanoi ennenkuin löi karttakepillä sormille..

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 23 Syys 2013, 11:05

Ketale kirjoitti: No mitenkäs on Simossa alkanut jahti sujua? Onkos reppuun päätynyt saalista? Kerrohan meille sinua uudemmille harrastajille taas kuulumisia ja myös se kiinnostaa että tuotko linnut kotiin sieltä asti vai syötkö saaliit reissulla koiran kanssa nautiskellen..
Kyllähän jahti Simossa sujui ihan ok, ei reppuun asti päätynyt kuin lopultaan 1 teeri poika.

Sää oli kyllä meittiä vastaan jälleen, lämpötila oli yli 15 melkein jokaisena päivänä ja aamullakin aina yli 10, ei se oikein koiralle peliä helpoksi tee.

Kaikkein vaikeinta oli "hiipiminen" Simossa on ollut näin kuiva ja kuuma syyskuu joskus aikana jonne ei miesmuisti yllä. Hiipiessä tuntui että kävelee näkkileivän päällä.. :roll:

Ensimmäiset päivät sain kävellä kyllä suhteellisen rauhassa, ei haukkuja ja usko itseeni ja koiraankin alkoi jo uupua kokonaan. Oikeastaan ainut paikka oli kahdesta tavista suuressa ojassa, tilanne oli seuraava:

Aloittelin jahtia aamulla 7 aikoihin ja lähdin suht läheltä valtion maita tarkoituksenani kulkea poispäin niiltä ehdin jopa 50m kävellä kun koira otti ja ryntäsi suoraan selkäni taakse, sinne valtion maille suurelle suolle... Kuuntelin siinä sitten hyvän tovin teerten kukerusta ja koiran haukkua "vihollisen" puolella, aina haukun tauotessa viheltelin koiraa takaisin ja kun se lopulta saapui, en ole ikinä nähnyt niin kuraista pystykorvaa... Siitä takaisin päin ja eikö tuo löydä jäniksen, vartin verran työnnättää sitä eteenpäin ja saapuessaan takaisin on jo aika hapoilla... päivä melkein pulkassa..

Uhmakkaana läksin vielä kävelemän kankaan ja taimikon reunaa toiveena löytää teeriä, satuin sitten hortoamaan suuren ojan varrelle jossa oli muista ojista poiketen jopa vettä! Ojan vartta kävellessäni hoksasin siellä kaksi tavia, otin jo varmistimen pois ja ajattelin ottaa itselleni edes tavi paistin. Päätin kuitenkin olla ampumatta jos saisin niistä vaikka haukun rakenneltua koiralle. Konttasin taaemmas ja jäin odottelemaan koiraa paikalle, kun se jostain taka vasemmalta sitten saapui, hoksasi sekin tavit heti, mutta eivät ne ojassa haukkua suostuneet kuunnella vaan läksivät matkoihinsa heti koiran rynnättyä rantaan.

Lintuja aloimme löytää paremmin (saimme haukkuja) vasta tiistaina kun olin paikalle saapunut jo perjantaina. Maanantai oli toki suhteellisen tarkkaan lepoa koiralle.

Tiistai iltana oli sitten se tilanne josta olisi pitänyt lintu saada.

Jäimme kaverin kanssa pillittelemään pyylle joka vihelteli kuusikon kätköissä, Remu ihmetteli touhaamme ja pyöri ihan meidän lähellä kunnes lähti näkymättömiin sinne pyyn suunnalle, sanoin kaverille että "Nyt se hoksasi tuon pyyn" ja jäimme odottamaan löytyykö sitä lintua. Aikaa kului ja yks kaks jostain kaukaa (+200m?) kuuluu haukahdus, jotain se löysi! Istuin paikallani hievahtamatta ja kohta kuului suht vierestä rysähdys kun lintu istui puuhun! pieni hetki ja Remu alkoi siinä haukun! Lähdin hiipimään haukulle ja maastokin oli kelvollinen tähän, vanhan kuusikon pohja oli hiljainen hiippailla. noin 50m päässä haukusta Remu alkoi haukkua jotenkin oudon harvakseltaan ja tässä kohtaa minä sitten munasin... Olisi tietenkin pitänyt pysähtyä, mutta hiivin vain lähemmäksi ja niinhän se koppelo morjensti lentäessään pois. Remu sai siitä vielä uusinnan, mutta ei se siellä enää kestänyt kovinkaan pitkään.

Teeri pojan sain sitten tiistai iltana myöhällä, tarkoitus oli vain käyttää koiraa illasta tarpeillaan, mutta se löysi noin 60m päässä autosta teeren joka jostain kumman syystä päätti jäädä hakkuulla olleeseen siemenpuuhun istumaan. Haukulle johti vielä suuri oja jossa ei vettä ollut, pääsin ojaa myöden haukulle ja työni oli vähintäänkin helppo! Mutta Remulle se kelpasi tämäkin suoritus :D

Matkamme jatkui Simosta Ilomantsiin jossa kaverilla oli paikka saada metso Remulle, mutta samalla hetkellä kun veti liipasimesta metso pudottautui siivilleen ja laukaus sottautui pummiksi :roll: :lol: No siellä se on tuoreempana tuo metso! Sain katsella koko tapahtuman vastakkaisen mäen päältä ja kellottelin haukun kestäneen 12min.

Mantsissa Remu teki töitä aivan käsittämättömän hyvin, minun silmääni ainakin! Käsittämättömin löytö oli suon laidassa. Remu tuli hakulenkiltään meidän eteen noin 70m päähän avoimelle suolle, nosti päätään ja ryntäsi siitä häntä suorana 100m ja me löimme maihin. Pysähtyi pienen turvemättään päälle ja jatkoi ryntäystään! Jostain 200-300m päästä sitten löytyivät teeret! Miten ihmeessä se ne keksi niinkin kaukaa, linnut eivät ääntä pitäneet?!? Sinne haukulle ei ollut asiaa, mutta olihan sitä mukavaa katsella!

Ei me mantsistakaan saatu reppuun kuin 1 pyy, sekin kun oli niin varma pala. Koira ajoi pyyn noin 30m päähän minusta ja kaverista männyn oksalle. Pyy "piikkiin" hetken odotus ja kun koira saapui paikalle sanoen "hau hau" pyy kenttään. Onneksi näitä helppojakin paikkoja tulee, niin joskus onnistaa :lol: :lol:

Eräs toiveeni on toteutunut, ei enää tule epäonnistumisista niin suurta "päänsärkyä" ja väitän nauttivani koiran hyvistä töistä täydellä sydämmellä vaikka mitään ei kenttään ropisekkaan ja onneksi ei sille enää liene niin tarvetta! Olen minä vaan niin tohelo tuon koiran kanssa... Joskus kun pääsisi jonkun ihan oikean pystykorvametsästäjän kanssa jahtiin ja oppiin... Vaikka kait se on paksupäisen isännän tehtävä ne virheensä ja koitettava niistä oppia.

Hienoin uutinen minut tavoitti sitten matkalla takaisin kotiin, yksi noista Poikuehaukkujen junnuista oli eilen käynyt pokkaamassa Kymen piirinmestaruus pokaalin! Taitaa olla nuorin ohjaaja joka on moisen saanut tehdä?!? Isä oli sunnuntaina lähtenyt peruuntumisen takia tuomariksi, että joku muu saa osallistua ja jätti koiran ohjaamis vastuun 10v pojalle, ja poika kiitti vastuusta :lol: :lol: Niin paljon kun tuo isä on meille uusille (tiedän itseni lisäksi muitakin) antanut mahdollisuuksina. (Tuomarit, maastot, majoitukset... hyvä ettei nenääkin pyyhi, ja pyyhkisi jos tarvitsisi) kannustuksina ja ihan vain "spekulaatio" apuna, en voi sanoin kuvata kuinka hienolle porukalle mielestäni tuo pysti meni ja kuinka iloinen olen heidän onnistumisestaan!!

Suuret onnittelut "Konnan porukalle"!!!
Eero Honka
Helsinki

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 12 Tammi 2014, 11:34

Tämä on ainakin vielä pakko tähän "päiväkirjaani" kirjoitella, ehkä joku muu ei sen luettuaan ole yhtä pöljä kuin allekirjoittanut...

Eilen aamulla kello herätteli 04:10 ja lähdin ajelemaan kohden Kouvolaa, siellä oli edessä jo suuresti odottamani KV haukut! Tämä oli se koe jossa meidän perheen itseään pätevämmäksi luuleva ohjaaja pääsisi koiran kanssa metsään! Nyt ei näyttänyt olevan mitään vastoinkäymisiä kuten viimevuonna, auton jarrkutkin korjasin jo viikkoa ennen koetta :lol:

Hyvillä mielin Remun kanssa autoon ja matkaan kohden Hevosojan kämppää! 06:30 pintaan saavuin paikalle sää oli suhteellisen hyvän oloinen silmääni, pakkasta -6 toki siinä järven rannassa tuulla hipatteli, mutta ei se metsässä..? Ukkoa oli jo mukavasti paikalla ja kaffe valmista. Spekulaatioita päivästä ja maastoista oli ilmassa mukavasti ja nyt alkoi olla paikalla jo useampia sellaisia henkilöitä joille minäkin sain sanoa "Terve!" pelkän "huomenen" sijaan, alan olla jo oikea koiramies! Hirmuisen hyvin järjestäjillä kaikki oli paketissa. Koiran ilmoittaminen kesti alle 1min ja sen jälkeen sai vain keskittyä siihen kaffen juontiin ja päivän spekulointiin.

Maastoarvonnasta tempaisin lähimpänä helsinkinä olevan maaston jossa oli tuomarinakin helsinkiläinen "nuorimies", ikää hänellä ei vielä ollut kuin jonkun verran päälle 70 (en tarkkaan tiedä, mutta kuinka vanhoja ne tervaskannut sitten on?). Maasto oli kuulemma näkemisen arvoinen, siellä kasvaisi jos jonkin näkösitä puuta, on kuulemma jonkun kartanon maita ja siellä on kokeiltu ja kasvatettu vaikka minkä lajista puuta. Muistan että jossain vaiheessa keskustelua sanoin tuomarille, että "Remu olisi tehnyt minusta rukkaset aikoja sitten, mutta onneksi sillä ei siihen ole oikeutta" (jäljempänä ymmärrätte miksi).

Matkalla maastoon käytin tilannetta hyväkseni ja kyselin jos mitäkin pystykorvista, tällä kaverilla kun oli ensimmäinen ollut joskus 40 luvulla (jos oikein muistan?!?). Hän myös osasi paikkaan jossa opas piti tavata, oli kuulemma ennenkin ollut tuomarina samassa maastossa, aikaa toki oli ehtinyt mennä noin 10v.

Tapasimme oppaan sitten Alppiruusun pihassa elimäellä, mukavan oloinen nuorempi mies tuli hymykasvoillaan kättä tarjoten autolle "Lintujako teille piti löytää?" oli ensimäinen hymyillen esitetty kysymys. Tällä nuoremmalla miehellä kuulemma 70 tulee pian täyteen. Hänelläkin oli kertoman mukaan ollut aina koiria, ei tosin pystykorvia kuin 1, mutta aina metsästys koirien (hirvikoiria, jänisajureita, spanjeleita) kanssa puuhastellut, pihassa niitä tälläkin hetkellä useampia.

Mietin siinä metsään lähdön yhteydessä, että näiden kahden yhteen laskettu kokemus koirista on rapeasti 100v, miten hienoa päästä tässä porukassa metsään! Ja koe alkoikin mainiosti, koira haki ok ja metsät olivat Metsiä!! Aivan tolkuttoman kauniita vanhoja metsiä, suuria kuusia, suuria mäntyjä! Sellaista ihan unelma maastoa metsästellä!

Pian ensimmäinen haukkukin kajahti ilmoille! Valitettavasti ylittelimme juuri puroa ja haukku alkoi suht lähellä. Metsän pohja oli jäässä ja meidän aiheuttama "ritinä" kuului varmasti linnulle asti, niinpä se ei kestänyt juuri mitään ja haukku lakkasi... No jotain sentään paperille! Matka jatkui ja opas kertoi, että saavumme "kuumalle" alueelle, täällä on AINA ollut lintuja! Remu löysikin pian taas yhden linnun, koppelo oli puussa, mutta heti kun se sai merkinnän oikeaksi, lintu lähti :cry: Sama homma oli teerillä jotka se mielestäni ajoi maasta ylös, vain lyhyitä haukkuja...

Matka jatkui kangasta pitkin ja Remun haku alkoi olla vaivalloista, mutta se kuitenkin työskenteli ihan "ok", minua sen haun vauhdin häviäminen alkoi sapettaa syvällä mielessä. Samoin se alkoi kysellä jatkuvasti kankaalla, haukahtelua tuolla, haukahtelua täällä... Tuomari rauhoitteli minua ja sanoi "Onpa herkkä nokkanen koira, annetaan nyt sille vaan aikaa!" Seurailimme koiran toilailua kankaalla, mutta ei sieltä vaan lintua löytynyt... Ei vaikka kuinka Remu haukahteli, juoksenteli katseli puita, kuunteli ja haukahteli.

Ja tässä vaiheessa astuu kuvaan E. Honka joka kuvitteli jotain jo osaavansa...

Aloin tietenkin peljätä että jossain vaiheessa tuo tuomari laittaa Remulle tyhjän haukun, jos ei mokoma lopeta turhan haukkumista! Hakukin jäi kovasti lähelle... Se kuuluisa herne lähestyi nenää ja kun Remu alkoi haukkua tarkkaan merkitysti 70m päässä ryhmästä, katsoin tuomariin ja oppaaseen (muistakaa se 100v kokemus..) nämä olivat menneet pienten näreiden taakse suhteessa haukkuun. Katselin puuta jota Remu merkkasi ja tyhjä se oli, harmitti vietävästi, ei linnut aiemmin kestäneet ja nyt tyhjä... Lähdin haukulle jotta pääsemme eteenpäin. Noin 10m ehdin edetä kun sieltä tyhjästä puusta lähti metso... Käännyin tuomariin päin ja sanoin "Tätä tää on, näätkö nyt miten tyhmä mä osaan olla.. Miten tää voi olla näin vaikeeta?!?"

Sekä tuomari, että opas molemmat "taputtelivat" olalle, sen minkä tilanteessa pystyi ja kun itse selkeästi naureskelin omalle typeryydelleni, uskalsivat hekin leikkiä asiasta laskea, mutta opettaa myös sen minkä tilanteessa voi "Se on linnun haukku, se on sitä niin kauan kunnes toisin todistetaan. Ja jos se olisi ollut tyhjä, se on vain 1 piste! Jos se on orava, se on vain 1 piste!". Minä tietty manailin, että miksi minä joka koiran parhaiten tunnen, sähelsin ja he, jotka sitä eivät tunne, eivät säheltäneet... No omat virheensä hekin ovat kuulemma saaneet tehdä ja niistä oppia... Remu sai aika kaukana uusinnan vielä tästä metsosta, mutta emme ehtineet niin kauas sitä toteamaan, harmi. Jos minä en olisi sählännyt tilannetta, olisi se istunut varmaan haukussa hyvän tovin ja uusinnassakin ehken istunut sen verran tiukemmin, että sen olisi paperille ehtinyt saamaan... Paljon siis munasin ja kuinka tyhmästi...

A minä tiedän, että minulla on ihan hyvä koira, miksi en voi luottaa siihen?
B minä tiesin, että nämä kaksi (opas ja tuomari) osaavat hommansa, katsoin heidän reaktiotaan, miksi en voinut luottaa siihen?

Kyllä taas se enp:n aikoinaan antama "tukkapölly" olisi tarpeen, "Jos et ala tolkkuuntua.." siihen lauseesaan kuului ja siitä on nyt 5v, enkö minä ole mitään oppinut?!?

No hauskaa meillä siellä oli senkin jälkeen! Tai etenkin sen jälkeen kun ukot vähän pääsivät naljailemaan tuosta :lol: Ja lopultaan sain huomata, ettei tässä koiramiehenä olla vielä ala-asteelta päästy, nöyryyttä nöyryyttä... Opetellaan opetellaan.. Tuomarin sanoin "Tou koira on täällä metsässä se asiantuntija, muista nyt se!" ja sanoipa tuo vielä mukavan leikkisästi opaskin "Ei sitä katso ole niin tyhmää metsäkoiraa, etteikö olisi tyhmempää isäntää" :lol: :lol:

Sitten ylitimme pienen metsä autotien ja syy Remun haun laimeuteen tuli selväksi. Yhdessä jäljessä oli verta, tassu oli pojalla hajonnut... Ei sitä verta ollut kuin tippa, eikä edes joka askeleessa, mutta jo aikaisemmin olivat opas ja tuomari sanoneet molemmat, "Sen tassuihin käy tämä jäätynyt maa, selkeästi se varoo askeliaan".

Kysyin tuomarilta, että vedetäänkö henkselit paperiin? Tuomari katosi minuun ja sanoi, "Kuule, tässä on koetta enää sen verran jäljellä, että kun pääsemme autolle on koe jo loppu ja on sen sinne käveltävä kuitenkin". Minulla oli sellainen väärä "tieto", että hanki on se pahin tassuille, en edes ajatellut jäisen metsänpohjan olevan myös tassuille paha...

Loppu koe meni siis ihan myttyyn, paiten yksi 4 minuuttinen pyyhaukku vielä saatiin, sekin oli suhteellisen hienosti oppaan tarjoilema paikka "Jos se kerran pyitä haukkuu, niin tuossa matkalla on yksi rytelikkö missä niitä melkein aina on ollut!" ja oli.

Saihan Remu ihan ok tuloksen, VOI3 62 pistettä ja se mistä olen ylpeä 5p puustalöytö, näissä Remu on vaan hyvä!

Pitihän minun mennä kokeeseen myös tänään, mutta noiden tassujen takia tein päätöksen, etten koiraa metsään laita. Ei ne tassut pahasti edes rikki olleet, pienen pieni nirhaama etutassussa ja pieni hankauma takatassussa. Mutta jos ne eilisen jälkeen olivat vähän rikki, olisivatko toisen päivän jälkeen pahasti rikki? Eikä tämä voi olla niin, että kaverin terveydellä alan leikkiä päästäkseni kokeeseen. Niin minulta siis jäi toinen koe päivä edelleen näkemättä, viimevuonna sairastuin itse, nyt koira...

Kiitokset taas unohtumattomasta päivästä Kouvolan porukalle! Hienosti taas järjestelyt hoidettu, paljon iloisia ilmeitä ja ihmisiä! On niin mukavaa olla tervetullut tähän porukkaan, että jos olen mielestäni etu-oikeutettu kun pääsin noiden kahden ukon kanssa metsään, niin olen myös etu-oikeutettu kun saan tervetulleena käydä siellä kokeissa! Kiitos!
Eero Honka
Helsinki

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 12 Tammi 2014, 22:32

Lainaan tässä vähän Rovaseudun miesten tekstiä
Yleisesti koetoimintaa pidetään koiramiesten keskuudessa joiltakin osin metsästystä vaativampana, sillä kyky hallita omat ja koiran tavat tulevat yleisesti punnituksi.
Pahus kun olisikin saanut ihan ominpäin pöljäillä, nyt piti ihan noin yleisesti mennä munimaan... :oops: No tämä oli vasta se toinen VOI luokan koe, ehkä minä nyt muistaisin olla pöljäilemättä...

Tästä kirvoittuikin mieleeni pieni keskustelun poikanen, ihan vain sillä, että viisas oppii toisten virheistä, pöljä ei omistakaan (vielä ei tiedä täysin kumpaan kuulun?)

Pahin mokasi kokeessa? Vai onko porukka yleensäkkään töpeksinyt ja uskaltaako tuota tunnustaa?

Onko jokin mitä itsellenne muistutatte ennen kokeen alkua? Tai jotain tiettyä johon keskitytte?
Eero Honka
Helsinki

Artsi
Viestit: 509
Liittynyt: 07 Tammi 2006, 19:56
Viesti:

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Artsi » 14 Tammi 2014, 08:16

Kukkoaho kirjoitti:Onko jokin mitä itsellenne muistutatte ennen kokeen alkua? Tai jotain tiettyä johon keskitytte?
Aina kun lähtee metsään koiran kanssa niin sinne mennään "naatiskelemaan". Ihan sama onko mukana ase, kamera tai tuomari maasto-oppaineen. Eikös juuri sitä varten tuon koiran kanssa tule touhuttua?
Arto Sikiö

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 14 Tammi 2014, 18:01

Artsi kirjoitti: Aina kun lähtee metsään koiran kanssa niin sinne mennään "naatiskelemaan". Ihan sama onko mukana ase, kamera tai tuomari maasto-oppaineen. Eikös juuri sitä varten tuon koiran kanssa tule touhuttua?
Siis juurikin näin! Kyllä minulla oikeasti oli yksi hienoimpia päiviä koiran kanssa metsässä, johtuen juuri tuosta kaksikosta joiden kanssa sain Remun kanssa päivän viettää.

Se että tein virheen, on lienee vain luonnollista. Eikä se oikeasti poista päivän hienoutta, sehän tekee siitä ikimuistoisen! Ja antaapa hienosti "jossiteltavaa" :lol:

Muistan kyllä hyvin senkin päivän kun olin sinun ja koirasi kanssa metsässä. Se mitä sieltä olen yrittänyt ottaa mukaan, oli se rauhallisuus (se naatiskelu?) joka sinulla oli ja jonka sait tartutettua aina myös koiraan sen mentyä "kuumaksi" tilanteissa. En tiedä onko se opittavissa vai sisäsyntyistä?!? Minua tuppaa aina vähän nämä kokeet jännittämään (onhan niitä jo 2 käytynä..) enkä sitä pientä jännitystä näe pahana, päin vastoin! Teen tosissani, mutta en vakavissani!

Kyllä tästäkin jäi nälkää edelleen, ehkä vielä enemmän kun on tarve päästä paikkaamaan tupeksintaa. Koira toimii, minulla on edelleen paljon opittavaa ja kuten Rovaseudun miehet sanovat, koe mittaa myös ohjaajaa hiukan. Nämä ovat siis itsellenikin oiva tilaisuus saada palautetta omasta toiminnastani. En tiedä onko jotenkin "etiketin" vastaista käydä kokeissa oppiakseen itse, saadakseen palautetta omasta toiminnasta? Samallahan sitä jää jälkipolville tietoa koirasta, kyllähän se kuitenkin sen suurimman osan hommasta tekee.
Eero Honka
Helsinki

virve
Viestit: 310
Liittynyt: 03 Helmi 2008, 16:19

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja virve » 17 Tammi 2014, 12:04

"Ei sitä katso ole niin tyhmää metsäkoiraa, etteikö olisi tyhmempää isäntää"

Tuo on niin totta kaikessa koiraharrastamisessa. :lol:

Olen monesti ihmetellyt kuinka koirat ei useammin lyö hanskoja naulaan, kun isäntä ei ymmärrä vaikka rautalangasta vääntää. Jospa minäkin sitten, kun ikää on yli 70 v.

Hyvinhän se koe meni kaikesta huolimatta :thumbsup:

Terveisin Virve
Virve Keravuori

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 26 Tammi 2014, 14:15

Isän ylpeys on poksauttaa koko ukkelin pitkin maita ja mantuja, tyttö näperteli tuossa jotain ja näytti sitten minulle "Tein Remusta sellasen viedon"

Tässä tuo tuotos, ja arvosteluissa muistattehan että tekijällä on ikää 11v
http://www.youtube.com/watch?v=ionVPfBtzu4
Eero Honka
Helsinki

Pikku.Pyy
Viestit: 344
Liittynyt: 31 Maalis 2005, 07:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Pikku.Pyy » 26 Tammi 2014, 14:28

Hieno ja hyvätunnelmainen pätkä rodunkin kannalta :D Saat olla todella ylpeä tytöstäsi. Tässä on yksi malliesimerkki rotumme positiivisesta esille tuomisesta, joita eilen Kuopion jalostuspäivillä kaipailtiin.
Anneli Honkanen
Kaikki pystykorvan puolesta

punakone
Viestit: 145
Liittynyt: 29 Elo 2006, 22:09

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja punakone » 26 Tammi 2014, 15:09

Mukava video "Suomen korvapystystä" jos ymmärrät mitä tarkoitan :wink: ...
Esko Taivalkoski

Vastaa Viestiin