No niin, tänään sitten ihan oikeaa toimintaa!!! Remu löysi pyyn puusta!
Tilanne tuli seuraavasti: Remu ryntäili edelläni noin 20-30m päässä. yhtäkkiä se alkoi katsella kuusi ryhmää kaula pitkänä ja minä tietnkin myös halusin tietää mitä se "tyhjissä" puissa on haistavinaan. Kuulin kuitenkin pyyn kutketuksen ja samassa Remu paikallisti linnun, kolme haukahdusta kesti pyy ennenkuin lähti. Ei Remu vielä tajunnut sitä seurata, mutta hyvä merkki tuokin oli ja jos minä olisin älynnyt pysyä paikallani heti Remun saatua haju nenään olisi tilanne ehken mennyt paremminkin.
Uusi suomenpystykorvan omistaja
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
No kyllä, mutta ehken päälimäisenä opetus itselleni, ei pidä höntyillä kun huomaa koiran saaneen vainun jostain... olisimpa malttanut olla paikallani, ehken se pyy olisi hetken haukussa kestänyt... Pitäisi luottaa koiraan, kun sellainen kerran onDogHolliday kirjoitti:Ja isännän vuolaat kehut ja riemu päälle
Vaikeinta mailmassa on luottaa koiraan. Näin ainakin minulla.
Ihminen vaan on niin näköaistiin sidottu, että on vaikea ymmärtää hajuaistia joka koiralla on niin hyvä.
Jopa yli 10 vuoden viikoittaisen jäljestyksen ja koko iän koirien kanssa enemmän tai vähemmän liikkuneena, minä vieläkin välillä epäilen omia koiriani jos en näe mitään todistetta siittä mitä jäljestetään.
Kerran jäljestimme haavakko hirveä josta ei muuta näkynyt kuin joskus hirven jälkiä. Jotka minun tulkinnan mukaan saattoivat olla minkä hyvänsä hirven.
Minä rupesin olemaan jo kovin epäileväinen josko koira vaan ilokseen juoksuttaa minua pitkin sateista metsää.
3 tunnin jäljestyksen jälkeen koira nousi takajaloilleen ja haistoi yhtä pihlajan närettä. Minäkin tietysti katsoin mitä siellä nyt muka oli haistettavana. Siellä se sitten oli se ensimmäinen verijälki siittä haavakosta.
Minä olin jo puoli tuntia aikasemmin sanonut hirvijohtajalle, ettei tästä taida mitään tulla, mutta yritetään nyt vielä vähän.
Tämän jäljestyksen yritän aina muistaa, kun epäillen koiriani .
Terveisin Virve
P.S se haavakko saatiinseuraavana päivänä.
Ihminen vaan on niin näköaistiin sidottu, että on vaikea ymmärtää hajuaistia joka koiralla on niin hyvä.
Jopa yli 10 vuoden viikoittaisen jäljestyksen ja koko iän koirien kanssa enemmän tai vähemmän liikkuneena, minä vieläkin välillä epäilen omia koiriani jos en näe mitään todistetta siittä mitä jäljestetään.
Kerran jäljestimme haavakko hirveä josta ei muuta näkynyt kuin joskus hirven jälkiä. Jotka minun tulkinnan mukaan saattoivat olla minkä hyvänsä hirven.
Minä rupesin olemaan jo kovin epäileväinen josko koira vaan ilokseen juoksuttaa minua pitkin sateista metsää.
3 tunnin jäljestyksen jälkeen koira nousi takajaloilleen ja haistoi yhtä pihlajan närettä. Minäkin tietysti katsoin mitä siellä nyt muka oli haistettavana. Siellä se sitten oli se ensimmäinen verijälki siittä haavakosta.
Minä olin jo puoli tuntia aikasemmin sanonut hirvijohtajalle, ettei tästä taida mitään tulla, mutta yritetään nyt vielä vähän.
Tämän jäljestyksen yritän aina muistaa, kun epäillen koiriani .
Terveisin Virve
P.S se haavakko saatiinseuraavana päivänä.
Tuo on yksi vaikeimpia asioita pystykorvametsästyksessä. Olen kerran nuorta koiraa moittinut tyhjän haukkumisesta, samassa kuusesta lähti teeri. Pari kertaa käynyt niin, että koiran selvästi jotain hakiessa oma usko on hiipunut ja olen ajanut linnun itse lentoon. Pitäisi vaan malttaa antaa koiran rauhassa tehdä hommansa. Ainakin näin hätäiselle ihmiselle kuin minä se on vaikiaa.
Kun tällä palstalla aina kehutaan pystykorvan ylivertaisuutta muihin rotuihin, niin mielenkiintoista kuulla kun Virve saa koiransa, mikä on hänen arvionsa. Käsittääkseni kun hänellä on kokemusta aikalailla muistakin roduista.
Mutta mikä puulaji tämä
Kun tällä palstalla aina kehutaan pystykorvan ylivertaisuutta muihin rotuihin, niin mielenkiintoista kuulla kun Virve saa koiransa, mikä on hänen arvionsa. Käsittääkseni kun hänellä on kokemusta aikalailla muistakin roduista.
Mutta mikä puulaji tämä
on??haistoi yhtä pihlajan närettä
Emmä me ole kehuneet, olemme sen yodenneettk kirjoitti:
Kun tällä palstalla aina kehutaan pystykorvan ylivertaisuutta muihin rotuihin, niin mielenkiintoista kuulla kun Virve saa koiransa, mikä on hänen arvionsa. Käsittääkseni kun hänellä on kokemusta aikalailla muistakin roduista.
Hyvä kuulla, että teillä kokeneimmilla on myös saman suuntaisia onkelmia, luottaa koiran nenään ja minä ainakin sain opetuksen, joskin olisihan se ollut hyvä Remulle se opetus mennä... No yhdessähän me "pojat" opettelemme!
-
Vilperi
Minäkin mokaan vieläkin; joka syksy on ollu tilanteita että olis pitänyt luottaa koiraan esim. jotain tämäntyyppistä: Päivä kävelty tyhjää ja kotimatkalla niin koira alkaa pyörimään jossain paikassa mistä ei koskaan ole linnuista edes kuultukaan; ei muuta kun reipasta askellusta ja sitten pölähtää!! 
Ja isäntä ja koira kattelevat kiukuissaan toisiinsa; koira kiroo isäntää ja isäntä myös kiroaa itsensä alimpaan kuumaan paikkaan kun taas tuli moka tehtyä!! 
Ja isäntä ja koira kattelevat kiukuissaan toisiinsa; koira kiroo isäntää ja isäntä myös kiroaa itsensä alimpaan kuumaan paikkaan kun taas tuli moka tehtyä!! Minä pelkään sitä koiraan luottamista kovasti pystykorvan kanssa.
Se kun on ilmeisesti paljon tarkempi ohjaajansa suhteen kuin noi russelit.
Terrierit antaa paljon ohjaajan hölmöyksiä anteeksi, mutta olen ymmärtänyt, että jotkut pystärit todellakin loukkaantuvat epäluottamuksesta.
Noi terrierit näyttää vaan keskisormea ja tekevät ohjaajalleen sellaisen rautalanka mallin, että jopa minä ymmärrän mistä puhutaan. Mutta jos minä saan sen pystärin kyllästymään omaan tyhmyyteeni, niin miten minä sitten sen kanssa jatkan.
Mutta mikä puulaji tämä
Arvasin, ettei pihlajaa voi sanoa näreeksi, mutta siis pieni noin 1,5 m pihlaja.
Tällaista se on kun kaupunkilaiskakara yrittää puhua jotain metsään liittyvää.
Terveisin Virve
Se kun on ilmeisesti paljon tarkempi ohjaajansa suhteen kuin noi russelit.
Terrierit antaa paljon ohjaajan hölmöyksiä anteeksi, mutta olen ymmärtänyt, että jotkut pystärit todellakin loukkaantuvat epäluottamuksesta.
Noi terrierit näyttää vaan keskisormea ja tekevät ohjaajalleen sellaisen rautalanka mallin, että jopa minä ymmärrän mistä puhutaan. Mutta jos minä saan sen pystärin kyllästymään omaan tyhmyyteeni, niin miten minä sitten sen kanssa jatkan.
Mutta mikä puulaji tämä
Arvasin, ettei pihlajaa voi sanoa näreeksi, mutta siis pieni noin 1,5 m pihlaja.
Tällaista se on kun kaupunkilaiskakara yrittää puhua jotain metsään liittyvää.
Terveisin Virve
Arvaappas miksi sitä niin rintarottingilla ollaan kun koiruus löytää pyyn puusta ja sitä kolmekertaa haukahtaa? kyseessä on 12vkoa vanha pentu, eli me saamme vielä kaksi kuukautta juoksennella vapaana kuin taivaan linnutkepu kirjoitti:En halua olla ilonpilaaja, mutta muistattehan, että nyt eletään jo koiran kiinnipitoaikaa...ainakaan kovin suureen ääneen ei kannata metsäreissuista huudella ellei sitten liikkeellä olla alle 5 kuukauden ikäisen koiran kanssa.
-
Metsämakuri
- Viestit: 107
- Liittynyt: 02 Syys 2004, 12:18
Nyt se on sitten ensikosketus saatu myös fasaaniin, harmittavasti vai omakotialueella. Kukko nousi edestämme lentoon ja juoksimme kyllä niin pitkälle sen perässä kuin mahdollista (Remu olisi mennyt 120% varmasti ihan loppuun asti), mutta pahuksen fasaani lensi omakotitalon pihaan... kehuin koiran jo tuosta "raivarista" jonka sai fasaanille. Harmittavaa, kun en voinut poikaa irti laskea