Uusi suomenpystykorvan omistaja

[KOIRAMIES]

Kukkoaho hakkuiko sinun remu paljo pikku lintuja pentuna ainakin mun pentu haukkuuu

[Kukkoaho]

Kukkoaho hakkuiko sinun remu paljo pikku lintuja pentuna ainakin mun pentu haukkuuu

Jos jaksat lukaista tätä puuta ihan alusta alkain, huomaat, että tämä on liki päiväkirja pennun löytämisestä, tähän päivään minun osaltani ;o)

Mutta juu, haukkuihan tuo pikkulintuja, enemmän kyllä rastaita jotka on nyttemmin jo jättänyt pois, varikset, harakat, lokit ja kyyhkyt saavat edellen rapeat haukut Remu pojalta!

[Kukkoaho]

No niin johan taas on aika hiukan hauskuuttaa teittiä, ette sitten vaan minulle sano jotta naurattaa kovasti

Mitähän olisi tehtävissä/mitä pitää tehdä, kun koe ilmoituksessa lukee:"..... Koiran omistaja hankkii palkintotuomarin.". Palkintotuomari on se metsässä mukana oleva, eikö?

Tunnen tästä läheltä öö 0 palkintotuomaria joita saattaisin kysyä metsään tuohon kokeeseen johon menisin kyllä, mikäli ensimäisen kokeen tuomari katsoo koiran olevan riittävän valmis.

[Artsi]

Sama hommahan se on ollut useimmilla alkuun, jostainhan se on aloitettava. Kun olet siellä pääkaupunkiseudulla, niin yksi tietopankki voisi olla Uudenmaan pystykorvakerho, muualla tietenkin paikallinen kerho tietää parhaiten sen seudun tuomarit, monilla on sivuillaan lista tuomareista. Jos tulet kokeisiin kaakkoiseen Suomeen, lähden kyllä tuomariksi Ja tietenkin kokeen järjestajiltä kannattaa kysyä, saattaa vaikka olla tuomarit valmiina.

[Kukkoaho]

Sama hommahan se on ollut useimmilla alkuun, jostainhan se on aloitettava. Kun olet siellä pääkaupunkiseudulla, niin yksi tietopankki voisi olla Uudenmaan pystykorvakerho, muualla tietenkin paikallinen kerho tietää parhaiten sen seudun tuomarit, monilla on sivuillaan lista tuomareista. Jos tulet kokeisiin kaakkoiseen Suomeen, lähden kyllä tuomariksi Ja tietenkin kokeen järjestajiltä kannattaa kysyä, saattaa vaikka olla tuomarit valmiina.

Juu tuon Uudenmaan pystäri kerhon jäsenkin olen, mutta ajattelin vain, etteä onko se etiketin mukaista kysyä tuomaria järjestäjältä, jos järjestäjä kehoittaa hommaamaan itse tuomarin

Siihen ekaan AVO kokeeseen minulla jo tuomari on hommattuna, mutta kuten edeltä voinemme lukea, taitaa olla hommattuna myös toiseenkin kokeeseen . Edelleen sillä olettamalla, että ensimäisen kokeen tuomari siihen kehoittaa.

Palaamme siis myöhemmin asiaan, minä kun saatan hurjuuksissani jopa kauemmaskin ajella

[Kukkoaho]

Ihan pakko laittaa tänne erään pöljän aatoksia alle vuoden takaa...

Lähetetty: 03.11.2007 14:59

"Tuollaisen "puhtaan" koiran itse haluaisin seuraavista syistä:

A: Koiran toimiminen metsässä lienee varmempaa ja tieto millainen koirasta isona tulee.

B:Kiitoksena niille jotka tätä rotua "vaalivat".

pelkoja puhtaan hankinnasta taasen ovat seuraavat:

A: Tuleeko kauppaan velvoitteita kokeissa ja näyttelyissä juoksemisesta?

B: Onko näyttely jalostus hukannut riistaverisyyttä?

C: Hinta, jos ostan hyvästä suvusta odotusarvoiltaan hyvän koiran joudun maksamaan siitä huomattavan summan, mitäpä jos se ei silti sovellu metsästys käyttöön?

Koira näyttelyissä en varmaankaan tulisi käymään, enkä usko kilpailuviettini enää olevan sillä tasolla jotta kilpailuihin osallistuisin, niinpä mietin saako tälläisen puhtaan koiran ostaa "vain" metsästys kaveriksi?

Nämä ovat niitä ajatuksia joita päässäni ajattelen, koiran kuitenkin hankin, mutta en kuten maitolitaran!"

Sanasta sanaa copy pastea erälle netistä, arvatkaa kumpi tuonkin kannatti sitten itselleen ottaa, seropi vai puhdas SPK

[Mimi-AK]

Enpäs tiedä tuleeko tämä kysymys oikeaan ketjuun, mutta kuitenkin: vajaa 2-vuotias pystäriuros haukkuu oravaa pihassa kasvavan lehtikuusen latvaan - lähes taukoamatta. Tätä on nyt jatkunut kolmisen päivää ja aika käheää meininkiä alkaa jo olla. Jos jäbän laittaa häkkiin niin se on hiljaa, mutta heti irti päästyään se ryntää kuusen juurelle. Nyt alkaa jo ottaa aivoon ja voin vain kuvitella miltä naapureista tuntuu vaikka landella ollaankin.
Teenkö nyt jonkin virheen, jos komennan sen pois louskuttamasta? Lintujahan sen kuuluu haukkua eikä oravaa. Pitääkö se "huijata" muihin touhuihin vai mitä?

[DogHolliday]

Omani ainaskin on parhaimmilaan haukkunut oravaa parikin viikkoa useita tunteja päivässä,mutta metsästysreissuilla oravaa on haukkunut vain yhden kerran.
Hyvää harjoitteluahan tuo oravan haukuttaminen on ja varsinkin jos pysyy haukussa ja ei nouse puuta vasten niin hyvä tulee.

[Mimi-AK]

Pakko kysyä (kun en ole itse metsänainen), että jos koira alkaa hyppiä puuta vasten, niin mitäs sitten pitää tehdä? Onko niin, että haukuttava häipyy, jos koira alkaa komuta puuta vasten? Haukkukokeisiin on meininki mennä jossain vaiheessa ja siellä ei ilmeisesti kärsi hyppiä, vai?

[Vilperi]

Koiruuden pitää totella komentoa "HILJAA", joten otahan kaveri puhutteluun ja kerro sille että orava ei ole suositeltava haukkukohde!
Mun edellinen kaveri sai tuon komennon kuulla aikanaan totaalisesti kun parvekkeella oli parhaimmillaan kolme oravaa yhtäaikaa syömässä! Ei muuten koskaan sitten metsässä haukkunut oravaa!!

[DogHolliday]

Kyllä puuta vasten nousu karkoittaa tehokkaasti linnut haukulta ja on paha virhe .
Orava haukku voi olla sopivakin ko. ominaisuuden kitkemiseen,koska orava ei lähde mihinkään puusta jos koiraa käskytät.
Voit yrittää kieltää koiraa juuri sillä hetkellä kun se on tekemässä nousua puuta vasten(terävä ei) ja kehumalla kun laskeutuu alas ja
aloittaa haukkumisen normaali asennossa.Ajoitus on tässä asiassa erittäin tärkeää eli täytyy päästä kiinni juuri oikeaan hetkeen ja antaa terävä palaute.
Väärä ajoitus pilaa koko homman ja koira saa väärän käsityksen.
Omalla koiralla en vielä puuta vasten nousua ole havainnut,mutta näin kuvitttelisin toimivani jos ko.tilanne tulee vastaan.

[Mimi-AK]

Isäntä oli sitä mieltä, että antaahan pojun haukkua kun nyt on kerran siihen hommaan "herännyt". Meidän reilu vuosikas narttukin haukkuu samaa oravaa, mutta ei ihan niin pitkiä pätkiä. Kumpaakaan en ole yllättänyt runkoa vasten hyppimästä. Välillä onneksi jatkavat leikkejä keskenään ja antavat kurren nakerrella käpyjään rauhassa.

[Kukkoaho]

Laittelen taasen "hiukan" tarinaa, josko näitä joku lukea jaksaa

Perjantaina saavuimme perille pertunmaalle ja Remun kanssa pieni (noin 1.5h) lenkki metsässä, Remu löysi yhden teeren(?) jota en itse päässyt näkemään, yritti haukullekin, mutta ei taimikossa saanut lintua pysymään 10-20sek kauempaa. Tässä vaiheessa itse tajusin kuinka hitaasti minun tulee edetä ja tämä ehken toi jotain unohtumatonta viikonloppuumme.

Kappaleen matkaa kuljettuamme edestä löytyi palokärki, tämä kuunteli haukkua aina hyvän hetken puussa ja vaihtoi vain vähän matkaa ja Remu seurasi hienosti haukkuen aina puunalla, sain ilokseni seurailla koko "haukun" 100-150m päästä suhte avoimessa mäntymetsässä.
Seuraavaksi Remu pöläytti ilmaan kolme sorsaa (juu u... no olihan siinä pientä kosetikon tapaistakin?), seurasi lattanokkia näkymättömiin ja jostain sieltä kaukaa otti haukkuun ilmeisesti pyyn?!? Haukkua kesti ehken minuutin kaksi, en ehtinyt sitä toteamaan.
Perajantain hienoimmaksi asiaksi jäi siis se, että kaikki linnut lähtivät Remun edestä, se siis löysi kaikki linnut matkamme varrelta.

Lauantai aamuksi olikin sovittuna varsinainen "harjoitus leiri", aamulla 5.00 starttasin auton pihasta yltiö innokas pystykorvani kyydissä. Saavuimme noin 5.30 tuttavani pihaan josta matka jatkui odotuksena löytää teeri poikueita.
Auto parkkiin ja metsään. Kiersimme erään hakkuun laitoja, joissa tuttavani mukaan oli useinkin teeripoikueita. Heti alkuun Remu tuntui hakevan omasta mielestäni hienosti, uskaltautui välillä näkymättömiin jopa minuuteiksi.
Jouduimme maastosta johtuen etenemään hetken tuuli selässämme, Remu sinkoili edellämme aukossa (juu ei se poka vielä tiennyt mihnä) kunnes yhtäkkiä sinkosi meistä katsottuna takaoikealle, hirmuinen pyrinä ja hyrinä alkoi kuulua, Remu oli löytänyt ison pyy poikueen! Haukku kaikui aukossa, Remu veti kuin aikamies konserttia pyille, välillä joku pyy kuskasi Remun kauemmaksi ja ilmeisesti lenti lopulta aukon yli, Remu palasi ja haki uuden haukuttavan, tätä raikuvaa riemua jatkui ehken 15min kunnes kaikki pyyt olivat kuulleet haukut ja moneen kertaan!
Matka jatkui ja Remu haki jostain sivulta kunnes juoksi taas kerran häntä suorana ohitsemme, huomasin heti "koira miehenä", että nyt oli pojalla jotain hajua nokassaan! Remu pöläytti ilmaan koppelopoikueen! Lintuja oli 3-4 ja taas alkoi haukku kaikua metsään! Hiivimme lähemmäs ja huomasimme Remun haukkuvan "aluetta" (20m männyn ympärillä?) männyn ympärillä, etsien ja haukkuen kokoajan! Männystä huomasimme koppelon joka oli meidät kyllä jo ennemmin nähnyt, se istua kökötti ihan liikkumatta ja Remusta näki, että se tiesi linnun olevan jossain, mutta missä, sitä ei pienen pystykorvan hoksottimet keksineet. Melkoisen pitkään koppelo jaksoi raivoavaa pystykorvaa kuunnella kunnes läpsäytti siivilleen, ei saanut perään ryntäävä pystäri poika uusintaa hurjasta yrityksestään huolimatta.

Matka jatkui eikä toiveistamme huolimatta teeri poikueita löytynyt totutuilta paikoilta, otimmekin pienen siirtymän autolla kohden lampia joissa toivoimme olevan sorsia, siinähän olisi mahdollisuus jopa ampua Remulle haukkuun!
Kävelimme metsäautotietä ja Remu haki ylpeyttä herättävän innokkaasti etumaastosta ja hetken kuluttua alkoi taas tapahtua! Meistä oikealla olevasta taimikosta alkoi ihan mahdoton siipien läpinä ja katkeavien oksien räiske, toinen koppelo poikua, mutta nyt huomattavasti edellistä isompi (5-7 lintua)! Nyt ei koppelo emo meitä huomannut ja lensikin ihan edestämme mäntyyn, Remu haukkui taas julmasti ja ihmetteli mistä tulee tuo niin suloinen tuoksu nenään, haki ja haki, mutta ei keksinyt koppeloa, ei vaikka koppelo sille jopa kotkotti mikäli koirapoika yritti mennä poikueen luokse, kunnes Remu juoksi hiukan tuulen alle koppelosta ja huomasi koppelon oksalta! Tuo hetki jäi ikuisesti ja lähtemättömästi mieleeni, minun koirani, meidän Remu katsoo koppeloa silmiin ja haukkuu jotta vaahto suusta lentää! haukkua kesti ehken 5min jolloin koppelolle tuijotus kisa riitti, varsinkin kun toinen sääntöjä rikkoi ja rivouksia huuteli! Remu sinkosi häntä suorana perään ja yritti jossain kaukana uusintaakin, mutta ei taaskaan onnistunut. Remu palasi takaisin ja alkoi haukkua liki samassa kohtaa nenä kohti puuta. Minä totesin ystävälleni "Kato pöljä haukku vanhaa hajua " ja lähdimme lompsimaan kohti haukkuvaa pystäripoikaa, kolme askelta ja siipien läiske täyttää tajunnan, siinä oli haukussa metsopoika... kukahan olikaan se pöljä?

Tuo hetki, kun Remu haukkui koppeloa joka katsoi alas koiraan oksaltaan on varmasti yksi elämäni hienoimpia eräkokemuksia, se on samalla maailman tähänastisista lintuhaukuista aivan kaikkein kaunein, jos osaisin sanoin kertoa kaikki ne tunteet, ylpeydestä riemuun, jopa hartauteen, olisi kaappini päällä kirjallisuuden nobel, onneksi minun ei tarvitse sitä tehdä, sillä te varmasti tiedätte tunteen. Vielä kerran, se oli kaunista katseltavaa!'

Kokonaisuudessaan reissu kesti noin 3.5h ja koko sen ajan Remu jaksoi hakea loistavasti (ehken lintukokeessa tulee alampi arvosana, mutta minulle se oli loistavaa), arvatkaa oliko koira selkeän onnellinen, mutta väsynyt saavuttuamme viimein mökille. Remu melkeimpä nukkui kokolopun päivää, minä kävin sillä valin metsässä sienessä ja soitin ylpeänä usealle tuttavalleni, jonkun kanssahan tämä oli saatava heti jakaa! Niin, kaiken tuon aikana minusta poistuu 20 ikävuotta ja palaan taas innokkaaksi pikkupojaksi

Sunnuntai aamuna muistelin kokeneempien ohjetta, malttia, elä vaan liialla innokkuudellasi turhauta koiraa! Lähdin siis vain pienelle kierrokselle mökin lähimetsään, samaan jossa olin ollut sienessä ja tiesin, ettei siellä lintuja ollut. Remu ei kuitenkaan minun "tiedostani" välittänyt vaan haki haukkuun teeripoikueen! Taas sitä haukkeen riemua ja Remun remuamista! Teeret istuivat liki rivissä kuusitaimikon laidalla noin 40m päästä minusta, ihailin koirani työskentelyä ja huvittuneena totesin sen toimivan seuraavalla tavalla: Linnut nousivat maasta puihin, Remu haukkui yhtä, kunnes se lähti lentoon, Remu seurasi sitä kunnes sakeassa kuusikossa hävitti linnu, palasi löytöpaikalle, juoksi takaisin kuusikon laitaan, haukkui toista kunnes se taas karkkosi jne... Lähdin hiipimään kun oletin kaikkien teerien lähteneen ja näin Remun taas kiertävän vain ympyrää kuusten alla haukkuen, arvaattekin jo, että kyllä siellä puissa oli edelleen teeriä

Tarina on hiukan dramatisoitu, mutta faktat pitävät paikkansa ja voin vilpittömästi sanoa mieleeni palaneen kuvan Remusta ja koppelosta! Olen ylpeä, olen onnellinen ja odotan seuraavaa reissua yhtäpaljon Remun kanssa! Ei enää ole väliä, tuleeko reppuun jotain, jos vaan saan koirani kanssa tälläisiä kokemuksia!
Parastahan kaikessa on, että Remu todellakin löysi kaikki linnut mitä maastossa oli (?) ja ilman sitä olisimme kävelleet tyhjää metsää.

[Kytösavu]

Pystäriharrastajan hienoin hetki, kun nuori koira työskentelee ensimmäisen kerran riistalle. Nuo hetket jäävät pitkäksi aikaa mieleen, ja tuosta on hieno jatkaa.

[Vilperi]

Hienoa että toisilla on parempia kokemuksia kuin mulla syksyn ensireissulta!! Kaikesta päätellen Remusta tulee oikein haukkukone kun muutama vuosi menee eteenpäin!! Mitä mulla on muistikuvia tuon oman koiran osalta, niin meilläkin ensimmäinen syksy meni hyvin, mutta sitten tuli jostain syystä toisena syksynä aika totaalinen toppi ja sitten taas lähti paranemaan kunnes tämä meidän tänvuotinen aloituskokemus on aivan pohjanoteeraus.