Pystärin koulutus

[Elkku]

Minä muistuttaisin vielä siitä, että koiraa kannattaa kouluttaa vähän kerrallaan, pienissä paloissa. Toisten mielestä tämä on akkojen huuhaata ( ), mutta mielestäni toimii. Tässä kuinka itse opetin (kohtuullisella menestyksellä...) koiran matkustamaan autossa rauhallisesti (matkustusmuotona siis häkki farmarin perässä, akkojen kotkotuksia kuulemma sekin ):

Aluksi siis riittää, että koira rauhoittuu autoon sille paikalle missä sen on tarkoitus matkustaa auton ollessa paikallaan, auki ja omistaja vieressä (ei ole vaikea nakki). Heti, kun koira on rauhallisesti, palkka ja autosta pois. Vähitellen koiran autossa viettämää aikaa voi pidentää, itse siirtyä autosta kauemmaksi jne.. Seuraavaksi koiran pitää jäädä rauhassa autoon, kun takaluukku/ovi suljetaan. Kun koira on atossa rauhallisesti, palkka ja koira pois. Kun koira osaa jäädä autoon odottamaan poispääsyä rauhallisesti, omistaja siirtyy itse autoon istumaan, taas heti palkka ja koira pois autosta kun se on rauhallisesti. Seuraavassa vaiheessa käynnistetään auto. Näitä toistoja voi omassa pihassa tehdä vaikka useammankin joka päivä, kunhan muistaa antaa koiralle lepoaikaa.

Kun koira on autossa rauhallisesti sen käydessä paikallaan, voi lähteä ajamaan. Ensin lyhyitä matkoja, sitten pikkuhiljaa pidempiä. Ja aina palkataan rauhallinen koira lopettamalla harjoitus. Toiset koirat voivat suhtautua autoiluun hyvinkin tyynesti, jolloin edistyminen vaiheesta toiseen on nopeaa, toisille taas oppiminen voi vaatia enemmän toistoja ja hitaampaa edistymistä. Aina siis siirrytään seuraavaan vaiheeseen vasta, kun ollaan varmoja, että koira "osaa" edellisen vaiheen. Vaiheet eivät ole vaikeita, mutta kun ne jaksaa käydä läpi huolellisesti, koira oppii ihan vahingossa matkustamaan rauhallisesti ilman itkua ja hampaiden kiristystä. Varmasti koira tottuu autoiluun, kun meuhkaamista vaan sitkeästi jaksaa kuunnella, mutta ainakin meillä tällainen vähittäinen totutus/opetus eri asioihin on useimmiten tuottanut tasaista tulosta. Ei esim. kontaktiakaan opeteta koiralle suoraan pitkän matkan vapaana seuraamisella aloittaen, miksi autoilu olisi yhtään sen luontevampaa koiralle?

Oma kyytiläinen oppi yhdessä vaiheessa hiukan liian innokkaaksikin ajelijaksi, joten se sitten usein kävi kauppareissulla (parikymmentä kilometriä) tmv. tylsää ajelua joka ei johtanut mihinkään. Vieläkin meinaa välillä mopo karata käsistä, kun auto pysähtyy johonkin mielenkiintoiselta tuntuvaan paikkaan, mutta ikinä, koskaan koira ei pääse autosta pois mekkaloidessaan, vaan rauhallinen odottaminen häkissä palkitaan -- vaatii vain hiukan kärsivällisyyttä omistajalta. Lisäksi koira ei ikinä, koskaan saa hypätä autosta suoraan pois, vaan se odottaa luvan, jolloin emäntä/isäntä voi varmistaa, että koira on turvallista poistua autosta.

Mainittakoon vielä, että toki meidän vahtikoiran täytyy virkeällä päällä ollessaan haukkua kaikki ohittavat/ohitettavat jalankulkijat, pyöräilijät, mopoilijat yms. arveluttavat tienkäyttäjät (lähinnä vain siellä, missä niitä on harvassa, onneksi) ja koirat (yleensä aina). Tyypillistä kuitenkin on, että koira vetää zetoria kuono tiukasti häkin pohjassa kiinni ja nousee tarkkailemaan ympäristöään vain auton vauhdin hidastuessa, josko oltaisiin perillä.

[Emma]

Se on muuten jännä miten pentu ottaa mallia vanhemmista koirista. Meillä on tuon pystäripennun lisäksi pari seisojaa ja pari pikkukoiraa niin pystäripentu apinoi niitä kaikessa Jos on herkkua tarjolla niin aluksi se hyppi ja räksytti mutta sitten se hoksasi, että muut sai herkkuja kun istuivat hiljaa ja nätisti. Nyt sekin istahtaa takapuolelleen ja katselee. Se haluaisi myös kovasti mennä seisojien perässä uimaan mutta vielä ei oikein pokka riitä, joku päivä se vielä menee niiden kanssa. Autossa se matkustaa loistavasti ja nukkuu kun tukki. Tosin välillä se herää kiusaamaan vanhempia koiria.
Tuo pentu myös katselee ja tutkii hirveän tarkkaan kaikki samat jäljet ku seisojatki. Ja voi että sitä ottaa päähän kun se ei pysy niiden perässä!
Syksyllä olisi sitten tarkoitus alkaa kujettamaan sitä lyhkäsiä metsälenkkejä ihan yksin, mielenkiintoista nähdä miten se kehittyy. Nyt 11-viikkoisena se räksyttää ainaski puussa istuvalle västäräkille
Sitä täytyy myös hämmästellä kuinka nopea tuo pentu on oppimaan! Meidän kaikille koirille on opetettu perustottelevaisuus ja osalle vähän enemmänki. Aloin opettamaan pennulle heti sen kotiin tultuaan istumista, maahanmenoa, seisomista (näytelmiä varten), luoksetuloa ja sen sellaista. Se on älyttömän nopea hoksaamaan ja innokas puuhaamaan. Ei häviä yhtään noille seisojille joilla on hyvä koulutettavuus mutta ovat vallan jääräpäitä. Tämä pystäri on paljon terävämpi tapaus, hauskaa

[Pekka-antero]

Kokemukseni omista koirista sekä koekäynneillä myös vieraista koirista on se, että suomenpystykorva ja pohjanpystykorva oppivat mitä moninaisimpia asioita, mutta joissakin tapauksissa on selvästi tukahdutettu pystykorville ominaista metsästysviettiä. Minun mielestäni koiralla pitää säilyä kyky tehdä omia ratkaisuja riistatyössä sen jälkeen, kun se on käsketty/annettu lupa hakutyöskentelyyn. Jatkuva tottelevaisuus- ja temppukoulutus saattaa aiheuttaa sen, että esim. koira seurattuaan parvihaukulta lähtenyttä lintua palaa lintupuiden alitse hakemaan isännältä uuden haukkuluvan, ennen parvihaukun jatkamista. Tai sitten koiralla on mielessä se jatkuvasti toistettu palkitseminen. Eli pitää noutaa isännältä makupala tai kuultava riittävä kehuminen ja uusi kehoitus, ennenkuin koira on valmis uuteen haukkutyöskentelyyn.

Kohtuus kaikessa on paikallaan.

[Emma]

Mun mielestä tuolla ei ole hevon kukkuakaan tekemistä tottelevaisuuskoulutuksen kanssa. Siinä on suoraan kyse koiran riistavietistä ja hermorakenteesta.
Tiedän pystiksiä jotka kilpailevat aika korkealla tottelevaisuudessa ja ovat sen lisäksi hemmetin kovia metsästyskoiria.
Väitän kyllä, että koira jolla on riittävän luja riistavietti ja terve hermorakenne ei voi mitenkään mennä pilalle vaikka opettaisit sen päällään seisomaan. Jos koira ei ole riittävän riistaverinen ja/tai sillä on huono hermorakenne niin siitä ei saa kunnon mettäkoiraa vaikka et ikinä opettais sille mitään.
Olen kyllä kuulut tuon saman asian monen monta kertaa, että älä opeta koiralle liikaa asioita ettei sillä mene mettästysominaisuudet pilalle. Tiedän ihan omasta kokemuksesta että se ei pidä paikkansa.
Hyvälle mettäkoiralle jolla on riittävän voimakas riistavietti ei pitäisi tarvita haun aikana antaa juuri yhtään käskyä. Vaikka esim. molemmat seisojat on tottelevaisuuskoulutettuja niin ne eivät välitä tuon taivaallistakaan meistä kun metsässä ollaan. Ainut käsky mitä ne odottaa (ja niiden kuuluu tehdä niin) on linnun siivittämiskäsky ja sen jälkeen pysähtymiskäsky. Muuten ne kyllä hoitaa hakunsa aivan itse. Ja onpa käynyt niinkin, että koiraa on käsketty jo pois ja kotiin mutta eipä ole koira tullut sillä sillä on ollut lintu tiedossa. Koira on todennut, että "joo, joo, tiedetään mun pitäis tulla mutta ku täällä on lintu, tuu nyt katsoon pahvi" En itse koskaan pidä nameja mukana metsässä sillä ei meillä koirat välitä nameista tuon taivaallistakaan kun etsivät lintuja. Jos koira mieluummin hakee ohjaajalta nakkeja kun etsii lintuja niin ei kyllä kuulosta siltä, että koiralla on kovin kova riistaveri...
Mutta kaikesta tuosta huolimatta voin viedä seisojani tavalliselle tottelevaisuuskentälle ja suorittaa sen kans läjän liikkeitä ja käyttää palkkana nakkeja tai palloja. Se tietää kyllä tasan tarkkaan eron näiden asioiden välillä. Ei koirat todellakaan ole niin tyhmiä, hohoijjaa.
Nohh, tietysti mettästyskoiran haun voi pilata silloin, jos sen hakua koko ajan häiritsee. Eli jos koko ajan yrittää antaa koiralle käskyjä tai ohjata sitä. Silloin koirasta voi tulla riippuvainen ohjaajasta. Sillä ei oo kyllä mitään tekemistä normaalin tottiskoulutuksen kanssa, se on silkkaa tyhmyyttä. Kun koira tekee työtään niin silloin on ohjaajan parasta vaan olla hiljaa ja ihmetellä

[Hoopo]

Mahdoton sanoa, että milloin liiallinen tottelevaisuus haittaa metästystä, mutta uskoisin myös, että näin on asia kuten pekka-antero sanoi. Samanlaisia ajatuksia on kirjoitettu myös THE pystärikouluttaja Erkki Tuomisen kirjoissa. Ja kaikki todelliset pystäriharrastajat tietävät, että Tuomisen kirjoissa kaikki on totta.

[Pekka-antero]

Emmalle tiedoksi, että minullakin on ollut karkeakarvaisia saksanseisojia, toinen uros jopa von Westen kennelistä. Tuntenet niiden koirien luonteet. Sen jälkeen oli helppo todeta, että erirotuisia koiria on opetettava erilaisin menetelmin. Suomenpystykorva ja saksanseisojat ovat molemmat hienoja rotuja. Mielestäni toisella näistä roduista on riistavietti ja toisella saaliskiihko. Sitten on vielä uroksien ja narttujen erot jne. Näinhän sitä puhumisen aihetta piisaa.

[Emma]

Joo, olen täysin selvillä siitä mitä mieltä suurin osa mettästyskoirien omistajista on kaikesta muusta koiraharrastuksesta paitsi itse metsästyksestä. Ja mitä vanhoihin koulutusoppaisiin tulee niin ovat yleensä hemmetin hyviä mutta kaikkia vanhoja koirankoulutusoppaita en kelpuuta edes takan syttyykkeeksi.
Eipä mua loppujen lopuksi häiritse miten toiset koiriaan kouluttaa tai on kouluttamatta, pääasia että jokainen on itse tyytyväinen lopputulokseen. Itse vaan olen huomannut, että koirat oppivat ja omaksuvat paljon enemmän asioita kun mitä ihmiset kuvittelevat. En tule koskaan allekirjoittamaan väitettä, että koiran oppimiskyky on rajallinen. Vain ihmisten ajatustavat ovat rajalliset.
Itselläni on tällä hetkellä 5 eri rotuista koiraa joilla kaikilla omat erityisominaisuudet. Silti niiden opettaminen on hämmästyttävän samanlaista.

[Teukka]

Kertoisitko Pekka-Antero tietämättömälle mitä tarkoittaa saaliskiihko? Ja miten se eroaa riistavietistä?

[Kurimus]

Kertoisitko Pekka-Antero tietämättömälle mitä tarkoittaa saaliskiihko? Ja miten se eroaa riistavietistä?

Se on isännällä se saaliskiihko ja hupilla se riistavietti.

[VALLE]

Olen Emman kans samaa mieltä. Kun oma koirani on jäljillä linnuista sitä on turha yrittää palkita millään herkuilla, kelpaa vasta kun tilanne reilusti ohi. hakukin lienee enimmäkseen perittyä eikä koulutuksentulosta. En ymmärrä miten tottelevaisuus voisi haitata metsästystyöskentelyä.

[Hoopo]

Mulla nyt on vaan tuo yksi pikinokka ja en ole mikään mestari neuvomaan, mutta jos Emma et ole tutustunut Tuomisen kirjoihin, niin mars kirjastoon. Parempaa ei ole, näissä on hyvät jutut ja kuvat, että näkee mitä parhaimmillaan pystärin kans jahtaaminen voi olla. Oma pystärin hankintakin syttyi, just näistä kirjoista.

[Vilperi]

Kyllähän Tuomisen kirja hyvä on, mutta aika tekee tehtävänsä siinäkin!! Ensimmäisen pystärin kanssa Tuominen ei ollut edeskirjaansa vielä kirjoittanutkaan ja siitä huolimatta mulla oli toko koulutettu pystäri jonka riistaveriä ei kukaan koskaan moittinut!! Samoin tämä nykyinen kaveri on viety vielä pitemmälle koulutuksen suhteen ja ne veret löytyy joka kerran kun maastopuku laitetaan päälle tai aseeseen tartutaan! Kuinkakohan monta kertaa mä olen tämänkin toistanut: Hyvin koulutetun koiran kanssa on ilo käydä metsällä ja varsinkin vierailevana tähtenä siitä koulutuksesta ei ole muuta kuin hyötyä!!! Samoin kuin sillä koulutuksella voit pahassa paikassa pelastaa koirasi hengen; komentosana "paikka" pitää takoa jokaisen koiran kalloon sillä tavalla että se pysähtyy kuin seinään käskyn kuullessaan!!

[Tarppi]

Kokemukseni omista koirista sekä koekäynneillä myös vieraista koirista on se, että suomenpystykorva ja pohjanpystykorva oppivat mitä moninaisimpia asioita, mutta joissakin tapauksissa on selvästi tukahdutettu pystykorville ominaista metsästysviettiä. Minun mielestäni koiralla pitää säilyä kyky tehdä omia ratkaisuja riistatyössä sen jälkeen, kun se on käsketty/annettu lupa hakutyöskentelyyn. Jatkuva tottelevaisuus- ja temppukoulutus saattaa aiheuttaa sen, että esim. koira seurattuaan parvihaukulta lähtenyttä lintua palaa lintupuiden alitse hakemaan isännältä uuden haukkuluvan, ennen parvihaukun jatkamista. Tai sitten koiralla on mielessä se jatkuvasti toistettu palkitseminen. Eli pitää noutaa isännältä makupala tai kuultava riittävä kehuminen ja uusi kehoitus, ennenkuin koira on valmis uuteen haukkutyöskentelyyn.

Kohtuus kaikessa on paikallaan.

Ja esim. jos sitä kieltää haukkumasta omassa yli 100m2:n tarhassaan, niin turha odottaa sen haukkuvan metsässäkään
Täällä maalla on helppoa olla ylpeä pystykorvan omistaja, kun naapureita ei haukku haittaa ja jopa eilen ja tänäänkin pari pikkupoikaa tulivat ihailemaan Roopea, Missiä ja Mehtoa
Toinen pojista olisi halunnut vanhempiensa ottaa juuri pystykorvan, mutta oli kuulemma liian kallis Harmi!
Mutta ainakin mun mielestä tälle rodulle ei juurikaan tarvitse opettaa mitään, koska kaikki sujuu luonnostaan..
Eri asia toki, jos asuu jossain kaupungissa, silloin on pakko pitää koira hiljaisena.
Ja uskon, ettei se tee hyvää koiralle...

[Korpiukko]

Se on kyllä ihan lööperiä , jos kieltää koiraa haukkumasta kotosalla ,ettei se haukkuisi metsässä.Täytyy vaan ymmärtää mitä koira pihassa saa haukkua. Ei suomenpystykorvankaan kuulu haukkua ihan mitä tahansa ja millon tahansa.

[villepa]

Minulla on tuossa lattialla ensimmäinen pystykorvani, 10viikkonen pentu.
Eli sen osalta en pysty paljo kehumaan. Mutta muun rotusten koirien kanssa olen kyllä tullu
siihen tulokseen että mikä tahansa koiran kanssa oleminen ja tekeminen vain parantaa yhteistyötä metässä, olipa se sitten tottelevaisuuskoulutusta tai jotakin muuta.

Samoin tottelevainen koira on aina parempi kaveri metässä kuin täysin oman päänsä mukaan tekevä. Ei liika tottelevaisuus kenenkään koiraa pilalle pistä, mutta tottelemattomuus sen sijaan
saa kenen tahansa mettäpäivän pilalle, vaikka kyllähän sinne kairaan ääntä mahtuu kun isäntä manaa koiraansa joka ei usko mitään.

Yleensä olen sitä mieltä että monesti metsästäjät jotka viljelevät näitä vanhoja teesejä: ettei mettäkoiralle mitään tottelemista tartte opettaa, ja että riistaveret menee paapomalla pilalle, pelkäävät vain sitoutua ja kiintyä koiraansa, koska jos siitä ei sitten haukkujaa tulekkaan niin on helpompi pistää monttuun sellanen koira johon ei ole isommin kiintyny.

Itseasiassa minä pidän mettäkoiralle välttämättöminä taitoina lintuhaukun lisäksi vain luoksetuloa ja autossa matkustamista. Mutta jos joku haluaa enemmän opettaa, ei se varmasti koiraansa sillä pilalle saa. Tärkeintä on että opetukset eivät ole ristiriitaisia keskenään.

Tuomisen kirjoista voisi sanoa että hyviä kirjoja ovat ja varmasti kaikille harrastajille tarpeellista tietoa. Itsekin ne olen lukenut ja luen luultavasti vielä uudelleenkin. Minä en vain muista Tuomisen(kaan) sanoneen että liika kouluttaminen pilaisi koiran(kuten joku tuossa aiemmin väitti), päinvastoin ihmettelen jatkuvasti kuinka edeistyksellisiä ajatuksia tuon ajan metsästäjälle Tuominen viljelee. Tarkotan juuri näitä koiran ja isännän saumattoman yhteistyön tärkeyttä yms.. Eivät tainneet kaikki metsästäjät 80-luvulla pitää näitä kovin suuressa huudossa, vaan silloin(kin) oli paljon koiria jotka varastoitiin häkkiin, josta se syksyllä otettiin taas käyttöön sillon kun mettään mentiin.