Kerroha virve mitä olet nerokaill opeill saanu aikakaa !
Aripäivä mehtäll , kokeiss ja nättelyis.
Pystärin koulutus
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Juuri tulin Remun kanssa lenkiltä ja pienesti jäi painamaan kun se ei tuntunut huomaavan kahta oravaa noin 5-7m päässä meistä, toki vastaan oli tulossa toinen koira, se lienee häriitsi?
Heken matkaa kuljettuamme Remu kyllä otti haukun kestoltaan noin 5sek, kohteena talitintti, ei kestänyt haukussa...
Heken matkaa kuljettuamme Remu kyllä otti haukun kestoltaan noin 5sek, kohteena talitintti, ei kestänyt haukussa...
Kerroha virve mitä olet nerokaill opeill saanu aikakaa !
Aripäivä mehtäll , kokeiss ja nättelyis.
Pystykorvaa minulla ei valitettavasti vielä ole ja siksi varmasti pyörrän kaikki pyhät sanani, kun sellaisen keväällä saan.
Minulla on talossa vain 5 russelia joita olen käyttänyt sekä luolametsästykseen, että hirven ja peuran ajoon.
Niillä olen jäljestänyt myös haavakko hirviä sekä etsinyt kadonneita koiria.
Mejästä meillä on tulosta yhdeltä koiralta ja samalta on näyttelystä pari serttiä. Minulta vaan loppui into niin näyttelyihin kuin mejä kokeisiinkin.
Luolilta emme saaneet hyviä tuloksia, koska koirani eivät käy kiinni vaan karkoittavat saaliin. Saimme luolilta vain B tuloksia vaikka koira haukkui koko 20 min kettua aivan nenäkkäin ja pysyi siinä ketun puremasta huolimatta.
Käytännön metsästyksessä saaliina on joka vuosi useita supeja. Hirviä ja peuroja meillä on saaliina reilu parisen kymmentä. Tarkka luku on vaan hieman tulkinnallinen, koska minun koirathan ovat sorkkaeläinta ajavia.
Olen myös yhden koiristani opettanut tunnistamaan gluteenin elintarvikkeista, koska olen keliakikko.
Homma ei valitettavasti pelitä käytännössä kovinkaan hyvin. Suurinosa elintarvikkeista muualla kuin meillä kotona on sen verran kondaminoituneita, että niistä koiran mukaan löytyy gluteenia.
Mutta kovasti olen suunnitellut jo miten sen pystärin pennun koulutan, kun sen saan. Siksi täällä kaikkia hyviä ideoita käyn lukemassa ja kokeneempien tarinoita imen kuin sieni.
Joten lisää vaan vinkkejä sekä kokemuksia.
Toivoopi Virve
Aripäivä mehtäll , kokeiss ja nättelyis.
Pystykorvaa minulla ei valitettavasti vielä ole ja siksi varmasti pyörrän kaikki pyhät sanani, kun sellaisen keväällä saan.
Minulla on talossa vain 5 russelia joita olen käyttänyt sekä luolametsästykseen, että hirven ja peuran ajoon.
Niillä olen jäljestänyt myös haavakko hirviä sekä etsinyt kadonneita koiria.
Mejästä meillä on tulosta yhdeltä koiralta ja samalta on näyttelystä pari serttiä. Minulta vaan loppui into niin näyttelyihin kuin mejä kokeisiinkin.
Luolilta emme saaneet hyviä tuloksia, koska koirani eivät käy kiinni vaan karkoittavat saaliin. Saimme luolilta vain B tuloksia vaikka koira haukkui koko 20 min kettua aivan nenäkkäin ja pysyi siinä ketun puremasta huolimatta.
Käytännön metsästyksessä saaliina on joka vuosi useita supeja. Hirviä ja peuroja meillä on saaliina reilu parisen kymmentä. Tarkka luku on vaan hieman tulkinnallinen, koska minun koirathan ovat sorkkaeläinta ajavia.
Olen myös yhden koiristani opettanut tunnistamaan gluteenin elintarvikkeista, koska olen keliakikko.
Homma ei valitettavasti pelitä käytännössä kovinkaan hyvin. Suurinosa elintarvikkeista muualla kuin meillä kotona on sen verran kondaminoituneita, että niistä koiran mukaan löytyy gluteenia.
Mutta kovasti olen suunnitellut jo miten sen pystärin pennun koulutan, kun sen saan. Siksi täällä kaikkia hyviä ideoita käyn lukemassa ja kokeneempien tarinoita imen kuin sieni.
Joten lisää vaan vinkkejä sekä kokemuksia.
Toivoopi Virve
Varsinainen metsästysvietti alkanee pelata vasta joskus 5 kk eteenpäin, eli samalla kun koira alkaa tulla sukukypsäksi niin alkaa opetella myös metsästystä. Eli ihan pentuna haukkuu mitä sattuu huvittamaan ja minkä sattuu huomaamaan. Ja joku koira on varhaiskypsä ja joku toinen herää vähän myöhemmin. Todellisuudessa 2 - 3 vuotiaana (uros, nartut syttyvät yleensä aikaisemmin) alkaa näyttää mikä on homman nimi...Kukkoaho kirjoitti:Juuri tulin Remun kanssa lenkiltä ja pienesti jäi painamaan kun se ei tuntunut huomaavan kahta oravaa noin 5-7m päässä meistä, toki vastaan oli tulossa toinen koira, se lienee häriitsi?
Pientä kysymystä jälleen, kun Remu alkaa saada hiukan virtaa kinttuihin...
Remu, kuten kait kaikki pennut ovat innostuessaan kovia "puremaan", hampaillaahan se koira leikkii, tämä on kuitenkin hiukan epämiellyttävää ainakin perheen pienimmille. Onko kokemusta kuinka tuosta voi kasvatella pois?
Tähän mennessä olen sitkeästi kieltänyt kieltämisen jälkeen.
Remu, kuten kait kaikki pennut ovat innostuessaan kovia "puremaan", hampaillaahan se koira leikkii, tämä on kuitenkin hiukan epämiellyttävää ainakin perheen pienimmille. Onko kokemusta kuinka tuosta voi kasvatella pois?
Tähän mennessä olen sitkeästi kieltänyt kieltämisen jälkeen.
-
DogHolliday
Näykkiminen ja pureminen on koiran kättelyä ja itseilmaisua ei sitä kannata yrittää väkisten pois ottaa,muuten kasvaa salavihainen ja umpimielinen koira.
Puruvoimaa voi säädellä kun nipistää koiraa jos puree liian kovaa ja älähtää suureleisesti kivusta,pentu oppii nopeasti säätämään puruvoiman sopivaksi.
Kaikkia tämä hyvällä huumorilla maustettuna.
Puruvoimaa voi säädellä kun nipistää koiraa jos puree liian kovaa ja älähtää suureleisesti kivusta,pentu oppii nopeasti säätämään puruvoiman sopivaksi.
Kaikkia tämä hyvällä huumorilla maustettuna.
Tätä olen itse koittanut käyttää, mutta nuo lapsoset eivät oikein hallitse "menetelmää", tyttö taitaa hiukan peljästyä kun koiruus oikein innostuu... En oikein tiedä onko siihen aina hyvä mennä väliin vai olisiko syytä vain yrittää saada tyttö itse oppimaan?DogHolliday kirjoitti:Näykkiminen ja pureminen on koiran kättelyä ja itseilmaisua ei sitä kannata yrittää väkisten pois ottaa,muuten kasvaa salavihainen ja umpimielinen koira.
Puruvoimaa voi säädellä kun nipistää koiraa jos puree liian kovaa ja älähtää suureleisesti kivusta,pentu oppii nopeasti säätämään puruvoiman sopivaksi.
Kaikkia tämä hyvällä huumorilla maustettuna.
-
DogHolliday
Tietysti aina parempi jos tyttösi itse pelotta oppii koiran kanssa "kommunikoimaan",mutta pieneltä lapselta se voi olla liikaa vaadittu.
Tietysti sinä laumanjohtajana voit asettaa rajoja ja nipistää pentua jos on purrut liian kovaa,jos tyttösi pillahtaa itkuun niin kyllä pentu aika pian oppii varomaan.
Pääasia kuitenkin on,että pennun kanssa leikitään ja siten haetaan yhteisiä pelinsääntöjä laumassa.
Pelon pentu aistii ja saattaa vain kiihdyttää hyökkäilyjään.
Tietysti sinä laumanjohtajana voit asettaa rajoja ja nipistää pentua jos on purrut liian kovaa,jos tyttösi pillahtaa itkuun niin kyllä pentu aika pian oppii varomaan.
Pääasia kuitenkin on,että pennun kanssa leikitään ja siten haetaan yhteisiä pelinsääntöjä laumassa.
Pelon pentu aistii ja saattaa vain kiihdyttää hyökkäilyjään.
Tätä olen yrittänyt niille päähän saada "elkee huitoko käsillä, pitäkää ne paikallaan ja jos sattuu niin kiljukaa... elä juokse, kun Remu tulee perässä..."Elkku kirjoitti:Ja lasten kannattaisi myös muistaa se, että mitä ne ihmiselle luontaisesti tekee, kun koira hyökkii epämiellyttävästi, on koiralle usein leikkiinkutsu...
No eiköhän tämä kaikki ole kuitenkin ihan normaalia, vai onko
No onneksi tuo Remu tuntuu oppivaisemmalta kuin lapset, oppi eilen hakemaan lelunsa ja tuomaan minulle takaisin, kun heitän.
-
petäjävaara
- Viestit: 52
- Liittynyt: 21 Tammi 2008, 17:28
- Paikkakunta: laukaa
pystärin koulutus
oltiin eilen ruskan kanssa metsällä linnun ulosteita puiden alla vaikka kuinka paljon, todella paljon 4-6 hehtaarin allalla lähes joka puun alla -piip- vaikka kuinka. ruska haki vimmatusti mutta ei saatu haukkua
linnun lähtöjä kuulu vaikka kuinka monta ,mutta ei vai saatu millään yhteyttä lintuihin. raskas keli oli koira oli kovilla ei oltu kun pari tuntia.nyt alkaa se naru homma puremaan koira anto kaksi kertaa metällä kiinni ,eka kerta piti monta kertaa sanoa melkein kerjätä mutta tuli palkinto tuli ja heti vapaus . toisella kerralla anto jo helpommin kytkin kiinni ja palkitsin ja kuljettiin vajaa sata metriä ja sit päästin irti ja kehuin sekä käsky hae hae ja ruska laitto kaasut pohjaan ja häippäs.
ps :olimpa onnellinen
linnun lähtöjä kuulu vaikka kuinka monta ,mutta ei vai saatu millään yhteyttä lintuihin. raskas keli oli koira oli kovilla ei oltu kun pari tuntia.nyt alkaa se naru homma puremaan koira anto kaksi kertaa metällä kiinni ,eka kerta piti monta kertaa sanoa melkein kerjätä mutta tuli palkinto tuli ja heti vapaus . toisella kerralla anto jo helpommin kytkin kiinni ja palkitsin ja kuljettiin vajaa sata metriä ja sit päästin irti ja kehuin sekä käsky hae hae ja ruska laitto kaasut pohjaan ja häippäs.
ps :olimpa onnellinen
...Mutta älä tee Remusta pallo/keppi/leluhullua, jooko? Muista, että isäntä aina aloittaa ja lopettaa leikin, eli et heittele kun koira tuo lelua ja pyytää heittämään. Lisäksi heittoleikit on koiralle stressaavia vaikka se näyttäisikin niistä nauttivan.Kukkoaho kirjoitti: No onneksi tuo Remu tuntuu oppivaisemmalta kuin lapset, oppi eilen hakemaan lelunsa ja tuomaan minulle takaisin, kun heitän.
-
Vilperi
Möykky on pysynyt tyytyväisenä, kun sillä on kotioloissa noita lapsilta jääneitä pehmoleluja ja se niitä sitten kanniskelee iltaisin ja pyytää leikkimään kanssaan! Aina meistä joku kerkii hänen kanssaan touhuta ja lopputuloksena aina iloinen pystäri. Ulkona taas heitellään joskus keppejä ja vanhoja luita ja siinä on taas hyvä tapa heittää ne jonnekin puskaan tai vähän pitemmälle, niin koira joutuu käyttämään kaikkia aistejaan niiden löytämiseksi. Mörri kyllästyy aika nopeasti, joten 3-4 kertaa yleensä riittää! 
Eipä tuon ikäisestä kait voi helpolla "pallo" hullua tehdä ja kyllähän meitin leikit täällä kotosalla alkaa aina siitä, että minä istua pyllähdän lattialleElkku kirjoitti: ...Mutta älä tee Remusta pallo/keppi/leluhullua, jooko? Muista, että isäntä aina aloittaa ja lopettaa leikin, eli et heittele kun koira tuo lelua ja pyytää heittämään. Lisäksi heittoleikit on koiralle stressaavia vaikka se näyttäisikin niistä nauttivan.
Tietää koiruus jotta ny se riehuupi hetken! Sitten minä oten jonkun lelun ja nakkaan sen "kauas" (sisällä ollaan joten...).Yhdessä olon riemua on tämäkin, ei sen syntisempää ja isännältään se koira sitten lopulta näyttää ja ei, minä en juokse hulluna pallojen perässä
Metsässä Remu viihtyy oikein hyvin, ollaan tuommoisia tunnin käpöstelyjä käyty metsissä. Tulee jopa kutsusta liki aina luokse, tosin ei se vielä ihan hirmuisen pitkälle tohdi edes mennä, mutta sentään joskus ihan näkymättömiin.
@Vilperi: Ei muuten Remukaan halua mitään hommaa toistaa monasti peräkkäin, se on juurikin sen 3-4 kertaa ja sitä hommaa on mitta koiruudella täynnä.