Toinen pystykorva

[Pikku.Pyy]

Minulla on pystykorvanarttu ja olen aikeissa hankkia toisenkin. Onko kokemuksia, miten olisi hyvä toimia, jotta vanhempi koira ja uusi tulokas sopeutuisivat mahdollisimman hyvin/nopeasti toisiinsa? Nuorta koiraa on tietenkin pidettävä paljon ihmisten lähellä jo peruskoulutuksenkin takia (sisäsiisteys, taluttimessa kulkeminen jne.), josta johtuen vanhempi ehkä kokee jääneensä sivuun, vaikka meidän ihmisten mielestä emme toimi eri tavalla kuin ennenkään. Tarkoituksena on rakentaa uusi tarha edellisen viereen ja jos koirat sopeutuvat hyvin, pitää niitä yhdessäkin heti kun se on mahdollista. Joku neuvoi, että esim. tarhalle mentäessä, pitää aina ensin tervehtiä vanhempi koira ja sitten vasta huomio nuorempaan. Eikö ole näin, että jos koira on "tervepäinen", ei se kohtele huonosti pentua? Toiveenani onkin, että pikkukoira oppii vanhemmalta koiramaailman sääntöjä ja vanhempi saa vastineeksi lisää liikuntaa ja pystykorville hyvin sopivaa muutakin puuhaa. Kirjoitelkaahan, jos on kokemuksia vastaavanlaisesta tapauksesta.

[käpy]

Koirat sopeutuvat yleensä hyvin toistensa seuraan, kunhan arvojärjestys pysyy selvänä. Eli siis vanhempi koira on ylempänä, ja sitten vasta pentu. Vanhempi saa aina ensin ruuan, ja sitä tervehditään ensin, juuri niin kuin sanoitkin. Muttenkin vanhempi saa kaiken ensin. Nuoremman kanssa pitää tietysti viettää aikaa, mutta ei vanhemman kustannuksella. Käytä vaikka vanhempaa ensin lenkilläkin, ja sitten nuorempaa, jos meinaat erikseen molempia käyttää.

Yleensä ongelmia ei tule pennun ollessa aivan pieni, vasta silloin kun se alkaa etsiä paikkaansa laumassa ja on murrosiässä, eli hieman alle vuoden ikäisenä. Silloin jos se "haastaa" vanhempaa, niin kiellä nuorempaa joka kerta sen aloittaessa rähinä, ja komenna vanhempi vaikka istumaan paikalleen. Jos tuntuu, että tappelevat koko ajan niin välien puhdistus saattaisi auttaa, eli anna vain tapella.

Joskus sitten taas käy niin, että vanha koira on alistuva, jolloin pitää itse tajuta, että milloin on parempi alkaa tukemaan nuoremman johtajuutta. Mutta harvemmin niin käy, että pennusta pomo tulee. Kyllä minä uskon, että koirat tulevat hyvin toimeen

[kepu]

Meille tuli viime kesänä suomenpystykorvan narttupentu poikaporukan keskelle. Tavoitteena oli saada pentu aikanaan suomenpystykorvauroksen kanssa samaan tarhaan. Ja hyvinhän se lopulta onnistui.

Aluksi pentu tutustuttiin talon vanhempaan koirakaartiin hihnassa. Pientä mustasukkaisuutta toki esiintyi, mutta niistä selvittiin naarmuitta. Hieman kuitenkin jännitti kuinka uros hyväksyisi tulokkaan omaan valtakuntaansa, tarhaan, kun oli sitä niin tomerasti aina hallinnut. Pentu asusti tarhassa pari-kolme kuukautta ja uros sai sen ajan tyytyä olemaan juoksunarussa. Samaan tarhaan ja koppiin koirat sitten lopulta sopeutuivat hyvin. Ruokinta tosin tapahtui aluksi vielä toisistaan erillään. Kun alkoi näyttää siltä, että typyllä oli jo omaa mieltä enemmän, annettiin ruuatkin yhtäaikaa (vahdin ekat kerrat koirien välissä, ja tarkkailin tilannetta).

Tässä asiassa on varmasti monenlaista koulukuntaa, mutta minusta on tärkeää, ettei pientä pentua laiteta ihan heti täysipäiväisesti vanhemman koiran hoitoon. Muutoin pentu leimaantuu liiaksi toiseen koiraan eikä ihmiseen. Pennun on myös hyvä opetella olemaan yksin, olipa se sitten sisällä tai ulkona

Uroksen ja narttupennun kanssa hommat ovat sujuneet todella hyvin. Uros pitelee pentua kuin kukkaa kämmenellä, vai liekö tassun alla, kun antaa pennun viedä luunkin suustaan...

Ihan yhtä auvoista ei ehkä ole vanhemman nartun ja pennun kanssa. Olen kuullut, että nartut voivat laittaa uuden tulokkaan lujemmalle, varsinkin siinä vaiheessa, kun pentu alkaa olla sukukypsä. Mutta tuosta minulla ei ole kokemusta, joten kertokoot siitä paremmin tietävät.

[käpy]

Jos on molemmat eri sukupuolta, niin silloin pakkaa käymään niin, että uros antaa mielellään nartun olla se, joka määrää kaapin paikan. Ja tosiaan, kannattaa itse viettää sen pennun kanssa aikaa, jottei käy niin, että se leimautuu vain siihen toiseen koiraan, niin kuin kepu sanoikin

Samaa sukupuolta olevien kanssa pitää olla tarkempi arvojärjestyksen kanssa, sillä varsinkin nartuilla on tapana yhteen otettaessa tapella sitten oikein kunnolla.

[Kytösavu]

Uskoisin, että ongelmia ei tule tervepäisen vanhemman nartun kanssa. Meillä ei ainakaan tullut viime kesän alussa uuden narttu-tulokkaan kanssa. Vanhemman koiran tulisi ymmärtää, että kyseessä on pentu. Parasta kuitenkin aluksi olisi, että on aikaa olla yhdessä koirien kanssa ja mikäli jotain pahaa tapahtuu, pääsee siihen heti puuttumaan.

Ruokailut on syytä suorittaa omassa rauhassa, kun pentu ainakin tahtoo hotia liian nopeasti ruuan kurkkuunsa toisen läsnäollessa. Luita ym annettaessa on oltava aikaa seurata mitä tapahtuu.

Nykyään nukkuvat samassa kopissa ja painivat vieläkin ainakin kaksi tuntia päivässä. Tuntuu, että olisi kova paikka kummallekin, jos joutuisivat erilleen jostain syystä.

Olin kyllä varautunut väliäidan tekoon heti alussa, mutta huomasin turhaksi ajatukseksi heti alkuunsa. Varmasti toisenkinlaisia kokemuksia löytyy.

[Pikku.Pyy]

No niin, nyt sitten tuli tuumaustauko tässä aloittamassani asiassa! Eilen syntyi pentue, josta olin varannut narttupennun. Ja kuinka ollakkaan, syntyi tasan yksi tyttö, joka menee ennen minua varauksen tehneelle ja liuta uroksia. Sikäli harmittaa todella, että pentue on linjoiltaan mieleinen ja e-lukukin tosi hyvä. Nyt minulla olisi vara valita neljästä uroksesta tai sitten jättää koira tällä kertaa ottamatta. Palikat pitää siis järjestää kyllä aivan uudelleen tässä koiranotto-asiassa. Antakaapas kuulua nyt vinkkejä tilanteeseen, jossa talossa on ennestään pystykorva- ja ajokoiranartut. Selvää minulle on se, että narttujen juoksuajoista voi tulla ongelmaa, mutta mitä muuta? Tuntuu vähän, ettei rohkeus meinaa riittää uroksen ottamiseen, kun jonkin muunkin otsikon alla on ollut tätä uros/narttu-pohdintaa, jossa on tullut esille urospystiksen vaikeampi käsiteltävyys. Johdon- ja oikeudenmukainen on tietysti oltava, se on selvä. Varsinaisessa metsäkoulutuksessa ei liene kuitenkaan mitään eroa? Entäpä, kun pentueen isä on ns. hirvipystis?

[Metsämakuri]

Et kai Pikku Pyy väitä että uskot ns. hirvipystiksien olemassa oloon! Yhtä kaikki! Samoja Pystiksiä ne kaikki on

[Spu]

Kun uroksen kanssa luot samanlaiset siteet kuin muidenkin koirien kanssa?
Pennusta alkaen kotona ja mettässä ootte "Yhtä" niin ei tule ongelmia jatkossa.Uros on yhtä rehellinen ja uskollinen kaveri kuin nartutkin.

[Pikku.Pyy]

Kiitokset asiallisista kommenteista! Eipä tarvinnut nukkua kuin yhden yön yli ja urospennun varaus on nyt vahvistettu. Onhan tässä 7 viikkoa aikaa ottaa asioista selkoa, eikä varmaankaan ole tarpeen tämän toisen pystiksen kanssa "hössöttää" niin paljon, kuin tuon ekan. Uskon itse, että kaikki on tällä kertaa helpompaa ja saanhan samalla hurjasti lisää tietoa ja kokemusta rodusta, kun tulee urospystis taloon. Mitä tulee hirvipystistä koskevaan kysykseeni, en usko, että on olemassa vain lintu- tai hirvipystykorvia, vaan paljon meinaa omistajan tekemiset. Tuli vain siksi mieleeni, kun yksi oma kasvatti, jonka isä on menestynyt hirvellä hyvin, heittää metsässä semmoista lenkkiä, että hirvikoira väistämättä tulee mieleen. Jos vuoteinen narttu viipyy hirven perässä jo yli neljä tuntia, niin mitähän pitäs ajatella? No ei tästä tämän enempää, olen sen verran aloittelija vielä, ettei minulla ole omaa kokemusta. Hienoa, että tietoa kuitenkin löytyy tätäkin kautta ja seuraavat viikot kulutan kyselemällä kaikkea viisaammiltani. Joka tapauksessa UPEETA, että tulee toinen pystykorva. Kahta en vaihda, pystykorva ja pystykorva!

[kertalaaki]

Uskon itse, että kaikki on tällä kertaa helpompaa ja saanhan samalla hurjasti lisää tietoa ja kokemusta rodusta, kun tulee urospystis taloon. Mitä tulee hirvipystistä koskevaan kysykseeni, en usko, että on olemassa vain lintu- tai hirvipystykorvia, vaan paljon meinaa omistajan tekemiset. Tuli vain siksi mieleeni, kun yksi oma kasvatti, jonka isä on menestynyt hirvellä hyvin, heittää metsässä semmoista lenkkiä, että hirvikoira väistämättä tulee mieleen. Jos vuoteinen narttu viipyy hirven perässä jo yli neljä tuntia, niin mitähän pitäs ajatella?

Voi se tällä kertaa olla vaikeampaakin varsinkin kun muistelee nimimerkki oskun alkutaipaleita "riistaverisen" kanssa.

Mitähän siitä vuotisesta nartusta on yritetty tehdä. Vasta tämän tiedon jälkeen voi päätellä pajonko meinaa omistajan tekemiset. Minä ajattelisin epäonnistuneeni, jos vuotinen SUOMENPYSTYKORVANARTTU heittelee jo yli neljän tunnin lenkkiä.

[Pikku.Pyy]

Ottaen huomioon, etten saanut toivomaani pystykorvanarttua, koetan kääntää asian positiiviseksi. Aluksi tietysti harmitti todella, mutta onneksi ei enää ja urospennun tulo sopii ihan yhtä hyvin, nyt kun asiaa on ajatellut enemmän. Voihan uros jossain kohtaa vaatia vähän napakampaa otetta, mutta eiköhän tässä pärjätä. Kasvattajalle vaikeimpia asioita on löytää jokaiselle pennulleen oikea ostaja, sillä sekä koiria, että omistajia on niin monenlaisia. Parastahan sitä toivoo, mutta kaikki ei aina mene, niin kuin pitäisi. Olen kuulolla jokaisen kasvattini suuntaan, mutta olen varonut sotkeutumasta liiaksi omistajien tekemisiin. Jokaisen pitää tehdä niin kuin hyväksi näkee. Mutta kieltämättä sitä miettii, mistä on kyse tämän hirveen innostuneen kohdalla? Tosin lisäyksenä se, että koira on haukkunut myös lintua.

[enp]

Jos vuoteinen narttu viipyy hirven perässä jo yli neljä tuntia, niin mitähän pitäs ajatella?

Kasvattajalle vaikeimpia asioita on löytää jokaiselle pennulleen oikea ostaja, sillä sekä koiria, että omistajia on niin monenlaisia.

Ensiksi täytyy todeta, että on todella tutkiskelun paikka mikä on mennyt jalostusvalinnoissa pieleen ? Onko se ollut tietoista vaiko ymmärtämättömyyksissä tehtyä kokeilua ? Rotumääritelmä sanoo seuraavaa:

Käyttötarkoitus:
Pääasiassa metsäkanalintujen, jossain määrin myös pienpetojen, vesilintujen ja hirvenmetsästyksessä käytettävä koira. Metsästysintoinen varsin itsenäisesti, mutta kuitenkin yhteistyöhaluisesti riistalla työskentelevä koira, joka ilmaisee riistan haukkumalla.

Jos suomenpystykorvalla ei riistaa hakiessaan ole pitkään aikaan kiinnostusta omistajastaan on se jalostukseen kelpaamaton koira. Onneksi tähän ongelmaan on LINT-sääntömuutoskin tuomassa parannusta. Kaikista tärkein huomio sisältyy "PikkuPyyn" viimeiseen kommentiin pennun ottamisesta. Runsas on nykyisin se pettyneiden ja voisiko sanoa jymäytettyjen pennunottajen joukko joka lintukoiraa ottaessaan saavat harmikseen vaeltelevan sorkkaeläimistä kiinnostuneen ”aikakoneen”. Se on todella väärin niitä innostuneita ja luottamuksella ensimmäisen koiransa hakkivia kohtaan.

[Pikku.Pyy]

Tässäpä sitä tuli tietoa, kiitos vaan! Vaikea on ekaa pystykorvaansa pitävän osata tehdä heti paras mahdollinen jalostusvalinta, varsinkin kun on toimittu järjestön suositusten mukaisesti. Sitähän sitä lukee kuin ... raamattua. Edellä olevien kommenttien perusteella näkee, että osa vankasti uskoo, ettei ole mitään "hirviveristä " linjaa ja osa on sitä mieltä, että ilman muuta vaikuttaa, jos isä on hirvistä kiinnostunut. Mitä olisi pitänyt tehdä ja ketä uskoa??? Ei siis ole ollenkaan hukkaan heitetty edellä oleva kysymykseni uuden tulokkaan hirvilinjaisesta isästä ja sen vaikutuksista pentueeseen vai miten? Kyllä minua saa sanoa monessakin asiassa ymmärtämättömäksi, sillä niin varmaan on. Mutta jos jokainen uusi, pystykorvista innostunut kasvattaja niitataan, ei se jatkossa oikein ole omiaan innostamaan enää mihinkään. Parempi vaan ottaa koiria jostain ja sitten moitiskella toisten tekemiä valintoja, se on paljon mukavampaa. Alkujaan hain otsikon alla neuvoa asiassa joka koski kahden eri ikäisen pystykorvan "pärjäämistä keskenään". Kiitokset niistä neuvoista! Oma vikani sekin, että tilanteen muuttuessa kohdallani niin, että nartun asemesta joudunkin valitsemaan uroksista, tulin jatkaneeksi kyselyä saman otsikon alla. Mutta eikös ole kaikille hyvä, että meitä epäonnistujiakin on joukossa. Minunlaisiani vasten onnistujat tulevat paremmin esille. Kiitos kannatuksesta niille, jotka ovat ymmärtäneet alkuperäiset kysymykseni tarkoitetussa muodossaan! Päätän keskustelun osaltani tähän, toiset voivat halutessaan jatkaa.

[enp]

Kyllä minua saa sanoa monessakin asiassa ymmärtämättömäksi, sillä niin varmaan on.

Äläpäs nyt ymmärrä väärin. Sinua en taaskaan moittinut vaan puhuin yleisellä tasolla. Kysymyksesi ja tiedonhalusi on selvästi vilpitöntä.

Ymmärretään hirvityöskentely miten vain jalostaa rotujärjestö puuhun lintua haukkuvaa koiraa ja kaikki pyrkimykset muuttaa sen ainutlaatuisia kykyjä eivät ole linjassa järjestön tavoitteiden kanssa.
On erittäin hyvä, että asiasta keskustellaan, sillä se on taas ensi syksynä ajankohtainen monen pennun kohdalla.

[Pikku.Pyy]

Ok, asia kunnossa! Jäi äsken kirjoittamatta, että pentujeni ottajat olivat joka ikinen selvillä, että pentujen isä on hirveä haukkuva pystis ja moni heistä todella halusi koiran, jota hirvi kiinnostaa. Ja yksikään heistä ei ollut ensikertalainen koiran ottaja. Mutta nyt kyllä rupesi hirvittämään tämän uuden koiran kanssa! Olen keskustellut pentueen isän omistajan kanssa ja hän kertoi asiasta kysyttyäni, että koira olisi haukkunut lintua, mutta sitä tietoisesti ohjattiin hirvelle. OK. Pentuuen emä on selkeästi lintukiinnostunut ja sitä toivoisin tämän pennunkin olevan. Taloudessamme kukaan ei ole hirviporukoissa eivätkä omat resurssini koskaan tule riittämään niin pitkälle. Lintumetsissä liikkuminen riittää meille kaikille. Onko minun siis riskaabelia ottaa koira tämmöisestä pentueesta? Kiinnostaisi myös, mitä järjestö aikoo tai voi tehdä asiassa? Ja joka syksy kuitenkin pidetään korkealle arvostettu Hirviherra-kisa.