JTO ja PEVISA-ohjelma

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Avatar
enp
Viestit: 998
Liittynyt: 02 Elo 2004, 18:47
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja enp » 09 Huhti 2019, 09:13

AM kirjoitti:
08 Huhti 2019, 13:50
Olli otti Juha Kareksen puheeksi niin lainaan tähän hänen mielenkiintoista Blogikirjoitustaan:
Mikä on ollut tämän Matin siteeraaman kasvattajan merkitys suomalaisille metsästyspystykorville?
Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.
Eero Niku-Paavo
http://www.rovapystis.net/

Avatar
enp
Viestit: 998
Liittynyt: 02 Elo 2004, 18:47
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja enp » 09 Huhti 2019, 11:38

Kun lukee tuotakin kirjoitusta, niin kasvattajan itsensä ylistystähän tuo enimmäkseen on. Valitettavasti harrastajat eivät näköjään edelleenkään ymmärrä, että suomenpystykorvan kasvattajat ovat isolla joukolla vain yhden pentueen tekeviä. Siinäpä se kasvattajan ura pääasiallisesti on. Ei meillä ole enää suurkasvattajia, joilla ehkä tietotaito pääsisi kasvamaan.

Tämän ilmeisesti pysyvän muutoksen johdosta meidän pitää jatkossa olla tarkkoina ja huolellisia jalostusneuvonnan osalta. Pitää olla oikean suuntaiset PEVISA-ohjelmat ja jalostustavoitteet jotta nämäkin vähäiset kasvattajat osaisivat olemattomalla urallaan toimia oikein. Tulee myös olla selkärankaa pysyä tavoitteissa, eikä vähätellä niitä tai lyödä joka tilanteessa kapuloita rattaisiin. Valitettavasti monikaan SPK-kasvattaja ei ole urallaan kyennyt välttelemään sairauksia täälläkin selvästi tehottomaksi osoitetun PEVISAN vuoksi. Nämä asiat ovat niin yksinkertaisia mutta monelle näköjään vaikeita käsittää.
Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.
Eero Niku-Paavo
http://www.rovapystis.net/

Avatar
heidi
Viestit: 410
Liittynyt: 06 Elo 2004, 10:07
Paikkakunta: Eno
Viesti:

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja heidi » 09 Huhti 2019, 13:14

Viisaita sanoja Juha Karekselta. Kiitos, Matti, niistä. :thumbsup:
Heidi Lahtinen, Höyheneukon kennel

AM
Viestit: 196
Liittynyt: 04 Tammi 2006, 11:49

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja AM » 09 Huhti 2019, 14:06

Olin muutamia vuosia sitten kuuntelemassa Jalostuspäivillä Pohjisten tapahtumassa Kareksen luentoa ja kyllä täytyy sanoa, että mielenkiintoinen ja hyvä luennoitsija hän on. On hyvä, että meillä on monenlaisia mielipiteitä vaikka hän keskittyykin omassa jalostustyössään enemmänkin ulkomuotopuolelle.
Olen varma, että meidänkin kasvattajat ovat huomioineet hänen ”Elinvoima – teemansa” ja sitä kautta sillä on merkitystä myös punaisten kasvatus- ja jalostustyöhön. Harmi jos et ole tutustunut hänen ajatuksiinsä enemmälti mutta toisaalta on ymmärrettävää, että jos ja kun ei ole kasvattaja eikä joudu painimaan monenmoisten ongelmien ja rajoitusten viidakossa, niin ei ole tarvettakaan tutustua muiden rotujen harrastajien maailmaan. Sinä, kuten suurin osa meidän harrastajistamme ostaa uuden koiran kun vanhan parasta ennen päiväys alkaa olla loppupuolella. Tällöin on ymmärrettävää, että näkökantakin on hiukan erilainen kuin kasvattajilla. Laitankin tässä haasteen sinulle, että ota seuraavaksi koiraksi narttu, takaan, että ajatusmaailma muuttuu.

PS.
Onko muilla ollut ongelmia kirjautumisessa, pääsin läpi kun vaihdoin selainta (normaalisti Chrome)
Matti Mäkelä

peija04
Viestit: 264
Liittynyt: 27 Heinä 2011, 14:48

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja peija04 » 11 Huhti 2019, 12:50

Eero kirjoitti edellä: ”Valitettavasti harrastajat eivät näköjään edelleenkään ymmärrä, että suomenpystykorvan kasvattajat ovat isolla joukolla vain yhden pentueen tekeviä”.

Ketä Eero tarkoitat harrastajilla? Eivätkö Suomenpystykorvan kasvattajat itse olekaan harrastajia? Ja mistä olet kuullut, että kasvattajat olisivat isolla joukolla sopineet teettävänsä vain yhden pentueen?

Eero jatkaa: ”Siinäpä se kasvattajan ura pääasiallisesti on.”

Kannustaako Eero miestäsi edellisen kaltaiset kirjoitukset ketään suhtautumaan vakavasti, tai edes lähes tosissaan Suomenpystykorvan kasvatustyöhön, saatikka halventavaa sävyyn kuvaamiesi kasvattajien tuotoksiin?

Edelleen Eero jatkaa: ”Tämän ilmeisesti pysyvän muutoksen johdosta meidän pitää jatkossa olla tarkkoina ja huolellisia jalostusneuvonnan osalta. Pitää olla oikean suuntaiset PEVISA-ohjelmat ja jalostustavoitteet jotta nämäkin vähäiset kasvattajat osaisivat olemattomalla urallaan toimia oikein.”

Keiden pitää Eero mielestäsi olla tarkkoina ja huolellisina? Kerro millaisia ovat sinun mielestäsi oikean suuntaiset PEVISA-ohjelmat ja jalostustavoitteet. Ja kerro omin sanoin etenkin jalostustavoitteista, eli millaisia pentuja meidän vähäisten kasvattajien tulisi olemattomilla urillamme osata ja pystyä kasvattamaan sinulle ja kaltaisillesi.

Ja vielä kerran Eero jatkaa. ”Tulee myös olla selkärankaa pysyä tavoitteissa, eikä vähätellä niitä tai lyödä joka tilanteessa kapuloita rattaisiin. Valitettavasti monikaan SPK-kasvattaja ei ole urallaan kyennyt välttelemään sairauksia täälläkin selvästi tehottomaksi osoitetun PEVISAN vuoksi. Nämä asiat ovat niin yksinkertaisia mutta monelle näköjään vaikeita käsittää.”

Tarkoitatko Eero, että juuri kasvattajilta on selkäranka katkennut, tai että me vähättelemme, tai lyömme kapuloita rattaisiin?
Ei olla kyetty välttelemään sairauksia, ei. Eikä kyetä jatkossakaan, se on enemmän kuin varmaa. Ja kun sen hyväsyy ja ymmärtää, on kasvatustyö, kuten koko elämä paljon helpompaa. Sekin on hyvä ymmärtää, että sairaudet eivät todellakaan ole seurausta PEVISA:sta. Ei tehottomasta eikä tehokkaasta.
Oletko sinä muuten kyennyt välttelemään sairauksia? Henkilökohtaisesti tai koiriasi koskien?
Ja lopuksi, kun sinulle Eero kaikki on niin yksinkertaista, niin kerro meille kaksinkertaisille miten mekin voisimme alkaa käsittämään näitä yksinkertaisia asioita joita on vaikea käsittää.
Olli Silvennoinen

leilaM
Viestit: 148
Liittynyt: 28 Maalis 2010, 13:32

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja leilaM » 11 Huhti 2019, 13:06

Juha Kares on suosittu luennoitsija, josta sanotaan, että häntä ei voi ainakaan tylsäksi luennoitsijaksi kutsua. Tässä muutamia esimerkkejä, mistä hän on luennoinut ja mitä mieltä hän on mm. koirien terveydestä.

Ei mitattavien sairauksien ja ongelmien merkitystä on väheksytty, koska ne eivät ole tilastoitavissa sekä arvioitavissa selkeästi. Degeneraatio lisääntyy. Allergiat, kilpirauhasen vajaatoiminnat, immuniteetin, ruuansulatuksen, hedelmällisyyden ja hengityksen sekä joidenkin sisäelinten kohtalokkaatkin ongelmat jäävät helposti taka-alalle, koska koirille ei näistä kerry tilastoitavaa ja helposti arvioitavaa asteikkoa. Silti ne voivat olla koiran arjessa jatkuvasti tuskallisemmin ja haitallisesti läsnä kuin yksittäinen lonkkanivelen aste. Puhumattakaan aivan liian varhain selvästi perinnöllisiin syöpiin kuolevista koirista. Listaa liian vähälle huomiolle jäävistä asioista voisi jatkaa loputtomiin. Pitkällä tähtäimellä rodun todellinen degeneraatio lisääntyy, kun huomiota kiinnittyy liiallisesti yksittäisiin tekijöihin kokonaisuuden asemasta.

Koiran kasvatuksen oleellisimpia asioita ei aina ole, mitä astutetaan vaan pikemminkin, mitä ei astuteta. Suurimmat virheet jalostuksessa on yleensä tapahtunut, kun koiria, joita ei pitäisi käyttää siitokseen, on kuitenkin käytetty jalostukseen. Näiden pettävien yhdistelmien kautta moneen rotuun on saatu todella vaikeita ongelmia. Minulla itselläni on muutamia asioita, jotka mielestäni yksiselitteisesti nollaavat koiran jalostusarvon ilman mitään kompromisseja. Mikäli koiralta löytyy jokin listan ongelmista, on se mielestäni siitokseen kelpaamaton ja sillä selvä.

1. Kilpirauhasen vajaatoiminta on aina kuin jäävuoren huippu muista lukuisista sitä seuraavista ja liitännäisistä sairauksista. Ominaisuus periytyy liitännäisineen ja usein korkojen kera.
2. Erittäin heikko hermorakenne, vaikeuttaa ja heikentää koiran elämän laatua sen koko eliniän. Hermorakenteen heikkous periytyy voimakkaasti ja sukupolvienkin yli.
3. Sydänviat, on tietysti suuri joukko erilaisia asioita. Olen asiassa yksioikoisen musta-valkoinen ja sillä hyvä. Mikä olisikaan monessa rodussa tilanne, kun ei alunperin kukaan olisi tehnyt mitään kompromisseja sydämien suhteen. Minulle sydänvikainen tai sivuääniä omaava koira ei ole jalostuskoira ja sillä siisti. Tähän vyyhtiin, kun näppisi pistät niin perästä kuuluu….
4. Epilepsia, on hankalimmista hankalin tauti koiralla. Voi miksi jotkut ovat aikanaan salanneet koiriensa epilepsian? Epilepsiasta kärsivän koiran ei pitäisi saada pentuja ja jos se on niitä saanut, karsin jälkeläisetkin pois heti varmuuden vuoksi. Epilepsian kanssa ei kannata leikkiä ja mielestäni on parempi karsia kuin katua. Epileptinen koira sukutaulussa, niin kukaan ei ole turvassa.
5. Allergiat, ovat ihana ja selvä varoitus pahemmista asioista, jotka odottavat “nurkan takana” seuraavassa sukupolvessa ja yleensä korkojen kera. Allergiat ja immunologiset ongelmat ovat vyyhti, johon kasvattajan ei kannata itseään koirineen tunkea. Pysy niistä kaukana ja elämä on koirille ja itsellesi helpompaa. Rakastan allergioita, koska ne ovat ihana indikaattori, että jokin on menemässä tai mennyt pieleen. On korjausliikkeen aika.
6. Itse synnyttämään tai lisääntymään kykenemättömät koirat, mitä sellaisilla koirilla on virkaa kasvatuksessa, jotka eivät edes itse kykenisi lisääntymään. Sen nyt sanoittaa jo äiti luonto, kun niin käy. Jokaisen maalaisjärki asian varmasti jo sanoo, jos ei sano, asiat ovat hyvin huonosti.
7. Sisäsiistiksi oppimattomuus, periytyy ja hankaloittaa elämää suuresti. Kuka haluaa elää tyhmien ja likaisten koirien kanssa? En ainakaan minä.
8. Ruokahaluton koira, on kuin luonnon oikku. Kesykoiran menestyksen takasi aina terve ja vahva ruokahalu, joka terveellä sekä elinvoimaisella pennulla on geeneissä alusta asti. Koiran pitää syödä helposti ja ahnaasti, se takasi kesykoiran selviytymisen. Tämä ominaisuus kuuluu elinvoimaiseen koiraan yhä. Jos koira ei syö kunnolla, on jokin pielessä. Se että ihminen opettaa koiran ronkeloimaan on eri asia.
9. Tehokas aineenvaihdunta, on koiralle ja kesykoiran menestymiselle toinen tärkeä perusedellytys. Koiran piti tulla vähällä toimeen ja koiralla pitäisi olla yhä vielä terve ja toimiva aineenvaihdunta, jossa massaa kertyy melko helposti. Tomimaton aineenvaihdunta on aina merkki jostakin ja minulle toimimaton aineenvaihdunta on aina ollut kauhistus. Pysy kaukana ripuloivista ja luihuista koirista – muutaman sukupolven päästä tiedät miksi.
10. Kiusatut pennut ja nynnyt aikuiset, saavat minut vaistonvaraisesti karsimaan koirat pois siitosohjelmista ja olen jälkikäteen huomannut, miten viisaasti olen toiminut. Luonto yrittää osoittaa heikot yksilöt jo pentulaatikossa ja näiden heikkojen pentujen tai aikuisten tehtävä ei ole mielestäni lisääntyä. Lisääntyminen kuuluu eläinpopulaatioissa vahvoille.

Jokaisella kasvattajalla pitäisi olla “vastaväittelijä” apuna kasvatuksessaan pentueita suunnitellessaan tai uusia siitoskoiria hankkiessaan. Tämä “vastaväittelijä” tai kriitikko on henkilö tai henkilöt, jotka ovat rodussasi mahdollisimman kokeneita. Heidän ei tarvitse olla itse kasvattajia, mutta heillä pitäisi olla rodusta paljon tietoa, kokemusta ja näkemystä. Joskus voi olla jopa hyvä, että vastaväittelijä ei ole kasvattaja. “Vastaväittelijän” pitää esittää näkemyksensä juuri niin kuin hän ajattelee ja hän saa mielellään olla suorasanainen. Omassa kasvatuksessani tärkein “vastaväittelijä” oli aikanaan äitini, joka armotta ja ilman sääliä sanoi mielipiteensä juuri niin kuin ajatteli. Minä joskus kasvattajana tahdoin katsoa siitoskoiria “ruusunpunaisten aurinkolasien” läpi sukutaulun vuoksi ja sain heikostakin yksilöstä ihan hyvän koiran. Äitini muodosti mielipiteensä nopeasti ja armotta, hän sanoi aina ääneen sen minkä näki siinä eivät tittelit, sukutaulut tai omistajat vaikuttaneet. Monesti äitini mielipide sai minutkin avaamaan silmäni.
Leila Mukkala

Vastaa Viestiin