Kerhojen toiminta

[vuonne]

Usean kennelpiirin alueella toimii eri koiraharrastajien yhteiset kerhot. Kerhojen ja piirien alaisuudessa toimii jaostot, joidenka jäsenmäärä on rajoitettu.
Näinollen valittu jaoston vetäjä valitsee alaisekseen henkilöt, joita on helpohko hallita. Niinsanotut osaavat henkilöt jätetään ulkopuolelle, että jaoston
vetäjä pääsee toteuttamaan omia valintojaan. Olen edelleenkin sitä mieltä, että asioihin pitää päästä vaikuttamaan koko harrastajakunta. Mielestäni
kullakin kennelpiirin alueella pitäisi olla kaksi kerhoa. Ensimmäinen kerho toteuttaa suurriista asioita (hirvi, suurriista, suurpedot) ja toinen kerho toteut-
taa pienriista asioita (kanalintu, pienriista, pienpedot). Näin ollen kaikki pääsevät mukaan toimintaan ja voisivat olla mukana kummassakin kerhossa.
Mielenkiinto asioihin olisi aivan eri luokkaa, kuin yhteisellä kerholla. Jäsen voisi valita kumman kerhon tahansa tai molemmat. Tuntuu aivan murheelli-
selta mennä kerhojen vuosikokouksiin, joissa vain puhutaan hirvistä. Näinkin mahtava harrastus kuin puuhunhaukkuvan lintukoiran harrastus jää aivan
takaalalle. Me täällä suur-savossa ollaan katsottu asioita taka-allalla vaillamitään arvostusta. Eräskin jäsen sanoi mennessään kerhon kokoukseen, että
aivan kuin vieraaseen majaan mentäisiin. Vuosikymmenten ajan ollaan oltu taka-alalla, vaikka arvo-ottelut ollaan järjestetty enemmäkin kuin kiitettävästi.
Mm:ssa kerhon lehdessä ei viimeksi ollut mitään mainintaa pohjanpystykorvien SM-haukusta, vaikka asioiden eteen tehtiin enemmän kuin voisi järjestelijöil-
tä voi vaatia.

[ellutii]

Olen, Matti Tarkiainen, täysin samaa mieltä kanssasi.
Me lintumetsästäjät, erityisesti pystykorvaisella lintua metsästävät, olemme aina olleet lapsipuolen asemassa.

Toivottavasti tulevaisuudessa tilanteen olisi mahdollisuus muuttua; itse ainakin yritän omalta osaltani siihen vaikuttaa.

[Räpikäs]

Ois pitkästikin perusteluja tekstilleni, mutta joskus toiste kattavammin, kun selällään kaminan tohinaa kuuntelen täällä mökin lavitsalla, eikä kännykällä naputtelu ole sitä tehokkainta. Montakin asiaa liittyy yhteen, jos osaa oivaltaa: perustakaa se lintua puuhun haukkuvien kerho alueelle. Se ei mitenkään toimi päällekäin alueen metsästysseurojen tai muiden koirakerhojen kanssa. Pikemminkin päinvastoin, toisiaan jopa tukien. Ei ole, eikä tule minkäänlaista ristiriitaa, vaikka samat hlöt toimivat molemmissa. Samalla koko laji saa osakseen huomion myös niissä metsästysseuroissa, kun niitä lähestytään esim. maastoasioissa. Samanhenkiset nitoutuu yhteen ja juttu luistaa. Yhdistyksen pyörittäminen on loppu viimein varsin yksinkertainen homma ja toiminta suuntautuu juuri kohteeseen, siihen mitä me harrastajat halutaan ja tarvitaan. On täysin eri asia etsiä toista saman lajin harrastajaa metsästysseurasta juttumielellä, kuin mennä kenen tahansa juttusille kaikkien ollessa samaa porukkaa. Siellä kyllä pääsee pelikoirat esille ja sitä kasvattajien toivomaa nouhauta tulee niin harrastajalle itselleen, kuin laajassa mittakaavassa koko rodulle/roduille. Sieltä porukasta löytyy taatusti aina osaaja ja viitsijä milloin mihinkin hommaan. Ja näitä kannattaa suosiakin, jotta homma levijää ja tekemiset ei jää harvojen harteille. Vois tosiaan jatkaa pitkäänkin, mutta mieli auki ja miettimään miten juuri sinä voisit asiaan tarttua ja mitä juuri sinä kaipaat paikallisesti?

Matille ja toki muillekin "syyllisille" hatunnosto nuista pohjisten sm-kisoista viime syksynä. Homma pelas moitteitta! Pikkusen piti oppiakin ammentaa tulevia pohjisten ässämmiä aatellen. Ei oo paineita kuitenkaan, sama ku tehdään niin hyvä tulee. Tulostaso tosin taitaa jäädä vaatimattomammaksi, samaan tuskin pystyy kukaan ihan heti, vaikka yritetään toki.

Heikki Niemelin

[Kytösavu]

Täällä etelä- pohjanmaalla yhteistyö toimii mielestäni kaiketi ihan hyvin lintu- ja hirviharrastajien kesken Pystykorvakerhossa. Yhdessä on tehty monta tapahtumaa Sm- kisoista, tukinäyttelyihin ja pevisa tarkastuksiin. Nyt on jopa 5.9 kerhon yhteinen hirven- ja linnunhaukun mestaruuskoe. Heikki Länsimäellä ylituomarina mukava rupeama edessä. Ja nyt voittajakoira on siis todellinen kerhon mestari.
Ihmisten valinta em. yhdistysten hallituksiin voi olla joskus hieman etukäteen päätettyä monenkin mielestä, mutta ylintä valtaahan käyttää vuosikokous. Joskus moitittiin hirvimiesten taholta, ettei ole panostettu siihen puoleen, eikä esim. nettisivuilta löydy heidän mestarikoiriensa kuvia. Häjy on laittaa kun ei ole kuvia, saati tuloksia. Pyydetty on joka vuosi erikseen toimintakertomuksessa.
Kuitenkin kaikki on siis eniten omasta panoksesta kiinni. Jos tuntuu että lintumiehet ja - naiset on mopen asemassa, niin keskustelkaa asiasta avoimesti, ja kertokaa missä mennään ja varsinkin mitä halutaan. Jos ei homma parane edelleenkään, pitää vaihtaa johtoon sellaiset ihmiset, että toimii.
Yhdessä se hyvä tulee.