Rekisteröinnit 2014

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Pikku.Pyy
Viestit: 344
Liittynyt: 31 Maalis 2005, 07:02

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja Pikku.Pyy » 02 Tammi 2015, 11:58

Kiireellä katsoin FCI 7 Kanakoira-ryhmästä kahden seisojarodun vuoden 2014 rekisteröinnit. Toisessa oli 245 pentua 31:ssa pentueessa (= ka. n. 7,9 pentua/pentue) ja toisessa rodussa lähes samat eli 285 pentua ja 37 pentuetta (= ka. n. 7,7 pentua/pentue).
Suomenpystykorvilla oli 581 pentua ja 145 pentuetta eli se tekee n. 4 pentua/pentue. Seisojaroduilla ainakin ovat pentumäärät huomattavan suuria pystykorviin verrattuna ja muistelen, että parina edeltävänä vuonna suomenpystykorvallakin keskimääräinen pentuluku olisi ollut jo yli 4.. :(

Tuossa nyt osviittaa, että kilpailijoita riittää muissa roduissa ja on oikein oma ryhmänsäkin näille; Kanakoirat. Ja näitä rotujahan sitten riittää :| Varmasti monella rodulla harjoitetaan myös peltopyy- ym. jahtia, mutta silti ovat totaalinen haaste.
Anneli Honkanen
Kaikki pystykorvan puolesta

Avatar
heidi
Viestit: 410
Liittynyt: 06 Elo 2004, 10:07
Paikkakunta: Eno
Viesti:

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja heidi » 02 Tammi 2015, 13:26

Kennelliiton erinomaisesta tietokannasta löytyvät eri rotujen rekisteröinnit halutulta ajanjaksolta. Tuolta: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmReki ... Loppu=2013
Saksanseisojat ovat käsittääkseni suosituimpia seisojarotuja, eivätkä niiden rekisteröintimäärät ole viimeisen viiden vuoden aikana olennaisesti muuttuneet.
Itse pidän suomenpystykorvan "pahimpana uhkana" pohjanpystykorvaa, jota on osattu markkinoida oikein. Pohjisten ja suomenpystykorvien rekisteröintimäärät yhteensä ovat kymmeneltä vuodelta: 2004/974, 2005/943, 2006/974, 2007/1021, 2008/1213, 2009/1112, 2010/847, 2011/945, 2012/1051, 2013/1097.

Eli haukkuvien lintukoirien rekisteröintinotkahduksesta on selvitty hyvin. Se on hyvä uutinen. Punaisen kannalta tietenkin huono juttu on se, että useampi on valinnut pohjanpystykorvan eikä suomenpystykorvaa. Miksi näin on, siihen on varmasti useita syitä. Yhtenä merkittävimmistä pidän kuitenkin kasvattajien vanhakantaisia asenteita. Punaista ei haluta myydä muuhun kuin metsästävään kotiin ja usein mielellään myös sellaiseen, jossa koiraa viedään kokeisiin. Olen tehnyt aihetta sivuten parikin lehtijuttua Koiramme-lehteen, toisessa esittäen provosoivan kysymyksen "Onko metsästysrotu metsästäjän yksinoikeus" ja toisessa kaupunkilaismetsästäjät tai sellaisen "urasta" haaveilevat kertoivat kohtaamistaan ongelmista. Pitää sanoa suoraan, että järkytyin siitä jyrkkyydestä, miten suomenpystykorvien kasvattajat suhtautuvat pennunottajan valintaan. Monellekaan ei riittänyt edes metsästävä koti, vaan vaadittiin koeharrastusta. Ja kaupunkiin ei haluttu myydä, vaikka koiralle luvattiin aktiivista metsästysuraa. Muiden metsästysrotujen kohdalla ei ollut samanlaisia ongelmia. Kaupungeissa meillä on suuri hukattu harrastajapotentiaali. Jos kaupunkilainen haluaa alkaa harrastaa metsästystä eikä saa kansalliskoiraa, hankkii hän jonkun muun rotuisen.

Yllämainitusta syystä en ymmärrä sitä, miksi meidän pitäisi hehkuttaa suomenpystykorvan sopivuutta esim kerrostaloon, jos useimmat kasvattajat sitä eivät halua sinne myydä. Ja kyllä, juttu aiheesta pitäisi tehdä, muttei Metsästäjään, vaan Pystykorvaan. Hyviä kokemuksia kerrostalokoirista, jotta kasvattajien luutuneita asenteita saataisiin muuttumaan...

Kun tämän tiukan linjan rinnalla pohjista markkinoidaan koko perheen mukavana harrastuskoirana (jollainen suomenpystykorvakin ehdottomasti on, vaikkei moni kasvattaja sitä muista/halua/ilkeä sellaisena mainostaa) niin sellaiseksi valitaan rennolla meiningillä mieluummin pohjis. Ja kun se koira perheessä jo on, on koko perhettä mahdollista innostaa ja kannustaa kokeisiin syventämään koko perheen harrastusta. Uskon, että tämän "koko perheen harrastuskoiran" imagon ansiota on se, että esimerkiksi poikuehaukuissa ja koppelohaukuissa osallistujien joukossa on valtava määrä pohjanpystykorvia. Osin määrästä johtuen paikkatakit ovat usein myös näkyvästi kärkisijoilla, mikä edelleen tuo rodulle nostetta.

Ei mikään yksittäinen lehtijuttu missään paikkaa laiskuutta ja haluttomuutta tehdä henkilökohtaista, positiivista pr-työtä. Miten moni muistaa noitakaan mainitsemiani Koiramme-juttuja? Entä miten moni kasvattaja on niitä lukiessaan miettinyt, että olisiko omissa asenteissa korjaamisen varaa? Tuskin monikaan. Tarkoitan tällä sitä, että ellei asia syystä tai toisesta ole itselle juuri sillä hetkellä erittäin ajankohtainen, niin lehtijuttua ei lue sellaisella antaumuksella, että siitä seuraisi jotakin toimintaa. Ihminen on rakennettu niin.

Metsästysseura- tai muun kaverin/tutun tutorointi ja kannustus ovat paljon tehokkaampia tapoja vaikuttaa. Ottaa koiraa harkitseva mukaan lintumetsälle, kannustaa astuttamaan hyvä narttu ja tarjoutua toimimaan apuna käytännön toimissa (selvittää esim "määräykset, lait, ohjeet", jotka eivät ole ollenkaan ylivoimaisia, ellei niitä halua sellaisina nähdä).

Keskusteluketjussa on nostettu esille hyviä ajatuksia. Toteutuakseen ne vaativat vielä selkeän päätöksen siitä, että KUKA tekee. Eikä vastuuta voi aina sysätä muille.
Heidi Lahtinen, Höyheneukon kennel

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 02 Tammi 2015, 16:13

Hyvää tekstiä. Vaikka oikein mikään varsinainen kasvattaja olekaan, niin itselle mahdollisten pentujen luovutuspaikkoja miettiessä on tärkeämpää että koira saa elää perheen kanssa ja toki tietenkin metsästää edes jollain tasolla. Minulla edelle menee perhekoiramies tai nainen, sadan käyttövalion tekijään verrattuna, jonka koirat asuvat kaiken metsän ulkopuolisen ajan tarhassa.

Koira mukaan mökille ja ihmisten ilmoille. Koiran elämä on kovin lyhyt, antaa sen nauttia siitä mahdollisimman usein.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

virve
Viestit: 310
Liittynyt: 03 Helmi 2008, 16:19

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja virve » 02 Tammi 2015, 16:34

Parasta mainosta pystykorvalle on se, että se kulkee perheensä mukana kaikkialle ihmisten ilmoille ja osaa siellä käyttäytyä.
Samoin Kytösavun mainitsema sosiaalinen media on hyvä tapa laajentaa pystykorvia tuntevien ihmisten määrää.

Minä olen aina muistanut sanoa pystärin haukkuherkkyyteen, että minulle ennen olleet russelit haukkuivat paljon enemmän. Pohjanpystykorva mainostetaan nimenomaan ei niin haukkuherkäksi, kuin pystykorva ja siksi sitä ihmiset uskaltaa ottaa kaupunkiinkin. Käytännön elämässä ei minun pentu edes hauku niin paljoa, ettei sitä voisi pitää kaupunki asunnossa. Joten onko pohjiksen ja pystärin haukkuherkyydessä olennaista eroa.
Toinen pystykorvan ominaisuus, mikä nyt talven myötä taasen tullut esiin on sään kestävyys. Pystykorvan turkki on suunniteltu tähän ilmastoon. Ei kerää lunta ja kestää pakkasellakin lenkkeilyä. Hyvin vettä ja likaa hylkivä. Ylipäätään siistimpää koiraa saa hakea kuin on minun pystykorvat. Ei haise koiralle edes märkänä.

Juuri ensimmäisen ja ainoan pentueeni maailmalle saaneena, voin kertoa minun vaikeudesta narttuni pennuttamiseen.
Narttu on suvultaan paljon käytettyä linjaa, joten uroksen löytyminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. Käyttökelpoisia uroksia löytyi neljä kappaletta plus niiden veljet. Seuraava vaikeus oli löytää uroksen omistaja joka suostuu astutukseen. Vähemmän käytettyjen urosteen omistajat olivat myös varsin tiukkoja nartun suhteen. Eli narttu jolla paras tulos on VOI3 ja näyttelystä EH. Ei edes terveenäkään kelpaa uroksen omistajille jalostukseen.
Näin jalostetaan vain huippukoiria vaikka minusta sitä suurempaa keskinkertaisten koirien ryhmää pitäisi jalostaa ja sen keskiverron tasoa hiljalleen yrittää nostaa. Silloin myös sitä valinnan varaa olisi enemmän.

Myös pitäisi sallia se pystykorvan "alkuperäinen" ominaisuus kaiken viljan koirana. Kuka haluaa metsästyskoiran jolla on käyttöä parhaimmillaankin 50 vuorokautta vuodessa. Käytännössä 2-3 viikkoa. Mitä sillä koiralla tekee sen muun ajan jos se pitää ruokkia ja sille pitää tarhan kunnossa ympäri vuoden. Eli arvostusta muuhunkin toimintaan kuin linnunmetsästykseen.
Seisojien kanssa pystykorva kilpailee täällä peitteisessä maastoissa mennen tullen. Eihän seisovan seisontaa täällä edes näe jos koira kulkee 50 m päässä ohjaajastaan. Tunturissa ilmeisesti pystykorva häviää seisojalle.

Varmasti on muitakin jotka ei ole kovin innostuneita koetoimintaan, johtuen sen kilpailuhekisyydestä. Minulle riittää, että saan koiralleni sen AVO 1 ja näyttelystä H. Kaikki sen jälkeen on sitä, että me harrastetaan mukavia juttuja yhdessä koirani kanssa. Myös jonkun verran kokeita ja näyttelyitä. En usko tässä olevani ainutlaatuinen pystärin omistaja. Tällaisen nartun omistajaa ei oikeastaan arvosteta lainkaan ja jos niille ei saada arvostusta, niin se jalostuspohja on ja pysyy väkisin kapeana näillä astutusmäärillä.

Tuolla somessa ihmiset kertoo nimenomaan pystykorviensa monipuolisesta käytöstä ja siitä miten heillä on iloa lenkkeillä ja touhuta muutakin kuin metsästystä pystykorviensa kanssa. Siksi ilmeisesti suuri osa keskustelua on myös siirtynyt sinne. Siellä ei myöskään ehkä ihan niin tiukasti arvostella muiden valintoja, mitä koiransa kanssa tekevät. Eli minä myös peräänkuulutan positiivisempaan suhtautumista muihin pystykorvan omistajiin.

Terveisin Virve
Virve Keravuori

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 02 Tammi 2015, 19:19

Hyvää tekstiä.

Virve kirjoitti:
" Juuri ensimmäisen ja ainoan pentueeni maailmalle saaneena, voin kertoa minun vaikeudesta narttuni pennuttamiseen.
Narttu on suvultaan paljon käytettyä linjaa, joten uroksen löytyminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. Käyttökelpoisia uroksia löytyi neljä kappaletta plus niiden veljet. Seuraava vaikeus oli löytää uroksen omistaja joka suostuu astutukseen. Vähemmän käytettyjen urosteen omistajat olivat myös varsin tiukkoja nartun suhteen. Eli narttu jolla paras tulos on VOI3 ja näyttelystä EH. Ei edes terveenäkään kelpaa uroksen omistajille jalostukseen.
Näin jalostetaan vain huippukoiria vaikka minusta sitä suurempaa keskinkertaisten koirien ryhmää pitäisi jalostaa ja sen keskiverron tasoa hiljalleen yrittää nostaa. Silloin myös sitä valinnan varaa olisi enemmän.
"

Tuossa tummennettuna se yksi iso ongelma luuraa. Uroksen omistajat kyttäävät vaan "huippunarttuja" astutuksiin. Kelpoisia narttuja syrjitään turhaa.
Ymmärrän että pennuttajia pitää ohjata käyttämään eri uroksia asettamalla rajoituksia urosten käyttömääriin, muuten piiri pyörii liian pientä ympyrää ja kaikki suvut samankaltaistuvat.
Nyt taitaa olla jalostusneuvonnassa vuositasolla suositus 2-3 astutusta/vuosi, vai kuinka? Uroksen kokonais pentumäärää ollaan pudottamassa pevisassa, eli rekisteröintiehtona ilmeisesti 50:eeen, vai kuinka?
Mitä tämä kaikki aiheuttaa. No kaiken tämän mistä tässä keskusteluketjussa puhutaan. Periaatteessa 2-3 astutusta vuodessa pitääkin riittää urokselle. Mutta tämä inhimillinenkin kyttääminen mitä olisikaan vielä tulossa, jos tuon nartun jättäisi väliin. En tarkoita että olisi ainut syy pentujen vähyyteen, enkä v....e urosten omistajille ollenkaan. Kyse on inhimillisyydestä, ja luulosta että jossain olisi olemassa virheetön ja täydellinen yhdistelmä.
Sellaista ei ole. Ei edes tässä meidän maailman parhaassa koirarodussa.
Niin kauan kun jälkeläisillä haukku raikaa metsässä, eikä ne pyöri silmissä, eikä sairaudet uuvuta, meillä menee erittäin hienosti. Kunnes pentuja tulee liian vähän.
Pennuttakaa hyviä narttuja, hyvillä uroksilla. Hyvyys tarkoitaa usein että sellainen mieluinen. Täydellistä ei tarvita.

Tuli kerrattua äsken Pystykorvajärjestön historiaa. Ihan mielenkiintoista että 1950- luvulla sen ajan sankarit painivat samojen ongelmien kanssa. Oltiin huolissaan metsästysominaisuuksista ja suomenpystykorvien ajautumisesta seurakoiraksi. Olisivatpa nyt katsomassa miten hienosti meillä yhä menee.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Artsi
Viestit: 509
Liittynyt: 07 Tammi 2006, 19:56
Viesti:

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja Artsi » 02 Tammi 2015, 20:53

Kytösavu kirjoitti:Tuossa tummennettuna se yksi iso ongelma luuraa. Uroksen omistajat kyttäävät vaan "huippunarttuja" astutuksiin. Kelpoisia narttuja syrjitään turhaa.
Aiemmin mainitsin että n. 25 % nartuista jatkaa sukua, uroksilla tuo luku on n. 10 %. Eli liki 90 % uroksista ei astu ensimmäistäkään narttua, jollakin keinolla tuohonkin pitää saada parannusta. Monimuotoisuuden ylläpitämiseksi yksi parhaita keinoja on isät/emät suhteen parantaminen. Tuossa lyhykäisyydessään syyt astutusmäärien rajoittamiseen. Haittapuolena on tuo ettei kaikille riitä "suosikkiuroksia" mutta valittelun sijaan pitää etsiä vaihtoehtoja. Jalostusuroslistan uroksilla ei ylläpidetä rodun monimuotoisuutta yllä, vai olisiko parempi sanoa niin ettei hidasteta tarpeeksi jalostuspohjan kapenemista... Suunnitelmia on uusien urosten löytämiseksi, siitä kuuluu sitten enemmän kun on jotain varmaa mutta kyllä kaikkien rodusta huolta kantavien kannattaa kulkea avoimin mielin ja silmin, jospa ihan siitä lähiseudulta löytyisikin hyväntuntuinen uros jonka saisi avo-kokeeseen ja pevisa-tarkastukseen :thumbsup:
Arto Sikiö

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 02 Tammi 2015, 21:22

Hyvä vastaus. Tuo Artsin viimeinen lause tarkasti jokaiselle mieleen...
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Haapajärvi
Viestit: 202
Liittynyt: 14 Huhti 2009, 20:40

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja Haapajärvi » 02 Tammi 2015, 21:35

Pekalta erinomainen kirjoitus! Kaikki juoksevat titteleiden perässä ja neuvonta on sitä vielä tukemassa. Kun tähän vielä lisätään ne muutama jotka jatkuvasti arvostelevat kasvattajien valintoja on keitto valmis!
Tapio Arola

Esa Näivö
Viestit: 1
Liittynyt: 07 Tammi 2014, 12:04

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja Esa Näivö » 03 Tammi 2015, 00:48

Tilanne ei olisi ihan noin huono jos kaikki olisi mennyt kuin elokuvissa sillä
- osa nartuista jäi tyhjäksi
- osalla ei onnistunut astutus ollenkaan
- kiima tuli huonoon aikaan jättivät tuonnemmaksi, ei mene metätyssyksy hukkaan
-pentueita synty kuolleena/kuoli synnytykseen, pienet pentue määrät
- joku nartun kertoi että uroksen omistaja kieltäytyi kun natun sukutaulussa ol 1,77 p merkillä

matkan varrella olen nartun omistajia innostanu pennutukseen mutta seuraavan laisia vastauksia tullut
miksi Ei
- ei ole sopivia tiloja
- ei ole aikaa,muut harrastukset,työesteet
- kun on niin paljon terveysongelmia, en tee kellekkään kiusaa jos minun myymässä on jotain, saa olla lakituvassa setvimässä..
- teetän vasta kun tarvitsen itselle jatkajan
- työläs homma , ei kokemusta
- en lähde pevisaan satojen km päähän,,

Olen edelleen sitä mieltä että kyselemällä kokeneilta kasvattajilta ja harrastajilta saa käytännön apua ja neuvoa, jota ei googleteta tai muuten löydä, kun
näitä henkilöitä on vielä olemassa !!

Jatkossa meidän pitää tehdä yhdessä positiivistä kenttätyötä enemmän ja tuoda pystykorvaa ja harrastusta esille, eikä miettiä mitä kuka teki tai jätti tekemättä, Ja tuo mistä Heidi kirjoitti ns" kummitoiminta " olisi varmaan hyvä apu monelle kasvatustyötä harkitsevalle.

Tässä juttelin samoihin aikoihin 80- luvun lopulla harrastukseen mukaan tulleen kanssa, miten nykyaika on kiireistä ja hetkistä.
Siihen aikaan normikokeisiin mentiin yleensä edellis iltana, siellä oli sen aikaisia konkareita, joilta kuuli illan aikana hyviä niksejä koulutukseen , metätykseen, ja kertoilivat
kasvatustyöstään, mitä pentueista tuli ja mistä tuli minkälaista jälkeä yms. Siellä jaettiin sitä kokemuksen tuomaa tietoa,,

Mutta menestykästä loppuvuotta kaikille..

t. Esa Näivö

tomppa9
Viestit: 7
Liittynyt: 27 Huhti 2007, 21:30

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja tomppa9 » 03 Tammi 2015, 03:14

Minulla tuossa kasvamassa n.kuukauden ikäiset pennut. Tämä pentue on minulle toinen, tälle nartulle ensimmäinen. Eli aika kokematon vielä näissä touhuissa.
Tätä narttua jolla nyt on pennut, ollaan yritetty astuttaa neli vuotiaasta asti, huonolla menestyksellä. Nyt narttu on jo reilu seitsemän vuoden ikäinen, aika vanha siis jo ensisynnyttäjäksi. Itse olin jo luovuttamassa tämän nartun kohdalla koiran vanhan iän vuoksi, mutta onneksi kokeeneemmilta sain kannustusta vielä yrittämään. Nyt siis olen siitä onnellinen että vihdoin se onnistui, ja kaikki mennyt hyvin tähän asti. :)
Tämä monesti jo esille tullut "kummi" toiminta olisi varmasti todella hyvä idea ja ehkä siitä olisi ollut hyötyä minullekkin varsinkin ensimmäisten astutus yritysten aikaan.

Sellainen asia itsellä tulee mieleen kun kasvattaja kurssit kävimme ensimmäisen pentueen jälkeen, niin siellä tuli sellainen fiilis että jos ei olisi pennuttamisesta ollut kokemusta laisinkaan niin olisko siihen sen kurssin jälkeen tohtinut ryhtyäkkään, siellä mielestäni aika paljon peloteltiin pentujen kasvattamisen vaikeudesta. (toki eihän se ihan läpihuutojuttu olekkaan). Ja oli siellä kurssilla paljon hyvääkin. Mutta kuitenkin se yleinen asenne pitäis mielestäni enempi olla sellainen kannustava, varsinkin aloitteleville, eikä tehtäs siitä hommasta niin vaikeaa. Itse ainakin olemme koko perheen voimin nauttineet ja mielenkiinnolla seuranneet pentujen kehittymistä ja kasvamista.

Tämä kytösavun kommentti ("Mutta se vaati sen että kaikille avoimesta epi-tietokannasta saa näkyviin sukutaulun kirjainmerkkiä napsauttamalla, montako sairasta jälkeläistä J-merkki taakseen kätkee") tätä minäkin olen miettinyt että miksi tällaista ei ole tehty?
Tuomas Hartikka

Hallakorpi
Viestit: 107
Liittynyt: 11 Joulu 2006, 16:40
Paikkakunta: Tornio

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja Hallakorpi » 03 Tammi 2015, 09:57

Tein taulukon viimeisen 25 vuoden ajalta joka on varmaan jokaiselle selvä, mutta selvynnyksen vuoksi.

Kuva

Kuten näkyy että suomenpystykorvien(=haukkuvien lintukoirien) pudotus tapahtui 1990-luvulla. Viimeisen 15 vuoden aikana haukkuvien lintukoirien rekisteröinti on pysynyt samalla tasolla (mikä on positiivinen asia), mutta pohjanpystykorvat ovat "haukanneet" rekisteröinneistä ison osan. Tänä päivänä pohjapystykorva on todellinen kilpailija suomenpystykorvalle. Tämän raadollisen tosiasian kanssa on vain pystyttävä elämään ja varsinkin järjestössä (= me jäsenet mukaan luettuna) on oltava pää kylmänä ettei repiviä riitoja synny.

Mutta nyt pitäisi saada tuo neljän vuoden alamäki torjuttua ja erittäin hyviä asioita on tässä tullutkin esille.

Tomppa9 toi hyvin esille ensikertalaisen ongelmia. Vaikka itsekin harrastan inhorealimismia niin ehkä keskustelupalstalla on turhankin ehdoton ja negatiivinen sävy, enemmän kannustamista ja postiivista asennetta niin mahdollista pennuttamista harkitsevat rohkaistusivat pennuttamaan. Samoin pitää sanoa "ei-aktiiveillle" että mikäli koiranne toimii metsällä niin rohkeasti käymään edes muutamassa kokeessa, tällä tavalla koirat tulee "aktiivien" tietoon ja sitä kautta voitte saada rohkaisua pennuttamiseen.

Itse toin Syötteen Kasvattajapäivillä esille sen että olisiko sellaisesta hyötyä, että luotaisiin alueellinen verkosto jossa tietyin ehdoin vapaaehtoiset ottaisivat yhteyttä sellaisten koirien omistajiin jotka olisi hyvä saada jalostuksen piiriin. Tämä olisi ehkä työtä vaativa tapa ja olisiko halukkaita, mutta itse voisin kerran-kaksi syksyssä käydä katsomassa metsässä vierasta koiraa, kunhan vaan ruuhkavuosilta ehdin. Koiran tekemisestä metsässä tehtäisiin epävirallinen dokumentti, jota voisi hyödyntää jalostusneuvonnassa. Tämä toki olisi uusi hieman byrokraattinen toimintamalli, mutta voisi tuoda reppumiesten koiria jalostuksen piiriin. Mielestäni tämä vaatisi paikallisten pystykorvakerhojen mukana olemista.
Jari Lalli

Pikku.Pyy
Viestit: 344
Liittynyt: 31 Maalis 2005, 07:02

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja Pikku.Pyy » 03 Tammi 2015, 10:13

Onnittelut Tomppa9 :D kun et luovuttanut ja sinulla on nyt mukavimmassa iässään oleva pentue. Todella hyvään aikaan syntyivät, joko kaikki ovat varattuja?

Kasvattajakurssin jälkeen voi todella tuntua, että eniten tulee tietoa siitä, mikä kaikki voikaan mennä pieleen. Ilmeisesti koulutuksessa halutaan valmistaa kurssilaiset ennakoimaan mahdolliset ongelmat ja olemaan niihin varautuneita. Omasta kurssin käynnistä on jo aikaa, joten en tiedä sen nykyistä sisältöä, mutta hyvä olisi olla mukana osio, jossa kerrottaisiin kasvattamisen hyvistä ja iloisistakin puolista :wink:

Hyvä Esa, kun vastasit aiheeseen jalostusneuvojana; toit hyvin esille syitä, miksi ei pentuja aina tule, vaikka kasvattajilla yritystä olisikin. Tuohon voisi vielä lisätä yhdeksi syyksi olla pennuttamatta sen, että "uusi ja tuntematon" kasvattaja voi pelätä, että pennut jäävät käsiin :( eikä tohdi hankkeeseen ryhtyä, vaikka olisi hyväkin narttu.
Astumisen epäonnistumisen varalta olisi hyvä olla jemmassa varauros, jos ensimmäisen uroksen kanssa kemiat eivät kohtaa, mutta tietenkin em. tapauksessa ei ensimmäisen luo kärsi jäädä kovin moneksi päiväksi odottelemaan ja toisen uroksen tulisikin sen vuoksi olla edes saman ajoreitin varrella, että senkin luokse ehtii tärppi-ajan puitteissa. Teoriassa siis näin, mutta jos ei onnistu löytämään sitäkään ensimmäistä urosta.. :(

Voisiko vastata joku tietävä; mikä onkaan ollut esteenä sille, että tässä ketjussa paljon esillä ollut tutorointi ei ole ideasta edennyt? Mitä asialta vaadittaisiin järjestötasolla? Etukäteis-valmistelua, resurssien kartoittamista, päätöksiä? Hyvin olen tietoinen, että järjestön toimijat tekevät työtään rotujemme eteen täysin omalla ajallaan ilman palkkaa, enkä kuvittelekaan, että kenellekään heistä mahtuu nykyiseen tehtäväsarkaan enää lisää. Jos siis halutaan tutoroinnista tehdä "virallista", niin vaatiihan se varmasti jotain päätöksen tekoa, mutta onko sen ihan pakko olla virallista ja tiukkaan säädeltyä?

Jospa spekuloitaisiin vähän. Ilmaantuu henkilö tai henkilöitä, jotka ilmaisevat halunsa toimia vaikkapa nimikkeellä "kanssakulkija tai tukija" uusille ja/tai kasvattamista harkitseville. Voisiko olla näillä palsoilla oman nimilappunsa alla luettelo ko. henkilöistä? Ja ehkä jonkinlainen "kevyt raami", mikä on kanssakulkijan tehtävä. Selvää on, että jokainen kasvattaja vastaa suunnittelemastaan yhdistelmästä, eikä turorin tehtävä ole siltä osin kasvattajan ratkaisuihin puuttua, vaan olla tukena, rohkaisijana ja mahdollisuuksien (välimatkat) mukaan myös käytännöllisenä ja teknisenä avustajana. Semmoisena ymmärtävänä ihmisenä, jolle voi soittaa, kun tulee mieleen jotain kysyttävää.

Hyvä tukija kasvattamista suunnittelevalle voi olla oman koiran kasvattaja ja itse olen tätä mahdollisuutta paljonkin hyödyntänyt. Olen onnekas, koska minulla on ollut koirani kasvattajan lisäksi tässä läänissä kolmen pitkään suomenpystykorvia kasvattaneen naisen tukiverkko ja joiden puoleen olen voinut kääntyä tarvittaessa eli kanssakulkijoita on ollut. Ja tietenkin hyllyssäni on koirankasvattajan raamattu: Helena Koskentalon Parempaan pentutulokseen-kirja :thumbsup:
Anneli Honkanen
Kaikki pystykorvan puolesta

tomppa9
Viestit: 7
Liittynyt: 27 Huhti 2007, 21:30

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja tomppa9 » 03 Tammi 2015, 12:59

"Onnittelut Tomppa9 :D kun et luovuttanut ja sinulla on nyt mukavimmassa iässään oleva pentue. Todella hyvään aikaan syntyivät, joko kaikki ovat varattuja?"
Kiitokset onnitteluista! :) Kaikki pennut on varattuja ja näyttäis siltä että jokunen uusikin harrastaja ollaan saamassa mukaan tämän hienon harrastuksen pariin.

Sellainen ajatus tuli tuossa mieleen tästä kun uudet harrastajat ei meinaa pentua saada, itsellänikin tästä kokemusta kun toista pystykorvaani itselleni olin hankkimassa. Melko monen puhelun päätteksi jäi itselleni sellainen kuva että liian kokematon näihin hommiin, ensimmäisellä koirallani kun en ollut vielä koe hommiin innostunut. Kävi siinä jo mielessä rodun vaihtokin. Onneksi lopulta sain pennun johon olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen.

Kun meissä itse kenessäkin piilee tuota kilpailuviettiä, niin kannattaisko miettiä jotain kilpailua kasvattajakilpailun rinnalle (jossa siis palkitaan kokeissa menestyvien kasvattien perusteella). Jotain sellaista jossa palkittais/muistettais sellaisia kasvattajia jotka saavat uusia harrastajia kasvattiensa kanssa kokeisiin, ( jossa koe menstyksellä ei olis niin suurta merkitystä.)
En tiedä liekkö tällaista edes mahdollista keksiä. :)
Tuomas Hartikka

pohjanmaanpoika
Viestit: 329
Liittynyt: 09 Loka 2005, 20:53

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja pohjanmaanpoika » 03 Tammi 2015, 13:38

Paikallis kerhoihin kummitoimintaa. Lajista kiinnostuneille nuorille aloittelijoille metsästyskummeja, aloitteleville kasvattajille "tuki kasvattaja verkko". Samoin kerhon toiminta alueen kattava "pennun hankinta apu". Nämä kun sais vain "markkinoitua" niin, että kysyntä kohtaa tarjonnan. Metsästysseurojen nettisivuille linkit kerhon sivuille jne..
Petri "Pete" Siironen

Haapajärvi
Viestit: 202
Liittynyt: 14 Huhti 2009, 20:40

Re: Rekisteröinnit 2014

Viesti Kirjoittaja Haapajärvi » 03 Tammi 2015, 14:43

Kerran vielä omaa pohdintaa. Kettusen Timo pani aikaisemman kommenttini "röyhtäisyn" piikkiin, menköön tämä samaan kasaan. Epilepsia keskustelu joka on luettavissa palstallamme, avaus 18.3.2009 Petri Sirronen, osoittaa käytännössä mikä on käytössäolevan lukuarvon todellinen tila. Pekka Salomäki,pitkään asioita suranneena kommentoi samalla sivulla Sirrosen kohtaloa hyvin. Korostan vielä, olemme Epi sairauden osalta mielestäni täysin yläkerran isännän armoilla. Puheet että ratkaisu koiriemme osalta löytyisi euroja lisäämällä, ei pidä paikkaansa, ei ongelma ole poistunut ihmistenkään osalta ja luulisi siellä kuitenkin olevan pääpaino. Uskon että ne "käppyrät" mitä meille on asian osalta jalostuspäivillä esitetty ovat pääosalta kuulijoita menneet sen kuuluisan tukan yli, mutta on kuitenkin nyökytetty että esittäjälle jäisi kuva että ja kannattaa jatkaa. Tämän odottelun myötä olemme menettäneet paljon, mutta jotain uutta on huhujen mukaan tulossa ja hyvä näin.
Tapio Arola

Vastaa Viestiin