Pystykorvien agressiivisuudesta!

hauanniemen sudet

Palaan tässä vuoteen 1992. Silloin syntyi Lavekan Rain ja Äikän Mirun neljä pentua: Rolex, Roope, nekku ja Peni.

Meillä on nyt sitten asustellut tämä Rolex jo reilut 13 vuotta, ja mitä onkaan matkan varrella sattunut. Rolex on erittäin agressiivinen ja testosteronia uhkuva, hyvin dominoiva koira. Kasvattajasta ei löydy tietoja, enkä tunne sisarusten omistajiakaan. Tunteeko/omistaako kukaan sukulaisia. Lähisuvusta löytyy Juntin Kapu.

Haluaisin saada tietooni löytyykö suvusta agressiivisuuteen taipuvaisia koiria. Rolexin sisaruksilta en löytänut ainakaan virallisia pentueita! Kysymyksieni ei ole tarkoittaa loukata ketään kasvattajia!

Yleisesti kysyisin onko agressiivisuus yleistä pystykorvilla/ kasvattajien näkökanta asiaan?

T: Nanna Oksanen

Kytösavu · Viesti Kirjoittaja **Kytösavu** » 23 Elo 2005, 16:42

Aina välillä niitä "vihaisiakin" tulee vastaan, mutta kait vähenemään päin on vihaiset entisajan pihavahdit. Oliko nekään sitten vihaisia, vai tekivätkö työtään vain tunnollisesti onkin eri asia.
Kokeissa välillä näkyy vieläkin uroksia jotka eivät autoon päästä, ja onpa kuulemma joskus isäntäkin saanut osansa. Näyttelyissä useinkin näkyy, kun pystikset räyhää, etenkin hampaita katsottaessa, ja siinäkään leikissä ei kyllä asianomaisia naurata. Mielenkiintoista olisikin tietää, paljonko on koiran omistajan syytä, eli totuttamisessa eri tilanteisiin ja paljonko on oikeasti vihaisia koiria.
Jotenkin kuitenkin kaipaan suomenpystykorvaan määrättyyn rajaan asti tempperamenttia, mutta vihaisuutta en tietenkään.

hauanniemen sudet

Kasvatus tämän koiran ohella on ollut suht OK! Tällä hetkellä minulla on kaksi muutakin koiraa, joista tänä syksynä vien vanhemman luonnetestiin. ( toivon hyvää menestystä!? Nämä ovat aivan toista luokkaa kuin pystykorvamme. Kuultu on tuttavamme pari-vuotiaan pystärin ongelma-käyttäytymisestä??

-Tässä toivonkin, jos sattuisi löytymään koirani lähisukulaisia tältä foorumilta ja millaisia kokemuksia heillä on tämän sukuhaaran koirista. Aikoinani oli lainassa kirjastostakin Pystäri opuksia, joista loytyi paljon koirani sukulaisia... palkittuja haukkujia!

Meidän "räyhä-ROLEXI" pysyy legendana tällä kylällä vielä pitkään!

rymy · Viesti Kirjoittaja **rymy** » 06 Syys 2005, 10:41

meidän jo edesmennyt sesse oli erittäin aggressiivinen kaikille muille paitsi omalle perheelle sekä äitini äidille ja siskolle..kyllä siinä ei katsottu ikää eikä kokoa kun ruvettiin ärhentämään, muista koirista ei pitänyt yhtään..
mutta tämän aggressiivisuus on peräisin eräästä henkilöstä joka oli lyönyt koiraamme meidän silmien välttäessä..siihen asti oli koira oikea kullannuppu, mutta tuon tapauksen jälkeen aina meinasi käydä muihin kiinni..

Rosu · Viesti Kirjoittaja **Rosu** » 08 Syys 2005, 07:44

Meidän naapurissa asui SPK (joka kuoli hiljattain) 4 v sitten erittäin kiltti. Pitivät sitä irrallaan kotonansa eikä lähtenyt mihkään. Yötkin nukkui ulkona. Mutta ilkeä se ei ollut. Ei ollut vihainen edes toisille koirille.Omistajat olivat niin "kultaisia" että en ihmettele

käpy · Viesti Kirjoittaja **käpy** » 26 Maalis 2006, 13:27

Tuo aggressiiivisuus riippuu kyllä aika paljolti myös siitä, millaisen kasvatuksen koira saa. Jos sitä härnätään tai jos se saa huonoja kokemuksia monista asioista, niin koirasta tulee mitä luultavimmin joko vihainen, tai sitten pelkopurija. Se on todella paljon omistajasta kiinni.

Jotta koirasta kehittyisi mahdollisimman tasapainoinen ja varma kaveri, niin pentu pitää sosialistaa. Sitä kannattaa käyttää tutustumassa ihan pienenä jo kaikenlaisiin eläimiin, veteen, autoon, ihmisvilinään ja vaikka koiranäyttelyissäkin olisi hyvä käydä katselemassa varsinkin jos meinaa koiran kanssa myöhemmin näyttelyitä kiertää. Jos pennun ensikosketus veteen on lähellä hukkumiskuolemaa(kuten meille kävi), niin on melko turha odottaa, että koira koskaan ui. Samoin jos ensitapaaminen vieraan koiran kanssa on sellainen, että koira syöksyy suoraa kurkkuun kiinni(kuten meille taas kävi), niin on taas melko turha odottaa koiran suhtautuvan toisiin koiriin välinpitämättömästi.

käpy · Viesti Kirjoittaja **käpy** » 26 Maalis 2006, 13:35

Niin, ja voisin vielä mainita omasta koirastamme, että vaikka se onkin saanut kokea tuollaisia juttuja nuorena, niin se on silti todella hyväluonteinen koira, mutta töitä sen eteen on saatu tehdä valtavasti.

Ihmisille se ei ole koskaan ollut vihainen, koska sitä on kohdeltu oikeudenmukaisesti ja lempeällä kädellä. Kaksi vuotta sen sijaan on mennyt, ettei se enää räksytä jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Isot ja mustat koirat ovat kuitenkin vielä mörköjä sille, tuo kimppuun hyökännyt koira kun oli sileäkarvainen noutaja ja sen jälkeen on pari karjalankarhukoiraakin käynyt päälle. Muunnäköisten koirien kanssa se tulee jopa toimeen jotenkin.
Lisäksi sitä ei saa koskaan uimaan, mitä en ihmettele. Se kuitenkin kahlaa rantavedessä siihen asti, että tassut yltävät pohjaan, mikä riittää minulle. Paitsi kerran, kun koira näki sorsan, niin se hyppäsi liikkuvasta veneestä suoraa veteen, mitä ihmettelen suuresti. Eli olkaa pentuaikana hyvin tarkkoja siitä mitä koiralle tapahtuu, koska se muokkaa todella paljon koiran käytöstä.

RumaRuikuttaja

Meillä spk uros on vihainen kultaisille noutajille ja suurille mustille koirille. Osasyynä varmaankin kun kerran lenkillä ollessamme eräästä pihasta hyökkäsi sileäkarvainen- ja kultainen noutaja kimppuun. Pari reikää kerkesivät purasta, onneksi meidän uros sai vedettyä päänsä pannan läpi ja pääsi karkuun. Ihmisiä ei ole ollut koskaan purrut vaikka luukasojen päältä äriseekin.

Vilperi · Viesti Kirjoittaja **Vilperi** » 27 Maalis 2006, 18:23

Kyllä on luonteissakin paljon eroja! Edellinen kaveri oli kiukkuinen kaikille,mutta ei kotiväelle.Esim. koiruus oli puolivuotias kun vanhempi tytär syntyi. Vaimo kehui että kun kävi kaupassa ja Vilin kiinnitti lastenvaunuihin,niin kukaan EI mennyt varmasti katsomaan että mitä vaunuissa oli!Sama kun koira oli autossa,ei tarvinnu laittaa autoa lukkoon.
Nykyinen on taas niin kultainen että jos murtovaras tulis sisään niin se vaan tervehtis ja sanois "kiva kun tulit.Vieksä mut lenkille?"

Tarppi · Viesti Kirjoittaja **Tarppi** » 27 Maalis 2006, 22:19

Ja itse voin lisätä,että yksilöissä näyttää olevan runsaasti eroa käyttäytymisessä.
Tuskin periytyvää,mutta kun koira jostain suuttuu,se muistaa sen kyllä!
Ainakin pystis.

Itselläni tuo reilu puolivuotias on kiltti ihmisille, kiltti tutuille koirille, mutta viime viikolla tuolla naapurikunnassa yritin tutustuttaa koiraa kahdelle muulle (saman omistajan) pystärille...
En voinut laskea koiraa kovin lähelle noita kahta pystäriä!
Toinen puraisi jo lähelle mennyttä pikkupoikaa

Ja olisi hyökännyt oman koirankin kimppuun,mutta onneksi omistaja tajusi viedä koirat pois.
Onneksi mulla kasvatus on onnistunut ja kun tenavat tuolla kyselee: - saako sitä silittää?
Voin huoletta sanoa,että: - Ota se samantien syliin ja rapsuta siinä

Ja hampaat näyttää kaikille.
On kyllä kasvatettu "hellällä kädellä",muttei koiruus harrasta pahuuksien tekoja muutenkaan.

Nyt sillä on uhmaikä ja kerjää huomiota koko ajan,mutta kun ei hirveesti kiinnitä huomiota koiran tekemisiin,niin se unohtaa ne.

Tämmöistä täällä, toisaalla erilaiset mielipiteet

ruusuritari · Viesti Kirjoittaja **ruusuritari** » 28 Maalis 2006, 10:21

Kytösavu kirjoitti:Näyttelyissä useinkin näkyy, kun pystikset räyhää, etenkin hampaita katsottaessa, ja siinäkään leikissä ei kyllä asianomaisia naurata. Mielenkiintoista olisikin tietää, paljonko on koiran omistajan syytä, eli totuttamisessa eri tilanteisiin ja paljonko on oikeasti vihaisia koiria.

Näyttelykehiä ym. seurailleena näyttäisi kyllä siltä, että vika on lähes poikkeuksetta siellä hihnan ihmispäässä, ei koirassa. Temperamenttia rodulta saa löytyä, mutta jos omistaja ei osaa hallita tätä temperamenttia tai ylipäätään näytä ymmärtävän, että koira käyttäytyy kuin koira (ei ihminen), niin ongelmia tulee varmasti. Yksittäisiä todellisia ongelmakoiria (perimältään) varmasti on, mutta kyllä vika lähes poikkeuksetta on ihmisessä (ei pahalla ketään kohtaan).

hakkarainen · Viesti Kirjoittaja **hakkarainen** » 28 Maalis 2006, 14:38

Ihteäni rasittaa urospystikseni älytön agressiivisuus muita uroskoiria kohtaan. Ihmisille on aina tilanteessa kun tilanteessa kiltti, ja hyväluonteinen muutenkin, mutta käy aina kiinni uroksiin. Eikä se niinkään, jos vähän rähähtää, mutta kun ei lopeta missään vaiheessa. Ja jos on isompi koira vastassa, niin yrittää tapattaa itteään väkisin, jos toinen höllää niin takasin päälle vain. Miten yleistä tämmönen?

IhraEsa · Viesti Kirjoittaja **IhraEsa** » 28 Maalis 2006, 16:32

Joo...liian tuttua. Eikä usko vaikka olisi muutamaan otteeseen saanut turpaan. Tällä hetkellä kolme kertaa on keskiarvo, kunnes uskoo olevansa arvojärjestyksessä alempi ja tilanne tämän jälkeen normalisoituu.

Pikku.Pyy · Viesti Kirjoittaja **Pikku.Pyy** » 29 Maalis 2006, 08:32

Hyviä huomioita mm. nimimerkeiltä Kytösavu ja Käpy. Kyllä tosi paljon koiraan vaikuttaa se, kuinka sitä pentuna kohdellaan ja millaisia kokemuksia se ympäristöstään saa. Muistan omasta lapsuudesta sen, että aikuiset varoittivat pystykorvista (kuten kaikista muistakin koirista, jotka kiersivät kyliä laumoina). Lapsilla taisi olla oikein kilpailuja, kuinka läheltä kytkettyä koiraa kukin uskalsi kulkea, joten kyllä näin härnäämällä minkä tahansa koiran sai hiiltymään. Oma käsitykseni on, että pystykorva on todella erittäin reviiritietoinen ja kokemus omasta koirasta on sitä vahvistanut. Kuitenkaan se ei ole koskaan ollut vihainen muille, kuin narttukoirille. Sen geeneissä kulkee ikivanha tieto siitä, että toinen narttu on sen ja sen pentujen kilpailija. Se puolustaa omaa reviiriään ja joskus tuntuu, että myös minua (vrt. auto tai oma tarha). Tämän hyvin tietäen en näe mitään syytä, miksi minun pitäisi laskea koirani näyttelyssä tai missä tahansa muuallakaan liian lähelle toisia narttuja. Eli kyllä jos tappelu tulee, vika on todellakin jomman kumman hihnan toisessa päässä. Toki on ollut niitäkin koiranpitäjiä, jotka tekevät tätä tahallaan, jotta kilpailija saadaan näyttämään äkäiseltä. Tämmöisissä tilanteissa ei auta puhe (koira ei sanojamme ymmärrä), eikä se kurittaminenkaan (se on turhaa). Välimatkaa tämmöisissä tilanteissa tarvitaan, mutta myös semmoisten ihmisten opastamista, joilla on käsitys, että KAIKKI pystykorvat ovat AINA ja KAIKILLE vihaisia. Mitä on mahtanut tapahtua nimim. IhraEsan koiralle? Tuntuu aika kamalalta, että koiran pitää saada turpaansa keskimäärin kolme kertaa (siis todellisuudessa 1-5 kertaa/tapaus), ennenkuin "uskoo olevansa alempi". Onko koira vihainen omille porukoille vai onko näissä tapauksissa kyse esim. näyttely- tai koepaikalla tapaamisista toisten koirien kanssa. Kyllä lyömisen pitäisi olla keino, jota ei koiran eikä minkään kohdalla pitäisi käyttää.

IhraEsa · Viesti Kirjoittaja **IhraEsa** » 29 Maalis 2006, 19:12

Noh, lyhyesti kävi viimeisimmällä kerralla niin, että koira ei älynnyt (ikää tuolloin noin 18kk), että ei kannata mennä puremaan/näykkimään/komentamaan isoa saksanseisojaurosta sen syödessä. Kyseinen uros on mitä lempein ja antaa yleensä tämänkin taaperon leikkiä kova jätkää, mutta tuolloin painoi koiran kenttään. Tappelu oli lyhyt mutta epätasaväkinen, pystärin ollessa noin sekunnissa leukojen välissä halintaotteesa seisojan kuonon ja alaleuan koskettaessa lattiaa. Ja tilanteessa nyt ei varsinaisesti loukkaantunut kukaan, korkeintaan pystykorvan itsetunto, kun viimein tajusi oman paikkansa. Tämä taisi olla kolmas kerta kun koirani yritti vastaavaa toilailua, mutta nykyään tulevat toimeen keskenään vallan mainiosti.

Joku nyt voi kauhistella, että miten tuollaista päästää tapahtumaan, mutta parhaat asiantuntijatkin tuntuvat aina olevan maalla kun merellä myrskyää.

Olen muuten ollut huomaavinani, että pystykorvaiset selvittävät välinsä ehkä selvemmin, ainakin minun kohdalla vanhempi koira on yleensä heti alkuun ärähtänyt niin väkevästi, että nuori tajuaa paikkansa. Liekö tämä sitten aggressiivistuutta vai vahvempaa laumakäyttäytymistä.