Kokeileppas koiruuttaan jonkinlaista "energianpurkamis"-tapaa ennen tällaisia näyttely ym. vierailuja. Käytä esim. metsässä ja anna juosta irrallaan jonkin aikaa, jotta enimmät höyryt haihtuu.
Itse olen huomannut, että hampaan katsomiset ja hihnassa kuljettamisen opettaminen on huomattavasti helpompaa parin-kolmen tunnin metsälenkin jälkeen. Koira tällöin puoli raukeilla silmillä katselee ja antaa roplata suut sun muut värkit. Tottumisen jälkeen tämä onnistuu (useimmiten) sitten missä vaan.
Hyviä neuvoja kaivataan!
Valvojat: Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7
Pyrylle osoitettiin sen paikka laumassa "koirien kielellä". Se oli aina ennen saanut rapsutukset halutessaan, emäntä leikki kun koira ehdotti jne. Tehtiinkin niin, ettei huomioitu Pyryä kahteen viikkoon. Ruoka tietysti annettiin ja lenkitettiin, mutta muuten sitä ei oltu näkevinäänkään. Jos oli ihan pakko (esim. lenkillä, kun yritti toisen koiran kurkkuun) niin sitten komennettiin terävästi. Se ei saanut enää tulla olohuoneeseen eikä juoksennella ovista ennen ihmistä jne. Loppujen lopuksi ihan yksinkertainen konsti eikä tarvinnut fyysisesti kajota koiraan.
Eka viikon Pyry oli ihmeissään ja kun sille lopulta meni ymmärrykseen, että emäntä ei rapsuta eikä helli eikä leiki vaikka mitä tekisi, niin se rupesi murjottamaan. Seuraavan viikon se makoili apaattisena eikä enää syönyt. Kahden viikon jälkeen huomioimattomuutta alettiin "purkamaan" niin, että se aina silloin tällöin kutsuttiin luokse siliteltäväksi, kutsuttiin olohuoneeseen, pidettiin koulutustuokioita jne. Samoja juttuja kuin ennenkin, mutta aina vain ihmisen aloitteesta.
Koira on nyt sisällä itse rauhallisuus. Ennen piti vähän väliä vosahdella ja kuulostella, uhkaako jokin vaara laumaa, nyt se rötköttelee petillään kaikessa rauhassa. Luunkin se osaa järsiä Emman kanssa vieretysten, ennen ei olisi tullut kuuloonkaan. Ja ne mukavat "koulutustuokiot" ovat vieläkin mieluisampia kuin ennen.
Pyry on vähän senlaatuinen pystäri, että varmaan saadaan hautaan saakka olla tämän johtajuusasian kanssa tarkkana. Se yrittää taatusti heti uudelleen pomoksi, jos vain saa mahdollisuuden. Siksi me ihmispomot vaadimme nyt siltä aina kontaktin ennen ruokakuppia, ulosmenoa jne.
Vika ei siis ollut koirassa vaan meissä ihmisissä. Ensimmäisen kerran sattui kohdalle näin voimakasluontoinen koira. Nyt kun meillä on jokin haisu miten sen kanssa kuuluu olla, niin eiköhän tämä suju.
Vaikka on vähän tappista ollutkin, niin tykkään tästä koirasta tosi paljon. Voi olla vähän turhan tulinen jonkun mielestä, mutta minun makuuni just sopiva.
Eka viikon Pyry oli ihmeissään ja kun sille lopulta meni ymmärrykseen, että emäntä ei rapsuta eikä helli eikä leiki vaikka mitä tekisi, niin se rupesi murjottamaan. Seuraavan viikon se makoili apaattisena eikä enää syönyt. Kahden viikon jälkeen huomioimattomuutta alettiin "purkamaan" niin, että se aina silloin tällöin kutsuttiin luokse siliteltäväksi, kutsuttiin olohuoneeseen, pidettiin koulutustuokioita jne. Samoja juttuja kuin ennenkin, mutta aina vain ihmisen aloitteesta.
Koira on nyt sisällä itse rauhallisuus. Ennen piti vähän väliä vosahdella ja kuulostella, uhkaako jokin vaara laumaa, nyt se rötköttelee petillään kaikessa rauhassa. Luunkin se osaa järsiä Emman kanssa vieretysten, ennen ei olisi tullut kuuloonkaan. Ja ne mukavat "koulutustuokiot" ovat vieläkin mieluisampia kuin ennen.
Pyry on vähän senlaatuinen pystäri, että varmaan saadaan hautaan saakka olla tämän johtajuusasian kanssa tarkkana. Se yrittää taatusti heti uudelleen pomoksi, jos vain saa mahdollisuuden. Siksi me ihmispomot vaadimme nyt siltä aina kontaktin ennen ruokakuppia, ulosmenoa jne.
Vika ei siis ollut koirassa vaan meissä ihmisissä. Ensimmäisen kerran sattui kohdalle näin voimakasluontoinen koira. Nyt kun meillä on jokin haisu miten sen kanssa kuuluu olla, niin eiköhän tämä suju.
Vaikka on vähän tappista ollutkin, niin tykkään tästä koirasta tosi paljon. Voi olla vähän turhan tulinen jonkun mielestä, mutta minun makuuni just sopiva.
Vaikutti "jääkaudelta" tuo kuvaamasi menettely koiran huomiotta jättämisessä. Miten hyvin olet menetelmään perehtynyt, jos se on Vilanderin suuntauksen mukainen? Suuntauksessa/ koulutusmenetelmässä on paljon hyvää, mutta myös vaaranpaikkoja, jotka eivät sovi metsästyskoirille, joiden pitää pystyä sekä itsenäiseen työskentelyyn että yhteydenpitoon. Tutki eri koulutusmenetelmiä kriittisesti ja pyri löytämään sekä rodun että koulutusmenetelmän ydin. Useimmiten ratkaiseva sana on ajoitus- palkataanko siitä mitä oikeasti on tarkoitus ja toisena: onko palkkio koirallesi oikeasti motivoiva - ja saako se palkitsemisia tarpeeksi usein? Koiratkin ovat yksilöitä, jotka ovat saaneet molemmilta vanhemmiltaan jotakin, ja lisäksi kokemukset muovaavat sitä lisää. Ihan kaikkea ei voi opettaa tai poistaa, hyvä huomio joltakin se että useimmiten koulutusta tarvitsee ihminen.
Myös minä olen käyttänyt kyseistä menetelmää ja pyrin pitämään koirani selvillä asemastaan jatkuvasti. Kun ymmärsin asian tärkeyden yhteiselo koiran kanssa helpottui huomattavasti. Aina kun annan koiralleni ruoan vaadin sen istumaan ja odottamaan paikoillaan lupaa syönnin aloitukseen sekä kun mennään sisälle ovesta se pääsee sisälle vasta saatuaan luvan. Sisällä menee käskystä omaan paikkaansa. Meillä tämä toimii ja väittäisin että vaikuttaa positiivisesti metsästyskäyttäytymiseenkin eli ymmärtää miehen johtavan metsästystä ja metsästää miehelle eikä itselleen. Koirani on kohta 5v uros.Suuntauksessa/ koulutusmenetelmässä on paljon hyvää, mutta myös vaaranpaikkoja, jotka eivät sovi metsästyskoirille, joiden pitää pystyä sekä itsenäiseen työskentelyyn että yhteydenpitoon.