Epilepsia
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Re: Epilepsiasta
Toivottavasti geenitutkimus auttaa epilepsian torjunnassa, nykyisellään ilmoituskäytäntö ei toimi sillä jos ilmoittaa sairastapauksen niin silloin menettää hyvän epiluvun ja jalostukseenkäyttösuosituksen. Liika rehellisyys ei kannattane tässäkään asiassa sillä nykyiset epiluvut eivät vaikuta todellisislta kun katsoo jalostukseen käytettyjen sukutauluja. Tämä onkin vain minun mielipide.
jyvät erottuu akanoista
Re: Epilepsiasta
Mitä jos perehtyisit tarkemmin asiaan? Luulen että saattaisit vaikka hieman muutta mielipidettäsipaketti kirjoitti:Toivottavasti geenitutkimus auttaa epilepsian torjunnassa, nykyisellään ilmoituskäytäntö ei toimi sillä jos ilmoittaa sairastapauksen niin silloin menettää hyvän epiluvun ja jalostukseenkäyttösuosituksen. Liika rehellisyys ei kannattane tässäkään asiassa sillä nykyiset epiluvut eivät vaikuta todellisislta kun katsoo jalostukseen käytettyjen sukutauluja. Tämä onkin vain minun mielipide.
Jos vaikka alkuun miettisit mitä oikeastaan haluat, tässä pari vaihtoehtoa:
a) Suomen pystykorvan parasta, rodun terveyttä pystytään viemään aina paremmin eteenpäin mitä enemmän on rehellisiä kasvattajia ja koirien omistajia.
b) Oman pankkitilin parasta, saan pennuista paremman hinnan (tai uroksen astutusmaksun) kun saan jalostuneuvojilta suosituksen. Mitäpä siitä vaikka se perustuukin epärehellisyyteen ja huijaan tulevia koiranomistajia.
Valitettava tosiasia on että aina ja joka porukasta löytyy koijareita ja pelkästään oman edun tavoittelijoita. Mutta mitä enemmän on rehellistä ja vastuunsa tuntevaa porukkaa niin sitä pienempi painoarvo koijareilla on. Kumpaan ryhmään haluat kuulua?
Arto Sikiö
Re: Epilepsiasta
Päällikkö sai savumerkin tutustua upouusiin järjestösivuihin. Ei olisi pitänyt tutustua, ei ainakaan lukea "Arskan" blogia. Voitte rauhassa miettiä, miksi päällikkö siirtyi kirjoittamaan tälle osiolle em blogin luettuaan. Voi tätä nettiaikaa ja tätä vouhotusta!! Kun tautipesät saatiin monttuun, ei niiden jälkeläisten anneta rauhassa jatkaa isiensä työtä. Vouhotetaan kaiken maailman epi-luvuilla ynnämuilla terveyskäppyröillä. On se niin väärin ja kaikki sähköisen tiedottamisen syytä.
K.Taskinen
Re: Epilepsiasta
erjan kirjoitti toisaalla:
Olenko ymmärtänyt oikein. Järjestön virallinen sanoma on esimerkiksi Suomenpystykorvasta, että rotu on terve, ei ongelmia. Kun foorumissa jotkut kaltaiseni idiootit sitten esittävätkin toisenlaisia totuuksia, pitää tällaiset kirjoittajat saada ruotuun, lakaistaan maton alle. Kirjoitusteni ainoa tarkoitus on ollut kiinnittää kasvattajien katse terveydellisempään suuntaan.
On tietenkin hyvä etteivät astutukset ole näkyvillä, olenhan minäkin nähnyt punaista muutaman kerran, kun jalostusneuvojan suosituksesta esim. astutetaan korkean epi-luvun narttu pienilukuisella uroksella, ketä se sitten satuttaa jos nartun alta kaatuu, urosta ja puolisisaria, mitäpä siitä.
Kun jalostusneuvojan suosituksesta astutetaan koirat joiden molempien perimässä on korkean riskitekijän koiria, niin mitäpä siitä, vahingot näkyvätkin kenties vasta seuraavassa polvessa.
Kirjoitusteni ainoa tarkoitus on ollut kiinnittää kasvattajien katse terveydellisempään suuntaan.
Niinhän sen pitäisikin olla, mutta koiranjalostus on paljon kokonaisvaltaisempaa. Kaikelta ei voi lyödä päätä poikki pienen vastaiskun huomatessaan, sillä tapaa loppuu koirat. Seuraavassa polvessa mennään taas eteenpäin niillä ongelmattomilla yksilöillä mahdollisimman varman parterin kanssa. Sitä on koiranjalostus, ei pikavoittojen tavoittelua.
Suomenpystykorva on terve käyttökoirarotu jolla ei ole paljoakaan itse käyttöä vaikeuttavia terveysongelmia. Takavuosien matadori- ja aikaisemman reippaan sukusiitoksen kautta(jolla saatiin nämä erinomaiset metsästysominaisuudet vakiintumaan ulkomuodon ohella), sekä myöhemmän runsaan pentutehtailun vuoksi kantaan pääsi kyllä hiipimään ei toivottujakin ominaisuuksia. Niistä tulee ilmiasuunkin yhä aina välillä ongelmia mutta niitä on myös suhteellisen hyvä mahdollisuus yrittää välttää erittäin runsaan tiedonkeruun ja nykyajan tiedonkulun ansiosta. Tieto ei tee rodustamme sairaampaa, monet muut rodut ovat loppuviimein valovuoden perässä. Me menemme kaukaa viisaiden aikaisempien päättäjiemme ja työmyyriemme ansiosta jo eteenpäin solmuista, kun muuta ovat vasta tarttumassa ja tulossa niihin. Ikinä emme kuitenkaan pääse täysin ongelmattomattomaan kantaan, luonnolla on aina oma arvoituksellisuutensa, tekisimme mitä tahansa.
On tietenkin hyvä etteivät astutukset ole näkyvillä, olenhan minäkin nähnyt punaista muutaman kerran, kun jalostusneuvojan suosituksesta esim. astutetaan korkean epi-luvun narttu pienilukuisella uroksella, ketä se sitten satuttaa jos nartun alta kaatuu, urosta ja puolisisaria, mitäpä siitä.
Ei ole ihan sama että jätetään käyttämättä turvalliset hieman korkemman epi- luvun rajoissa olevat koirat. Näin toimimalla kanta vain menettää erilaista perimäänsä, rotu samankaltaistuu ja sammuu pikkuhiljaa. Ahtaalla pienellä erilaisten yksilöiden määrällä saadaan ongelmat varmemmin esille, mikäli niitä on taustalla, laajemmalla suurella eri yksilöiden määrällä yhdistelmässä saadaan kokemusten mukaan varmemmin ilmiasussa terveitä koiria. Lisäksi turvalliset koirat laajalla pohjalla yhteen niin on aina parempi mahdollisuus säilyttää tärkeintä erilaista perimää ja hidastetaan erilaisen perimän hukkaamista ja törmäämistä uusiin mahdollisiin ongelmiin joita on olemassa.
Epi- luku ei kerro aina itse riskiä epilepsiaan, joskus se on suurempi joskus pienempi kuin itse riski. Siihen vaikuttaa esim luvun koostuminen esim useammasta merkinnästä takaa jota ENP on hyvin havainnollistanut. Joskus luku nousee esim isän huonosta astutuksesta, näitä tapauksia meillä on paljonkin, jotka nostavat itse luvun riskiä suuremmaksi sisarilla ja muilla jälkeläisillä. Vai osaako joku pelätä koiraa jonka isän jälkeläismerkintä tulee lähes sairaaksi todetusta partenerista, minä en ainakaan. Tälläisillä tapauksilla voi olla useinkin sama epi- luku, ja silti puolisisarella on jo toinen puoli täysin eri koirista lisättynä vielä seuraavan yhdistelmän luonnon perimän arvonnalla, perimä ei varmaankaan jakaudu ikinä samoin ja tasaisesti.
Mielestäni on luultavasti parempi jalostaa turvallisia koiria kun pelkkää matematiikkaa. Epi- luku on työkalu joka kertoo riskistä sairastua epilepsiaan lähisuvussa olevien merkintöjen kautta, jalostusneuvonnan työ on asettaa koirat ja yhdistelmät tarkasteluun, mikä on itse riski. He pystyvät tähän hyvälläkin varmuudella, kuten nyt elävien olentojen rajoissa vain on mahdollista.
Olenko ymmärtänyt oikein. Järjestön virallinen sanoma on esimerkiksi Suomenpystykorvasta, että rotu on terve, ei ongelmia. Kun foorumissa jotkut kaltaiseni idiootit sitten esittävätkin toisenlaisia totuuksia, pitää tällaiset kirjoittajat saada ruotuun, lakaistaan maton alle. Kirjoitusteni ainoa tarkoitus on ollut kiinnittää kasvattajien katse terveydellisempään suuntaan.
On tietenkin hyvä etteivät astutukset ole näkyvillä, olenhan minäkin nähnyt punaista muutaman kerran, kun jalostusneuvojan suosituksesta esim. astutetaan korkean epi-luvun narttu pienilukuisella uroksella, ketä se sitten satuttaa jos nartun alta kaatuu, urosta ja puolisisaria, mitäpä siitä.
Kun jalostusneuvojan suosituksesta astutetaan koirat joiden molempien perimässä on korkean riskitekijän koiria, niin mitäpä siitä, vahingot näkyvätkin kenties vasta seuraavassa polvessa.
Kirjoitusteni ainoa tarkoitus on ollut kiinnittää kasvattajien katse terveydellisempään suuntaan.
Niinhän sen pitäisikin olla, mutta koiranjalostus on paljon kokonaisvaltaisempaa. Kaikelta ei voi lyödä päätä poikki pienen vastaiskun huomatessaan, sillä tapaa loppuu koirat. Seuraavassa polvessa mennään taas eteenpäin niillä ongelmattomilla yksilöillä mahdollisimman varman parterin kanssa. Sitä on koiranjalostus, ei pikavoittojen tavoittelua.
Suomenpystykorva on terve käyttökoirarotu jolla ei ole paljoakaan itse käyttöä vaikeuttavia terveysongelmia. Takavuosien matadori- ja aikaisemman reippaan sukusiitoksen kautta(jolla saatiin nämä erinomaiset metsästysominaisuudet vakiintumaan ulkomuodon ohella), sekä myöhemmän runsaan pentutehtailun vuoksi kantaan pääsi kyllä hiipimään ei toivottujakin ominaisuuksia. Niistä tulee ilmiasuunkin yhä aina välillä ongelmia mutta niitä on myös suhteellisen hyvä mahdollisuus yrittää välttää erittäin runsaan tiedonkeruun ja nykyajan tiedonkulun ansiosta. Tieto ei tee rodustamme sairaampaa, monet muut rodut ovat loppuviimein valovuoden perässä. Me menemme kaukaa viisaiden aikaisempien päättäjiemme ja työmyyriemme ansiosta jo eteenpäin solmuista, kun muuta ovat vasta tarttumassa ja tulossa niihin. Ikinä emme kuitenkaan pääse täysin ongelmattomattomaan kantaan, luonnolla on aina oma arvoituksellisuutensa, tekisimme mitä tahansa.
On tietenkin hyvä etteivät astutukset ole näkyvillä, olenhan minäkin nähnyt punaista muutaman kerran, kun jalostusneuvojan suosituksesta esim. astutetaan korkean epi-luvun narttu pienilukuisella uroksella, ketä se sitten satuttaa jos nartun alta kaatuu, urosta ja puolisisaria, mitäpä siitä.
Ei ole ihan sama että jätetään käyttämättä turvalliset hieman korkemman epi- luvun rajoissa olevat koirat. Näin toimimalla kanta vain menettää erilaista perimäänsä, rotu samankaltaistuu ja sammuu pikkuhiljaa. Ahtaalla pienellä erilaisten yksilöiden määrällä saadaan ongelmat varmemmin esille, mikäli niitä on taustalla, laajemmalla suurella eri yksilöiden määrällä yhdistelmässä saadaan kokemusten mukaan varmemmin ilmiasussa terveitä koiria. Lisäksi turvalliset koirat laajalla pohjalla yhteen niin on aina parempi mahdollisuus säilyttää tärkeintä erilaista perimää ja hidastetaan erilaisen perimän hukkaamista ja törmäämistä uusiin mahdollisiin ongelmiin joita on olemassa.
Epi- luku ei kerro aina itse riskiä epilepsiaan, joskus se on suurempi joskus pienempi kuin itse riski. Siihen vaikuttaa esim luvun koostuminen esim useammasta merkinnästä takaa jota ENP on hyvin havainnollistanut. Joskus luku nousee esim isän huonosta astutuksesta, näitä tapauksia meillä on paljonkin, jotka nostavat itse luvun riskiä suuremmaksi sisarilla ja muilla jälkeläisillä. Vai osaako joku pelätä koiraa jonka isän jälkeläismerkintä tulee lähes sairaaksi todetusta partenerista, minä en ainakaan. Tälläisillä tapauksilla voi olla useinkin sama epi- luku, ja silti puolisisarella on jo toinen puoli täysin eri koirista lisättynä vielä seuraavan yhdistelmän luonnon perimän arvonnalla, perimä ei varmaankaan jakaudu ikinä samoin ja tasaisesti.
Mielestäni on luultavasti parempi jalostaa turvallisia koiria kun pelkkää matematiikkaa. Epi- luku on työkalu joka kertoo riskistä sairastua epilepsiaan lähisuvussa olevien merkintöjen kautta, jalostusneuvonnan työ on asettaa koirat ja yhdistelmät tarkasteluun, mikä on itse riski. He pystyvät tähän hyvälläkin varmuudella, kuten nyt elävien olentojen rajoissa vain on mahdollista.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com
pekka.salomaki(at)gmail.com
Re: Epilepsiasta
Kytösavu, puhut kyllä asiaa.
Ongelmani on vaan siinä etten koskaan ole antanut anteeksi itselleni, että olen tuottanut maailmaan kolme epileptikko-koiraa. Rotu ei ole Suomenpystykorva.
Turhaa tuskaa tuli tuotettua uusille omistajille.
Rakastuin pentuun jota kävimme katsomassa ja niinpä se lähti mukaan. Paperit tulivat myöhemmin, pentu oli veljensä lapsi.
Olin nuori, en ymmärtänyt vaan teetätin pennut koiran tultua sopivaan ikään, kaikki sujui hienosti.
Toinen astutus ja yksi ihastuttava narttupentu Natasha.
Natasha sai ensimmäisen epilepsiakohtauksen juuri, kun olin suunnitellut sille pentuja, käynti eläinlääkärillä, joka kehotti astuttamaan, epilepsia kun ei periydy.
Tulos kaksi upeaa urosta, jotka sairastuivat ennen vuoden ikää, molemmat.
Yhdistelmä josta Natasha syntyi. Emä veljensä lapsi (korkea ssa.) isän perimästä epiä, kertoi uroksen omistaja myöhemmin.
Olen joskus sanonut tällä palstalla, että olen tehnyt virheitä ennen kuin moni palstalaisista on syntynytkään.
Taistelen sitä vastaan ettei kukaan koskaan tee samoja virheitä kuin minä olen tehnyt.
Ongelmani on vaan siinä etten koskaan ole antanut anteeksi itselleni, että olen tuottanut maailmaan kolme epileptikko-koiraa. Rotu ei ole Suomenpystykorva.
Turhaa tuskaa tuli tuotettua uusille omistajille.
Rakastuin pentuun jota kävimme katsomassa ja niinpä se lähti mukaan. Paperit tulivat myöhemmin, pentu oli veljensä lapsi.
Olin nuori, en ymmärtänyt vaan teetätin pennut koiran tultua sopivaan ikään, kaikki sujui hienosti.
Toinen astutus ja yksi ihastuttava narttupentu Natasha.
Natasha sai ensimmäisen epilepsiakohtauksen juuri, kun olin suunnitellut sille pentuja, käynti eläinlääkärillä, joka kehotti astuttamaan, epilepsia kun ei periydy.
Tulos kaksi upeaa urosta, jotka sairastuivat ennen vuoden ikää, molemmat.
Yhdistelmä josta Natasha syntyi. Emä veljensä lapsi (korkea ssa.) isän perimästä epiä, kertoi uroksen omistaja myöhemmin.
Olen joskus sanonut tällä palstalla, että olen tehnyt virheitä ennen kuin moni palstalaisista on syntynytkään.
Taistelen sitä vastaan ettei kukaan koskaan tee samoja virheitä kuin minä olen tehnyt.
Erja Niemi
Re: Epilepsiasta
Lueskelin tässä pitkästä aikaa myös tätä oksaa, josko täällä olisi ollut jotain keskustelua edellisestä hallituksen kokouksesta... vaan eipä ollut.
Tämä kirjoitus minun silmääni tökkäsi..
Annappa siis itsellesi anteeksi virheet jotka ovat tapahtuneet ennen syntymääni.... Ennen syntymääni isäni ja äitini teki virheen jonka seurauksena minä olen, jonkun toisen virhe voi olla toiselle avuksi.
Olemalla entistä avoimempia voimme välttää huomattavan määrän virheitä ja myös hyväksyä virheet paremmin, kun tiedämme mitkä asiat niihin ovat johtaneet.
Tämä kirjoitus minun silmääni tökkäsi..
Miksi näin? kuitenkin kirjoitat jäljenpänä näin:erjan kirjoitti:Ongelmani on vaan siinä etten koskaan ole antanut anteeksi itselleni, että olen tuottanut maailmaan kolme epileptikko-koiraa. Rotu ei ole Suomenpystykorva.
Ja muutoinkin koko kirjoituksesi paistaa lävitse vastuunkantoa ja avointa omien virheiden myöntämistä. Enempään et sinäkään erjan pysty. Täydellisiä ihmisiä kun on niin harvassa. Harvassa onniitäkin jotka pystyvät virheensä myöntämään ja jopa siitä avoimesti kantamaan vastuuta!erjan kirjoitti:Taistelen sitä vastaan ettei kukaan koskaan tee samoja virheitä kuin minä olen tehnyt.
Annappa siis itsellesi anteeksi virheet jotka ovat tapahtuneet ennen syntymääni.... Ennen syntymääni isäni ja äitini teki virheen jonka seurauksena minä olen, jonkun toisen virhe voi olla toiselle avuksi.
Olemalla entistä avoimempia voimme välttää huomattavan määrän virheitä ja myös hyväksyä virheet paremmin, kun tiedämme mitkä asiat niihin ovat johtaneet.
Eero Honka
Helsinki
Helsinki
Epilepsia
Nyt tämä epilepsia hämmentää koiraihmisiä, kun numerot muuttuu. Mikä on suositus epiluvuksi max, ajatellen jälkeläisiä. Minun koirallani on ollut muutama lievä kohtaus eikä se haittaa metsästystä lainkaan, kun kohtauksia ei ole ollut syksyllä.
Tapio Paso
Re: Epilepsia
Tuolla on tietoa epiluvusta:
http://www.spj.fi/fi/rodut/suomenpystyk ... /epi-luku/
Et kai ole tosissasi käyttämässä koiraa joka saa kohtauksia, jalostukseen ?
http://www.spj.fi/fi/rodut/suomenpystyk ... /epi-luku/
Et kai ole tosissasi käyttämässä koiraa joka saa kohtauksia, jalostukseen ?
Multian Mustista Metsistä, Janne Koppelomäki
Re: Epilepsia
oletko tehnyt ilmooituksen kohtauksista, ne voi tehdä täältä yksinkertaisesti..http://www.spj.fi/fi/rodut/suomenpystyk ... epilepsia/
Juha Prinkkilä ,Lapua
-
- Viestit: 202
- Liittynyt: 14 Huhti 2009, 20:40
Re: Epilepsia
Erinomainen keskustelun avaus taas pitkästä aikaa. Mikä koira on kantava ja mistä ns lukuarvo pohjautuu on ainakin minulle iso ??? Jos joku voisi sen minulle suomentaa olisin IKI onnellinen. Meillä on ollut tarhassa pystiksiä vuodesta 93 lähtien, on kuiskittu maitolavoilla, että Sulunmäki kennel on kelnnel jossa on kaatuvia koiria mutta me emme ole sitä itse todenneet. Olemme olevinamminamme rehellisiä SUOMALAISIA ja jos meillä koira kaatuu ilmoitamme sen VARMASTI. Mutta näyttää siltä että toisten toimesta on jalostuksemme ajettu "maaliin" ja tämä heille suotakoon. Toivomme kuitenkin rehellisinä kasvattajina että ko toiminta saadaan loppumaan ja toiminta lajin parhaaksi paranee edelleen. Jos ette usko kertomaani käykää katsomassa mitä koiria on käytetty meidän koirien taustoilla niin uskotte ja kysymusmerkit lisääntyvät. On kuitenki muietettava se MARKKINOINNIN sääntö että vain PARHAAT mielipiteissä elävät.
Tapio Arola
-
- Viestit: 202
- Liittynyt: 14 Huhti 2009, 20:40
Re: Epilepsia
Vielä edelliseen. Katsokaa huolella, ammattilaiset, mitä koiria taustoiltaan puheisiin liittyen on käytetty milläkin koiralla, USKON että herää kysymys, kuten minulle, onko tarkkoitus ajaa joku linja alas,vai joku muu taustalla.Tykkään itse rehellisistä tannanotoista ja toivon sitä myös muilta.
Tapio Arola
Re: Epilepsia
Mikäli tämä kirjoitus on, kuten näyttää, vilpitön. Se osoittaa tämän foorumin tarpeellisuuden. Se osoittaa niiden kaikkien "negatiivisten" keskusteluiden tarpeellisuuden joissa tästä epistä on puhuttu.Pasota kirjoitti:Nyt tämä epilepsia hämmentää koiraihmisiä, kun numerot muuttuu. Mikä on suositus epiluvuksi max, ajatellen jälkeläisiä. Minun koirallani on ollut muutama lievä kohtaus eikä se haittaa metsästystä lainkaan, kun kohtauksia ei ole ollut syksyllä.
Noita keskusteluista voitaneen sanoa hyvinkin "valistaviksi" ja tiedottamiseksi. Toivon ketjun avaajan saaneen oikeellista tietoa asiasta ja kuinka sen kanssa menetellä. Näin asiat taas menevät hiukan eteenpäin.
Eero Honka
Helsinki
Helsinki
-
- Viestit: 324
- Liittynyt: 07 Tammi 2012, 14:48
Re: Epilepsia
Kasvattajan saman nartun jälkeläisten epilepsiariski vaihtelee jokaisessa yhdistelmässä, jossa jälkeläisillä on eri isä ja sama äiti. Niin uroksenkin. Kaikissa suomenpystykorvan yhdistelmissä on epilepsiariskiä – eikä vain teoreettista ja laskennallista. Sama emä ei siis ole hyvä periyttäjä minkä hyvänsä uroksen kanssa. Eikä mikään uros minkä hyvänsä nartun kanssa. Ja realiteetti on, että me ihmiset emme tätä asiaa osaa, vaikka sitä hallitsemmekin!
On esitetty teoria ja väittämä, että sairaan jälkeläisen molemman vanhemman täytyy olla vähintään sairausgeenin kantajia ja periyttävän sitä yhdistelmässä. Epäilen, että onko asia käytännössä näin yksinkertainen?
Meillä on vielä joitakin eri sukulinjaisia narttuja, joiden perimä alhaista sukusiitosastetta jalostuksessa käytettäessä vähentää epiriskisiä rodussa. Näillä pitäisi uskaltaa jossain vaiheessa tehdä myös riskipitoisempia yhdistelmiä, jotka ovat rodun monimuotoisuuden kannalta mielenkiintoisia. Ja vastaavasti on narttuja , joilla ei ole minkään uroksen kanssa enää turvallista teettää pentuja eikä erityistä, valtavirrasta poikkeavaa annettavaa rodulle. Jalostukseen, rodun monimuotoisuuden kannalta käyttökelpoisia uroksia on luonnollisesti vähemmän, koska ne sekoittuvat nopeammin ja valitettavasti tehokkaammin meidän ihmisten päätöksistä johtuen eri sukulinjoihin.
On esitetty teoria ja väittämä, että sairaan jälkeläisen molemman vanhemman täytyy olla vähintään sairausgeenin kantajia ja periyttävän sitä yhdistelmässä. Epäilen, että onko asia käytännössä näin yksinkertainen?
Meillä on vielä joitakin eri sukulinjaisia narttuja, joiden perimä alhaista sukusiitosastetta jalostuksessa käytettäessä vähentää epiriskisiä rodussa. Näillä pitäisi uskaltaa jossain vaiheessa tehdä myös riskipitoisempia yhdistelmiä, jotka ovat rodun monimuotoisuuden kannalta mielenkiintoisia. Ja vastaavasti on narttuja , joilla ei ole minkään uroksen kanssa enää turvallista teettää pentuja eikä erityistä, valtavirrasta poikkeavaa annettavaa rodulle. Jalostukseen, rodun monimuotoisuuden kannalta käyttökelpoisia uroksia on luonnollisesti vähemmän, koska ne sekoittuvat nopeammin ja valitettavasti tehokkaammin meidän ihmisten päätöksistä johtuen eri sukulinjoihin.
-
- Viestit: 202
- Liittynyt: 14 Huhti 2009, 20:40
Re: Epilepsia
Hyvä! Minun mielestä kannattaisi ottaa vakavaan pohdintaan ihan Lohen kanssa onko VARMASTI kumpikin kantaja kun sairaus ilmenee. Tässä on kuitenkin kasvattajienkin keskuudessa monenlaista mielipidettä johtuen että faktat puuttuva ja saadaanko niitä koskaan.
Tapio Arola
Re: Epilepsia
Epilepsia suomenpystykorvilla on ilmeisesti useamman geeniparin yhdistelmä. Siis ei ole yksittäistä geeniä joka olisi emällä tai uroksella vaan kyse on suomenpystykorvan koko geeniperimästä.
Kaikki pystykorvat kantaa ilmeisesti joitain osia näistä geenipareista. Se miten ne sattuu yhdistelmässä yhteen, niin seuraus voi joillain sisaruksista olla ilmiasussa oleva epilepsia. Piilevänä se voi olla kaikkissa yhdistelmän pennuissa tai sitten ei
Voi myöskin olla, että se on kaikissa pystykorvissa, mutta ilmiasuun tarvitaan esim. jonkun muun sairauden sairastaminen.
Ihmisillä tiedetään reuman olevan sellainen sairaus johon tarvitaan ilmeisesti jonkun muun sairauden sairastaminen, jotta se puhkeaa.
Tämänhetkisen tiedon valossa meillä ei ole mitään muuta keinoa epilepsian välttämiseen, kuin laskennallinen EPI luku.
Mutta toive, että olisi joku pystykorva linja jossa ei ole edes laskennallisesti epilepsiaa on toiveajattelua.
Ei edes venäjän kannassa ole sellaisia koiria.
Vai olenko tämän asian jotenkin ymmärtänyt aivan väärin.
Terveisin Virve
Kaikki pystykorvat kantaa ilmeisesti joitain osia näistä geenipareista. Se miten ne sattuu yhdistelmässä yhteen, niin seuraus voi joillain sisaruksista olla ilmiasussa oleva epilepsia. Piilevänä se voi olla kaikkissa yhdistelmän pennuissa tai sitten ei
Voi myöskin olla, että se on kaikissa pystykorvissa, mutta ilmiasuun tarvitaan esim. jonkun muun sairauden sairastaminen.
Ihmisillä tiedetään reuman olevan sellainen sairaus johon tarvitaan ilmeisesti jonkun muun sairauden sairastaminen, jotta se puhkeaa.
Tämänhetkisen tiedon valossa meillä ei ole mitään muuta keinoa epilepsian välttämiseen, kuin laskennallinen EPI luku.
Mutta toive, että olisi joku pystykorva linja jossa ei ole edes laskennallisesti epilepsiaa on toiveajattelua.
Ei edes venäjän kannassa ole sellaisia koiria.
Vai olenko tämän asian jotenkin ymmärtänyt aivan väärin.
Terveisin Virve
Virve Keravuori