Lintutilanne 2008

[Kytösavu]

En ole ollenkaan varma vaikuttaisiko pidempi metsästysaika kokonaisvaltaisesti lintukantojen kehittymiseen, mikäli metsästys on edellä kirjoittaneiden kaltaista maltillista luonnossa tapahtuvaa toimintaa. Ainahan paikallisesti joku ymmärtämätön saa ja saisi pahaa aikaan, mutta mitä näille jästeille muuta keinoa, kuin käräyttäminen.
Kiintiöiden puitteissa tapahtuva maltillinen nautintoon ja kiireettömyyteen perustuva metsästys ja valistus maltillisen metsästyksen eduista voisi olla yllättävänkin tehokas viesti harrastajille pitemmän ajan ollessa mahdollinen.
Välineissä ei mielestäni ole viime vuosina tapahtunut sellasiat kehitystä, että sillä olisi asiaan mitään merkitystä, asenteissa kylläkin.

"Asia, josta emme tiedä, on metsästyksen välilliset vaikutukset lintuihin. Joka kerta kun lintu ajetaan lentoon, se joutuu hakemaan uuden suojapaikan ja olemaan alttiina pedoille. Jatkuva pakeneminen kuluttaa energiaa, joka taas lisää ruokailun tarvetta ja pedoille altistumista. Tälläkin saattaa olla merkitystä alueilla, joilla metsästys on intensiivistä."

Tuossa pohdinnassa on mielestäni pohjaa, ja jollakin tapaa petopyynti voisi olla rinnastettuna parempiin metsästysoikeuksiin.

Jo nyt olevia lyhempiin metsästysaikoihin ei pitäisi ikinä mennä, työmaa on tuolla edellä mainitulla suunnalla, eli asenteissa ja maltissa.

[tk]

Olen periaatteessa Kytösavun kanssa samaa mieltä, olisi hienoa, jos jokainen saisi sen kiintiönsä ampua vaikkapa kevätsoitimelta niin halutessaan (kärjistetty esimerkki). Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että a) kiintiöt olisivat hirmu pienet ja b) niistä todella pidettäisiin kiinni. Kuitenkin nykykäytäntö on se, että metsästyskuolleisuutta voidaan säädellä ainoastaan metsästysaikoja säätämällä suurimmassa osassa maata. Saaliskiintiöistä ei pidetä kiinni, mistä on esimerkkejä jopa tältä palstaltakin. Tiedän tapauksia, jossa eläkeläismiehet ajavat lähes joka aamu samalle aukolle teeriä kyttäämään. Tuskin he siellä mitään saamatta ammuskelevat.

Toivottavasti tulevaisuudessa valistus menisi perille, mutta vaikeaa se tulee olemaan.

[sepedeus]

"..jossa eläkeläismiehet ajavat lähes joka aamu samalle aukolle teeriä kyttäämään.."

Olen usein metsällä käyskennellessäni (olipa hankala sana) miettinyt, joskus tulee aika, ettei tähän kykene, siksi on nyt hyvä käydä, että voi joskus muistelmissa elää ja käyskennellä..
Omaan eläkeikääni on vielä matkaa, toivottavasti se kuitenkin joskus koittaa, ja toivottavasti silloinkin saa metsästää ja toivottavasti on mitä metsästää.

Todellakin, jos on vakavoitunut pystykorvaihminen, kuten minäkin nyt olen olevinani, ei lintukanta ole suuressa vaarassa.
Olen minäkin vuosikymmenien saatossa harrastanut lentoonampumista, kiikarikiväärillä latvalintuja, mutta myös pystykorvametsästystä nuoruusvuosina.
Nyt kun minulla on nuori pohjanpystykorva, ja onnistuin eilen pudottamaan sen haukkuun ensimmäisen linnun, tunnen melkein syyllistyneeni pahaan tekoon, tapoinko ensimmäisen pudotuksen koiralleni tehdessäni viimeisen linnun. Vähän niitä tosiaankin on, en muista noin hiljaista niillä main aiemmin olleen.
Mutta olen niitä kuitenkin toisaalla sen verran nähnyt, että lentoonammunnalla olisi ollut saatavilla muutamia.

Vaan kun nyt olen vakavoitunut pystykorvamies, olen päättänyt ampua vain haukkuun, ja kaiketi, jos niitä haukkuja alkaisi tulla liikaa, jättäisin ampumatta.
Puolitin jo mukana olevien aseiden määrää, haulikon jätin pois. Saattaa olla, että kiväärikin jää pois ennen linnustuksen loppumista, riippuu siitä miten asiat kehittyy. Mutta onneksi vielä voi kulkea metsissä koiran kanssa, jos niitä lintuja jostain ilmenee ja haukkuihin alkavat jäädä, niin haukutaan ja otetaan kuvia. En usko, että koira siitä pilaantuu, sillähän on touhu verissä, ei se mihinkään katoa, kuten ei itseltäkään.

Vaikkakin vähän omatunto riepoo, niin hyvilläni olen kun saatiin se ensimmäinen Lordin kanssa ja kehtaan sen sanoa.
Hieman helpottaa kun metsä tuntui meille tuon teeren tarjoilevan.

Tuosta alusta vielä, täytyy muistaa, että itse kukin olemme joskus eläkeläisiä, jos elinpäiviä riittää, eikä silloin välttämättä askel ole niin kevyt kuin nykyään.

[tk]

Olen pahoillani, jos pahoitin jonkun mielen tuolla eläkeläisesimerkillä, tarkoitukseni ei missään tapauksessa ollut väittää eläkeläisiä muita huonommiksi tai ahneemmiksi metsästäjiksi. Tiedän myöskin eläkeläisiä, jotka ovat ihmetelleet, että pitääkö se viimeinenkin lintu ampua.... Ja aivan kuten Sepekin, haluan minäkin elää eläkeikään ja toivottavasti kykenen silloin metsään ja siellä vielä lintuja nousee puuhun haukuttavaksi. Tuossa esimerkissä vain ne tietämäni miehet sattuvat olemaan eläkkeellä ja aivan samoin muutamat työssäkäyvät täyttävät aukon sitten viikonloppuna.

Jos kaikki ajattelisivat kuten Sepe, niin eipä tätäkään keksustelua tarvitsisi käydä....

[VALLE]

Jos kaikki toimisivat sovittujen tapojen mukaisesti kohti yhteistä päämäärää, myös kommunismi kukoistaisi.
Valitettavasti viisas pystykorva, jolla on idiootti isäntä, saa aikaan tuhoisaa jälkeä kahden kuukauden aikana.

Ei pystykorvallametsästäminen voi olla ainut hyväksyttävä pyynti muoto, myös muille on oltava mahdollisuus maltilliseen metsästykseen.
On turha moittia seisoja,soidin tai ketjumetsästäjiä niin kauan kuin on omakin pesä on putsaamatta.

Täällä lapissa ja kainuussa paikkakuntalaisilla on vapaa metsästysoikeus valtionmaille, eli ei ole muuta tapaa rajoittaa pyyntiä kuin aikojen lyhentäminen.
Mielelläni metsästäisin pidemmänkin kauden mutta se ei tule Suomessa koskaan onnistumaan.
Kyllä tosi pystykorvamiehen pitäisi pystyä nauttimaan koiransa työskentelyn seuraamisesta, vaikkapa kameran tai tuomarin kanssa.

Hienoa että on myös teitä vastuullisia ja ajattelevia pystykorvaihmisiä!

[Kytösavu]

No sittenhän voitte aloittaa sen putsaamisen ja valistamisen sieltä omasta pesästä.
Ehkäpä vapaankin metsästysoikeuden suuntaviivoja sitten voisi tarkistaa, ei toki tietenkään liikaa hankaloittamalla. Tuskin se kiintiöiminen kovin kauaa siltä tuntuisi rajattomuuteenkaan tottuneille. Nyt puhun tietenkin myös latvalinnun hiihtäjistä, ketjumiehistä ei ole niin väliksi, eikä niitä näykään aloituskiiman ohimentyä.
Minä kun jotenkin uskon vielä ihmisten hyvyyteen ja oppivuuteen, kunhan asiasta vain on hyötyä myös itselle. Kommunisteja ja äärioikeistoa, sekä liian innokasta omaan pesään koiraharrastuksessa tuijottajia lukuunottamatta.

[enp]

Henkilökohtaisesti en usko metsästysajan säätelyn olevan riistan runsauteen vaikuttava toimenpide. Se on mielestäni enemmänkin vain mieliä rauhoittava teko ja osoitus siitä, ettei juuri muuta pystytä tai haluta päätöksenteossa tekemään. Jokainen on ainakin Lapissa voinut nähdä, että luonto korjasi tänä vuonna omansa ja se myös tulee itse lintukannat korjaamaan erinomaisen pesimistuloksen muodossa.

Meillä Lapissa pystykorvaharrastajat väänsivät kovasti -90 luvulla kättä totaalirauhoittajia vastaan ja menestyivät sen verran, että nykyisetkin Lappilaiset harrastajat voivat ylpeänä kulkea metsissä opettamassa haukkuvia lintukoiria osana suomalaista jahtiperinnettä. Silloin oli vielä tapana, ikään kuin varman päälle, lyhentää kanalintujen metsästysaikaa, jottei s..n turisti pääse näitä kairoja tyhjentämään. Toivottavasti nämä ajat ja ajatukset eivät enää nosta päätään, jottei jälleen jouduta väsäämään valituksia ylilyöntien takia.

Tutkimusten mukaan on metsästyksellä pyydetyistä linnuista n. 20% pystykorvametsästäjien saalista. Se on vuotuiseen poistumaan suhteutettuna varsin mitätön määrä. Kun otetaan huomioon, että samalla säilytämme jälkipolville, esi-isiemme meille säilyttämät ainutlaatuiset lintukoirat ei vaatimus pystykorvametsästäjän etuisuusasemasta metsästysajoissa ole mikään huuhaa ajatus. Jotta koirat edes säilyisivät tulevaisuudessa on metsästysajasta pidettävä kiinni. Jos aikaa ei ole ei koiria hankita, eikä niitä myöskään laskeneen kysynnän takia silloin tehdä. Kantojen lasku on jo muutenkin selviö, eikä tätä kehitystä tule ainakaan pystykorvien metsästysmahdollisuuksien rajaamisella voimistaa.

Jos vertaa nykyistä metsästyskäytöstä vaikkapa tuohon 90 luvun käytökseen sekä metsästyspaineeseen on siinä tapahtunut silminnähtävä muutos. Pohjoisten asukkaat ovat valuneet etelään ja käyvät metsällä Lapissa jos sattuvat Villin Pohjolan ”lotossa” voittamaan. Metsästysajatteluun on tullut uutena asiana kiintiöperiaate, josta ainakin nuoremmat sukupolvet pitävät varsin hyvin kiinni. Kaikista suurin rajoite pohjoisen valtion maille pääsyyn on tänä päivänä lähes mahdoton puhelinralli Villiin Pohjolaan, joka on vielä 2000 luvun alun lupamääriin verrattuna laskenut lupamääränsä varsin pieniksi. Tältä osin ei suureen metsästysajan rajoittamiseen pohjoisen valtion mailla ole enää tarvetta. Metsästysaikojen yleinen rajoitus lyö myös korville niitä yksityismailla metsästäviä, jotka metsästävät säästeliäästi ja pienissä metsästäjämäärissä.

Lainsäädäntö kanalintumetsästyksessä on mielestäni jäänyt selvästi jälkeen ase kehityksestä. Tehokkaat magnum haulikot ja pitkänmatkan tarkkuuskiväärit vievät eränkäyntiä suuntaan, joka ei ole kestävää kehitystä. Näen nykymuotoisista metsästystavoista vastenmielisimpänä ja aina paikallisissa asukkaissa vihantunteen nostattavan räiskintä- ja ketjussa metsästyksen, jolle tulisi ehdottomasti tehdä pikaisesti jotain. Toinen tapa muuttaa metsästystä kestävän verotuksen suuntaa olisi puuttua patruunamääriin aseissa. On suorastaan käsittämätöntä, ettei kanalintumetsästyksessä ole patruunamäärää rajoitettu esim. kahteen haulikon panokseen. Huonoina lintuvuosina näkisin myös mielelläni, että se tapahtuisi tiettyinä aikoina vain luotiaseella.

Vaikka pystykorvametsästys onkin ”mopen” asemassa, kun sitä verrataan saalisosuudessa muihin jahtimuotoihin, on meilläkin edelleen tekemistä. Nyt kun lintukanta on todellakin pohjoisen alueilla aallonpohjassa, ei päätöksentekijöille anna harrastuksestamme positiivista kuvaa se, että niitä luvat maksettuamme siitä huolimatta jahdataan.

Pentujen kouluttajat ovat ja heidän tulisi jatkossa virallisesti ollakin tässä asiassa poikkeus.

[Kukkoaho]

Tutkimusten mukaan on metsästyksellä pyydetyistä linnuista n. 20% pystykorvametsästäjien saalista. Se on vuotuiseen poistumaan suhteutettuna varsin mitätön määrä. Kun otetaan huomioon, että samalla säilytämme jälkipolville, esi-isiemme meille säilyttämät ainutlaatuiset lintukoirat ei vaatimus pystykorvametsästäjän etuisuusasemasta metsästysajoissa ole mikään huuhaa ajatus. Jotta koirat edes säilyisivät tulevaisuudessa on metsästysajasta pidettävä kiinni. Jos aikaa ei ole ei koiria hankita, eikä niitä myöskään laskeneen kysynnän takia silloin tehdä. Kantojen lasku on jo muutenkin selviö, eikä tätä kehitystä tule ainakaan pystykorvien metsästysmahdollisuuksien rajaamisella voimistaa.

Tässä on mielestäni seikka joka useinkin jää tuehan vähälle huomiolle, en ymmärrä miksi kulttuurihistoriallisesti näin tärkeä eläin, kuin SPK on, ei ole sen kummemmin valtiollisesti suojeltu. Ajatellaanpa millaiset ihmiset ovat suomenniemeä asuttaneet ja minkä perässä he tänne tulivat mukanaan koiriemme esi-isät.
Rohkea, joskin hirmuisen kalapaliikin nostattava teko olisi asettaa alueita joilla saisi metsästää vain pystykorvaisen koulutus tarkoituksessa tiukoilla kiintiöillä. Kalastus puolella tämä toimii, siellä on paljonkin alueita joilla ei saa kalastaa kuin esim perholla ja vain yhden kalan/lupa saa itselleen paistella, miksi tämä ei voisi metsästyksessä toimia?

Itse ajattelen pystykorva metsästys kauden alkavan 20.8 ja päättyvän 28.2, siinä välissä on vain aika jolloin koiralle voi antaa palkkion työstään ja vahvistaa näin sen intoa työskennellä (kyllä minä vielä onnistun siinä), Minulle ei ole enää niin suurta merkitystä onko repussa termarin lisäksi muuta kannettavaa, kunhan saan nauttia koiruuden työskentelystä. Ennen koiraa tapahtuma metsässä kesti 2-5sek, nyt jo Remu on tarjonnut minulle tapahtumia jotka kestävät useita minuutteja, mitähän on vielä edessä?

Heikkoina lintuvuosina, kuten nyt, voisimme aktiivisemmin markkinoida kokeita ja näin mahdollistaa pystykorva harrastusta, tämä tukisi etenkin sellaisten vanhempien koirien työskentelyä jotka sattuvat asumaan alueilla jotka ovat pahiten kevään kurjuudesta kärsineet.
Ennen kokeessa oli kuulemma tapana joskus ampua päätuomarille se viimeinen lintu, kuinka olisi jos nuorilla ensipudotustaan odottavilla koirilla tätä käytäntöä alettaisiin taas ottaa tavaksi?

Metsästys ajan lyhentäminen teksi pennun kouluttamisen kaltaiselleni tupelolle liki mahdottomaksi, olosuhteiden pilaama koira ei varmastikaan veisi rotua ja sen säilymistä yhtään eteenpäin, tiukat saalis kiintiöt taasen eivät vaikuttaisi tuon taivaallista hallaa, yksi lintu/syksy riittäisi ainakin minulle ja uskoisin sen pitävän myös Remun innon yllä.

Ajatukseni menevät ehken joiltain osin korkealta ja kovaa ohi, mutta saisiko niistä jalostamalla mitään irti?

[DogHolliday]

Tutkimusten mukaan on metsästyksellä pyydetyistä linnuista n. 20% pystykorvametsästäjien saalista.

Jos laskettaisiin haavakotkin mukaan niin pystykorvaharrastajat verottavat poistumasta ehkä 5-10 %.
Nämä ketjussa kulkevat räiskijät jättävät metsiin paljon haavakoita-tosi vastenmielinen metsästystapa,joka joutaisi kieltää.

Huumorilla vosin esittää,että nyt digitaali aikana voitaisiin kehittää sellainen seurakortti/ase yhdistelmä,joka mahdollistaisi vain viisi laukausta vuodessa.

[erämies]

Tuo metsästyksen vaikutus kantoihin ei ole ihan niin yksioikoinen asia. On olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat metsästyksen vaikutuksen olevan riippuvainen mm. siitä mikä on lintukannan kehityssuunta, ei niinkään siitä mikä on kannan sen hetkinen tila. Elikkä nousevan kannan aikana verotus voisi olla suurimmallaan, vahvan kannan aikana sen pitäisi jo pienentyä ja laskevan kannan aikana verotuksen tulisi olla minimaalista / ei metsästystä ollenkaan. Joku tuolla jo aikaisemmin mainitsi metsästyksen välilliset vaikutuksetkin, hyvä huomio jossa tutkijoilla olisi vielä paljon selvitettävää.

"Tutkimusten mukaan on metsästyksellä pyydetyistä linnuista n. 20% pystykorvametsästäjien saalista. Se on vuotuiseen poistumaan suhteutettuna varsin mitätön määrä. Kun otetaan huomioon, että samalla säilytämme jälkipolville, esi-isiemme meille säilyttämät ainutlaatuiset lintukoirat ei vaatimus pystykorvametsästäjän etuisuusasemasta metsästysajoissa ole mikään huuhaa ajatus"

- Vaikka pystykorvamiesten osuus saaliista olisikin mitätön määrä, nykyisellä lainsäädännöllä joudutaan rajoittamaan myös meidän pyyntiä jos halutaan turvata lintukannat. Tällainen järjestely jossa koiramiehet saisivat pitemmän metsästysajan asettaisi metsästäjät eriarvoiseen asemaan ja täten rikkoisi tasa-arvovaatimusta. Asia vaatisi lakimuutoksen ja nämä lakimuutokset on tunnetusti pitkässä kuusessa. Totuus on, että keinot joilla me ihmiset voimme lintukantaan vaikuttaa ovat rajalliset. Ja nopealla tähtäimellä ei juuri muita keinoja ole kuin rajoittaa metsästysaikaa, myös meiltä pystisharrastajilta jos tilanne sitä vaatii. Ensi vuoden metsästykseen liittyen on kuulunut varsin huolestuttavia asioita, korkeammaltakin taholta... Toivotaan kuumaa ja kuivaa kesää.

[kty]

Kannattaiskohan kysyä Ruotsista neuvoa tähänkin asiaan?

Sielläkin on tietyillä alueilla tosi kova metsästyspaine ja on kuitenkin havaittu, että niillä alueilla kannanvaihtelut ovat samanalaiset kuin muuallakin.
Lisäksi suurilla suojelualueilla, joissa ei ole saanut metsästää kanalintuja vuosikymmeniin, kannanvaihtelut ovat samansuuntaiset kuin metsästysalueilla.

Metsät ovat, ainakin alueilla missä minä olen metsästänyt, yhtälailla talouskäytössä siis hakatut, joten sekään ei riitä selitykseksi.
Metsästysajat ovat pitkät kuten tiedetään ja sekin tiedetään, ettei huonoina lintuvuosina saalista saada; ei luonto viimeistään anna.

Eiköhän valistus ja pitempi linnunmetsästysaika olisi mahdollisesti suunta parempiin lintukantoihin!?

Ei olisi niin kiire metsälle eikä suuri joukko kanalinnunmetsästäjiä järjestäisi kaikkia lomiaan 10.9. alkaen, jotta ehtii ottaa osansa juuri silloin, kun poikueet ovat kasassa, verotus kovinta ja saanti helpointa.

[sepedeus]

"..pitempi linnunmetsästysaika .."
"..kun poikueet ovat kasassa, verotus kovinta ja saanti helpointa."

Itse tykkäisin mennä metsälle mahdollisimman myöhään syksystä. Muistan silloin wanhaan hyvään aikaan, jolloin linnustaa sai vielä marraskuussa.
Olipa kerrankin hieno tilanne kun pystykorva löysi metson erään mäntyisen kummun laidasta ja alkoi haukun.
Lunta oli maassa ja puissa ja pikku pakkanen.

Olen joskus ajatellut, että voisipa metsästyskorttia maksaessaan valita vaikkapa kahdesta jaksosta toisen, ja merkintä luonnollisesti olisi sitten kortissa.
Tai miten tahansa tuo toteutettaisiin, niin itse metsästäisin mieluummin loppusyksystä kuin alkusyksystä.
Mieluummin lumisateessa kuin vesisateessa. En ole koskaa tykännyt metsästää kun ampiaiset vielä metsässä ujeltavat.

Moni on varmaankin toista mieltä, ja se hyvä niin.

Mutta, ei se metsästysajan pituus vaan sen ajankohta.

[erämies]

"Kannattaiskohan kysyä Ruotsista neuvoa tähänkin asiaan?"

- Ei kannata. Ruotsin metsästyskulttuuri on hyvinkin paljon erityylinen kuin suomen vastaava. Metsälintujen asema on huomattavasti heikompi kuin meillä suomessa. Ruotsalaisilla metsästys suuntautuu huomattavasti laajemmin. On hirvi-, kauris-, karhu-, jänis-, ja villisikajahteja. Tottakai Ruotsissakin metästetään kanalintuja mutta Suomeen verrattuna niiden arvostus on täysin erilainen. Suomessa taas kanalinnuilla on pitkien perinteiden vuoksi todella vankka asema metsästyskulttuurissa.

"-Metsät ovat, ainakin alueilla missä minä olen metsästänyt, yhtälailla talouskäytössä siis hakatut, joten sekään ei riitä selitykseksi."

- Yksi merkittävä ero löytynee ojituksista, jotka monin eri tavoin vaikuttavat kanalintujen poikueympäristöihin (ravinto, suojaisuus, kosteus, syvät ojat poikaset hukkuu ym...). Ruotsissa ei käsittääkseni ole ojitettu likimainkaan samalla tehokkuudella kuin suomessa, jossa luonnontilaiset suot ovat käytännössa harvinaisuuksia.

[Kytösavu]

Ojia tosiaan Ruotsissa ei ole, mutta metsästäjiä näkyy kylläkin. Toki iso osa linnun metsästäjistä ajaa suomalaisilla kilvillä olevia autoja, ja useimmissa näkyy kyydissä pirteä pikinokka.
Metsätaloutta on länsinaapurillakin, ja siellä ne linnutkin viihtyy, missä sitä harrastetaan. Koskemattomilla silmälle komeilla alueilla ei liiemmin tarvitse varoa lintuihin törmäävänsä.

"Eiköhän valistus ja pitempi linnunmetsästysaika olisi mahdollisesti suunta parempiin lintukantoihin!?

Ei olisi niin kiire metsälle eikä suuri joukko kanalinnunmetsästäjiä järjestäisi kaikkia lomiaan 10.9. alkaen, jotta ehtii ottaa osansa juuri silloin, kun poikueet ovat kasassa, verotus kovinta ja saanti helpointa."

Juuri näin tulisi täälläkin ajatella, ja toteuttaa asia. On ihan sama lintukannalle, missä vaiheessa sen lintunsa tai kaksi ampuu. Kun sen aika on, niin sitten kohtuudella jonkun enemmänkin.
Aikarajoitukset eivät ole kokonaisvaltaisesti ajateltuna ainoa ja varsinkaan viisain keino hallita lintukantoja.

[tk]

Tutkimusten mukaan on metsästyksellä pyydetyistä linnuista n. 20% pystykorvametsästäjien saalista.

Olis mukava tietää mikä tuo tutkimus on ja lukea enempikin. Täällä etelä/keski-Suomessa tuo osuus on varmasti vielä pienempi, sillä harvalla näkee pystykorvaa. Jos koira on, se on noutaja tai seisoja.

En vieläkään ole vakuuttunut siitä, että metsästysaikojen pidentäminen olisi järkevää. Pidentynyt metsästysaika lisäisi verotusta, joka luonnollisesti vaikuttaa seuraavan vuoden kantaan. Ja jos näin ei ole, niin ei sitten pienpetojenkaan pyynnistä ole hyötyä. Alueellisia eroja tietysti löytyy, omat kokemukseni ovat lähinnä valtion mailta Oulun eteläpuolelta. Äijää on varmasti metsät "täynnä" jokainen lupapäivä. Yksi masentavista kokemuksista on parin vuoden takaa toiseksi viimeiseltä linnustuspäivältä, kun kävin ihan ennenkäymättömällä alueella. Tapasin metsässä miehen joka radiopuhelin rintataskussa rymisteli mäenrinnettä vastaan. Ilahtui kovin minut tavatessani ja selitti että heillä oli vain kaksi ajomiestä, joten oli hyvä kun muitakin oli liikkeellä ajamassa lintuja. Selitti vielä tarkkaan missä heillä oli passimiehet aukon laidassa odottamassa. Jos jatketaan metsästysaikoja nykyisestä, saa olla melkoinen valistaja, että tälläisille tyypeille menee perille ajatus yksi lintu/syksy.