Kanalinnut huomioon!!!!

[vuonne]

Mäntyharjun ympäristössä loppui teerien soidin järvien jäillä 18.4, koska heti seuraavana päivänä 19.4 lainehti kaikkien järvien selät.
Kuitenkin teerien pulputus kuului 19.4 järvien rantapuissa. Nähtävästi soitimet siirtyvät sisämetsiin, lähinnä soille. Metsojen soitimis-
ta ei ole tietoa, koska ei ole haluttu häritä isojen lintujen karkeloita. Yksittäisiä ukkometsoja on kuitenkin nähty muutamia metsäauto-
teillä. Pesinnät voivat olla tänä keväänä hyvinkin aikaisia, jos kelit ja sää pysyy suurinpiirtein tälläisena. Usko myös pesintöjen onnis-
tumisiin on hyvinkin suuri. Toivotaan, toivotaan, toivotaan, että näämme hyvät kanalintukannat..........................................

[vuonne]

Enpä ole vuoskymmeniin nähnyt näin kiivaita metsähakkuita suur-savossa. Jos tämä tästä vielä kiihtyy niinkuin on oletettavaa niin kylläpä
tasapuolisten kilpailutilanteiden järjestäminen lintupuolella on aivan mahdotonta. Puutehtaat laajentavat ja uusia syntyy, joten puuta ha-
kataan pian kovemmin kuin aikoihin. Kanalinnuille ajansaatossa muokkaantuneet sopivat maastoalueet hupenevat hurjaa vauhtia. Tälle
emme mitään mahda, sillä maa on saatava kukoistamaan. Eräät puuhunhaukun harrastajat ovat jopa sanoneet, että tämä alkaa olla har-
rastuksemme loppua. Kuitenkaan periksi ei anneta vaan sopeudutaan vallitseviin tilanteisiin. Pian ei kokeita voi järjestää kuin tietyillä
alueilla, joissa metsäoperointi on tehty aijemmin ja hakkuilta säästytään vielä muutaman vuoden.

[Kytösavu]

Toimittakaa paikalliseen metsäyhtiöön ja metsäkeskukseen vaikka Riistakeskuksen kevyemmät metsänhoito ohjeet, jossa riistaakin huomioidaan. Täällä päin hakkuita on paljon, mutta mukavan kevyitä, uuden metsälain sallimia jatkuvan kasvatuksen harvennushakkuita. Metsä ja linnut voi yhä paremmin entisen umpeen kasvamisen sijaan.
En tiedä kenen ansiota edellä mainitut kevyemmät hakkuut ovat, mutta otan selvää ja käyn kättelemässä. Marjamummot ja pystykorvat yhtyy varmasti käpälän antoon.

[tkokko]

Terve,

Ystäväni Ville ja minä teimme aikoinaan Rovaniemen metsäopiston metsäinsinööriksi opiskeluun kuuluvan insinöörin lopputyön ja koknitiiviseen tutkimuksen nimeltään Eri-ikäisrakenteisen metsän leimausmalli ja puunkorjuuvauriot Piimäojalla. Toisin sanoen selvitettiin jatkuvan kasvatuksen menetelmää ja kokemuksia siitä. Työn tulokset ja päätelmät siitä osoittivat menetelmän käyttökelpoisuuden metsänhoitotalouden menetelmänä. Näin siis jo vuonna 1995. Suosittelen! Jatkuva kasvatus joutui pannaan Suomessa 1980 -luvulla.

[vuonne]

Tietysti eri puolilla Suomea voi olla joitakin erityispiirteitä hakkuupolitiikassa. Mutta alunperinhän oli eräitten metsänhoitajien tarkoitusperinä
tehdä aukkohakkuu aluelle kuin alueelle ja siihen kylvetään tai istutetaan samaa lajiketta. Sekämetsistä ei yleensäkkään puhuttu näissä keskus-
teluissa. Nyt kuitenkin tehdään ensi- ja harvennushakkuita, joka pelastaa huomattavasti tilannetta. Kuitenkin aukkohakkuita tehdään yllättävän
paljon riippuen tietysti puuston iästä. Mm:ssa Saksassa ei hyväksytä olleenkaan aukkohakkuita vaan ainoastaan harvennuksia. Aina, kun met-
sää hakataan, vaikka harvennetaan tulee rumaa jälkeä, esimerkiksi maaston pinta muuttuu, koneiden urajäljet kulkevat ristiin rastiin, ok-
sia on joka puolella jne..Menee useita vuosia ennenkuin alue muuttuu normaaliksi. Palautuminen normaaliksi on taas erinomainen asia kanalin-
nuille. Ne pääsevät paremmin lentoon ja niiden oleskelu on alueella kaikinpuolin helpompaa. Mustikan ja puolukan varpuja, lehtiä ja marjoja
alkaa myöskin rehottaa joka puolella. Kuitenkin aukkohakkuualueilla eivät kanalinnut tahdo viihtyä, varsinkin kun sieltä otetaan oksat, kannot
pois. Myöskin koneiden jylinä ja toiminta ajaa linnut pitkiksi ajoiksi pois. Mieleni järkkyy varmaankin sen takia, että juuri tähän päivään saak-
ka suotuisina lintualueina pidetyt alueet ovat hakkuiden alla. Tietysti linnut siirtyvät toisille alueille tai muuttavat pois niinkuin 70-luvulla, jol-
loinka maastoihin kylvettiin vieläpä vesakkomyrkkyä. Uskon kuitenkin, että linnunhaukkukokeita tullaan järjestämään ja ehken kanalintujakin
riittää. Valitettavasti on vielä todettava, että soillamme vielä muutamia kymmenniä vuosia sitten käkättivät riekot, muttei enää. Aivan samalla
tavalla vähenevät vähenemistään nykysuomessa pyyt, metsot ja teeret. Pieni valonpilkkuhan on se, että kanalintumme ovat jollain tavoin sopeu-
tuneet talousmetsiimme. Mutta kiinittäkääpä huomio siihen, miten paljon Suomen maastopinta-aloista on tyhjää kanalinnuista ja miten ne pak-
kaantuvat tietyille alueille. Siinäpä mietittvää, hyvää vappua ja kesää......................................................

[tikkapek]

Voimassa olevan metsälain mukaan vuoden 2014 alusta saakka on eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus jälleen sallittua. On olemassa myös suositukset riista-
painotteiselle metsänhoidolle mutta alalla toimivat ammattilaiset tuskin tietävät moisesta tai eivät ainakaan välitä. Metsähallitus hoitaa metsiänsä riistapainotteisesti
(vielä) mutta jos Härmälä ei jää eläkkeelle ei metsähallituksella ole kohta metsiäkään. Nykyiset metsänhoidon tavoitteet on tuottaa teollisuudelle massaa eli
kuitua ja tulee edelleen korostumaan uusien sellu- ja biolaitosten myötä. Kyllä metsiä voitais hoitaa riistalle ja kanalinnuille sopivalla tavalla jos haluttais. Metsän-
omistajan kannalta taloudellisesti se olisi yhtä kannattavaa ja varmasti metsänomistajat olisivat innolla mukana. Mahdollisuuksista ei vain tiedetä ja annetaan
valtakirja metsävirmoille hoitaa metsät. Se onkin sitten oma juttunsa joka näkyy nykyisissä "talousmetsissämme".

[vuonne]

Talousmetsämme ovat suurimmalta osaltaan 30-60 v:ta, joten ne ovat parhaimillaan juuri metsoille sopivaa. Kuitenkin niinkuin tiedetään
metsot kaipaavat myös vanhempaa metsää. Juuri vanhempaa metsää on yhä vähemmän ja niitä, jos mitään hakataan aukoiksi. Kuiten-
kin on hieno asia, että metsot ovat omineet itselleen ainakin osittain juuri taloumetsäalueita. Tämä seikka, jos mikä, pitää metsokantoja
pystyssä. Teerien pitäisi viihtyä juuri nykymetsätaloudessa suhteellisen hyvin, joten uskomme teerikantojen välttävään tai tyydyttävään
määrään. Vaikkakin selvä notkahdus viime vuosiin on niissäkin nähtäväsissä. Kaikki on kiinni elinympäristöstä ja ilmastosta. Mukavia tie-
toja on tullut vähän joka puolelta hyvistä pesinnöistä. Eräässäkin koppelon pesässä on ollut kymmenen munaa, joten se piristää vanhaakin
mieltä. Tulevaisuudessa säännöt ja ohjeet olisi saatava nykyaikaan soveltuviksi. Maastot, puusto jne on kuitenkin koko valtakunnan alu-
eella hyvin erilaista. Tämä kaikki vaatisi erialueiden tuomariston kokoontumisia yhteiseen palaveriin sääntömuutoksista. Uskomme, että
moneen asiaan löytyisi lääkkeet juuri yhteisestä palavereista ennen sääntömuutoksia.

[Haapajärvi]

Tarkiaisen Matti jaksaa puolustaa, harrastuksemme tulevaisuutta hakkuiden kautta. Minä aikaisemmin heitin keskusteluun pienpedot. Otetaan vielä mukaan meidän, eli metsästäjien toimet. Kesäisin eräät ampuvat tuhansia laukauksia, kehittääkseen omija taitojaan, hyvä näin. Mutta nämä henkilöt myös syksyisin ottavat alas kaiken mikä liikku, onko tämä oikein. Kiintiöistä ei välitetä pätkääkään. Kehutaan kavereille miten paljon saalista saatiin, kysyn onko tämä oikein? Olen vahvasti sillä kannalla että nämä henkilöt ovat samalla ihmettelemässä miksi lintukannat vähenee. Ottakaapa kantaa!

[Haapajärvi]

Ompas yllätys kun viestiäni ei ole kommentoitu. Onko syy kirjoitusvirheet, vai tuliko potkastua joitakin ns isoja metsästäjiä polveen? Uskon kuitenkin etten ole ajatuksineni yksin. Juorut maitolavalla, joissa kerrotaan miten kämpän nurkalta ja tienlaidan jätelaatikosta on löytynyt kymmenien lintujen tähteet, vain täkkälihat poistettuna, viestittää ettei ajatella kuin itseä.

[vuonne]

Otan asiaan heti kantaa ennen mökille lähtöä. Kanalintuja ammutaan paljon yli kiintiöiden. Kiintiöillä ei ole ollut merkitystä aikoihin. Metsästysseu-
rat kiillottavat kiintiöillä vain omaa imagoaan. Olen seurannut paljon kuvilta ampumista niin soilta kuin pelloiltakin. Vaikka metsästyskausi on lyhyt
ammutaan kymmeniä teeriä eräitten henkilöiden toimesta. Tällöin ei kiintiöistä puhuta, mutta pienessä tuitterissa saaliita kehutaan. Kukaan kuiten-
kaan ei ota kantaa tähän puuhasteluun vaan annetaan kaiken tapahtua. Kaikki vain kuvastaa sitä, miten vähän kanalintuja riistanamme arvostetaan.
Yleensä nämä henkilöt ovat niitä, jotka ampuvat satoja ellei tuhansia laukauksia sorsastuksessa. Sitten tämä kaikki jatkuu kanalinnuilla joko lentoon-
ampumisilla tai kuvastuksella. Meillä ei ole varaa laittaa rivistöön yhtäkään kanalinturivistöä kuin fasaaneja. Fasaanimetsästys on eri asia, koska
niitä kasvatetaan ja käytetään kanakoiratoimintaan. Meille annetaan väärä kuva näistä lintusafareista, joissa ammutaan fasaaneja, sorsia jne....
ilman mitään tolkkua. Ei ole kuin muutama vuosi, kun eräät henkilöt kehuivat ampuneensa kymmeniä kanalintuja lentoonampumalla. Avorivissä
liikutaan ammutaan kaikkea, mikä liikkuu. Suomessa pitäisi kieltää avoriviampumiset, lentoonampumiset, kuvilta-ampumiset ja valvonta kaikille
suoalueille kautta koko valtakunnan. Nämä henkilöt, jotka ovat oppineet tälläiseen tappamiseen eivät parane koskaan. Ainoastaan valvonta ja
voimakkaat sakot, jopa aseiden poisotto hiltsisi toimintaa. Yleensä koetoimintahenkilöt ymmärtävät ehken eniten tätä toimintaa tallustellessaan
pikinokan tai paikkatakin kanssa tyhjiä metsiä ja saloja. Esimerkiksi viime vuonna kuulin eräälläkin suoalueella kiväärinlaukauksia joka puolel-
la niinkuin sota olisi syttynyt. Kyllähän siinä kukerrus loppui ja kuvastus varmaankin jatkui metsästyskauden loppuun.

[vuonne]

Olen varma siitä, että valtakunnassa on paljon ns. erästäjiä, jotka vailtavat saloja luonnon, metsän, lintujen jne.. takia. Heille ei ole tärkeää saalis
vaan samoilu pystykorvaisten koirien kanssa. He rakastavat luonnossa oleilua ja koirien kanssa saatuja elämyksia, joita syntyy aina, kun pystis
tai pohjis on mukana. Tätä kaikkea olisi meidän kaikkien vanhempien harrastajien saatava iskostumaan nuorisoomme. Saalis ei ole tärkeintä vaan
vaan luonnosta tulleiden elämysten saanti. Tälläinen safarimetsästys, jossa esitellään riistaa rivistössä on kuollut ajatus suomalaisessa erästyksessä.
Huomion arvoinen asia on, että juuri linnunhaukkukokeet tuovat tulessaan oikeanlaista erästyksen jännitystä, vaikka pyssyjä ei mukana olekkaan.
Koulutus on aivan varmasti oikealla polulla, kunhan saataisiin lainsäätäjät oikeille urille. Kanahaukan rauhoitus pois, pienpedoille tapporaha, kuvilta
ampuminen kieltoon, avorivimetsästys kieltoon, erävalvojia enemmän jokaiselle lintualueelle jne....

[vuonne]

Olen ottanut kantaa aijemmin kanalintujen elinympäristöön. Nyt on kuitenkin havaittavissa, että lintujemme elinympäristöt tulevat
tuleivaisuudessa paranemaan. Mustikka on vähentynyt puolella 50-luvulta lähtien juuri metsähakkuiden takia. Aukkohakkuut ovat vien-
neet mustikan mennessään. 2014 lähtien metsänhakkuisiin voivat maanomistajat ottaa kantaa paljon enemmän kuin aijemmin. Nähtä-
västi juuri aukkohakkuut tulisivat vähenemään. Metsissämme tulevat ensi- ja harvennushakkuut lisääntymään. Tulloin mustikka varvus-
toineen, hyönteisineen ja marjoineen antavat varsinkin metsoille hyvät elinmahdollisuudet. Mustikka antaa myös erinomaisen suojan
poikueille. Metsokantoihin voi tulla huomattava paraneminen ja sitä on jo nyt havaittavissa. Samoin soiden ojittamiset tulevat vähene-
mään, koska suoalueet alkavat olla ojitettu ja osalla soita niitä jopa peitetään teerille ja riekolle sopiviksi.

[vuonne]

Kyllä jännittää kolmiolaskennan tulokset kanalintujen osalta, sillä metsissä ei ollut pyrähdyksen pyrähdystä. Yksittäisiä rypyjä on, mutta pokueista
ei tietoakaan. Katsotaan sanoi lääkäri...Hyvää päättyvää kesää, kohtahan se Jaakko heittää kylmän kiven..............................................

[Uimonen]

En ole ottanut kantaa aiemmin tähän keskusteluun. Eikä ole tarvinnut. Matti on pitänyt hyvin huolta keskustelusta metsäkanalintujen tulevaisuudesta. Ja hatun nosto, Matti, sinulle siitä. Selatessani ketjua läpi poimin sieltä tuon alla olevan "tkokon" lausuman, jonka jatkumoksi voin heittää yhden anekdootin.

Ystäväni Ville ja minä teimme aikoinaan Rovaniemen metsäopiston metsäinsinööriksi opiskeluun kuuluvan insinöörin lopputyön ja koknitiiviseen tutkimuksen nimeltään Eri-ikäisrakenteisen metsän leimausmalli ja puunkorjuuvauriot Piimäojalla. Toisin sanoen selvitettiin jatkuvan kasvatuksen menetelmää ja kokemuksia siitä. Työn tulokset ja päätelmät siitä osoittivat menetelmän käyttökelpoisuuden metsänhoitotalouden menetelmänä. Näin siis jo vuonna 1995. Suosittelen! Jatkuva kasvatus joutui pannaan Suomessa 1980 -luvulla.

Olin itse myös ennen nykyistä uraani opiskelemassa metsätaloutta Evon metsäopiston moninaiskäyttölinjalla. Vinhat, mutta keskeytyneet opintovuodet olivat tuolla 1980-luvun lopussa. Meidän vuosikurssi ajatettiin erään kerran useita satoja kilometrejä katsomaan "tuomittavana esimerkkinä" tkokon mainitseman kaltaista jatkuvan kasvatuksen metsäpalstaa. Silloin asenne oli todellakin jyrkkä: talousmetsä tai tuomio.

Mielenkiintoisena sivujuonteena voin vielä mainita, että paikalla ollessamme saapui myös metsänomistaja palstalleen, ja nyrkkitappelu meidän opiskelijapoikien lehtorin ja metsänomistajan välillä saatiin vaivoin estettyä. Kiihkeät olivat metsämiesten veret silloin ja kiihkeät ovat metsämiesten veret edelleen. Ja hyvä niin...

Toivon mukaan Suomen kansantaloudelle edelleen tärkeä taloudellinen metsänhoito saadaan pian asialliseen tasapainoon luonnon muiden monimuotoisten arvojen kuten perinteisen metsästyskulttuurin toteusmallien kanssa.

[vuonne]

Olen vuosikymmenten ajan tiennyt, että koirien jalostus ei ole oikeana suuntaista ellei kilpailuihin saada tasapuolisia maastoja lintutiheyksien suhteen.
Vastapuolen eli kanalintujen osuus on hyvinkin ratkaiseva jalostuksessa. Tasapuoliset maastot lintujen osalta tuovat kaikkien harrastajien luottamuksen
jalostukseen. Kaikkien maastomestareiden tavoitteena pitää olla ainakin kolme löytömahdollisuutta per/maasto. Liian suuret koiramäärät voivat hei-
kentää lintujen löytymistä kaikista maastoista. Niinpä kohtuullinen koiramäärä olisi suotavaa, varsinkin kansainvälisissä kokeissa ja arvo-otteluissa.
Mielestäni yksikään koe ei saisi ylittää koiramääriltään viittätoista. Tällöin myöskin ylituomarit voisivat paremmin hallita koetta. Kanalinnut ovat ai-
van yhtä tärkeitä jalostuksen toteuttamisessa kuin itse koirat. Ihmetellä vain sopii, että ne koirat, jotka ovat kohdanneet lintuja ovat myöskin kiso-
jen kärkipäässä. Vähän huonompikin koira voi siellä kärkipäässä keikkua tuurillaan.