Mites haukulle mennään?

[Jyry-Sisu]

Mä tein mielestäni täydellisen hiipimisen viime syksynä... Otin huomioon tuulen suunnan, otin askeleen vain kun koira haukahti, pidätin jopa hengitystäkin välillä , seisoin pitkään yhdellä jalallakin kun en uskaltanut sitä maahan laskea, oksakaan ei katkennut eikä vaatteet kahisseet. En ryöminyt, kun maa oli hakkuujätettä täynnä. Haukku kuulosti lupaavalta, ihan kuin koira pyörisi hirvien ympärillä! Sain näköyhteyden koiraan ja se samalla vilkaisi mua. Siinä vaiheessa tajusin, että ei ollut sittenkään niin hyvin hiivitty. Elättelin vielä toiveita, että hirven pääsisin ampumaan, kun kukaan ei lähtenyt karkuun, mutta se olikin supihaukku ja koira juoksi kololta toiselle. En oikein jaksa uskoa, että hirveä olisi siellä kolossa ollut.

[Marko L]

Kun koira alkaa haukkua niin anna haukkua tunti - kaks, riippuu siitä onko sininen hetki lähellä. Tunnin päästä ala hiippailla lähemmäksi tuulen alta tai sivutuulesta, aina alatuulesta. Viimeiset satametriä haukun tahtiin, askel silloin kun haukahtaa, kelistä ja maastosta riippuen jo kauenpaakin haukun tahtiin. Älä pyri liian lähelle haukkua, olosuhteista riippuen - näkyvyys kertoo sopivan etäisyyden. Usein kannattaa ryömiä tai kontata viimeiset pätkät. Jos haukkuu pahassa puskassa, niin odota haukun tuntumassa, hirvi liikkuu kuitenkin ja paljastaa ittensä ennemmin tai myöhemmin. Jos karkaa niin sitten karkaa, odota hetki että haukku ehtii kiinteytyä ja sitten hiljakseltaan perään ja uudestaan yrittämään.
Toiset hirvet tapattaa ittensä helpommin kuin toiset. Jos haukku ei pysy hetkeäkään paikallaan vaan siirtyy, tutki karttaa ja mieti mistä jängän jouhteesta hirvi voisi kävellä. Hirvi on aika suoraviivainen etenijä, jos se ei tiedä miehestä mitään. Jos kunto riittää niin yritä mennä sivutuulesta/tuulen alta rinnalle.

Parasta harjoitusta on kokeet. Hankki hirvikoetuomari kortti ja mennä kokeisiin opettelemaan haukulle menoa. Yleensä kokeessa joko ryhmyri tai joku muu on kokenut ja opastaa kokematonta mielellään kun vain muuistaa kertoa asiasta.
Eli on siitä kokeesta muutakin hyötyä kuin jalostustiedon keruu.

Simolta hyvät ohjeet haukulle menosta. Mutta tuo ryömiminen vähän särähtää korvaan. Melko paljo oon haukulle kantturoita ampunu eikä oo vielä kertaakaan tarvinu ryömiä ampumatilanteeseen ja mitä muittenkin koiramiesten kanssa porissut niin harvoin sinne ryömiä tarvihtee. Miten tällä foorumilla metsästäjillä on kokemuksia tämmöisistä tapauksista?

[heppu]

Yksi kerta tulee mieleen ryömien. Haukku oli pienen aukean takana mutta aivan reunapusikossa - emä ja tuplavasat. Maaston muotojen ja ison muurahaismättään suojassa piti lyhentää etäisyyttä. Pari kertaa on kallionreunan tai kumpareen suojaa hyödynnetty kontaten, kun puustosta ei ole ollut avuksi. Kerran kokeiltu villasukissa, mutta ongelmaksi tulee kastuminen ja jäätyminen , jos pitempään venyy ja silloinhan venyy, jos näin yrittää...Nutukkaatkin on ollu mukana ja ne on hyvät joissakin keleissä. Normaalisti kuitenkin saappaissa ja kelin mukaan ajan kanssa.

[Masa-Raati]

Eskoh;lle tuosta savustamisesta , (eipä liene tuntematon teilläkään) . Opin sen edellisellä vuosisadalla 50;luvulla.Toimiva kampe se on , ja lieneekö valikoitunu silti mitenkään.
Viimeksi viime talvena hirvet sattuivat koirani reitille , vuoden lopussa . Käppyrän turvin ylipuolen tunnin pyörivässä tuulessa yritin ampumaetäisyydellä valita , mutta kun tuohet loppui niin hylsy tuli, vaikka kv;lio haukkui.
Vajaa 20 vuotta sitten olin tuontivärisen kanssa , sytytin pienen savun , kun oli ollut pitempään poissa ..
Eipä mennyt kaun , kun risun katkeaminen alatuulesta , siitä emä vasan kanssa 20 metrin päästä löntysteli , eikä ollut kiirettä , annoin mennä kun koira ei ollut mukana , tuli viiveellä , koira.
Villasukat ja käppyrä , hyvä pari , ja tietenkin haukkuva karkukoira