karhukoiran käyttäytyminen toisia koiria kohtaan?

[pikinenä]

Minulla on 10 kuukautta vanha kkk uros joka on tosi ihmisystävällinen ja koiralla on hyvä jahti/hirvikiinnostus. Ongelmana tai pikemmin huolena on se että koira haukku ja ärisee aina kun tapaamme toisia koiria. Onkos tämä epänormaalia käyttäytymistä karhukoiralla? Koira on tavannut pienenä muitakin koiria ja koskaan ei ole ollut koiratappelussa. Koira on ollut kytkettynä kun se alkaa ärista muille koirille, ja en tiedä miten käyttäytyy kun on irti. Olisiko jollakin ohjeita tai kokemusta tälläisestä?

[st]

Itselläni ei nyt ole karhukoiraa mutta muutamaa muuta rotua kylläkin, ja eiköhän karhukoiraan päde samat säännöt kuin muihinkin koiriin...eli oli rotu mikä hyvänsä niin hihnanpää kyllä määrää milloin rähistään ja milloin ei.
Koirasi on tietenkin nyt vasta "lapsi" eikä ehkä tiedä pelisääntöjä (olen itsekin joutunut joillekin koirilleni vääntämmän joitakin systeemejä rautalangasta...), mutta kehoittaisin puuttumaan asiaan nyt kun oppi vielä menee perille ilman kakkosnelosta...
Perusoppina siis suomeksi; koira olkoon mikä hyvänsä niin hihnanpää määrää kenelle sanotaan ja mitä, koiralla ei ole oikeutta aukasta suutaan jos siltä ei sitä kysytä
Jos vielä tulee ongelmia ohituksissa ym niin kannattaa vierailla vaikka seuraavilla sivuilla: www.multisoft.fi/koiraneuvola/, sillä paljon mielenkiintoista tekstiä monista päivittäisistä ongelmista eri koirilla!
Viikonlopputerkuin , Soile

[pikinenä]

Puoli vuotta on kulunut siitä kun kirjoitin aiheen. Koiran ärinä vain meinaa jatkua. Nykyään toki silleen että ärisee enää vain isoille uroksille. Ihmisten kanssa ei ole ongelmia kuten aivan pentuna oli, ärisi kaikille vastaantulijoille. Olen lukenut monia hyviä neuvoja ja näyttää siltä että koiralla on isäntärooli vähän epäselvänä. Ajattelin tässä kysästä samalla mitenkäs vaikutta koiran metsästysviettiin jos kastreeraa, elikä kuohittee?
Olan kuullut että tämmöinen toimenpide monesti poistaa tälläisen vihaisuuden. Koira on nyt 1V ja 4kk vanha.

[makke]

Älä hyvä mies vaan mene kaveria kuohaamaan. Mulla on itellä aivan samanlainen koira mutta kyllä sen kanssa pärjää kun sen kerran tietää miten se käyttäytyy toisia kohtaan. Tilanteet pitää vaan osata ennakoida ja toimia sen mukaan. Se hyvä puoli siinä varmaan on, että sen aina huomaa jo ennen kuin alkaa tapahtumaan.

[st]

Juu, samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja eli vaikka koirasi ei nyt ole vielä "ihan aikuinen" niin tuo ärinä alkaa olla jo opittu tapa ja näin ollen tuo kuohaaminen ei VÄLTTÄMÄTTÄ muuta tai poista asiaa enää mitenkään.

Jonkinnäköisiä johtajuusongelmia nuo ärinät aina on, ja kaikilta niitä ei saa ikinä pois...

Elokuun 2004 Saksanseisoja-lehdessä oli mainio artikkeli tuosta ongelmasta, kysypä olisiko jollakin kaverillasi sitä...? Tai ota yhteyttä minuun niin voin vaikka postittaa sinulle viimeisen Bokseri-lehden, johon tekijöiden luvalla lainasin ko. artikkelin, ja niitä lehtiä minulla tuossa on.

email: soile.torvinen@postikorva.inet.fi

[Anni]

Kirjoitit, että uroksesi murisee isoille uroksille. Niinhän sen pitääkin, eli kyllä karhukoiraurokselle on aivan normaalia,että se isottelee ja vastaa tilanteisiin, jos vastassa on toinen uros. En ainakaan itse edes tunne karhukoira uroksia, jotka eivät niin tekisi. Oudompaa minusta olisi, jos koira hyväksyisi kaikki vieraat koirat. Rotumääritelmässäkin muistaaksi lukee jotain sen suuntaista, että käyttäytyy agressiivisesti toisia uroksia kohtaan.
Omasta puolesta voin kertoa, että nuorimmainen koki jonkinlaisen herätyksen viime viikolla näyttelyissä (ikää 11 kk) ja huomasi, että hänkin voi rähjätä toisille uroksille. Ja siitä edellisviikolla ei reagoinut vielä mitenkään toisiin uroksiin.

[PJP]

Suoraan rotumääritelmästä:
Käyttäyminen/luonne:
Tasapainoinen, hieman itseensäsulkeutunut, rohkea ja sisukas. Erittäin itsevarma, saattaa käyttäytyä aggressiivisesti toisia koiria, muttei koskaan ihmistä kohtaan. Voimakas taistelutahto.

Omalla KKU:lla oli nuorempana sama juttu tuo toisille koirille uhittelu. Nykyään lähinnä toisille uroksille jos tulevat liian lähelle jos on hihnan päässä.

Käyppä pikinenä joskus näyttelyssä katsomassa karhukoiria ja varsinkin uroksia. Luulenpa että sen jälkeen oman koirasi käytös alkaapi vaikuttaa täysin normaalilta.

[pikinenä]

Kiitoksia kaikille vastauksista. Olenhan toki lukenut nuo rotumääritelmät ynnä muut. Huolena on lähinnä se että kun päästää koiran irti esim. hirvijahdissa niin alkaa heti huolestuttaan että mitähän se kaveri nyt siellä oikeun touhuaa, melkeinpä heti kun häipyy näkyvistä. Minulla on ollut sillä tavalla huonot metsästysmaat täällä että joka paikassa vilisee ihmisiä, irtonaisia koiria, ratsastajia jne. Ensi syksyna pääsen eri hirviporukkaan ilmeisesti, jotka metsästävät syrjemmällä ja jossa harvakseen liikkuu muita ihmisiä. Kävi viime syksyna niin että koirani otti yhteen norjan harmaan kanssa. Siellä vissin selvitettiin aika lailla välejä erään kuulijan mukaan. Ei ollut kaveri aikaisemmin kuullut moista melua vaikka on pitkä metsästyskokemus takana. Harmaa oli tullut jonkin ajan päästä kuin ammuttuna sieltä pusikosta ulos, ja minun koirani siinä perässä. No onneksi ei pahemmin käynyt, mutta juuri tälläisiä rähinöitä olisi kiva välttää. Ja syyhän on aina sen mustan pedon tietenkin.
Muuten koirani on aloittanut hommansa hyvin. Haukkui eka kerran hirviä siinä 4-5 kuukauden ikäisena, ja sitten myöhemmin syksyllä kun hirvijahti alkoi niin työskenteli komeasti hirvien kanssa. Valitettavasti kaatoa ei saatu, mutta näyttö oli hyvä. Ikää koiralla oli tuolloin 10 kuukautta. Karhunjälkiä myös haisteltiin elokuussa. Koirani kävi pesässä tutkimassa, ja karhun -piip- jotka löysimme niin se käpälillä levitti, haisteli ja tutki kiinnostuneena. Saa nähdä mitemkähän kehittyy tulevaisuudessa. Ensi kesänä olisi tarkoitus käydä tarhakarhu kokeissa.

[remu]

sinuna kokeilisin pitää koiraasi hyvä päisten urosten seurassa jotka eivät ens töikseen rähistä halua. jos vaikka poika oppis tavoille. omat kokemukset kkuroksista poikkeavat kun itselläni neljästä uroksesta vain yks ollut agressiivinen ja siitäki löytyi vika, toinen kives laskeutumatta. nykyinen kku:ni ei ole ilmaissut minkään näköistä agressiivisuutta ja metsällä pelaa nuoreksi hyvin.

[koira]

Itsellä on 3 koiraa, joista 2 karhukoiraa herra ja rouva sekä ajokoirarouva. Aluksi oli aina kaksi koiraa samassa, mutta herra ja rouva eivät kaikin ajoin passaa yhteen ja sitten nämä naisenpuolet alkoivat mitellä keskenään milloin mistäkin syystä niin että lopulta kukin koira sai oman rauhallisen tarhansa koppeineen. Kaikki koirat ovat erittäin ihmisystävällisiä, suorastaan lellikeitä, mutta sama sukupuoli vanhemmiten oli kai sitten jonkinlainen uhkakuva koiran mielestä. Toisinaan sopivat hyvinkin yhteen, mutta sitten taas ei tarvita kuin että toinen menee liian liki ohi, niin rähinä voi alkaa. Kun lisäksi ajokoira on niin kovapäinen, että luulee pärjäävänsä karhukoiralle, niin huonostihan siinä lopulta voisi käydä. Jokaiselle vaan oma yksiö, niin ei tule turhia rähinöitä, neuvoisin.

[pikinenä]

Juu, samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja eli vaikka koirasi ei nyt ole vielä "ihan aikuinen" niin tuo ärinä alkaa olla jo opittu tapa ja näin ollen tuo kuohaaminen ei VÄLTTÄMÄTTÄ muuta tai poista asiaa enää mitenkään.

Jonkinnäköisiä johtajuusongelmia nuo ärinät aina on, ja kaikilta niitä ei saa ikinä pois...

Elokuun 2004 Saksanseisoja-lehdessä oli mainio artikkeli tuosta ongelmasta, kysypä olisiko jollakin kaverillasi sitä...? Tai ota yhteyttä minuun niin voin vaikka postittaa sinulle viimeisen Bokseri-lehden, johon tekijöiden luvalla lainasin ko. artikkelin, ja niitä lehtiä minulla tuossa on.

email: soile.torvinen@postikorva.inet.fi

Kiitoksia kovasti lehdestä. Siinä oli hyviä neuvoja joita tulen kokeilemaan jos ärinät jatkuu.