Koiran lukeminen jäljestyksessä

[jounikarki]

Avataan aihe josta kaikki ovat varmasti kiinnostuneita ja jota kaikki koiramiehet harrastavat jonkin verran!

Kertokaas koiristanne minkälaisia merkkejä ne teille välittävät jäljestäessään muutoin kuin ilmavainulla kovasti vetäen. Mitä se koira viestii isännälleen jäljestä ja miten?
Oma vanhempi koira tuntuu menevän niin tasapaksusti oli jälkeä tai ei, välillä tuntuu jopa huijaavan olevansa jäljellä, mutta en tiedä, taitaa olla lukihäiriö narun toisessa päässä. Nokka pysyy pitkään samalla keinoin maassa ja eteenpäin mennään kuin juna vaikka ollaan jo varmuudella useampi kymmenen metriä jäljestä sivussa. Nuoremmasta en vielä osaa sanoa muuta kuin että verijälki kyllä maistuu.
Siitä verijäljestä sitten sen verran vielä, että senhän on hyvä antaa vanhettua, ettei veri lemua liikaa ilmassa, mutta missä ajassa likimäärin haju painuu vähemmäksi ja jäljelle kannattaa mennä?

[virve]

Kokeessa jäljen pitää olla vähintään 12 h vanha, mutta missään ei ole sanottu kuinka vanha se saa olla

Minä en vie koiraani alta 6 h vanhalle jäljelle ja yleensä ne on käytännön syistä sen 24 h vanhoja. Eli teen jäljen lauantaina ja jäljestän sen sitten sunnuntaina. Mutta koirani on jäljestänyt aivan jälkitarkasti verijälkiä jotka on kolmen päivän vanhoja ja useamman rankkasateet alle jääneitä.
Omat koirani järjestävät selvästi tarkemmin jos on vaikeampi se jälki, eli vähemmän hajua. Minun koirat on kylläkin jo pennusta asti opetettu järjestämään.

Veri haisee niin voimakkaasti, että sitä voi hyvin laimentaa jälkiä tehdessä.
Järjestykseen vaikeuteen vaikuttaa moni muukin asia kuin sen veren määrä ja ikä. Kuivalla lämpimällä ilmalla haistaminen on vaikeampaa. Samoin kuiva kangasmaato tai asvaltti on vaikeampaa kuin kostea lehto. Kovin kuumalla kannattaa pitää koiralle mukana vettä, koska limakalvojen kosteus on edellytys haistamiselle.

Koirien kanssa pitää tehdä paljon jälki töitä, että oppii lukemaan, mitä se koira milloinkin tekee. (Tai onhan se mahdollista, että minä olen se kovapäinen paljon toistoja tarvitseva ospuoli siinä hommassa ) Mutta viimeisen russelini kanssa meillä oli todella hyvä yhteistyö jäljestyksissä. Se osasi kertoa minulle kaikea muutakin mitä siellä jäljellä oli, kuin sen missä se jälki meni.
Se kertoi jäljen yli menevät jäljet ja makuut sekä sen oliko siellä sellaista hajua mitä oltiin etsimässä. Samoin se kertoi esittävän koiran omistajalle, että se oli löytänyt sen esittävän jäljen. Se myös tiesi koska oli jäljestys lopetettava, ettei etsittävä mene karkuun ja silloinkin ilmaisi suunnan missä se etsittävä oli. Mutta tämä saavutettiin monen vuoden työllä ja minulla oli sitä ennen ollut jo useampia koiria joilla olin asiaa opetellut. Että kilometrejä metsässä oli tullut käveltyä koiran kanssa useampia satoja

Terveisin Virve

[Tonto]

Terve!
Menee vähän ohi avauksesta, mutta arvelin kirjoittaa silti. Viimeksi kun karhukoiran pentu tuli meille, tein ensimmäisen jäljen pari päivää meillä olon jälkeen. Ikää oli noin 8 viikkoa. Aamulla normaaliin pennun ruokailu aikaan poljin pihanurmelle noin 70cm x70cm alueen, johon tiputtelin pieniä makkaran paloja. Siitä jatkoin noin 15 metriä pitkän jäljen myötätuuleen, jonne laitoin aamuruuan. Jokaiseen jälkeen laitoin makkaran palan ja jaloissani oli karhun rasvasta ja nahasta tehdyt töppöset.
Hain pennun sisältä ja puolihuolimattomasti kävelin lähelle ruutua. Ruudulla nälkäinen pentu rupesi haistelemaan kiinnostuneesti ja löysi ensimmäisen makkaran, jonka jälkeen toisen ja jne.. En muista miten pitkään pennulta meni keksiä poistuva jälki, mutta lopulta se sen keksi. Ei aikaakaan kun oltiin ruokakupilla. Koko aikana en virkkanut pennulle mitään, kuljin vain mukana.
Tällein lähti alku. Ensimmäiset jäljet tein pihanurmikolle ja kun pentu kasvoi, niin siirryttiin metsään.

[Pystykoira]

Lähtökohtaisestihan koiran ei tule vetää jälitettäessä juurikaan yhtään. Koiran lukeminen menee tolkuttomaksi, ja kohta hyvin helposti ajetaan haamujälkeä. Yksi hyvä tapa opetella koiran lukua jäljittäessä, on tallentaa eritasoisia suoritteita videokameralla. Jälkeenpäin niistä on helpompi omaksua, mitä tapahtui, kuin tilanteessa, jos ei ole varma.

[virve]

Lähtökohtaisestihan koiran ei tule vetää jälitettäessä juurikaan yhtään.

Miksi näin.
Minulle on opetettu täysin päin vastoin. Eli koiraa ei jäljellä kielletä eikä käsketä ja jos koira vetää niin itse olet vain hidasteena, jotta jälkitarkkuus ja vauhti pysyy hyvänä.
Osaisitko kertoa miten opetetaan ja miksi se koira ei saisi vetää. Haluaa oppia

Terveisin Virve

[Pystykoira]

Yhden syyn jo mainitsin. Lisäksi tällöin jäljen ajaminen on ison koiran kanssa huomattavasti helpompaa sille, joka on siellä liinan toisessa päässä. Ja kovasti riistaviettisellä koiralla voi tulla eteen hyvinkin usein tilanteita, jolloin jälki maastossa vaihtuu johonkin muuhun, vaikka hirven tai jäniksen jälkeen. Koiran vetäessä hullunlailla on aika vaikea tulkita, mihin jälkeen ollaan vaihdettu ja missä se vaihtui. Toisaalta taas ei välttämättä tiedetä, ollaanko millään jälellä ensinkään. Kuten tiedät, jäljittäminen huonoissa olosuhteissa ei voi kauhean nopeaa ollakkaan. Jälkivainuisen koiran tarkka jälittäminen on vapaanakin varsin hidasta, jopa ihmisen rivakkaan kävelyvauhtiin verrattuna. Hirven, tai karhun, vanhemmalla jäljellä etenevän koiran vauhtia gps:llä seuratessa sen hyvin huomaa. Jos haluttaisiin keskittyä pelkkään tehokkaaseen jälittämiseen liinassa, olisi se koulutus sen vedon suhteen käytävä riittävän hyvissä ajoin, ettei pakotteisiin tarvitse turvautua enää jäljellä. Tämmöisiä ajatuksia. Oppia haluan minäkin, joten keskustelua, kiitos.

[Tonto]

Minä olen tehny näitä jälkiä välttääkseni puhtaat ilmavainukoirat. Varsinkin karhunmetsästykseen käytettävillä koirilla jäljitystaito on välttämätön. Olen huomannut, että karhun karkottua haukulta, on suunta yleensä myötätuuleen. Siinä koiran tarvitsee pystyä lähtemään jälkeä myöten.
Olen opettanut ainoastaan jäljen ilmaisun ja max. 10h vanhan jäljen jäljittämisen.
Jäljet olen tehnyt aina töppösillä, jotka on hölvätty karhunrasvalla ja tuoreella karhunnahalla.
Tein aikoinaan jälkiä harmaalleni, jolle olen myöhemmin ampunut monenlaista riistaa. Koiran ollessa vajaan vuoden, tein 1,5 km jäljen. Ensimmäisen 500m jälkeen tupsuttelin suihkepullosta vedellä laimennettua karhunverta. Noin kuuden tunnin jälkeen jäljen ilmaisu tienvartta kulkien, josta alkoi jäljitys. Tullessamme alueelle, jossa olin tupsutellut verta, koira näytti vetävän joka suuntaan ja jälki unohtui kokonaan. Eikun aikaa koiralle ja lopulta jälki taas löytyi ja päästiin perille. Näin tutustutin ensimmäistä kertaa veren hajuun.
En ole vaatinut koiriltani mitään viimeiseen hiottua suoritusta. Riittää kun ilmaisee ja pompottelee jälkeä myöten. Syksyisin olen käyttänyt koiria, jotka ei varmasti mene/hauku karhua, jäljen etsimiseen. Koira hihnassa olen kävellyt aamulla parhaita kulkupaikkoja. Riittää kun ilmaisee tienylitysjäljen, siitä laittaa sitten sitkeemmän jälkeen.
Mites täällä pitkän linjan harrastajat, oletteko miten harjoittanut jäljittämistä?

[Vili]

Tuomon kanssa samaa mieltä. Koiralle on hyvä opettaa myös joitakin käskyjä kuten oota, hyppää, toiselta puolen ja muita tarpeelliseksi katsomiaan käskyjä helpottavat
huomattavasti jokien, purojen ym esteiden ylitystä. Koira oppii kyllä helposti käskyt kun harjoittaa niitä jo kotosalla ollessa.

Vilho Partanen

[virve]

Siis puhuimme samasta asiasta Pystykoiran kanssa.

Minä en kiellä koiraa vetämästä, mutta vaadin kulkemaan sellaista vauhtia, että minä ja opas/ampuja pystymme mukavan rauhallisesti maastoa tarkkaillen kulkemaan. Sen vauhdin hidastan omalla vauhdillani.

Ja olen myös opettanut juuri niitä muitakin käskyjä ( odota, toistakautta ja hyppää.)
(Jälkikokeessa kerran tuomari kuunteli kuulemma pitkään mitä minä koiralle sanon. Vaikeassa paikassa minulla on tapana sanoa, että odota ja kun olen könynnyt ojan tai rungon yli niin sanon "mamma on mukana" tarkoittaen, että voidaan jatkaa. )
Sen koiran lukemisen jäljellä oppii vain merkkaamalla hyvin sen jäljen. Silloin näkee miltä se koira näyttää jäljellä ollessaan ja miltä, kun se tekee jotain muuta. Kehonkieli ei kovin helposti valehtele.
Harva metsästyskoira kestää niin viimeisen päälle hiottua toimintaa, kuin esim. palveluskoirat. Mutta metsästyskoirillekin voisi olla hyvä harjoitella peltojälkeä. Kynnöspelto on varsin vaikea jäljestettävä ja sen jälkitarkka meneminen on hyvää harjoitusta.
Metsästykoiran jäljestys vaatii ohjaajalta enemmän koiranluku taitoa, kun palveluskoiran työskentelyn pitää kokoajan näyttääkin tehokkaalta.

Terveisin Virve

[JariTapani]

Olihan tuossa koiramme lehdessäkin muutama sana koiran lukemisesta erik s nyholmin toimesta

[Pystykoira]

Tuossa yksi lyhyt ja melko tuore jälki viime viikolta, mutta video aiheeseen liittyen kuitenkin:
http://www.youtube.com/watch?v=gwdfIipLv5g

[eeärrä]

Millä teit tuomo jäljen?

[Pystykoira]

Hirven veri mahtaa olla, en ole ihan varma, kun on aika paljon sekaisia pulloja pakastimessa. Yöllä jälittelin taas karhua tuossa pihamaan kulmassa, mutta ei tuon kanssa enää ilmasta haisevaa jälkeä voi ajaa.