Karhukoiran pennun kehittyminen

[joni]

Tarhassa seisoskelee yheksänkuinen urospentu ja sitä kassellessa tuli mieleen että kysytäämpä konkareilta muutama asia johon toivoisin muillekkin karhukoiraan siirtyneille seurantapohjaa.

-miten uroksen luonne kehittyy ja lähinnä luonteen lujuuden kehittyminen pentuna ja milloin todellinen luonne on muodostunut (enkä tarkoita äkäisyyttä luonteenlujuudella)?
-onko luonteeseen vaikutusta ottamalla koira sisä ja ulkokoiraksi verrattuna pelkästään tarhakoirana?
-mikä on karhukoirissa arkuutta ja varautuneisuutta ja miten ikä vaikuttaa varautuneisuuden kehittymiseen? (oma koira välttelee ihmiskontaktia mutta ensimmäinen hirvi ammuttiin haukkuun 6,5kk ikäisenä)

Jari

[joni]

onko oikeasti niin että tällä palstalla on mahdotonta saada pennun luonteen kehittymiseen mietteitä/ näkemyksiä "ammattilaisilta"? pennun luonteen kehittymisellä on varmasti ajoituksessa poikkeamia mutta missä vaiheessa on tyypillinen mikäkin asia ja missä vaiheessa luonne ei juurikan kehity radikaalisti eli on muovaantunut lähes muuttumattomaksi jolloin luonteesta voi tehdä jotain päätelmiä?

jari

[kiemsa-3]

no en ole ammattilainen... Pentu sitoutuu sinuun mielestäni paremmin mitä enemmän se on tekemisissä sinun kanssasi pentuna ja varhaisaikuisuudessa eli ei varmaan haittaa vaikka se on sisälläkin ja oppii talon tavat. (oma ainakin oppinut olemaan sisällä ei hösyä eikä hötkyile ja on rauhallinen). Pentuvaiheessa kannattaa yrittää ansaita luottamus sen ei pitäisi joutua etsiskelemään isäntäänsä metsässä. Eli sen pitäisi löytää sinut aina omilta jäljiltään tai läheisyydestä pentuna palaa aina omia jälkiään. Olen huomannu et myöhemmällä iällä osaa jo oikoa ja ihmeen helposti löytää isännän. Mutta pentuna pitää saaha se luottamus että isäntä on ja pysyy metsässä kunnes yhessä lähetään pois. Väärin tehessä välinpitämättömyys koiraa kohtaan on erittäin hyvä rangaistus. Kiteytettynä paljon kanssakäymistä koiran kans.

[kiemsa-3]

ai niin ja jos se karttaa ihmisiä on hyvä järjestää tilanteita ja silloin pitää itse olla rento ja varaukseton koira aistii jännityksen ja on itekin sitte varautunut. Oman koiran käytöstä ei pidä varoa ennenku siihen on aihetta. Monesti oma jännitys ja pelko koiran käytöksen suhteen saa koiran reagoimaan ei toivotulla tavalla.

[Jyry-Sisu]

Kiemsa-3 puhuu asiaa. Itsellä on parinkymmenen vuoden kokemus koirista ja itse koulutetut koirat ovat toimineet niin kuin niiden on pitänyt. Viimeisin oli erään eläinlääkärin kommentin mukaan itsepäisin koira, jonka hän oli urallaan tavannut. Ehkä tässä oli kyllä lääkärissä vikaa, koska kyseinen koira oli kuin unelma. Tämä (sekarotuinen? KKu) koira ei kylläkään ollut metsästyskoira, vaikka metsästysviettejä kovasti olikin. Jos kiinnostaa, voit seurata meidän Jyryn edesottamuksia os. http://jyry.blogit.fi/. Saa kommentoida, siksi blogi on alunperin tehtykin. Jyrystä on tarkoitus tulla metsästyskoira.

Jyry täyttää kohta 8kk ja on "sisällä kasvanut". Jyryllä on kyllä 500m2 ulkona vapaassa käytössään, joten ei se sisällä todellakaan ole jatkuvasti. Viittasin blogiin siksi, että meillä on virallisia koira-asiantuntijoita käynyt ja olen heiltä saanut vahvistusta omille tulkinnoilleni ja lähestymistavalleni. Koirat ovat toki yksilöitä ja roduissa eroja, mutta on niissä paljon samaakin.

Jyryä on pienestä pitäen totutettu moneen. Ennen meille tuloaan (11-viikkoisena) se oli opettu todella hyvin autossa matkustamiseen. Me olemme vieneet Jyryä ihmisvilinään esim. ison kaupan ulko-oville. Jyry on myös istunut auton kyydissä kun auto on ollut nosturissa katsastuskonttorilla. Yms. Yms. Metsäänkin on tietty viety aina kun vain mahdollista. Toisia koiria on menty haistelemaan aina kun mahdollista ja koirapuistoissa on käyty. Samanikäisiä koiria Jyry ei paljoa kumartele, mutta vanhat koirat saavat varauksetonta kunnioitusta osakseen. Tuloksena on nyt Jyry, jolla häntä pysyy ylhäällä tilanteessa kuin tilanteessa. Jyry ei ryntää koskaan suinpäin mitään arveluttavaa tutkimaan vaan lähestyy aina rauhallisesti, valmiina säntäämään karkuun, jos on tarvetta. Tällaista reaktioita ovat viime aikoina aiheuttaneet, jotkin normaalista todella poikkeavat asiat. Uskaltaisin väittää, että tuo on parempi tapa kuin suinpäin sännätä. Pennumpana Jyry säntäsi ensin karkuun, mutta heti perään oli päästävä katsomaan (ei voinut edes estellä), että mikä säikytti. Jyryllä on myös tapana tökkiä kuonollaan vähän kaikkea - sitä tekee vähän liiankin rohkeasti. Ihmisiin Jyry suhtautuu lenkillä uteliaasti, mutta varovaisesti. Kun kotiin tulee vieraita tai mennään kylään, niitä silloin tervehditään iloisesti ja reippaasti.

Meillä Jyry vieläkin nukkuu jopa kanssani samalla tyynyllä kuono otsan päällä. Saisi se siinä olla enemmänkin, mutta valitettavasti sängyssä tulee Jyrylle liian kuuma. Mielestäni koirasta tulee helpommin koulutettava, kun sitä ei pidä vain tarhassa. Koiran pitää tottua puheeseen ja oppia ihmisten eleet. Itsekin opit tuntemaan koirasi "kielen". Jos pentu oppii ihmiskontaktiin pienestä pitäen, sen tapakasvatukseen pitää kiinnittää enemmän huomiota kuin pelkällä ulkokoiralla. Esimerkiksi,"sisäpennulla" pentupureminen saattaa jäädä päälle isompana ja se on sitten kitkettävä erikseen pois. Ulkokoirat eivät välttämättä koskaan opi puremaan ihmistä (pentuna), joten ei ole mitään, mikä jäisi päälle myöhemmin ja olisi kitkettävä. Kuten kiemsa-3 sanoi, välinpitämättömyys on pahin rangaistus koiralle. Lyöminen ja huutaminen on huomion antamista koiralle (eli tavallaan myös siis palkkio). Jyryä ei ole koskaan lyöty. Koiraa ei saa pelästyttää pois jonkun asian tekemisestä (ellei ole kyse oikeasti koiralle tai ihmiselle vaarallisesta asiasta, kuten päälle jäänyt pentupureminen). Jos koiran pelästyttää usein, siitä tulee hermostunut. Ei-sanakin pitää koiralle erikseen opettaa (jos sitä nimittäin haluaa käyttää). Meidän näkemyksistä lisää tosiaan blogissa ja erityisesti "Matkan varrelta"-sivulla.

t: Minna & Jyry

[joni]

hyvä että jotain tekstiä ilmestyy...

5 harmaata koiraa kasvattaneena ja neljässä (viimeisessä) niistä toimivan (hyvin) koiran saaneena olen vain todennut ettei näillä kahdella rodulla ole mitään tekemistä keskenään eikä missään suhteessa. en vaan halua että karhukoirissa tuo ensimmäinenkään menee pilalle oman hölmöyden takia koska jos koira on hirvelle erittäin aktiivinen 4kuukauden iässä ja myöhemmin ei sinne innostu niin uskon kasvattajan tehneen virheitä riittävästi.

Karhukoira perheellisellä jossa pienet lapset tuntuu olevan melkoinen "keskustelu" siitä mikä on oikein kun isäntä ei ole kotona ja hakee selkeästi paikkaa kakkosena jota harmaa ei edes yrittänyt koskaan. mutta luonne muutenkin on huomattavasti enemmän tarkkaileva, älykkäämpi ja muistavampi.

voin todeta myös että kanssakumppaneiden kanssa leikkikäy ja ei rähise ikinä mutta on aivan sama kuka vastaan tulee jos vastapuoli aloittaa rähinän niin varmasti vastaa ja täysillä. poikkeuksena selvästi isommat koirat.

no mutta asiaa ja lähinnä tulevaan tehtävään liittyen eli haun suhteen harmaat ovat aika helppoja koska ne joko hakevat tai eivät ja väitän että se on puhtaasti geeniperimää eikä harmaalla hakua oikeasti voi kouluttaa kun taas karhukoira selkeästi hakee ja toimii kauemmaksi sitä mukaa kun luonne kehittyy ja luottamus isäntään kasvaa, mutta missä vaiheessa erityisesti tietysti tässä tapauksessa uroksella on odotettavissa ikä jossa rohkeus alkaa olla vakio ja koulutuksen tulos nähtävissä?

miten pentu kestää tyhjään haukuttamista ilman kaatoa vai onko kenelläkään siihen oikeasti mitään todellista käsitystä?
miten haukkusitkeyttä ja ennenkaikkea karkkotilanteissa seuraamista on onnistuttu kehittämään? harmaa kun jurppasee toimiessaan vaikka 50km jos kunto on vaan kunnossa ja niillä joilla ne ei seuraa niin väitän että on vain syyskäyttökoiria. Tätä ominaisuutta en aina ole arvostanut mutta kyllä koira saisi yli 10km karkot seurata ja karhukoirilla olen huomannut aika moisia eroja seuraamisissa ja uskon edelleen siihen että ne ketkä osaa niin ovat kouluttamalla sen tehneet?

antakaapa vinkkejä?

Jari

[hannutii]

no mutta asiaa ja lähinnä tulevaan tehtävään liittyen eli haun suhteen harmaat ovat aika helppoja koska ne joko hakevat tai eivät ja väitän että se on puhtaasti geeniperimää eikä harmaalla hakua oikeasti voi kouluttaa kun taas karhukoira selkeästi hakee ja toimii kauemmaksi sitä mukaa kun luonne kehittyy ja luottamus isäntään kasvaa, mutta missä vaiheessa erityisesti tietysti tässä tapauksessa uroksella on odotettavissa ikä jossa rohkeus alkaa olla vakio ja koulutuksen tulos nähtävissä?

miten pentu kestää tyhjään haukuttamista ilman kaatoa vai onko kenelläkään siihen oikeasti mitään todellista käsitystä?
miten haukkusitkeyttä ja ennenkaikkea karkkotilanteissa seuraamista on onnistuttu kehittämään? harmaa kun jurppasee toimiessaan vaikka 50km jos kunto on vaan kunnossa ja niillä joilla ne ei seuraa niin väitän että on vain syyskäyttökoiria. Tätä ominaisuutta en aina ole arvostanut mutta kyllä koira saisi yli 10km karkot seurata ja karhukoirilla olen huomannut aika moisia eroja seuraamisissa ja uskon edelleen siihen että ne ketkä osaa niin ovat kouluttamalla sen tehneet?

antakaapa vinkkejä?

Jari

Kyllä varmasti rotukohtasia eroja on keskimääräsessä yksilössä näissä jutuissa mitä kerroit, mutta enemmän se on yksilöstä kiinni oli rotu kuin rotu. Karhukoirissa on paljo koiria jotka hakee jo nuorena laajasti ja haukkuu erällisen, pidemmästikkin ilman kaatoja ja seuraa myös riittävästi. Toki on myös paljon näitä jotka kehittyvät hitaammin ja kaatojen myötä. Kaato-pari tekee varmasti nuorelle koiralle hyvää, mutta enemmän se koira hirvityöskentelyssä kehittyy kuin raatoa parkatessaan. Uskon, että enemmän on väliä minkälaisiin töihin hirviä ampuu. Jos aina ammut löytöpaikalle niin moni koira voi tästä löysistyä tai "viisastua" ja antaa hullumpien hirvien juosta. Löytyy toki myös mustista näitä luupäitä jotka haluaa operoida samalla hirvellä koko päivän vaikka karkot olisivat reilumpiakin. Ja näin on varmasti joka rodussa.
Ainakin oman kokemuksen perusteella oon tullut siihen tulokseen, että tärkeintä koiran kanssa pelatessa on osata lukea juuri sitä yksilöä. Kovapäiselle kun näyttää reilusti ja määrätietoisesti nuorena kaapin paikan niin siitä saapi luotettavan kaverin. Vastaavasti pehmeämpi luonne tarvii löysemmän linjan olipa väri sitte musta tai harmahtava. Sama pätee myös metästyskoulutukseen.

[mustasurma]

Varautuneisuudesta en tiedä onko periytyvää mutta positiivisilla ihmiskontakteilla voi hieman varautuneisuutta lieventää. Ja negatiiviset kokemukset taas pahentaa asiaa.
Yleensä on kyse luottamuksen puutteesta ihmiseen joka on saattanut tulla jostain epämiellyttävästä tai kipua aiheuttavasta tilanteesta ihmiskontaktissa.

Kyllähän se varmaan niin on että varautuneesta pennusta tulee herkästi varautunut aikuinen. Niinkuin "hannutii" totesi, kannattaa tutkiskella omaa pentua yksilönä ja käsitellä sen mukaan jos huomaa jotain ei toivottua piirrettä koiran käyttäytymisessä.

Liukkosen Martin hirvikoiran koulutusohjeissa on sanottu jotenkin tähän tyyliin:
Yleensä koiran poikkeavaan käyttäytymiseen löytyy syy kun asiaa vain tarkemmin miettii ja kertaa mielessään menneitä tapahtumia ja tilanteita ja koiran kokemuksia.

[kiemsa-3]

Kyselit joni vielä tuosta seuraamisesta. Itse keltanokkana ihmettelin omaa koiraani, että miksi jättää seuraamisen kunnes lopulta tajusin ettei koira todella jätä hirviä vaan kyse on aina ollu yhteydenotosta. kk (ainakin minun) on tiimityöskentelijä se käy jossain vaiheessa kattomassa että olenko mukana. Alussa jäi monet hirvet saamatta kun yhteydenoton jälkeen lähin toiseen suuntaan jopa pois kokonaan. kaksi ensimmäistä syksyä piti kuurona kävellä metso ja koppelohaukuista ohi jotta koira tajuaa,että isompaa riistaa täältä haetaan. Kaatoja ei ole montaa, mutta koira on tajunnu että innostun -piip- hirvistä ja mitä kauemmin koira saa hirveä haukkua sitä kiinteämpää on seuraaminen. Eli jos meinaa koekouluttaa niin kannattaa antaa haukkua mahdollisimman kauan ennenkuin karkottaa. Kaadolla ei mielestäni ole hirveän suurta merkitystä tärkeämpää on se että koira tajuaa isännänkin olevan hirvistä kiinnostanut. Pitkien seuraamisten aikana olen aina pyrkinyt menemään mahdollisimman lähelle haukkua vaikka perille ei olisi ollutkaan mahdollista päästä tai jos haukku on jo väärillä mailla.Mielestäni kk:lle ei sovi se että jätetään haukkumaan ja haetaan seuraavana päivänä pois. Pääasia että koira luottaa siihen että kyllä se isäntä sieltä tulee kyllä tätä otusta voi seurata. Tällaista olen oman koirani kanssa oppinut saattaa olla että pätee vain minun koiraan. Mutta harmaisiin nähden mielestäni kk on enempi isännän kans yhdessä toimiva harmaa taas on itsenäisempi pyytäjä. (ei herneitä tämä vain minun mielipide vaikken asiasta mitään tiedäkään). Itse tein koirani kanssa valtavasti virheitä onneksi pelaa vielä syksyllä haukkui 93,5 p.. Haluan vain auttaa jos näistä mietteistä on nuoren koiran omistajalle apua.

[joni]

varautuneisuudelle ihmisiä kohtaan tiedän syyn ja se on silmän operointi syksyllä kun jouduimma sen kiinni ompelemaan sarveiskalvon repeämän takia josta seurasi useampi lekurikäynti. Täytynee odottaa jokin kuukausi ja ruvera totuttamaan taas vieraisiin ihmisiin systemaattisesti.

hirvelle tuntuisi hinkua olevan mutta lunta liikaa jo vaikka vahingossa irti pääsisikin. jotenkin se vaan jää harmittamaan kun niin hyvä alku pennulla ja sitten yli 1,5kk:den katko silimän takia sotki loppusyksyn...

Kuinka paljon kesällä uskaltaa yli vuotista pentua juoksuttaa ja kuntouttaa vai kannattaako vielä välttää liiallista juoksutusta esim. pyörällä?

[Jyry-Sisu]

Meillä on nyt siis päivää vaille 8kk-ikäinen kku. Jyryllä on (kuten aikaisemmin mainitsin) likimain vapaassa käytössään (pitää vain ovi avata) 500m2 ja aika paljon Jyry siellä juoksentelee. Päivällä kävellään n. 2km ja illalla 5.5km - narussa. Lepopäiviäkin yritetään välillä pitää. Kohta aletaan tuo iltalenkki juoksemaan. Metsäreissuihin tuli pitkä tauko kun Jyry rupesi jo lähtemään kauemmaksi ja autoteitä oli lähellä eikä koiralle ollut GPS-pantaa (koirakin oli vähän liian pieni pannalle). Nyt on sitten GPS-panta ja tarkoitus lisätä metsässä käyntiä niin, että saa juoksennella siellä pari tuntia itsekseen - jos haluaa. Joudumme ajelemaan kauemmaksi metsäreissuille, joten hyvä jos 2 kertaa viikossa onnistuu nykyisissä puitteissa. 2km+5.5km jatkuvat tuonne keväälle, jolloin aletaan myös pyöräilemään joinakin iltoina. Eläinlääkärin ohjeen mukaan, ensin harjoitellaan ja sitten ensi alkuun muutama viikko 1-2 km. Sitten voi pidentää, mutta koko ajan on tarkkailtava, ettei ala ontumaan ja anturat/kynnet eivät kulu liikaa. Sinulla on jo vanhempi koira, joten voitte sen muutaman viikon jälkeen lisätä ehkä reippaammin matkoja. Eläinlääkäri ei antanut sen tarkempia ohjeita kuin että koiran on jaksettava kotona vielä lenkin jälkeen vähän leikkiä ja ontua ei saa. Tarkkana myös sitten sen koiran juoksuasennon kanssa! Pyöräilyllä tosiaan saa kestävyyskuntoa ja metsässä voimaa.