Pennun valinta: Miten, Mistä & Kuka ja miten onnistui?

[blackdog]

Aihetta voitaisiin varmaankin käsitellä tuolla suumerkeistä keskusteltassa, mutta avataanpa aihe ihan oman otsikon alle.
Eli kiinnostaisi lukea kokemuksia ja mielipiteitä siitä miten ja millä kriteereillä olette pentuja valinneet; valitaanko pentu itse vai käytetäänkö "konsulttia", luotetaanko suumerkkeihin vai sukutauluun ym. ym. ja miten valinnat onnistuivat?

Avaukseksi pari tosijuttua suumerkkeihin perustuvasta pennunvalinnasta ja valinnan onnistumisesta:
Keski-Suomessa Laukaassa eleli ja kasvatteli koiria mies nimeltä Ensio Saikkonen. "Enska" oli tutustunut sota-aikan Itä-Karjalassa paikallisiin ammatimetsästäjiin ja heidän koiriinsa. Olipa tullut tutuksi suumerkit kuin myös muut merkit joilla pyyntikoirat valittiin. Sodan jälkeen Enska ammensi noita oppeja ja aloitti kasvatustyön Tarmon-kennelnimellä karjalankarhukoirilla ja siirtyi 70-luvulla ensin harmaisiin ja sitten itälaikkoihin. Hän kierti koirineen hirvenpyynnissä jahdeissa ympäri Keski-Suomea ja kelpuutettiin mm. Metsäliiton "kekkos-jahteihin" koiranohjaajaksi. Hän metsästi myös paljon Rikhard Sotamaan kanssa jota pidetään yhtenä karjalankarhukoiran alkuvuosien kehittäjistä.
Enska sai jonkinlaisen koira-gurun maineen ja hän avusteli koirien hankinnassa ja oli mukana valitsemassa pentua paikkakunnan metsämiehille.
Noista reissuista on jäänyt erityisesti muutama mieleen jotka meni suunnilleen näin:

Laukaalainen mies oli karhukoiran pentua hankkimassa ja oli katsellut pohjanmaalta pari pentuetta. Miehet lähti ensimäimmäiseen paikkaan, jossa pennut katsottuaan Enska totesi ettei meidän koiraa ole tässä pentueessa. Matka jatkui Kauhajoelle Aarno Mäkisen luo jolla olevasta pentueesta Enska valitsi urospennun. Pennusta tuli ei sen vähempää kuin Hirvikuningas 1988-1989-1990 Eräkairan Juuso.

Toisella reissulla oltiin hakemassa niinikään Juuson astutuspentua. Pennun ottaja halusi urosta, mutta Enska pennun katsottuaan kielteli ja käski ottaa narttupennun ja sanoi: "Ota tuo narttu, sillä on suu ihan sekaisin!"(tarkoitti suumerkkejä). Pennunottaja valitsi kuitenkin mieleisensä uroksen ja sai koiran joka haukkui hirveä jonkin verran. Ko.koirasta ja sen puutteista keskusteltaessa Enska aina muisti sanoa että: "Minähän kielsin ottamasta sitä". Mutta se narttu johon Enska kovasti mieltyi oli Viitasalon Ruska....

Kolmannessa tapauksessa Karhunkaira Hemmetär oli astutettu Vilkun Vilillä ja omistaja pyyti Enskan mukaansa astutuspentua hakemaan. Enska valitsi pentueesta uroksen ja nartun ja ilmoitti niiden olevan parhaat. Ja vaikka tarkoitus muistaaksi oli ottaa vain yksi pentu, niin Erkki Yläjärven mukaan lähti nuo molemmat. Tuo reissu oli viittävaille saada ikävän lopun kun Enska kotimatkalla sai sairaskohtauksen, mutta noista pennuista tuli karhunhaukkujat Kerrostalon Pörri ja Kerrostalon Pilke. Noiden omistajan Erkin kanssa joskus jutellessani hän sanoi, että luottaa Enskan valintataitoon 100%:sti.

Itse pääsin livenä seuraaman kun Enska valitsi harmaan pentueesta uroksen ja nartun. Pentueen emä oli omassa hirviporukassa ja kasvattajan kanssa seurasimme koko pentueen kehitystä niiden varttuessa. Pentuja oli 7 ja nuo valitut molemat olivat pentueen ylivoimaisesti parhaat koirat.
Vaikka Enska tutki pennut jokapuolelelta, niin suumerkit oli ne joilla valinta aina lopullisesti tehtiin.

Varmaankin valinnat joskus meni pieleenkin ja tietysti on merkitystä kenelle pennut menee, samoin kuin sillä että mistä pentua valitaan, niin kyllä joillakin taitaa sittenkin olla enemmän näkemystä ja taitoa koiran valinnassa kuin toisilla. Ei se voi kerta toisensa jälkeen tuurilla onnistua...

Jos jollakin on omakohtaisia kokemuksia esim Eero Peiposen tai jonkin muu suorittamista pentujen valinnoista, niin niistä olisi todella mielenkiintoista kuulla.

[hepe68]

seuraavn pennun valinta kriteerit ovat jo päätetty.eli,vanhemmat A/A lonkkaiset(ehdottomasti) ja niiden vanhemmat niinikään A/A lonkkaiset(ehdottomasti) ja edelleen niiden vanhemmat vähintään A/B lonkkaiset,mielummin A/A. seuraavaksi mitä tulee noihin PRA koiriin,yksikään 8:ssa sukupolvessa ei kestä olla sairas tai edes kantaja.
siinäpä kasvattajille jalostus tavoite.noilla kriteereillä joudun varmasti valitsemaan toisen värisen hirvikoiran.mutta,mitäpä se haittaa,voihan kuitenkin olettaa että koira on terve.

[Pentti Koskelo]

Siinä saattaa käydä sillälailla että kun lähtee sutta pakoon tulee karhu vastaan,eli en usko että se on ratkaisu.Onelmat siellä saattaa olla vain erilaiset ja vielä pahemmat.Onneksi Suomi on vapaa maa.Kiitos vapaussotureiden.

[hepe68]

noita tiedossa olevia ja periytyviä sairauksia on väärin ruveta vähättelemään,varsinkaan kasvattajan.jos joku pennun ostaja sellaiset hyväksyy tietoisesti niin asiahan on hänen,minä en kuitenkaan sitä tee.kyllä kkk puolelta löytyy jalostukseen terveitäkin hyviä yksilöitä.mutta,jokainen taaplaa tyylillään ja joku voi jättää kasan jopa kokonaan hajalleen.

[mustasurma]

vanhemmat A/A lonkkaiset(ehdottomasti) ja niiden vanhemmat niinikään A/A lonkkaiset(ehdottomasti) ja edelleen niiden vanhemmat vähintään A/B lonkkaiset,mielummin A/A. seuraavaksi mitä tulee noihin PRA koiriin,yksikään 8:ssa sukupolvessa ei kestä olla sairas tai edes kantaja.

Tuo taitaa olla toiveunta

[alesi]

kannattaa vaihtaa suosiolla rotua , suurta haukkuvuutta noilla kriteerein ei taida tulla no jos se ei ole pääasia niin sitten

[kku]

Ei taida löytyä mistään hirvikoirarodusta noita kriteerin täyttävää koiraa! Mutta jos olettaa että kun ei ole tarkastettu niin se on terve niin sitten roduista jotka ei ole pevisassa voi löytyä

[hese]

”Oma” valintani;
Pennun hankinnan lähtökohta oli pelaava narttu joka kaverillani oli. Nartun ollessa nuori kaverini soitti joskus metsästä ja kirosi, että tätä ei saa pois metsästä ja hirveltä millään. Silloin päätin ja sovittiin, että otan pennun kun hän nartun astuttaa. Elämäntilanne ei antanut mahdollisuutta ottaa pentua ensimmäisestä pentueesta. Mutta toisesta pentueesta sovittiin, että pääsen ottamaan urospennun ensimmäisenä.

Pentue syntyi 13.3 ja uroksia oli niistä neljä. Lapset olisi halunneet nähdä pennut tietenkin heti, mutta sain sovittua käynnin parinviikon päähän syntymästä. Vaimokin lähti mukaan jota pidin positiivisena asiana. Siellä ne sitten pentulaatikossa oli emän kanssa. Lapset olivat aivan innoissaan ja jokaista olisi pitänyt silittää ja muutenkin hössöttää niiden kanssa. Kasvattaja siirsi pyynnöstäni urokset vähän erilleen ja pyysin vaimoa katsomaan niistä mieluisimman. Vaimo totesi, että tuo se on jossa on tuota valkoista sopivasti. Sovittiin kasvattajan kanssa, että pentu laitetaan alustavasti varatuksi.

Aika kului ja tuli sitten se lopullisen valinnan paikka. Otin mukaan kitalakimerkkispesialistin. Otimme pentueen autoon ja ajoimme muutamia kilometrejä metsäautotien varteen. Olin varannut mukaan ”tuoksuvaa” hirvenlihaa pussiin ja sillä vedin metsäkoneuran yli jäljen. Olosuhteet olivat pennuille oudot ja saimme lähtemään ne uraa pitkin vain kasvattajan perässä. Yksi pennuista tarttui vain jälkeen ja muut oli enemmän kasvattajasta kiinnostuneet. Ilokseni jäljestä kiinnostunut oli vaimon valitsema pentu. ”Testailtiin” vielä koko pentuetta vetelemällä jälkeä, mutta ei sieltä yhtään pentua yli muiden erottunut. Yritin saada spesialistilta ja kasvattajalta mielipidettä valintaani, mutta selvää mielipidettä ei tullut kummaltakaan. Valitsin sitten vaimon ”merkkaaman” pennun joka oli myös jäljestä kiinnostunut. Rohkeuteni ei olisi varmaan riittänyt muuttamaan päätöstäni vaikka joku olisi jossain ominaisuudessa ylitse muiden mennytkin tai joku olisi muuta suositellut.

Valinta osui oikeaan. Koirasta tuli käyttövalio ja erittäin mieluinen koira muutenkin. Ulkonäköäkin oli riittävästi vaikka ulkomuototuomarit arvioivatkin vain H:n arvoiseksi.

Koiran kohtaloksi tuli hukkuminen hirvityöskentelyssä kuuden vuoden iässä. Vaimoa olin tällaisesta mahdollisuudesta varoitellutkin koska vesistöt eivät olleet este jos hirvet yritti sitä karkoissa perästään tiputtaa.

Kysyin myöhemmin kasvattajalta oliko valintani ollut oikea? Hän kertoi, että toinen uros jonka kaverini valitsi oli hänen mielestään ”lähdöiltään” vielä parempi. No, siitäkin tuli käyttövalio suurin piirtein samanlaisilla töillä. Muut pennut eivät olleet näiden kahden veroisia ainakaan tuloksiltaan.

[leppajukka]

Voin kertoa pennun valinnasta omalta kohdaltani, täysin keltanokkana (ensimmäinen koira minulla).

Aikaisempaa tietoutta ei ollut minkäänlaista. Koiramies touhu oli kiinnostanut minua jo pidempään. Tuttu puhui minulle kkk:sta vuosikymmenten kokemusten perusteella. Tutustuin myös hänen koiriin narttu ja uros, minkälaisia ne ovat. Nartun kanssa kävimme myös lintumetsällä. Tuttu sanoi, että on yksi hyväntuntuinen pentue tiedossa, missä olisi sukutaulu kunnossa. Soittelin kasvattajalle ja myös uroksen isännälle ja muodostelin tilanteesta kokonaiskuvaa ja yritin harkita mahdollisuuksia pitää koiraa. Alustavasti varailin pentua. Narttu oli mielessä, mutta niitä ei pentueessa ollut kuin yksi ja sekin oli varattu.

Kesällä 2007 olimme perheen kanssa viikon lomareissulla Tampereella. Takaisin kotia kohti oli tarkoitus suunnata juhannusaattona. Tuttuni oli Nastolassa juhannuksen vietossa ja sovimme tapaavamme Lahdessa aattona, mistä jatkaisimme tuttuni kanssa Varsinais-Suomeen pentuja katsomaan. Perhe jatkoi Nastolaan.

Pentueessa oli viisi urosta jäljellä. Kolme melkein mustaa, yksi suuri missä oli vähän valkoista. Pentu, minkä minä valitsin oli vaalein näistä (8/2).Valintaan vaikutti monta asiaa. Pentujen tarkkailu mitenkä ne tulivat keskenään toimeen. Mitenkä pennut tulivat emän kanssa toimeen. Mitenkä emä suhtautui pentujen katsojiin (pennut olivat tuolloin 12 vko).

Tutullani oli karhunlihaa, mitä haistatimme ja maistatimme pennuille. Kolme melkein mustaa pentua olivat todella ärhäköitä, suurinta ei juurikaan kiinnostanut, valitsemaani pentua kiinnosti mutta ärhäkkyys ei niin suuri kuin koko mustilla. Teimme maahan jälkeä lihalla ja valitsemani pentu lähti heti kuono maassa kulkemaan ja hakemaan. Kasvattaja sanoi tämän pennun olleen myös metsässä hanakin nuuskimaan kaikki mahdolliset hajut. Joku "kokenut" koiramies oli käynyt myös katsomassa pentuja ja katsonut suusta merkkejä ja sanonut tällä olevan parhaat merkit kitalaessa. Muut pennut ei merkanneet jälkeä niin hyvin.

Tuttu kertoi oman näkemyksensä myös pennuista ja hän sanoi myös, että tällä valitulla pennulla on parhaat kulmaukset. Tämä pentu vaikutti myös hieman rauhallisemmalta, joten se voisi sopia paremmin ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen. Lukemissani koirankasvatusoppaissa oli mainintana kkk:n osalta ”ei suositella ensimmäiseksi koiraksi”. Urosten jääräpäisyyttä oli myös kehuttu.

Välillä kävimme kahveella ja annoimme pentujen rauhoittua. Tulin sitten yksin katsomaan pentuja, mitkä makasivat eri puolilla pentuaitausta. Päästin hiljaisia vihellyksiä ja katselin mitenkä pennut reagoivat. Muutaman vihellyksen jälkeen valitsemani pentu havahtui ensimmäisenä, vaikka ei ollut lähimpänä.

Yksi asia pentujen valinnassa jäi myös mieleen. Tämä valitsemani pentu meni yhdessä vaiheessa seinän vierustalle, kaivoi kuopan ja hautasi sinne koppakuoriaisen. Tämä ”aarre” jäi sitten muiden pentujen iloksi .

Kahden tunnin katselemisen jälkeen lähdimme pennun kanssa ajelemaan kotia kohti. Ensimmäinen pysähdys Nastolassa, mistä perhe kyytiin. Toinen pysähdys Juvalla. Viimeisellä pätkällä ajelimme kotiin. Matkaa reilu 400 km ja pentu nukkui jalkatilassa koko ajan.

Minkälainen koira sitten pennusta kasvoi:

Mielestäni toimiva hirvikoira, metsästyskäyttökerrat ovat jääneet erinäisistä syistä vähäisiksi, ensi syksynä toivon mukaan mahdollisuuksia olisi enemmän. Hirviä ammuttu kaksi, molemmat ampui passimies. Toisessa pääsin kahden tunnin haukulle jo näköetäisyydelle, mutta hirvensarvet näin vasta hirven karkottua. Parina ensimmäisenä vuotena käytti pääasiassa jälkivainua, mutta viime syksynä huomasin useampaan otteeseen, että käyttää myös ilmavainua. Haku on hyvää ja pitää yhteyttä haukun aikana.

Näyttelyissä muutaman kerran käyty ja jonkinlaista tulosta saatu. Pentueesta tähän mennessä parhaimman arvostelun saanut.

Luonne vaikuttaa hyvältä tulee toimeen lastenkin kanssa. On meillä sisällä viikoittain jonkun yön. Muiden koirien kanssa tulee myös toimeen, jos toinen koira aloittaa rähinän niin tarvittaessa vastaa. Viimeksi näyttelyssä herätti ihmettelyä, kun oli toisen uroksen kanssa vierekkäin ilman mitään ärinöitä.

Tyytyväinen olen ollut!
T: Jukka

[hurja]

Kun olen valinnut pentua olen luottanut tuuriin ja hyvin on toiminut 3 eri rodusta kva!

[marlee]

Aihetta voitaisiin varmaankin käsitellä tuolla suumerkeistä keskusteltassa, mutta avataanpa aihe ihan oman otsikon alle.
Eli kiinnostaisi lukea kokemuksia ja mielipiteitä siitä miten ja millä kriteereillä olette pentuja valinneet; valitaanko pentu itse vai käytetäänkö "konsulttia", luotetaanko suumerkkeihin vai sukutauluun ym. ym. ja miten valinnat onnistuivat?

Blondina kysyn, mitä nuo suumerkit ovat ja miten niitä luetaan???

[sumu]

Jonku sortin horskooppi

[mikko uusipaikka]

Ensimmäinen syksy takana ja 2 hirveä saatiin lyhyihin töihin pojalle. Oli 2 urosta joista sain toisena valita Ens syksynä yritetään lisää töitä suurriistalle. Karhurohkeus kiinnostaa, ja uusi pentu on varattuna taipparin läpässeistä vanhemmista, ...mutta uuen pennun valintaan otetaan huomioon monenlaisia neuvoja . Muuten menee ihan tuurilla!

[karhumäki]

Laitoin tänne näitä pentujuttuja, kun tuo toinen pentuosion jutut hortoilee kuin ..ssä anttilassa.
En kysynny keneltäkään neuvoa, enkä ottannu ketään mukaan valkkaamaan.
Joka tapauksessa, pentu on kohta vuotinen, otettu emästä, mitä on seurattu 6 vuotta, urokki ihan "outo",
näyttelystä tuli enemmän kuin odotin, elikkä seuraava etappi on elokuun 20.
Täyden moraalin miehenä en työnnä hirville ennen sitä.

[heinähattu]

Se on kiimasin aika karhukoiranartuilla ja ite kullakin... nyt olis kova halu saada kantanarttu talouteen mut kiinnostas enempi sijoitus narttu, jos vaikka siinä sais mahdollisimman paljon ensiopetusta kasvattajalta ja näin ollen ei tämäkään suomen paras harrastus pääsis UKKOUTUMAAN. Jos jollain olis tietoa näistä sijoitus nartuista voi ottaa yhteyttä yv:nä tai kertoa tällä osiolla.