Karjalan karhukoiran terveys / jalostustavoite

[sauli l]

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia (PRA, kaihi, PRA, PHTVL/PHPV, trichiasis, RD), uusintatarkastukset ja niiden tiheys (sairaan jälkeläiset kaikki kantajia, kantajan jälkeläisistä puolet kantajia)?
Lonkkavikojen vastustus, onko D-poissulkeminen aina perusteltua.
Epilepsia, esiintyi taannoisessa kartoituksessa noin kolmella prosentilla.
Muut perinnöllisen taustan omaavat sairaudet kuten yleinen vastustuskyvyn lasku ja tulehdusherkkyys, polvinivelen heikkoudet, selkärangan kehityshäiriöt, atopia jne?
Pitäisikö tiedot saada paremmin jalostusneuvonnan käyttöön?
Pitäisikö sairaustietojen olla julkisia silmäsairauksien tapaan?
Astumishaluttomuus tai nartun vihaisuus, hyväksytäänkö keinosiemennys tulevaisuudessa?

[kimppa]

Tähän ei tarvitse erityisemmin vastata, kun katsoo KoiraNetin terveys tuloksia päivittäin. Niin kyllä tekemistä riittää jalostustyössä tulevaisuudessakin.
Varmaan tietyt asiat tulee tiukkenemaan. Silmien tarkastus 36 kuukauden välein, ehkä liian pitkä väli! Nämä asiat jalostustoimikunnan käsissä, sekä kasvattajien myös. Eihän koirankasvatuksella rahoiksi pistetä. Sehän on vaan harrastusta.
Aika hiljaista on ollut tällä osastolla!

[bete1]

Niin no luonnon valinta on jäänyt pois lähes kokonaan ->kasvattajan valinta...ollaan saatu aikaan jotain hyvää ja huonoakin...eteenpäinkin olisi päästävä..
tarkastus väh.kerran 2 vuodessa
Ei kannata sulkea pois ainakaan vielä D -kirjaintakaan, jos ei estä normaalia liikettä esim. 7 vuotiaana.
Epilepsiaa ei ilmeisestikään ole edelleenkään kovin runsaasti, koska ei oireitakaan ilmene(1 olen nähnyt joskuus 20v sitten metsästystilanteessa, hetikohta kohtauksen jälkeen koira löysi hirven ja katosi maan ääriin)
Muut perinnöllisen taustan omaavat sairaudet/viat, jos me oltaisiin aivan rehellisiä, niin mehän kertoisimme ja kirjaisimme reilusti nähtäville, eli pitäisi saada neuvonnan käyttöön ja tiedot pitäisi olla julkisia.
Vihaisuutta ei voi hyväksyä missään muodossa(joskus olen kyllä nähnyt isäntiä, joilla ei voi olla kuin vihainen koira, ettei välttämättä ole koiran vika)!

[väinö_s]

Kun on tullut noihin muihinkin Saulin aloittamiin keskusteluosiohin jotain vastattua niin laitanpa tähänkin omia ajatuksia ennen yhteenvetoa.
Tuossa ylläolevassa bete:n kirjoituksessa on aikalailla se mitä itsekkin ajattelen mutta 2 vuoden välin pitäisi 3.
PEVISA asiaa olen monesti miettinyt, että aikaisempi käytäntö missä tarkistus ennen toista astutusta olisi pakollinen oli hyvä?
Olen sitä mieltä, että PEVISA hieman nopeammin kaventaa geenipohjaa. Tätä väitettäni perustelen sillä, että ne henkilöt ketkä haluaa "varmasti" hirvelle toimivan koiran ottaa sen hyvistä ja toimivista vanhemmista. He myös vie koiraa kokeisiin, näyttelyihin ja terveystarkastuksiin. He maksaa näistä kaikista aika suurenkin summan. Toisaalta taas ne jotka ottaa pennun mielellä, että no kokeillaan nyt tästä ja onhan meilläkin sitten oikein paperikoira. Heille pentu voi tulla nykyisin kyllä tarkistetuista mutta ei välttämättä niistä muotivanhemmista. Tällöin mahdollisesti myös hieman oudompaa taustaa olevista vanhemmista. Koirasta saattaa kehittyä varma hirven ja karhun käsittelijä mutta saadappa heidät ensin terveystarkastukseen ja jopa kokeisiin. Tänäkin päivänä on vielä niitä jotka ei niistä perusta joko taloudellisista syistä tai muuten vaan.

[jupe]

Ei tuota pevisaa kyllä tarvi tiukentaa,ainakaan tarkastusten osalta.D-lonkkaisten kohdalta vois lieventää,poikkeusluvalla vois käyttää.
Nykyinen neljä sukupolvea 0% ssa. on hyvä,panostetaan jatkossa leveisiin ja laajoihin taustoihin niin pysyy KK jatkossakin terveenä/toimivana.
Pentupörssit/Astutuspalstat vain suositetuille yhdistelmille.
Urosten jälkeläismäärää vois ehkä rajoittaa maks. 10 pentuetta ?

Jatketaan näillä menestyneillä toimivilla...
Jatketaan näillä ns.outosukuisilla toimivilla..
Jatketaan karhulle pelaavien etsintää ja vedetään omana linjana..

Näistä linjoista saadaan tulevaisuudessa muunneltavuutta ja hiukan erilaista taustaa kulloinkin suunniteltavaan yhdistelmään.

[karhu_koira]

Ei tuota pevisaa kyllä tarvi tiukentaa,ainakaan tarkastusten osalta.D-lonkkaisten kohdalta vois lieventää,poikkeusluvalla vois käyttää...

Mikä on semmonen D-lonkkainen koira jota tarvii jalostukseen käyttää? Se on niin erikoinen erikoislupa, ettei semmosia tulla tarvimaan ikinä.

Jos on terveitäkin mitä käyttää niin eiköhä suosiolla unoheta niiden sairaitten jalostus. Kohta ollaan vaatimassa varmaan kaihikoirien vapauttamista jalostukseen erikoisluvilla?

(tämä on sitten minun mielipide, ja on oma vika jos joku herneen imasee nenuun siitä )

[jupe]

Poikkeusluvan vois myöntää esim. Ei nivelrikkoa, A-B lähi tausta 2 sukupolvea,sukutaustaltaan annettavaa rodulle,KVA.
Tämä on vain minun näkemys,varmasti näistä asioista päättävät lopulta asioista paremmin perillä olevat henkilöt.

[Hukkapätkä]

Jos koira on taustoiltaan ns. outosukuinen ja nuorena pelaava, sille minun mielestä pitäisi myöntää poikkeuslupa osallistua jalostukseen D-lonkista huolimatta.

Perusteluita käytön sallimiselle:
- D-lonkkainen koira ei automaattisesti periytä D-lonkkia
- Huonot lonkat saadaan jalostuksella myöhemmin korjattua (on paljon tärkeämpiä asioita, joihin pitää nyt panostaa)
- Joillakin D-lonkkaisilla metsästetään vielä yli 10 vuotiaina, eikö siinä ole koiralle jo tarpeeksi ikää

Jalostusneuvonnan tehtäväksi voitaisiin antaa määritellä, onko kyseinen koira arvokas rodulle muilta ominaisuuksiltaan? Jos koko jalostusneuvonta puoltaisi D-lonkkaisen käyttöä, niin eikö siinä olisi riittävä viesti kentälle, että kyseinen D-lonkka on jalostukseen kelpaava.

[Susi81]

Minä ainakin hyväksysin D/D lonkkaisen jos se on kova Mehtäkoira, muutama vuosi ollaan täässä jalostettu hyvin pitkälti lonkkia. nyt hoksattiin silmät. Pellaavat koirat jotka hyväksytty jalostukseen menneet melko minimiin. Ollaan nyt siinä pullon kaulassa. Eikö tästä pitäs jo jotain oppia.Että kokonaisuus pitää aina muistaa...

[Metsämutiainen]

Mielestäni jonkinlaisia poikkeuslupa mahdollisuuksia pitäisi olla, eikä jalostusneuvonnan tarvitsisi olla asiasta edes yksimielinen kun yhdistelmä voitaisiin toteuttaa. Näkemys eroja on, sille ei mahda mitään ja niitä saakin olla. Mutta ei hankkeen silti tarvitsisi kaatua niihin. Ja sen välttämiseksi poikkeusluvan myöntämisoikeus voitaisiin delegoida henkilölle joka ei varsinaisesti olisi jalostus asioiden kanssa missään tekemisissä. Ja se jalostusneuvoja, joka näkee jonkin koiran käytön tärkeäksi, perustelee kantansa sekä sen, mihin suunnitellulla yhdistelmällä pyritään. Miksi se olisi tärkeä !
Ja sitten toimittaa perustelunsa henkilölle, jolla olisi poikkeusluvan myöntämisoikeus ja tämä hoitaisi valmiiksi mietityn asian Kennelliittoon päin, sillä siisti.
Nyt täytyisi muistaa tai palauttaa mieleen se, että tällainen poikkeuslupa voitaisiin myöntää samalle koiralle ehkä vain 2 kertaa ja tällainen kaksi pentuetta ei ainakaan koituisi rodun tuhoksi, meni se sitten syteen tai saveen, mutta sillä voitaisiin onnistuessaan saavuttaa aika paljon.

Tuossa viimeissä pevisassa, joka on voimassa aina 31.12.2012 saakka (eli hyvin tärkeät 3 v vielä) joko unohdettiin vanhat koirat kokonaan tai sitten ajateltiin niin, että niitten palveluita ei enää tarvita.
Ja tarkoitan tällä sanonnalla sitä, että 10 v tai sitä vanhempien uroskoirien, siis koirien, joitten avulla oltaisiin voitu saada sukutaustoihin jotain erilaisuutta vielä aikaan (Kun toinen ääripää on ihan nuoret koirat ja molempien palveluita tultaisiin tarvitsemaan. Eikä tulu nuoria outosukuisia, ellei pystytä käyttämään vanhoja outosukuisia koiria) on läpäistävä nyt sama terveystesti kuin 2,3,4 tai 5 vuotiaiden koirien ja se on minusta kohtuuton vaatimus. Kyllä koiran iällä on oma merkitys. Jos tuon ikäiset koirat läpäisevät pevisa testin moitteitta, niin nehän ovat oikeita tervaskantoja. Tällaisille vanhoille uroksille olisi pitänyt sallia poikkeusluvan turvin muutama pentue ilman pevisa tarkastusta. Kun tällainen moka on nyt tehty niin vähintä, mitä järjestö voisi tämän asian eteen enää tehdä on maksaa vanhojen koirien pevisa tarkastuskulut jos niitä nyt kukaan suostuu testeihin enää viemään.
Ja tasapuolisuuden nimissä, jokainen uros jolla on yli 20 jälkeläistä on velvoitettava käymään pevisa testissä kun koira täyttää 10 vuotta niin nähdään, mikä on niitten terveystilanne silloin.

[tl]

Ei tuota pevisaa kyllä tarvi tiukentaa,ainakaan tarkastusten osalta.D-lonkkaisten kohdalta vois lieventää,poikkeusluvalla vois käyttää.
Nykyinen neljä sukupolvea 0% ssa. on hyvä,panostetaan jatkossa leveisiin ja laajoihin taustoihin niin pysyy KK jatkossakin terveenä/toimivana.
Pentupörssit/Astutuspalstat vain suositetuille yhdistelmille.
Urosten jälkeläismäärää vois ehkä rajoittaa maks. 10 pentuetta ?

Jatketaan näillä menestyneillä toimivilla...
Jatketaan näillä ns.outosukuisilla toimivilla..
Jatketaan karhulle pelaavien etsintää ja vedetään omana linjana..

Näistä linjoista saadaan tulevaisuudessa muunneltavuutta ja hiukan erilaista taustaa kulloinkin suunniteltavaan yhdistelmään.

Samaa mieltä jupen kanssa ja lisäisin vielä seuraavaa...
- Ensimmäinen silmätarkastus koiralle siinä vaiheessa kun sitä on tarkoitus käyttää jalostukseen ja viimeinen esimerkiksi 5-6 vuotiaana. Jos koira todetaan 5-6 vuotiaana terveeksi silmiltään niin se sitten on riittävän terve. Alle kaksivuotiaalle koiralle tehty silmätarkastus oikeuttaisi 2-3 pentueeseen ennen kuin koira olisi tarkastettu uudelleen yli kaksivuotiaana. Eli pyrkimyksenä olisi, että koira selviäisi kahdella tarkastuksella koko elämänsä. Vapaaehtoiset tarkastuksethan on aina mahdollista.
- D-lonkkaisen koiran käyttäminen jalostukseen olisi mahdollista jalostusneuvonnan kanssa yhteistyössä tehtävissä yhdistelmissä, eli tässä voitaisiin katsoa yhdistelmän yhteistä lonkkaindeksiä. Ei mitään poikkeuslupia koska niitä ei saataisi kuitenkaan, vaan käyttäminen olis mahdollista kunhan yhdistelma tehdään lonkka taustaa silmällä pitäen järkevästi. Jostakin olen lukenut, että 20 prosenttia huonoissa lonkissa on periytyvää ja loput jotakin muuta.
- Minun mielestä kaikki yhdistelmät on hyviä yhdistelmiä oli siellä muotikoiria tai mitä vaan kunhan ne tehtäisiin laajoina nykyisten suosituskriteerien mukaisina.
- Uroksien jälkeläismäärää vois asetella vaikka siten, että 5 pentuetta alle viisi vuotiaana ja kun koira on tarkastettu uudelleen 5-6 vuotiaana niin 5 pentuetta lisää lakkariin. Nykysäännöt nartuille on OK, mutta tarkastukset koskisi myös niitä eli nartulle käytännössä yksi pentue alle kaksi vuotis tarkastuksilla jonka jälkeen se pitäisi tarkastaa tai sitten pentutehtailu aloitettais vasta yli kaksi vuotiaalla nartulla jolloin selviää sillä kahdella tarkastuksella.

[sauli l]

Lisää mielipiteitä tarvitaan, vaikka paljon asiaa sivuavia seikkoja on tullutkin muilla palstoilla esille. Pidän tätä osiota jalostustavoiteohjelmassa vaikeimpana ja kipeimpänä asiana. Moni tuskailee, jalostusneuvojat mukaan lukien, urosvalinnan vaikeutta. On vaikeuksia löytää toimiviksi oletettavia yhdistelmiä joilla riskit periytyvien, etenkin silmäsairauksien, kohdalla on pieni. Kolmas polvi alkaa koiralla kuin koiralla olla joko varmoja tai 50% todennäköisyydellä kantajia.
Koirilla tunnetaan lähes 400 perinnöllisen taustan omaavaa sairautta. Tähän monilukuisuuteen on vaikuttanut koirarotujen sisäsiittoisuus. Suurin syyllinen tähän on ihminen jalostusvalintoineen.
Näillä näkymin on ilmiselvää, että perinnöllisistä sairauksista täysin vapaa rotu on utopiaa. Samoin usko siihen että geenitestit tai populaatiogenetiikka voisivat tuoda jonkin maagisen ratkaisun terveysongelmiin. Toki ne ovat tulevaisuudessa yksi hyvä jalostuksen apuväline.
Pääperiaatteen terveysjalostuksessa tulee olla se, että kaikkien jalostukseen käytettävien koirien tulee olla toiminnallisesti ja rakenteellisesti terveitä ja joiden luonne ja käyttöominaisuudet ovat rodulle tyypillisiä. Päämääränä on koira joka elää pitkän ja terveen, käyttötarkoitukseensa soveltuvan elämän.
Perinnöllisiä sairauksia ja sukusiitostaantumaa (alentunut elinikä ja hedelmällisyys, perinnöllisten sairauksien kumuloituminen) vastustetaan lavean geenipohjan tavoittelulla sekä sairauksien mahdollisimman laajalla kartoittamisella. Pevisa rekisteröi vain minimaalisen osan perinnöllisistä sairauksista.
Siksi:
1. Yksilöiden jälkeläismäärää tulee entisestään rajoittaa, jotta mahdollisimman monta eri yksilöä osallistuisi rodun geeniperimän ylläpitoon.
2. Tiedon keruuta, rekisteröintiä ja avoimuutta sairauksista tiedottamisesta on tehostettava. Näin voidaan välttää ainakin se, ettei käytetä sellaisia yhdistelmiä joissa samoja sairauksia on esiintynyt molemmin puolin
3. Vain terveitä ja kestäviä koiria paritetaan. Käyttöikä on tässä erinomainen indikaattori. Koirat jolla on joku pitkäaikaista lääkitystä vaativa sairaus, erityisruokavalio tai toistuvia, esimerkiksi anaalirauhas- ja kurkunpäätulehduksia, on syytä karsia jalostuskäytöstä.
4. Sairauksissa, joiden tiedetään aiheutuvan monien geenien yhteisvaikutuksesta, esimerkiksi lonkkaviat, on yhdistelmän tavoitteeksi asetettava korkeampi indeksi (BLUP) kuin rodussa keskimäärin. Tämä voisi jopa sallia joissain yhdistelmissä D-lonkatkin toisella osapuolella. Nämä indeksit ovat nykyhetken tietämyksen mukaan paras tapa ennustaa tämän tyyppisten sairauksien esiintymisten todennäköisyyttä.
5. Yhteen geenin liittyvien sairauksien tunnetut kantajat, kuten on kyse useimmissa silmäsairauksissa, on pyrittävä yhdistelmissä minimoimaan. Pennun valitsijan kannattaa suosia yhdistelmiä, joissa vanhemmat ovat jo varttuneempia ja uusintatarkastettuja ja lähipolvissa ei ole ruuhkaksi asti kantajia. Nämähän on KoiraNetistä helposti tarkistettavissa. Sairaiden vanhemmat ja jälkeläiset ovat kaikki kantajia, sairaiden sisarukset 75% todennäköisyydellä vähintään kantajia ja kantajien jälkeläisistä 50% on myös kantajia. Varmoja kantajia ei tule jalostukseen käyttää ja niitä 50% todennäköisyyksiäkin vain perustelluista syistä. Taival on pitkä, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
6. Tutkimusta, joka kohdistuu koirien geneettisiin sairauksiin ja DNA –testien kehittämiseen, on syytä tukea kaikin keinoin.

[karhu_koira]

Kysyisin Sauli L:ltä, että minkä verran karhukoirilla tavataan selkärangan kasvuhäiriöitä? Omalla -05 syntyneellä nartulla se todettiin vasta viime syksynä röntgenkuvissa. Koira oli ailahteleva, häntä riippui ja selkää aristi, jonka takia vein koiran eläinlääkäriin. En jaksa uskoa, että olisin ainut, jonka koiralla tällaisia vaivoja tavataan. Säpäkkänä kun olisin ollut, niin olisihan tuolla koiralla kerennyt jo useammat pennut teettää, mutta onneksi niin ei käynyt. Epäilen ja olen kuullut, että kyseessä on kumminkin jotakin kautta periytyvä sairaus.

[sauli l]

Tervehdys karhu_koira. Olipa hyvä ettet kerinnyt tehdä karhun_palvelusta rodulle. Näitä kuvaamiasi selkärangan sairauksia (liuta erilaisia) esiintyy yleisesti koirilla. Erityisesti ne vaivaavat Ruotsin sisäsiittoista susikantaa. Suurimalla osalla niistä on geneettinen tausta, ja loppujakin sellaisina on pidettävä, kunnes toisin osoitetaan. Lonkkakuvissa pyritään saamaan myös osa selkärankaa juuri tämän takia kuviin. Olisi tärkeää saada tiedot myös jalostusneuvonnan käyttöön, eli tätä mm. tarkoitin rekisteröinti- ja tietojärjestelmien kehittämisellä.
Omassa rodussamme esiintyy myös selkärankamuutoksia. Kliinisiä oireita aiheuttavia olen tavannut puolenkymmentä omassa potilasmateriaalissani. Selkärankaviatkin kuuluvat siihen ryhmään joka ilmenee usein piilevänä, eli muutokset ovat niin lieviä, ettei niitä havaita tai tiedosteta, ja vika menee vaikka sinne anaalirauhaspuolen kaiken nielevään piikkiin. Salakavala yleistyminen geneettisesti kapenevassa populaatiossa on mahdollista.

[enp]

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia ...
Epilepsia, esiintyi taannoisessa kartoituksessa noin kolmella prosentilla....
Pitäisikö tiedot saada paremmin jalostusneuvonnan käyttöön?
Pitäisikö sairaustietojen olla julkisia silmäsairauksien tapaan?

Jos tuo pitää paikkaansa on KKK:lla epilepsiaa keskivertorotua enemmän mutta puolet vähemmän kuin spk:lla.

Mikä on KKK puolen suunnitelma, ettei epilepsiasta tule yhtä pahaa ongelmaa kuin se on spk:lla?
Mikä on KKK puolen käytännön menetelmä ilmoitusten ottamiseksi huomioon jalostusneuvonnassa?
Jätetäänkö lähisukulaiset jalostuksen ulkopuolelle? Näinhän tutkijoiden mukaan tulisi tehdä.