Ihme tapaus?

[Vilemoni]

Hei kaikille.

Sattuipas jo toista kertaa kummallinen tapaus. Nuori vähän yli vuosikas koirani löytää hirven joka karkkoa--> koira yrittää pysäyttää kaksi-kolme kertaa elukkaa mutta ei toppaa.

Menee tunteroisen perässä ja elukka sen kun juoksee. Koira alkaa palailla takaisin isännän luo mutta yhtäkkiä aikansa jälkeä sahattuaan rupeaa ulvomaan. Kutsuista huolimatta koira on vain paikallaan ja ulvoo 1.4 kilometrin päässä.
Tässä vaiheessa epäilin koiran jääneen kiinni tutkavaljaista ja lähden katsomaan, 800 metriä käveltyäni ja aina välillä koiraa vihellettyäni koira ilmestyykin eteeni täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Ihmettelin mielessäni että eksyikö koira isännästä/meno jäljestä vai mikä perskules sille tuli.
Tämän tilanteen jälkeen koira ei ole moksiskaan vaan haluaisi vielä mennä metsään pää kolmantena jalkana.
Vesistötkään ei tätä koiraa millään lailla hidasta joten en usko sen ulvovan jos ei isommasta ojasta muka yli pääsisi.

Onko muille tapahtunut vastaavaa ja onko tähän muuta koulutus konstia kuin lisää ikää ja paljon mettää?

Ja tämä tapahtuma sattui syksyllä 07.

[ShamanSpirit]

Ei löydä omia jälkiä joita tulis takasin, tai sitten ei olekkaan halua tulla takaisin. Jos ensimmäinen kerta oli jo samanlainen voipi olla ottanut opiksi, ja ootella isäntää hakevaksi.

[Vilemoni]

Ensimmäisellä kerralla koira ulvoi autolla, jolloin en mennyt koiraa sieltä pois hakemaan vaan palailin hiljalleen päivän mittaan autolle ja mitään puhumatta otin koiran kyytiin.

Saattoi olla että koira hukkasi jäljen koska matkalla teki useita tarkistus lenkkejä ja kävi jo välillä 750 metrin päässä isännästä, mutta palasi aina takaisin paikkaan jossa hirvi sen eksytti.

Noh aika näyttää mitä tapahtuu jatkossa mettäreissuilla, tulevan syksyn jälkeen ollaan paljon viisaampia.

Huom koiralle on ammuttu aikaisempana syksynä kolme hirveä haukusta.

[virve]

Joillain koirilla on vielä jäljellä se suden ulvonta jolla kutsutaan lauma kokoon.

Itse olen opettanut kaikille koirilleni ulvonnan jotta kuulevat missä minä olen ja minä tiedän missä koirat on. Ulvonta kuuluu paljon paremmin kuin esim. vihellys tai pilli metsässä.
Minulla on siis 5 russelia ja yhdelläkään ei vielä koskaan ole ollut tutkaa. Aina olemme näin löytäneet toisemme metsässä

Nuori koira voi nimenomaan hukata jäljen ja siksi kyselee minne päin pitäisi tulla jotta tulee ohjaajan luo.

Minusta kovin viksu nuori koira. Eihän se koira voi tietää, että se panta sen kaulassa kertoo isännälle missä se on.
Ei nämä nykyaikaiset vehkeet ole vielä kovin vanhoja ja oli niiden koirien pärjättävä silloinkin, kun ei tutkapantoja ollut.

Terveisin Virve

[akuliina2]

On sattunut vastaavia nuorille koirille. Ulvoenhan susilaumakin pitää yhteyttä. Ovat kyllä oppineet vanhemmiten löytämään isäntänsä.

[Teukka]

Kuulostaa tutulta. Oma ppk viime talvena meni hirven perässä kauas ja minä odottelin paikallaan (hirvi ei kuulu meidän saalis valikoimaan) jonkin ajan päästä kuului ulvontaa ja minä myös luulin että nyt on joku hätänä. Siirryin lähemmäksi samalla kutsuen sitä, mutta ulvonta vaan jatkui. Piti aika lähelle mennä ennen kuin tuli luokse. Sen jälkeen oli kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Seuraavalla kerralla en huutanut enkä mennyt lähemmäksi, vaan tein lenkin oman jäljen viereen ja jäin odottamaan. Meni tovi niin sieltähän se tulla taapersi minun jälkeä pitkin välillä ulvoen.
Aluksi tuntui että se ei vaan viitsiny hakea minua, yritti ulvomalla selvittää missä olen. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmaa ja hakee vieläkin sopivan kaukaa.

[Heini]

Meillä on vanhempi pohjis kahdesti tehnyt tuon saman, yhdellä metsäreissulla. Käytiin aika pitkä reissu ja tämä huonompikuntoinenkin otettiin mukaan, mutta eiköhän se löytänyt aika pian oravan eikä antanut kiinni millään, joten jatkettiin toisen koiran kanssa matkaa ja jätettiin Piekko haukkumaan. Sitten vajaan tunnin jälkeen se oli jopa lopettanut ja lähtenyt perään, mutta oliko jäänyt niin kauas tai hukannut jäljen, niin alkoi ulvoa. Minähän lähdin juoksun kanssa takaisin, kun olin varma että sillä on joku tosi pahasti hätänä, mutta siellä se istui keskellä metsää ulvomassa ja odottamassa. Sitten jatkettiin matkaa ja jonkun ajan päästä toistui sama, Piekko oli jäänyt jälkeen ja alkoi ulvoa, sitten menin ja nappasin remmiin osaksi matkaa, näköjään sillä kuntokin loppui niin ei jaksanut yrittää meitä kiinni liian kaukaa..

[Vilemoni]

Kiitokset kaikille vastauksista.
Ilmoittelen syksyn mittaan miten koira tästä tilanteesta on kehittynyt ja vieläkö ulvoo isäntää/jälkeä.
Luonteeltaan tämä koira on muuten sitten oikea "touho" eli tehdään eka ja mietitään sitten. Uskomattoman sitkas seuraaja kuitenkin mitä kaivataan kovasti täällä "susien" keskellä.