Ailahtelevia suorituksia nartulla, mikä neuvoksi

[alka]

Narttujen omistajat. Onko aiheesta kokemuksia, jos niin kuvailisitteko.
Jo viimesyksy ( 03 ) meni aivan isäntää paimentaessa ja virkkui vasta jouluksi, kun uusi kiima alkoi. Haukkui hyvän 86 p. AVO I ;n ja parin-päivän päästä alkoi tiputtamaan.
Nyt näyttää olevan samantapaisia oireita, lönköttelee vain näkömatka etäisyydellä.
Onko tutkittu, onko vaiva kenties perinnöllistä ? Onko ns. alkukantaisilla roduilla yleisempää. Susilla lienee yleistä, että lauman muut naaraat imettävät johtavan naaraan synnyttämiä pentuja.

[esai]

Samoja kokemuksia useammasta nartusta. Ennen juoksuun tuloa ja sen jälkeen kuin eri koira. Joskus on mennyt koko syksy melkein sekaisin. Tehokas pyyntikunto pakkaa olemaan aika lyhyt, silloin kyllä homma toimii.

[Kojamo]

Minun nartulla homma toimii vähän toisin päin ennen kiimaa. Alkusyksystä muutoin vaan heikompaa haukutusta, omaa laiskuutta tai jotain. Kun syksy etenee pitemmälle, hyviä tuloksia. Hieman ennen kiimaa, noin viikko, koiralta loppuu mielenkiinto hirviin.

[jätkä]

Sama vika "rahikaisella"... Viime syksynä narttu pelasi kuin singeri koko pyyntikauden, kaksi edellistä syksyä meni pyynnin osalta jossakin ihmeen "alemmuuskompleksissa"...siis nartulla . Käytin silloin lääkärillä, tulos: valeraskaus ja virtsatietulehdus. Kun narttu kuukauden makasi ja huokaili kopissa (pääasiassa), vein metsään joulukuun puolivälin maissa, haukkui 6 tuntia että heilahti... Jokin vaiva oli...
Eli kiiman jälkeen pelaa jollakin lailla kuukauden, sitten kuukauden "passiivinen olotila", sitten taas kuin eri koira...pysyy hirvillä vähintään viisi tuntia...

[alka]

Kiitos kaikille vastaajille.
Näyttäisi vahvasti, että en ole ainoa nartunpitäjä, joka saa "nauttia" näistä ailahteluista.
Toivon jokaiselle nartulle -ja muillekin pitkiä haukkuja ja eteenkin sitkeyttä seuramiseen. Haukkumahdollisuuksiahan kyllä tulee, jos vaan ei palaa puolestavälistä takaisin karkon sattuessa.