Tähän liittyen kokemus eiliseltä ja tältä päivältä. Eilen annoin pennulle (n.8 viikkoa) herkullisen luun, pennun järsiessä herkkuaan, jäykisteli kroppaansa kun samalla rapsuttelin. Muutin tilanteen koiralle yltiöpositiiviseksi. Hetken kuluttua alkoi tuomaan aarrettaan aina jalkojen juureen kun alkoi sitä kaluamaan. Tänään metsässä löysi jonkun vanhan valkoisen, ajan jo haurastaman luupalan. Kantoi sen jalkojen juureen ja alkoi järsimään.ristoreipas kirjoitti:Minä oon täysin samoilla linjoilla,kuin Palviainen tuolla aiemmin kirjoitti. Mitä suurempi herkku, niin sen varmemmin se syödään isännän kädestä. Luottamus kehittyy nopeasti. Pentu tulee jopa kohta esittelemään herkkujaan, mitä itse löytää.
Osaa koirista ei saa kaadolla tai muussakaan vastaavassa tilanteessa agressiiviseksi oli sen kanssa tehty mitä tahansa, pennusta pitäen oikealla ohjauksella kaikista voi tulla sosiaalinen. Aikuisen koiran huonot tavat voi saada pois oikein toimien, mutta se vaatii -piip- töitä.
Toi luupalan löytö oli tämän hetken laajimman hakulenkin saalis, lähes 40m.