LINT sääntöjen päivittäminen

[mage]

Ei ne kokeneet ylituomarit sen viisaampia ole kuin tavan kokenut palkintotuomarikaan. Ärsyttää tuo usein esiin tuleva ylituomareiden ylivertaisuus. Haukku- ottelustakin pitäisi poistaa palkintotuomarin yt vaatimus.

Esim. kaikilla yt.llä ei mee jakeluun , että parvestakin voi nykysäännöillä saada uusinnan

[peija04]

Palataanpa aiheeseen TARKENNUKSIA JA PERUSTELUJA ESITYKSEENI UUDEKSI SÄÄNTÖRUNGOKSI.

Kerrataanpa tässä vaiheessa jo aiemmin esille tulleiden ja tuotujen lisäksi muutamia asioita, jotka mielestäni tulisi ottaa huomioon ja ”ajatella auki” mietittäessä nykyisen säännön kokonaisuudistuksen tarpeellisuutta / tarpeettomuutta.

1. Ykkösasioita harrastuksessamme, jotka saavat meidät kerrasta toiseen työntymään kairoihin, ovat mukavakulkuinen maasto, jossa on jokunen lintu, koiran iloinen ja isännän kulun huomioiva liike ja pitkät hyvät haukut, ja pitkistä hyvistä haukuista silloin tällöin saadut ikimuistoiset ampumatilanteet. Painottaako nykyinen sääntö näitä asioita oikein ja riittävästi, ja onko nykyisestä maastokortista, koirakohtaisesta pöytäkirjasta puhumattakaan, luettavissa oliko näin, vai oliko kenties olemassa jotain olosuhdetekijöitä, joilla on saattanut olla vaikutusta koiran sen kertaiseen suoritukseen ja saamiin pisteisiin? Onko nykyinen sääntö kenties mennyt jo ”pilalle” siihen vuosien saatossa lisättyjen ohjeistusten ja tulkintojen, ”hifistelyn” seurauksena?

2. Arvostelun oikeudenmukaisuus
HAKU
- Pelkkä nopeuden ja laajuuden arviointi ei varmasti anna oikeaa kuvaa koiran todellisesta hakutyöskentelystä. Hakutyöskentely on paljon muutakin kuin nopeus- ja pituusjuoksukilpailu.

LÖYTÖKYKY
- Nykyinen pistetaulukkomainen edellä tapahtuneeseen asiaan lukiten vertaava tulkinta ei anna oikeaa kuvaa koiran ”löytökyvystä”, koska emme voi koskaan olla varman tietoisia olisiko koira löytänyt siltä löytämättä jääneen linnun, jos se olisi ollut ko. tilanteessa ennen kuin ihminen potki linnun lentoon. Löytöjen vertaaminen ns. löytömahdollisuuksiin ei anna oikeaa kokonaiskuvaa koiran todellisista ”löytötaidoista”.

ENSIHAUKKUJEN SAANTI LÖYDÖISTÄ
- Koiralla on erittäin harvoin mahdollisuus saada haukku ihmisen jo valmiiksi havaitsemasta linnusta. Tapahtumia toisiinsa vertailevaan taulukkoon sidottu arvostelumalli ei todellisuudessa kerro koiran ns. ensihaukkujen saantitaidosta mitään.

UUSINTAHAUKUT
- Miksi pitää verrata uusintahaukkujen määrää ensihaukkujen määrään? Yksi ruottalainen sanoi minulle kerran kokeissa, että tyhmiähän te ootte, kun koiraa ns. reenatessanne ajelette lintuja hyviltä haukuilta lentoon. Met ammumma aina kun koira on tehny hyvät työt. Eikö meillekin pitäisi riittää, että silloin kun lintu lähtee meille tietämättömäksi jäävästä syystä lentoon ennen ammutuksi tuloaan, koira sillä olevien kykyjen rajoissa silloin tällöin saisi haukulta karkonneesta linnusta uuden haukun. Ja onhan toki linnullakin omat mahdollisuutensa vaikuttaa koiran uusintahaukun saantimahdollisuuksiin.

MERKINTÄ
- Nykyinen merkintä-sääntö on sääntökohdista eniten pielessä. Miksi koiralta pitää viedä pisteitä sen takia, että ihminen ei vajavaisine aisteineen pysty riittävällä varmuudella toteamaan mitä missäkin tilanteessa todellisuudessa tapahtuu. Annetaan yksi piste siksi, koska halutaan hyväksyä haukku lintuhaukuksi. Ja samalla viedään koiralta useita pisteitä ns. heikon merkinnän takia, ja leimataan koira huonoksi ”merkkaajaksi.”

PUUSTALÖYTÖ
- Mikä ihmeen uroteko tämä puustalöytö on? Sehän on hyvälle koiralle aivan normaalitoimintaa. Hyvä koira löytää, huono ei. Hyvä koira saa siitä myös haukun, ja huono ei. Eikö olisi Pajarin Mikan sanoin ”kätevää”, jos tämäkin selviäisi jo maastokortista (jonka tiedot tulisivat näkymään myös koirakohtaisessa pöytäkirjassa)? Jokainen voisi koiran töitä myöhemmin tietokannoista (jonne koirakohtainen pöytäkirja tullaan lähitulevaisuudessa liittämään) selaillessaan katsoa missä ryhmän havaitsemat linnut (ns. löytömahdollisuudet) ovat milloinkakin olleet.

LISÄANSIOT
- Mitkä ihmeen lisäansiot? Mitä sirkustemppuja koiran pitäisi tehdä? Eikö hyvä liike, yhteistyöhalukkuus, hyvät pitkät haukut ja jokunen maukas ampumatilanne riitä?

PYSYTTÄMINEN
- Pitkät haukut ovat linnunpyynnin suola. Nykyinen pistetaulukkopohjainen arvostelu ei tuo oikealla tavalla esille tätä erinomaista ominaisuutta.

ÄÄNENANTO
Merkinnän jälkeen seuraavaksi eniten pielessä oleva sääntökohta. Pystykorvan haukku on parasta musiikkia pystykorvamiehen / -naisen korville. Koiran lintuhaukulla suorittama työskentely on paljon muutakin kuin ”äänenanto”. Annettakoon hyvälle haukkutyöskentelylle sille kuuluva arvo.

Tähän väliin on pakko mainita yksi itseäni vuosikaisiin positiivisesti sykähdyttävimmistä näyistä. Ajelin autollani (Subaru) työtehtäviini liittyen Raahen keskustassa. Olin hiljentämässä punaisena palaviin liikennevaloihin, kun huomasin oikealla puolellani pyörätietä pitkin juoksevan Suomenpystykorvan. Se juoksi tasaisen tappavaa ravia henki höyryten välittämättä mitään kahdenkymmenenviiden asteen pakkasesta. Ja perässä pyöräili vanhempi mieshenkilö. En saattanut irrottaa katsettani tuosta oranssinpunaisena lumivalkoisesta ympäristöstä esiin pomppaavasta kaunokaisesta. Koira ei välittänyt mitään ympärillään tapahtuvasta liikenteestä ja hälinästä. Se sulautui täydellisesti ympäristöönsä, ei häheltänyt eikä koheltanut. Ja isäntä ajeli yhtä rennosti pyörällään fleksi toisessa kädessään. Koira laukkoi n. neljä metriä edellä todellakin keskittyneenä vain omaan tekemiseensä. Kerta kaikkiaan ihastuttava näky, ja parasta mahdollista mainosta kansalliskoiralle, ja oiva osoitus sen soveltuvuudesta myös kaupunkielämään.

3. Maastokortin rakenteen ja ulkoasun kokeen kululle ja koiran työskentelyn arvostelemiselle antama ohjaus ja tuki.
- Nykyinen maastokortti ei tuomariparkaa paljon ohjaa eikä opasta.

4. Maastokortista ulkopuoliselle avautuva informaatio.
- Onneksi tähän törmää vain kerran vuodessa, eli Haukkuottelun jälkeen ilmestyvässä Pystykorva-lehdessä. Sinne kaikkien luettavaksi kirjoitetut ns. maastokertomukset ovat aivan puutaheinää. Sen lisäksi, että ne herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia, niitä syystä tai toisesta muutellaan alkuperäisestä. Olen itse ollut kaksi kertaa ko. tapahtumassa tuomarina ja molemmilla kerroilla en tunnistanut lehdessä ollutta tekstiä omakirjoittamakseni. Ja syy ei varmasti ollut lehden toimittajan.

5. Paikantimen käytön huomioiminen säännössä ja arvostelussa.
- Paikannin tulee. Tulee myös isoja ongelmia ympätä sen käyttö järkevästi nykysääntöön. Säännön hengen tulisi suosia ns. teknisistä apuvälineistä vapaata linnunmetsästyskulttuuria, mutta huomioida myös nykyaikaiseen koiranpitoon liittyvä turvallisuusajattelu.

6. Sähköinen maastokortti ja koirakohtainen pöytäkirja.
- Kennelliitto painostaa ja tulee edellyttämään siirtymistä sähköiseen koetietojen käsittelyjärjestelmään. Sähköinen järjestelmä mahdollistaa haluamiemme tietojen keruun lähes rajattomasti, ja tietojen tallentuminen on käytännössä reaaliaikaista. Maastokorttiin kannattaakin kerätä mahdollisimman paljon tietoa koe- ja maasto-olosuhteista, lintutilanteesta ja tietenkin myös itse koiran toiminnasta.
- Koirakohtainen pöytäkirja tullaan tallentamaan sellaisenaan koiratietokantaan, josta se on kaikkien halukkaiden milloin tahansa katsottavissa. Olisi ala-arvoista ja hävettävää laittaa nykyisin käytössä oleva pöytäkirja jalostustietoja tarjoamaan luotuun koiratietokantaan.

7. Yksiluokkaiseen kokeeseen siirtyminen.
- Yksiluokkaisuus tulee. Ja lisää samalla valtavasti pitkien kokeiden lukumäärää. Papereiden kanssa värkkäämisestä ja moninkertaisesta postitusrumpasta pitää päästä eroon. Sähköiset ”paperit” lähtevät välittömäsi yhdellä napin painalluksella. Paikantimen käytön mahdollistama ”live-seurantamahdollisuus” ja paikantimesta saatava muu ”data” on myös otettava mietittävien asioiden listalle.

8. LINT-kokeen muuttaminen kokeen aikana HIRV-taipumuskokeeksi / KARH-kokeeksi tai mahdollisesti käyttöön tulevaan PIENPETO-taipumuskokeeseen.
- Kansalliskoiramme halutaan (ainakin minä haluan) säilyvän mahdollisimman monikäyttöisenä metsästyskoirana. Eikö olisi ”kätevää” jos koirassa havaittavissa olevia muitakin kuin linnunmetsästysominaisuuksia saataisiin kirjattua ylös yhden ja saman koesuorituksen puitteissa.

TARKENNUKSIA JA PERUSTELUJA ESITYKSEENI UUDEKSI SÄÄNTÖRUNGOKSI

Olen edelleenkehittänyt ja täydentänyt aikaisempaa esitystäni saamani palautteen ja omien tarkentuneiden ajatusteni pohjalta. Kaiken pohjana on edelleen se mitä koiraltamme haluamme, eli hyvä liike ja yhteistyö, pitkät hyvät haukut ja ampumatilanteet. Kaikki kokeen aikana tehdyt havainnot kerätään tiiviisti ns. havaintotaulukoihin. Kaikki jäljempänä tapahtuva perustuu ja kytkeytyy tähän (näihin) havaintotaulukkoon kerättyihin havaintoihin.

Arvostelukohtia ovat:
1. HAKUTYÖSKENTELY max. 20 pist.
2. SEURAAMINEN max. 10 pist.
3. LINTUHAUKUT max. 30 pist.
4. UUSINTAHAUKUT max. 10 pist.
5. HAUKKUTYÖSKENTELY max. 15 pist.
6. AMPUMATILANTEET max 10 pist.
7. TOTTELEVAISUUS max. 5 pist.

Maastokortin alkuosaan merkittäisi nykyisten tietojen lisäksi vanhan maastokortin loppuosassa olevat maasto-, sää-, keli- ja tuulitiedot. Keliosioon lisättäisi lumen kohdalle myös lumen paksuus. Maasto-olosuhteisiin lisättäisi kuvaus metsätyypistä ja maaston kuljettavuudesta. Kaikki tieto esitettäisi taulukkomuodossa, ja taulukot luotaisiin tietokantoihin yhteensopivaksi ja sellaiseksi, että taulukko suorittaa valmiiksi tarvittavat laskutoimitukset, ja korjaa automaattisesti mahdolliset maastokortissa olevat merkintä tai laskuvirheet jo tietojen syöttövaiheessa.
Alla esimerkki siitä millaisia maasto-, ja muita olosuhteita kuvaavat taulukot voisivat olla.



Maastokortin ns. tieto-osioon merkittäisi ylös myös ainakin ryhmän kulkema matka, ja paikanninta käytettäessä koiran kulkema matka ja koiran keskinopeus. Ja tietenkin myös se käytetäänkö kokeessa paikanninta vai ei.
Alla esimerkki siitä millainen ko. taulukko voisi olla.



Paikantimen käyttöön liittyen tulisi mielestäni pyrkiä suosimaan ilman paikanninta tapahtuvaa ns. perinteistä tapaa, jossa paikanninta ei käytetä. Kokonaisuutena tulisi pyrkiä myös siihen, että koiran sulkeminen olisi äärimmäinen toimenpide, koska sulkeminen ei loppupelissä hyövää ketään.
Uudelleen käynnistyneiden yhteiskuntasopimusneuvotteluiden hengessä olisinkin esittämässä kompromissia, jonka sekä paikantimen käyttöä vastustava, että sen käyttöönottoa vaativa osapuoli voisivat hyväksyä.
Ed. mainitussa hengessä esitän, että tapauksessa, kun koiranohjaaja ilmoittaa ennen kokeen alkua tuomarille, että paikanninta ei käytetä, siitä tulisi 3 + pistettä ns. hyvitystä(tietenkin lopullisten maksipisteiden ylärajana olisi edelleen sata). Tällainenkin koira, jonka koesuoritusta ei seurata paikantimella, voitaisiin tunnin ns. kateissa olon jälkeen paikantimen avulla etsiä (turvallisuusajattelu) ilman, että koira suljetaan. Tästä ensimmäisestä etsimisestä menisi nuo alussa ansaitut 3 + pistettä. Koira voitaisiin vielä toistamiseenkin uudelleen tapahtuneen tunnin kateissa olon jälkeen paikantaa, jolloin siitä seuraisi 5 – pistettä. Kolmannella kerralla koira suljettaisi.
Tapauksessa, kun koiranohjaaja ilmoittaa, että paikanninta käytetään, koiran ei käytännössä pitäisi joutua hukkaan. Tällä perusteella tällainen koira suljetaan kokeesta, mikäli siihen ei vähintään tunnin kuluttua aikaisemmasta näköhavainnosta saada uutta näköhavaintoa.
Paikanninlaitteen vastaanotin on molemmissa tapauksissa (käytetään paikanninta tai ei) palkintotuomarin hallussa. Silloin kun on päätetty käyttää tutkaa, voi tuomari käyttää tutkaa vapaasti ja koiranohjaaja halutessaan katsoa siitä koiransa sijainti kerran kymmenessä minuutissa. Tätä tiheämpi tutkan ”kyttääminen” alentaisi koiran pisteitä 1 piste / katselukerta. Ohjaaja saisi tietenkin koiran sijaintitietoa katsoessaan hyödyntää vastaanotinta koiran paikantamisen edellyttämän ajan kullakin katselukerralla.
Molemmissa tapauksissa jokaisesta yli 30 min ns. tyhjän haun (ei kuulla koiran haukkuvan, eikä vastaanotin ole ilmoittanut koiran olevan ”haukkumassa”) aikana tapahtuvasta yhteydenottovälistä vähennettäisi 1 piste.

HAVAINTOTAULUKOT

Alla olevat havaintotaulukot, kuten muutkin tässä esityksessä esitetyt taulukot, ovat havainnollistavia luonnoksia siitä millaisia ne voisivat ulkoasultaan ja lopullisilta ns. sähköisiltä ominaisuuksiltaan olla. Minä en ole näissä tietotekniikka-asioissa kovin hyvä, mutta tiedän, että harrastajakunnassamme on useita henkilöitä, joilta tällaiset pikkuasiat hoituvat käden käänteessä.

Kaikki tehdyn ja ylöskirjatun havainnon jälkeen tapahtuvat asiat (kokeen kulku) kytkeytyvät / linkittyvät tähän (näihin) havaintotaulukkoon kerättyihin tietoihin.

Ryhmän kokeen aikana näkemällä saamat lintuhavainnot (kaikki), ja niihin liittyen (jokaisesta erikseen) kellonaika, lintulaji ja kpl määrä, (mm. linnun/lintujen sijainti/etäisyys ryhmään nähden ja oliko lintu maassa vai puussa sekä koiran läsnäolo ja suhde lintuun kussakin tilanteessa), ja lintuhavaintojen kokonais kpl määrä merkitään taulukkoon. Pelkästään kuulolla saaduista mahdollisista (koiran haukku, linnun lähtöääni jne.) lintuhavainnoista ei tehdä merkintöjä tähän taulukkoon.



Ryhmän kokeen aikana näkemällä saamat muut riista- tai eläinhavainnot, ja niihin liittyen (jokaisesta erikseen) kellonaika, eläinlaji ja kpl määrä, ja koiran reagointi (mikäli mukana tilanteessa) ko. eläimeen merkitään taulukkoon.



Sähköiset taulukot tietenkin ”venyisivät”, ja maastokortin liitteenä voisi / pitäisi olla erillisiä ”taulukkolehtiä”.

1. HAKUTYÖSKENTELY max. 15 pistettä

- Hakutyöskentelyssä arvioidaan erikseen laajuus, nopeus, tarkoituksenmukaisuus ja koiran metsästysinto. Haku arvioidaan kahdessa ns. osiossa, eli ensimmäiset kaksi tuntia ja jälkimmäiset kaksi tuntia. Arvosteluasteikko on kiitettävä (5 pistettä), hyvä (3 pistettä) ja välttävä (1 piste).
- Mikäli pääosa kokeesta ja koiran toiminnasta tapahtuu ns. pelto-olosuhteissa, annetaan hakutyöskentelyn arvostelukohdista laajuus ja tarkoituksenmukaisuus korkeintaan hyvä.
- Sääntöön kirjataan arvosteluohje kustakin arvostelukohdasta.
Hakutyöskentelyn arvostelutaulukko.



2. LINTUHAUKUT max. 30 pistettä

- Kaikki yli minuutin kestävät lintuhaukut merkitään lintuhaukku-taulukkoon. Alle minuutin haukkuja ei huomioida (lintu nähtäessä ne kyllä merkitään havaintotaulukkoon).
- Taulukkoon merkitään lintulaji, haukun alku- ja loppuaika, haukun kokonaiskestoaika (max. 10 min), haukkupaikan etäisyys ryhmästä sillä hetkellä kun haukku havaitaan (kuulohavainto tai paikantimen antama paikkatieto) ja haukun toteamistapa.
- Arvostelussa jokaisesta yli 1 min haukusta saa 1 pisteen / haukkuminuutti.
- Arvostelu korostaa pitkiä (väh. 10 min) haukkuja, siten että 30 pisteen suorituksessa tulee olla väh. 2 kpl 10 min haukkuja, 25 pisteen suorituksessa väh. yksi 10 min haukku, mikäli koiralla ei ole yhtään 10 min haukkua on max. pisteet 20.
- Haukun hyväksyminen lintuhaukuksi edellyttää kaikissa olosuhteissa varmaa toteamusta haukun kohteena olevasta linnusta (vrt. nykyinen sääntö).
Lintuhaukkutaulukko.



3. UUSINTAHAUKUT max. 10 pistettä

- Koira saa jokaisesta uusintahaukusta 4 ansiopistettä. Max. pisteet edellyttävät kolmea uusintahaukkua. Uusintahaukun määrittely nykyistä sääntöä mukaillen.
Uusintahaukkutaulukko.



4. SEURAAMINEN max. 10 pistettä

- Seuraamisessa arvioidaan erikseen nopeus ja pituus. Arvosteluasteikko on nopeudessa kiitettävä (5 pistettä), hyvä (3 pistettä) ja välttävä (1 piste) ja pituudessa väh. 250 m / 2 min (5 pistettä), 150- 250 m / 1-2 min (3pistettä) ja alle 150 m / alle 1 min (1 piste). Aikaan perustuvaa pituuden arviointia voidaan käyttää vain silloin, kun seuraamis- ja haukkupaikalle takaisinpaluuvauhti (nopeus) on kiitettävä.
- Seuraamisen arvostelun pääpaino on tilanteissa, jossa koira on tietoinen linnun läsnäolosta (lintu haukussa tai koiralla linnusta selvä ”haju”).
- Lopulliset pisteet lasketaan kolmen parhaan ja parhaiten toteamaan päästyn seuraamisen perusteella.
Seuraamisen arvostelutaulukko.



5. HAUKKUTYÖSKENTELY max. 15 pistettä

- Haukkutyöskentelyssä arvostellaan omina kohtina koiran käyttäytyminen haukulla (koira pitää nähdä), haukun kuuluvuus, haukkutiheys, haukkutapa ja äänen laatu. Arvosteluasteikko on kiitettävä (3 pistettä), hyvä (2 pistettä) ja välttävä (1 piste).
- Sääntöön kirjataan arvosteluohje kustakin arvostelukohdasta.
- Lopulliset pisteet lasketaan kolmen parhaan ja parhaiten todetun työskentelyn perusteella.
Haukkutyöskentelyn arvostelutaulukko.



6. AMPUMATILANTEET max. 10 pistettä

- Koira saa jokaisesta ampumatilanteesta 4 ansiopistettä. Max. pisteet edellyttävät kolmea ampumatilannetta.
- Ampumatilanne on tilanne, josta lintu normaali metsästysolosuhteissa voitaisiin varmuudella ampua.
Ampumatilannetaulukko.



7. TOTTELEVAISUUS max. 5 pistettä

- Arvosteluasteikko on kiitettävä (5 pistettä), hyvä (3 pistettä) ja välttävä (1 piste).
- Tottelevaisuus arvostellaan erikseen kokeen aikana ja kokeen päätyttyä.
- Sääntöön kirjataan ohje tottelevaisuuden arvostelusta.
Tottelevaisuuden arvostelutaulukko.



VIRHEET

- Koira saa virhepisteitä tekemistään virheistä, eli haukun jättämisestä ja koetta (käytännön metsästystä) häiritsevästi haittaavasta toiminnasta, esim. ns. tyhjän haukkumisesta ja muusta toistuvasti ilman todettavaa syytä tapahtuvasta ”höpöttämisestä”.

TÄSSÄ LYHYKÄISYYDESSÄÄN SÄÄNTÖJEN (ARVOSTELUOHJEIDEN) MALLIRUNKO JA TOIMINTAPERIAATE

[Timo Kettunen]

Ansiokas ja tuore "tutkielma" ja esitys sääntöjen uudistamisen suunnaksi! Sen sisältö avaa muutostarvetta ja on tulevassa. Siinä on enemmän kuin mitä vastuuorganisaatio on esittänyt jäsenistölle vuosiin. Näennäismuutoksia ei kannata hyväksyä, jos niissä ei ole muuta sisältöä kuin organisaation oman olemassaolon esittäminen vuosikokouselle. Keskustelu avaisi paljon mahdollisuuksia, jos sitä olisi uskallusta aktivoida ja hyödyntää - ja vieläpä osallistua. Mitä haittaa siitä olisi? Ja kuka sen on kieltänyt?

[Uimonen]

Olen seurannut suurella ja kasvavalla mielenkiinnolla ensin paikannin -keskustelua, ja nyttemmin tätä linnunhaukkukokeen sääntöjen ja erillisohjeen päivittämiseen liittyvää viestiketjua. Peijan viimeisin viesti sai kieltämättä aikaan voittamattoman kommentointitarpeen.

Täytyy aluksi nostaa hattua Peijan innovatiivisuudelle, ajatusten vapaudelle ja paneutumisen syvyydelle. Vaikka asiat olisivatkin kunnossa, kuten nykysäännöissä ja erillisohjeessa useimmat asiat jo ovat, niin muutostarpeita syntyy aina ja kehitystä ei tapahdu, jos mitään ei kyseenalaisteta. Tällainen vapaa ajattelu ja avoin keskustelu on mukava haaste asiantuntevan sääntötoimikunnan vaativalle uudistustyölle.

Tietyiltä osin näen muutostarpeet Peijan kanssa samalla tavalla, tietyiltä osin en.

Paikantimen käyttö kokeessa on syytä ottaa mukaan uudistukseen. Se on väistämätön kehityksen suunta, ja nyt on vain pidettävä huolta siitä, että muutos tehdään hallitusti ja koko harrastajakunnan sietokyvyn mukaan. Jonkinlainen testiajanjakso on sovittava, ja sen jälkeen viilataan ainakin paikannin -pykäliä vielä toimivimmiksi. On myös tässäkin hyvä muistaa, että valtaosa lintukoiraihmisistä ei käy kokeissa; käyttävät sitten paikanninta tai ei. Uudet harrastajat tulevat aikanaan mukaan uusilla säännöillä paikantimen kanssa tai ilman, jos tulevat lainkaan.

Hakutyöskentelyn osalta nykyinen sääntökirjan taulukko on hieman "ahdas", ja sinällään looginen ohje "rastitus ensin, pisteet sitten" aiheuttaa kiistatta aika ajoin palkintotuomarille ristiriitaisen tilanteen; tiedätte kaikki tämän varsin hyvin. Nykyiseen taulukointiin pitäisi lisätä palkintotuomarille vähintään sääntöjenmukainen mahdollisuus tehdä harkinnanvarainen +/- 1p muutos taulukkopisteisiin. Toisaalta Peijan radikaalimpi tulkinta siitä, että vauhti ja laajuus ei välttämättä ole suoraan yhteismitallinen haun tuloksellisuuden kanssa on myöskin pohdiskelun arvoinen. On täysin mahdollista, että 10 -hakupisteen koira ei löydä kaikkia maastossa hakulenkillä olevia lintuja (=hökeltäjä, huono löytäjä), ja toisaalta 5 -hakupisteen koira saattaa löytää kovemmalla prosentilla maastossa kohdalle sattuvat linnut (=pedantti etsijä, löytää kaikki siltä suppeammalta alueelta). Suurimmalta osaltaan näin ei ehkä ole, mutta tämä on täysin mahdollista, jopa todennäköistä. Totuus selviäisi, kun verrattaisi pitkällä aikavälillä (yksi koekausi, koska lintutiheydet vaihtelevat vuosittain) koiran löytöjä verrattuna sen kulkemaan matkaan maastossa (=paikantimen käyttö). Jos oikein tarkkoja haluttaisi olla, niin pitäisi vielä huomioida kyseisen koealueen sen vuoden laskennallinen (kolmio-) lintutiheys, jotta koko valtakunta ja vuodet olisivat yhteismitallisia.

Merkinnän ja puustälöydön pisteytyksessä näyttelee nykyisellään sääolosuhteet, varsinkin tuuli, liian suurta osaa. Koiraa ei pitäisi "rangaista" sääolosuhteista, vaan palkita siitä, että se vaativassa kelissä (kova tuuli, lämpenevän maapohjan vaikutus hajujen laskeutumiseen etc.) tekee edes hapuilevamman PL:n tai merkkaa linnun kauempaa istumapuusta. Huonoaistinen koira ei näissä oloissa edes löydä lintua. Olennaista on tietysti taas se syntyykö ampumatilanne, mutta silloin näyttelee merkittävää osaa myös palkintotuomarin ja/tai koiranohjaajan kyky paikantaa lintu puusta kauempaa tehdyllä merkinnällä em. vaativissa olosuhteissa. Tästäkään ei saisi rangaista koiraa.

Oman kirjoituksen loppupuoliskossa Peija kuvaa erittäin tarkkaan uusia, ja hienosti perusteltuja pistetaulukointeja, jotka yhtä pedanttina ihmisenä (?) minun on kyllä helppo ymmärtää ja lukea auki. Veikkaan kuitenkin, Peija hyvä, että olet edennyt tuossa kohdin maallikkoharrastajalle ns. liian monitahoiselle tulkinta-alueelle, ja näiltä osin on varmaan syytä pidättäytyä vielä toistaiseksi yksinkertaisemmissa ja helpommin hallittavissa pistetaulukoissa.

Peijan kirjoituksesta pitää mainita vielä erikseen hykerryttävä kuvaus uusintahaukkujen merkityksestä, oikein tai ei, ja erityisesti mieltä lämmittävä kielikuva päättäväisestä pystykorvasta ja isännästä Raahen pakkaskelissä

Yhtä kaikki, hienoa ajattelun pohjaa, ja keskustelua kaikki tyynni.

[enp]

Olen haun arvostelusta aika pikälle samaa mieltä ”Uimosen” kanssa. ”Ollin” taulukkoa voisi kyllä hyödyntää ja ottaa pois metsästysinnon. Sitä ei voida mitata vaan se perustuisi puhtaasti maastotuomarin mielipiteeseen. Jos sitten lintuja kokeessa karkottuisi ryhmän ajamana tarkoituksenmukaisuuspisteet vähenisivät.

MERKINTÄ
- Nykyinen merkintä-sääntö on sääntökohdista eniten pielessä. Miksi koiralta pitää viedä pisteitä sen takia, että ihminen ei vajavaisine aisteineen pysty riittävällä varmuudella toteamaan mitä missäkin tilanteessa todellisuudessa tapahtuu. Annetaan yksi piste siksi, koska halutaan hyväksyä haukku lintuhaukuksi. Ja samalla viedään koiralta useita pisteitä ns. heikon merkinnän takia, ja leimataan koira huonoksi ”merkkaajaksi.”

Onkohan tässä ajateltu niin, että ampumatilanne vaatimus korvaisi merkinnän arvostelun? Näin ei kuitenkaan ole käytännön metsästyksessä vaan merkinnällä on siinä ratkaisevan suuri merkitys. Pystykorvalla metsästettäessä on saaliin saamisen kannalta oleellista se miten koira merkitsee lintua. Jos se on väärää tai sinnepäin haukkumista kärsii koiran haukkujen uskottavuus aika nopeasti, eikä saalista saada. Miksi siis jättäisimme sen kokonaan arvostelematta?

Ampumatilanne metsällä ja kokeessakin voi tulla kaukana olevista linnuistakin vaikka koiraa ei silloin vielä edes nähdä. Ei kuitenkaan ole varmuutta mitä koira haukku. Toisaalta haukkuja voi syntyä täysin näkyvillä olevista linnusta vaikka kuinka paljon ilman ensimmäistäkään ampumatilaisuutta.

PUUSTALÖYTÖ
- Mikä ihmeen uroteko tämä puustalöytö on? Sehän on hyvälle koiralle aivan normaalitoimintaa. Hyvä koira löytää, huono ei. Hyvä koira saa siitä myös haukun, ja huono ei.

Me Lapin metsästäjät osaamme arvostaa hyvää ”puustalöytäjää”. Lokakuussa linnut siirtyvät täällä maaravinnon loppuessa ja kelien jäähtyessä ruokailemaan sekä yöpymään puihin. Koirien löytökyvyssä puissa olevista linnuista on silloin merkittäviä eroja, joita tulee mitata ja osata arvostaa. Hyvä koira tulee näistä ominaisuuksista palkita ja huonon puutteet kirjata. Kolme pistettä kiitettävästä puustalöydöstä kuitenkin mielestäni riittää.

[peija04]

Eerolle:

Hakutyöskentelyyn liittyen:
Alla aiemmin tänne kirjoittamani metsästysintoa kuvaamaan pyrkivä kirjoitus.
”Into kuvastuu hyvän metsästyspystykorvan kaikessa tekemisessä. Se ilmenee pirteänä olemuksena, reippaana ja rohkeana käytöksenä ja iloisuutena. Oikealla lailla innokas koira on koko ajan valppaana ja tarkkailee herkeämättömästi kaikkea ympärillään tapahtuvaa. Se nauttii silminnähden vapaudesta, on erittäin kiinnostunut riistan, etenkin kanalinnun hajuista ja on kaikki aistit virittyneenä jatkuvassa ja herkeämättömässä valmiudessa syöksymään pakenevan riistan perään. Into ilmenee myös pelon voittavana käyttäytymisenä koiran erkaantuessa metsästyskumppanistaan tarvittaessa useiden satojen metrien päähän ulottuville hakulenkeille. Mutta samalla myös kaipauksena ja kiintymyksenä isäntää kohtaan, jonka kuntoa ja mahdollisia toiveita pystykorvan on lähes pakonomaisella tavalla aika ajoin käytävä tarkastamassa. Into on yksi kulmakivi hyvässä hakutyöskentelyssä, mutta voi liiallisuuksiin mennessään koitua myös haitaksi. Tällainen yli-innokkuus, levoton käyttäytyminen ja jatkuva rauhattomuus kertoo koiran keskittymiskyvyttömyydestä. Näin käyttäytyvällä pystykorvalla päästään harvoin, jos koskaan niihin tilanteisiin, joita suomalainen eränkävijä perinteisestä pystykorvametsästyksestä hakee, ja yli kaiken arvostaa.”

Onkohan meillä, minullakin ajoittain, turhan väheksyvä, jopa halventava käsitys palkintotuomarien (itsemme tietenkin poislukien) kyvystä osata erottaa ja tulkita koiriemme työskentelyä? Koiran metsästysinto on aivan varmasti tärkeä osa-alue hakutyöskentelyssä. Uskoisin, että ymmärrettävä arvosteluohje tämänkin ominaisuuden oikein arvioimiseksi olisi mahdollista tehdä.

Merkinnästä:
Ampumatilanne korvaisi isolta osin merkinnän arvostelun, mutta ei missään nimessä kokonaan. Merkintä on ratkaisevan tärkeässä osassa arvioitaessa koiran haukkutyöskentelyä (käyttäytyminen haukulla). Kiitettävä arvostelu ed. kohdassa edellyttää, että metsästäjän on koiransa sijoittumisen ja muun käyttäytymisen perusteella helppo paikallistaa koiran haukussa oleva lintu. Ja ampumatilanne seuraa suorana palkintona koiran kiitettävästä käyttäytymisestä haukulla (merkinnästä).
Eero, miten voi syntyä ampumatilanne (tilanne, jossa käytännön metsästystilanteessa lintu voitaisiin varmuudella koiran hyvästä merkinnästä ampua), jos me emme näe koiraa ja lintua yhtä aikaa? Avaa hiukan. Et kai sinä vaan ole mennyt Patelle …???

Puustalöydöstä:
Hyvää puustalöytäjää arvostetaan ymmärtääkseni laajemminkin kuin vain lapissa. Mutta miksi siitä pitää tehdä pelkkään tuuriin perustuva erittäin vaikeasti todettavissa oleva (käyttikö koira haju-, kuulo- vai näköaistiaan), muusta metsästyksestä irrallaan oleva erityistapahtuma. Hyvä puustalöytäjä löytää linnun suoraan puusta ja saa siitä haukun. Huono ei saa. Eikö tämä riitä, varsinkin kun asia on havaintotaulukosta mahdollista niiden selvittää, jotka haluavat erikoistua tutkimaan koiran koetilanteessa saamia tai saamatta jääneitä puustalöytöjä.

[enp]

Onkohan meillä, minullakin ajoittain, turhan väheksyvä, jopa halventava käsitys palkintotuomarien (itsemme tietenkin poislukien) kyvystä osata erottaa ja tulkita koiriemme työskentelyä? Koiran metsästysinto on aivan varmasti tärkeä osa-alue hakutyöskentelyssä. Uskoisin, että ymmärrettävä arvosteluohje tämänkin ominaisuuden oikein arvioimiseksi olisi mahdollista tehdä.

Metsästysinnon arviointi olisi kuitenkin loppupeleissä maastotuomarin mielipide ja sellaisesta arvostelusta tulee jo yhdenvertaisuudenkin takia kaikissa säännöissä pyrkiä eroon. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että me tuskin erehtyisimme tässä arviointi kohdassa.

Eero, miten voi syntyä ampumatilanne (tilanne, jossa käytännön metsästystilanteessa lintu voitaisiin varmuudella koiran hyvästä merkinnästä ampua), jos me emme näe koiraa ja lintua yhtä aikaa? Avaa hiukan. Et kai sinä vaan ole mennyt Patelle …???

Esimerkiksi yksittäisellä linnulla, joka on täysin latvassa ja koiran haukku kuuluu puun alta. Metsällä tästä ei tule ongelmaa mutta toki kokeissa

[peija04]

PERUSTELUJA ESITYKSEENI UUDEKSI SÄÄNTÖRUNGOKSI (PARANNUKSIA ON TULOSSA MYÖHEMMIN)

Yritän tässä aluksi avata auki sitä perusperiaatetta, minkä pohjalta olen sääntöasioita lähtenyt miettimään ja näitä mietteitäni tänne ”esityksen” muodossa kaikkien näkyville kirjoittamaan.

1. Mistä lähdetään, eli mikä on koesuoritus?
Se on yks jännä äksöni, jossa lähetää muutamaks tiimaks mettään kattelee mitä koira duunaa. Otetaan följyyn pyssyn sijaan kynä ja paperii ja merkkaillaa siinä dallaillessa dogin tekosii ylös. Eniten yritetää päästä tsiigaa miten se pelittää böödeille, metoille ja teyrille. Sitte kun aika on tapissa, kututaan dogi kaaraan ja ajellaan takas kämpille, josta aamulla muijen porukoitten kans lähettii. Siell ekaks safkataa jotain perus keittoo, jota mutsikii aina himas veivas, ja känttyy paksulla voilla, ja sit följys ollu domari käy toisen vähä vanhemman domarin kans läpi paperiin retken kulues ilmestyneitä rakseja ja numeroita. Muut porukat tekee sammahäär ja lopuks vanha domari kertoilee päivän tilanteista ja jakaa stipendit. Se kel kävi paras tsägä saa säkillisen jotain halppis koiransafkaa, jotain Luppaa tai muuta sellast. Monet ei noist halppis safkoist sillee perusta. Ne diggaa vaan olla jengis ja hengailla. Monet kyä näis skabois kyl sikski, et kerra oma dogi pelittää, ni kuuluhan sen saaha siit joskus jonku sortin palkintoki, vähä niiku kunnolliset numerot spettarii, tai ainakii niiku joku tokumentti. Sil on nimittäin vähä välii ku rupee funtsii dogilleen partnerii, eli niiku frendii yön yksinäisyytee. Sit ku homma on pulkassa lähtee kaikki himaa, ja alkaa toisena päivänä tsiigaa mis ois seuraavat kokeet. Sellast se koehomma o.

Eli rento meininki ilman sen suurempia paineita. Koira saa rauhassa touhuta ja näyttää taitonsa. Samoin isäntä ja muut mukana olijat voivat nauttia metsäretkestä täysin siemauksin. Kävellään miten kävellään ja katsellaan koiran menoa ja meininkiä. Ja syödään ja juodaan isännän hyviä eväitä, eikä ole mahdotonta vaikka tehtäisiin tuletkin ja käristettäisiin makkarat. Ja pantaisiin sinappia päälle, ja jos oikein, niin juotaisiin vielä kylmät oluetkin. Jos jostain lähtee lintu niin antaa sen lähteä. Mukavahan tuo olisi itsekin osata lentää. Kyllä se koira löytää kohta uuden, ja sitten haukku raikuu. Vilkastaan kellosta mitä se näyttää, istahdetaan ja vedetään perssavut, kuunnellaan sulosointuja ja lähdetään pikkuhiljaa hiippailemaan haukulle. Kohta nähdään koira ja siellähän se on lintukin koiran tapituksessa ja pyörryksiin haukkumana paljaalla oksalla. Sitten mielikuvitusta peliin, pyssy olalle, metto ristikkoon ja tasainen puristus etusormella viileästä raudasta. Ei lähtenyt panosta, mutta metso lähti ja koira pinkoi perään minkä jaloistaan pääsi. Tavoittaakohan tuo? Ollaan hiljaa ja kuunnellaan tarkasti. Ei tavoittanut, tällä kertaa. Lensi varmaan liian kauas. Koira käy haukkupuulla ja purkaan hetken vielä päällä olevaa kiihkoaan. Mukava tilanne, kerta kaikkiaan, vaan lähdetäänpä mekin tuonne meton suuntaan. Vielä on yli puolet koeaikaa jäljellä.

Eli metsään ei tulisi lähteä laskemaan ja kirjaamaan ylös löytömahdollisuuksia, ensihaukkujen määrää löydöistä, uusintahaukkujen määrää ensihaukuista jne. ja pelkäämään ns. ryhmänkarkkoja, vaan kulkemaan juuri niin kuin kuljetaan metsällä ollessakin ja nauttimaan koiran hyvistä suorituksista, niin kuin metsälläkin tehdään. Mikään koira ei koskaan voi löytää kaikkia maastossa olevia lintuja, sillä se ei voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan. Eikä sen ole tarpeenkaan löytää kaikkia, mutta jokaisesta löytämästään ja haukkumastaan linnusta sen tulee saada kiitosta.

Eli ei arvioitaisi koiran hyvyyttä vertaamalla sen suorituksia johonkin keksittyyn lukuun tai määrään, tai arvioitavaa suoritusta sitä edeltäneeseen tapahtumaan, vaan annettaisiin koiralle kiitosta aina silloin, kun se saa onnistumisia.

[Hallakorpi]

Muutama ajatus tähän aiheeseen.

Taulukkopisteistä: se puoli taulukkopisteissä on että ne tasaa pakostakin koiran arvostelua. Mikäli niitä ei ole niin pisteistä päättää yksinomaan jokainen palkintotuomari oman arvostelukykynsä mukaisesti.

Ja mikäli arvostelu muuttuisi edellä mainitulla tavalla vain Suomessa niin silloin menetettäisiin yhteispohjoismainen jota kuinkin (pieniä eroja toki on nytkin) samanlainen koearvostelu.

[peija04]

Jari Lallin kanssa tasan samaa mieltä. Taulukot oikeissa asioissa ja oikein käytettynä ovat oikeastaan ja käytännössä ainoa keino vähentää inhimillisyyden ja mutun osuutta arvostelukokonaisuudessa. Lisäksi se on ainoa mahdollisuus siirryttäessä sähköisiin ”papereihin”. Viime ”sääntömuutoksissa” (ja suurella todennäköisyydellä tässä käsillä olevassakin) on tosin menty päinvastaiseen suuntaan. Lähes joka asialle on yritetty laatia pisteen tarkkaa ohjeistusta, esimerkkinä puustalöytö, lisäansiot, merkintä ja kaiken huippuna haukkuajan mittaaminen. Yrityksissä on lähes poikkeuksetta epäonnistuttu. Teksti ja sääntökirjan sivut ovat lisääntyneet, lehdessä ja ”koulutustilaisuuksissa” annetuista ohjeista puhumattakaan. Ikävä kyllä samaan aikaan myös kysymykset ja tuomareiden epätietoisuus. Tuoreessa muistissa ”parannuksista” on hyvänä (erittäin huonona) esimerkkinä myös sääntötoimikunnan halu poikuetyöskentelyn lisäämisestä sotkemaan jo ennestäänkin sekavaan, kohta tulkin käyttöä edellyttävään tekstihienouksia (-huonouksia(Jopen tapaan)) sisältävään sääntökokonaisuuteen.

Itse olisin valmis inhimillisten tekijöiden ja mutun vähentämiseksi, ja tuomarityöskentelyn helpottamiseksi miettimään (itse asiassa olen tehnyt siitä jo luonnoksen) maastokorttia, johon palkintotuomari merkitsisi vain aikoja, metrejä, kirjaimia ja rasteja. Pisteet putkahtaisivat esille vasta maastokortin tietoja koirakohtaiseen pöytäkirjaan siirrettäessä.

Tässä kohtaa on pakko ottaa esille yksi erittäin tärkeä (moraalimielessä ehkä tärkein) asia liittyen sääntöjen laatimiseen, ja tietenkin myös niiden oikeellisuuden / toimivuuden tarkasteluun:
Säännön tulee EHDOTTOMASTI olla sellainen, että se vastaa sisällöltään vallitsevaa oikeustajua, toimii moraalisena auktoriteettina, erottaa tavoitellun ei toivotusta, on itsessään ja sisällöltään kunnioitettava ja (ko. asiassa tärkeimpänä) on hengeltään sellainen että ei olemassa olollaan herätä ”synnynnäistä” vastustusta, ja vastenmielisyyttä herättävää ohjeistusta oman ajattelun rajoittamiselle suhteessa säännön noudattamiseen. Tarkoittaa, että sellaista sääntöä ei kannattaisi laatia, jota kukaan ei kuitenkaan noudata, tai jonka kiertämiseen liittyvästä toiminnasta lohkeaa syyttä suotta paksuvoinen leipä asiaan sinänsä osattomille; vrt. verolainsäädäntö, kännykän käyttö autolla ajaessa, ravintosuositukset, tupakointi, alkoholin nauttiminen yleisillä paikoilla ja ehkä tärkeimpänä maalaisjärjen käyttö (jota eivät enää valtaapitävät ymmärrä ja siksi haluavat sen kokonaan kieltää). (Ja paikantimen käyttö, merkintöjen arvostelu, äänenannon arvostelu jne.)

YLLÄ OLEVA ”VIHJAILU” EI KOHDENNU TODEN TOTTA TUOMAREIHIN, VAAN YKSINOMAAN SÄÄNNÖN JA ARVOSTELUOHJEIDEN LAATIJOIHIN.

[Timo Kettunen]

Käykäähän lukemassa hallituksen ratkaisu 11/2015-2016 2.2.2016 - 7.2.2016 § 170 sääntötoimikunnan hallitukselle tekemään esitykseen. Ratkaisussaan hallitus ohjeistaa sääntötoimikuntaa jatkamaan valmistelua ja aloittamaan valmistelun erikseen mainitsemissaan sääntömuutoksia koskevissa asioissa. Hallituksen ratkaisu on hyvä ja se ottaa huomioon jäsenistön keskustelluissa esiin nostamia keskeisiä LINT-sääntöjen muutostarpeita. Hyvään vauhtiin päässyt keskustelu ja esitetyt mielipiteet ovat olleet hyödyksi. Kannattaa olla jatkossakin mukana.

[HTHT]

Oikea suuntainen päätös hallitukselta. Mutta, mielestäni nyt olisi ollut hyvä täydentää uusien sääntöjen laatimisryhmää uusillakin tulevaisuuteen laajakatseisesti suhtautuvilla henkilöillä, niitäkin on.

HTHT

[Timo Kettunen]

Se vaara tässäkin tapauksessa on olemassa, että kun "väkisin laittaa koiran metsään niin se ei hauku". Toisaalta suhtaudun kriittisesti mielestäni yli laajan sääntötoimikunnan tilapäiseenkään laajentamiseen ja toimintakyvyn parantumiseen. Pitäisikö sitä vastoin sääntötoimikunnan jäsenrakenteeseen ja sen valikoitumiseen kiinnittää enemmän ja parempaa huomiota?

[vuonne]

Olemme monien suusta kuulleet, että nykysäännöt ovat toimivia. Viime koekaudella olin kymmenissä kokeissa palkintotuomari. On vain todettava, että
nykysäännöt ovat toimivia. Ainoastaan pienillä korjauksilla voidaan sääntöjä uudistaa. Säännöt ovat toimivia, mutta niiden sisälle pääsy vaatii pitkän
kokemuksen. Yleensä palkintotuomariharjoittelijat ovat jo kokeneita metsästäjiä ja koirien omistajia. Päiviö Myllymäen esitys aikoinaan olisi vähän
suurempi muutos. Tämäkin esitys on erinomainen muutos äänenannon arvosteluun ja lisäansioiden muutokseen. Ei voida edes ajatella mullistavia muu-
toksia, koska nämä säännöt ovat toimivia. Kuitenkin sääntökoulutuksessa jo piiritasolta pitäisi käyttää aikuisopetuksen menetelmiä. Mutta hyvä näin-
kin, kyllä nykyihminen oppii luentosarjoistakin. Olisi mukava kuulla sääntötoimikunnan mielipiteitä ennen sääntöjen julkaisua v. 2017.

[peija04]

Ettei sääntöpäivityksestä, joka minun mielestäni tulisi ehdottomasti mieltää sääntömuutokseksi, tulisi edellisen kaltaista floppia, olisi erityisen tärkeää, että uusi toimikunta esittäytyisi, ja kertoisi selkeästi miten asiassa tullaan etenemään. Jos joku tässä kohtaa ajattelee, että onhan tässä vielä aikaa, niin erehtyy. Sanon kokemuksesta, että ei ole.

Voi olla, ja onkin, että ei säännöillä ole sinänsä niin väliä. Voittajat löytyy ja koiria valioituu jatkossakin.
Voi olla, ja onkin, että kasvattajillekaan ei säännöillä ole sinänsä niin väliä jne.
Voi olla, mutta toivottavasti ei ole, että sääntötoimikunnallekaan ei olisi niin väliä jne.

Voi olla, että kaikille muille ei, mutta minulle on. Sillä nyt, kun on tietoisesti, ja aivan oikein, vastuu kasvatustoiminnasta (sen tuloksista) siirretty kasvattajalle itselleen. Tämä on radikaalein, ja oikein muutos, mitä SPJ:ssä on minun harrastajaurani aikana jalostusneuvonnan suhteen tehty.

Vastuuta on siis aivan oikein siirretty kasvattajalle itselleen. Tähän tähtäävien päätösten takana ja tukena on ollut kaikille vapaasti ja tasapuolisesti lisääntynyt mahdollisuus saada tietoa, niin omista, kuin mahdollisesti parituskumppaneiksi aiottujenkin koirien terveys- ym. tiedoista.

Terveystiedot ovat kasvattajan näkökulmasta PEVISA:n suhteen aukottomia, epilepsian suhteen riittäviä, lisääntymisvaikeuksien suhteen etupäässä omakohtaisia, sydänsairauksien ja sokeritaudin suhteen arvailujenvaraisia ja muiden (sairauksien) suhteen lähinnä luulon- tai kuulonvaraisia.

Käyttöominaisuudet sen sijaan ovat tämän päivän mahdollisuudet huomioiden lähinnä herran hallussa. Miksi? Siinäpä sääntötoimikunnalle mietittävää.