Pohjanpystykorvan pennun valinta

[Huugo]

Mitäs asioita otat huomioon pentua valitessa, mitä asioita pitäisi pennussa olla/näkyä ja mitä ei toivoisi olevan. Luonne, värit, koko....?

[Huugo]

Kiitos kaikille vastaajille. Näyttää olevan juoksu kilpailut ainakin tähän aikaan vuodesta enemmän kiinnostavia

[Heini]

Sehän riippuu ihan siitä mitä itse haet. Jos etsisin pääasiassa jalostus- ja näyttelykoiraa, en ottaisi täysin valkoista, täysin ruskeaa, muuten oudon väristä, tai arkaa pentua, tai sellaista jolla on suora häntä jnejne. Korvatkin olisi hyvä olla aikalailla pystyssä jo luovutusiässä, samoin uroksilla kuulemma pitäisi kivekset olla paikoillaan jo siinä vaiheessa, mutta tästä ei itsellä ole kokemusta.. Ja purennasta voi vähäsen jo päätellä pentuaikana, mutta aika heikosti tietenkin. Vakavat purentavirheet voivat näkyä jo pikkupennuilla, mutta voivat olla näkymättäkin...
Jos riittäisi pelkkä metsäkoira, niin mitäpä siinä silloin kun valitsee mieleisensä. Paras kai se on aina iloinen ja vilkas pentu, joka on rohkea ja reipas. Arka ja syrjäänvetäytyvä pentu varmaan yleensä kaipaa enemmän sosiaalistamista ja muuta puuhaa reipastuakseen, mutta toisaalta pentueen villein pentu voi olla myös hankala tapaus, jos menee ylivilliksi. Mutta eipä luovutusikäisen pennun luonne vielä välttämättä paljoa kerro siitä, millaiseksi se kehittyy. Sama homma koon kanssa, muutaman viikon iässä pennuilla voi olla kokoeroja, jotka ei pidäkään enää aikuisena paikkaansa, kun sitähän ei voi tietää miten kukakin kehittyy.

Omat pennunvalinnat on mennyt kiteytetysti näin: eka koira = oltiin ottamassa seurakoiraa, joten kasvattaja toi pari vapaata urosta näytille. Toinen oli villi, toinen rauhallinen ja nukkui sylissäni. Jälkimmäiseen tietenkin pikkutyttönä ihastuin ja se meille sitten tuli vanhempien päätettyä myöhemmin asiasta. Keskimmäinen koira on oma kasvatti, pentueessa oli kaksi urosta, joista valita (plus narttu). Toiseen olin luonteen puolesta päätymässä, mutta koska näyttelyhommat olivat jo vieneet mukanaan, niin tulikin valittua ulkomuodollisesti parempi pentu.
Nuorimmainen sitten tuli valittua jo syntymähetkellä. Tarkoituksena saada lintukoira ja toivottavasti myös jalostuskoira. Pentu oli ensimmäinen narttu, ei kannuksia, hyvän värinen jne. 7 viikon aikana ei tullut mitään syytä esiin, miksi olisin valintaa vaihtanut, pentu oli reipas ja iloinen ja tunnisti minut aina käydessäni. Eipä sitä muihin tullut sen kummemmin keskityttyäkään, vaikka ulkomuodollisesti olisi ollut ehkä vähän parempiakin osa. Toki pentuun kiintyi jo sen verran tuona aikana, että tuskin olisi tullut enää ihan heti vaihdettua, jos siitä olisi jotain selvinnyt ennen luovutusikää..

[erjan]

Heips. Kirjoitan tähän osioon, joka on ollut hetken hiljaa.
Olen katsellut kuvia pohjiksista ja muistellut lapsuuden koiria. Meillä oli narttu joka oli Shetlanninlammaskoiran ja Suomenpystykorvan jälkeläinen,- puhdasrotuisista vanhemmista siis
Kun Manta tuli sukukypsäksi sai pentueen jossa oli paikkatakkeja, uroksesta ei tietoakaan. Yksi pennuista jäi joksikin aikaa kotiin, jos olisi kuva laittaisin tänne, mutta kuva on vain mielessäni. Tämän päivän pohjikset ovat kuin kopioita tuosta koirasta, tosin Mokussa oli enemmän sirkuskoiraa kuin lintukoiraa ja sen jälkeen kun sai uuden kodin katosi elämästämme, vahinko. No minähän olisin pitänyt kaikki pennut kotona.
Aikaa on kulunut lähes 50 vuotta, mutta sheltin,+suomenpystykorvan,+jonkun muun jälkeläisestä jäi lämmin muisto.
Ja olihan se aikansa ilmestys, kun talossa oli koirat ja lehmät puettu samanlaisiin "vaatteisiin"

[össi]

Oman valkkasin sillä perusteella että tuli ensinmäisenä kättä haistelemaan ja oli kaikkein rauhallisin ainakin omasta mielestä. Ihan tervepäinen koira siitä on tullut.